Jahas, taas maanantai. Miksi maanantaisia tuntuu olevan paljon enemmän ja useammin kuin muita viikonpäiviä? Siis tuntuu nimenomaan... Eto maanantaikelikin, märkää ja loskaa. Ihan kiva, Varastolle vaan, läpi veden, sohjon ja tuulen. Puolustamaan totuutta ja isänmaan onnea *virn* - no ei nyt ihan niinkään. Kunhan pääsisi töihin ja jaksaisi taas tämän viikon. Väsyttää armottomasti, en saanut viime yönä unta edes uniavitteella. Sellaista puolihorrosta vaan, onneksi ei pahemmin särkyillyt kuitenkaan. Turha siitäkään on iloita, se särky on olemassa. Nyt se vain lähes peittyi nuihin tömäkämpiin mömelöihin päivän ajaksi.

En saanut mitään aikaiseksi eilen(kään), kunhan makoilin ja lueskelin. Olisiko pitänytkään tehdä sen kummempaa? Toisaalta, olisi kyllä, paljonkin ja kaikenlaista, mitä on tullut siirrettyä. Olkoot nekin vaan vielä odottamassa. Ehkä sitten joskus, kun on vapaata tai ei ole luettavaa. Kirjat pitäisi luetteloida, se on ikuisuuskysymys. Samoin kuvat koneella pitäisi järjestellä järkevästi. Yhtä sun toista muutakin pientä hommaa olisi ollut, sellaista toimistopuolta liippaavaa. Kun ei huvita, silloin ei huvita. Turha se on näitä väkisin alkaa vängertää, ei siitä tule kuin paha mieli ja kehnosti tehtyä hommaa.

Ruokaa tuli laitettua sen verran rätväkästi, että riittää ainakin huomiseen vielä. Juu, juuri sitä, mitä sanoikin eli tofukolmioita kieritettynä seesaminsiemenissä ja käristettynä. Upotettuna lopuksi appelsiini-soija-mauste-kastikkeeseen. Keitettyjä perunoita, oikein hyviä ja pieniä. Ja kas kummaa, ohra-porkkanalaatikkoa taas... sitä kun on niin helppo heittää uuniin paistumaan. Näillä elettiin jo eilen ja elellään vielä tämä ja huominenkin päivä. Loppuviikosta kehitellään jotakin muuta mukavaa ,D Kokoteille löysin vekkulin vaihtoehdon, Liiterin ruis-seesam-näkkärin, njamm. Tosi kalvakkaa ja hölmön näköistä, mutta äärihyvää (jos siis pitää seesamin mausta). Lienee tuo sitten terveellistäkin? En tiedä, minä tykkäsin! Ihan vaan vinksuna muillekin...

Ähh, kirjoittelin tähän jo pitkän rotlan työnteosta vapautumisesta, mutta sitten poistin sen. Miksi minun pitäisi olla onnellinen siitä, että minulla on työtä? Jos on pakko olla kipeänä työssä, minähän olen. Mutta kuinka kauan? Ai jumankauta, että toivoisin jonkun joskus tajuavan, että tämä särky on itsestään hvtistä. No, ei tästä sen enempää. Minen jaksa enää valivalittaa enkä myöskään hakeutua otille asian takia. Kun ei onnistu, ei onnistu!

Vincent on leikkinyt taas kilttiä kissaa. Saas nähdä, kauanko tämä periodi taas kestää. Poika näki viime yönä pahoja unia, piti tuppautua ihan nassuun kiinni ja täristä unissaan... Voi kun tietäisi, mitä sielläkin pienessä päässä liikkuu. Luultavasti enemmän, kuin täällä. Täällä ei nyt liiku muuta kuin se, miten selviäisi tästäkin päivästä ja mitä on ihan pakko tehdä.

Mutta – lisää vitamiinijuomaa ja pari mömmöä kehiin. Kai se siitä, tämäkin päivä!

-------------------------------------

 

Purrrrrrrrrrrrmenta, kavrut! Ai, toi jo kertoki, mä oikeest näin jotai kammounta. Mä tärisin ja pelkäsin ja hiivin iha mamiin kii, nii tiukast ku olla ja voi. Sitt se pisti käde mun päälle ja vähä peittooki. Mä olin turvass! Huh, mitäkä se uni oikee oli, mä enää muista. Mutt ei kivaa kummiski. Onneks on mami, ett pääsee sen turvii. Mikää uskalla tulla häirittee sitte, ku sen leveen masun viakus goisii ja nassus iha kiini, nih. Tulkoot mitä vaa, mami pualustaa munta! Taas oli tuatu uutta kissimuanaa, omelaa, sano. Tai mä luulen, ett tota on ollu ennenki. No, on ainaskii vaihteluu. Ja sitt kisukaakkei, hampulikaakkei. Ja kalkonii. Eile mä yriti kovast pummii heekkui, ei hei mitää. Toi duunas sitä valkost, mitä en syä, en! Hyvät oli haisut, menin sitt safkaa vaa kissinmuanaa. Muute oon ollu iha kiltist. Eilenki maattii aikastas paljo sänkyss ja luettii, tai siis mami luki ja mä vaan olin siin valmiin paijatettavaks, jos oli niinku tarpee. En oo ulkon käynykkää ku kääntymäss, liia kosteet viälä. Tulis kesä, ett mäki voisin goisii partsill ja mettästää taas öttiäsii ja yäpeehosii. Ja valvoo siälä keskell yätä – se on kaikist hianoint, hei. Mutt toi sano, ett siihe on viäl paljo aikaa. Hmph! Mäki haluisin, ett aika kuluis vähä nopeemmi. Tulis niinku kesä ja valosaa ja lämpösempää. Nyt toi muute otti must jonku foto, laittaa nyt sen sitt tähä. Just, laittaa nyt vaa...

 

 

 

Kliffaa viiko alkuu hei jokasell!

-----------------------------------

Vincent, elämäni valo, elävä pehmolelu, terävähampainen riiviö...

Päivän slogan: Jos eläisi ilman työntekoa, minä eläisin ilman työntekoa.

Päivän biisi: Raha

Luettua: Emily Wu & Larry Engelmann – Kuin höyhen myrskytuulessa, Kiinalaistytön tarina. No joo, taas tätä samaa. Eli lapsena kulttuurivallankumouksen pyörteisiin joutuneen tytön ja hänen perheensä tarinaa. Ei, eihän tässä mitään ja juu, olihan se kamalaa. Ikävä kyllä, kirja on kehnommasta päästä eli näitä kirjoja nyt on tullut julki viime vuosina useita ja paljon parempiakin sekä tiukemmin kirjoitettuja. Tämä on selkeästi jenkkiversio tapahtuneesta ja yhtä asenteellinen kuin minäkin tässä arviossa. Eli en juuri suosittele, parempiakin kirjoja aiheesta on, henkilöiden itsensä kirjoittamana. Vinkkejä voi kysyä täältä, jos haluaa! Anthony Capella – Ruokaa Amore, hömppää ja ruokaa, ei paha. Luulin karmeammaksikin. Tässä jenkkiopiskelija Roomassa syventyy taideopintoihin ja samalla tapailee roomalaista Tommasoa. Tommaso on tarjoilija, mutta pyytää kaveriansa Brunoa, oikeaa kunnon kokkia, laittamaan Lauralle ruokaa ja siitä sotku vasta alkaa. Bruno rakastuu Lauraan ja paneutuu ruuan tekemiseen ja ruokalistoihin rakkaudella ja antaumuksella... Erinäisten sotkujen jälkeen he saavat toisensa sekä hyvää ruokaa luultavasti loppuiäkseen. Juu, ruokahömppää ,D Ruokaosuudet olivat äärimmäisen vakuuttavia ja kuola valui Welhottarenkin suupielestä. Tuo hömppäpuoli ja muu tarina ei oikein toimi kuin hömpän kavereille. Ruuan ystäville ihan suositeltavaa välipalaluettavaa, keittokirjojen ohessa. Ei mitään suurta kuitenkaan millään rintamalla. Ruokalajien ja -ainesten sekä ruuanlaiton kuvausta kiittelen kyllä, tuli mieletön nälkä ,D

 

 

TÄMÄKIN PÄIVÄ VIELÄ!