Viikon jo-toinen-työpäivä. Aamu ja tämä on niiiiiiiin väsynyt kuin olla ja voi. Pilkin eilenkin jo Varastolla ja sitten iltasaladon jälkeen kotosoffalla. Melkein nukahdin, mutta pakko oli sinnitellä ns. oikeaan nukkumaanmenoaikaan asti. Muuten en varmaan olisi saanut nukuttua lainkaan. On tämä taas... sitä samaa kushemmettiä! Mikään ei auta ja vasen koipikin on edelleen omituinen, kipeä ja turvoksissa. Olen uskollisesti nukkunut Kallen kanssa eli Kalle jalkojen välissä, mutta siitäkin on apua vain vähäksi aikaa. Lisäksi karvamölli jolisee kaiket yöt, kun ensin on nukkunut päivän ja illan rauhassa. Argh!

 

Josta päästäänkin omisarviksen vastaanotille. Jep, jep-jep! Leidi uusi reseptini kyselemättä. Kun veivasin samaa vanhaa valitusta, lopulta hän myöntyi siihen, että loppukuusta otetaan tunnin vastaanotti, jolloin hän vängertää kasaan osatyökyvyttömyyseläkehakemuksen :O Hämmästykseni oli suuri, mutta ilmeisesti hänkin jo tajuaa, että en tod. pysty enää juuri mihinkään. Ja jos kerran kokoaikaista ei tarjota, otetaan se mitä EHKÄ on mahdollista saada! Siis ja nimenomaan ehkä, sehän on hakemus, joihin yleensä tulee rutosti hylkyjä. Osa-aikainen on kuitenkin himppasen helpompi saada, olettaisin. Mutta siis ans kattoo, ei tipahdeta ennen huikan nuolaisemista. Kuitenkin jotakin alkaa tapahtua ja se on edes positiivista. Tulen rapottamaan asiasta sitten kohta kohdalta myöhemmissä vaiheissa, mutta näin on nyt närhen kellit. Ei paha – eihän? Tulotaso laskee, mutta mihin minä kotona rahaa tarvitsen? Oikeasti en mihinkään, kun kuitenkin teen ruuat muutenkin itse ja tuolloin pystyn ehkä haldaamaan paremmin logistiset toimet eli hankinnat yms. Toivoa sopii ja jäisi itselle aikaa; lepäillä, kirjoittaa, lukea enemmän!

 

Peukuttakaa siis kaikkien hakemusteni puolesta – muutakin on nimittäin vielä sitten tulossa. Mutta siitä ehkä myöhemmin, jos silloinkaan. Katsotaan nyt tuonne kuun loppuun asti ensin ja sitten hakemus sekä päätöksen odottaminen, sopiminen työnantajan kanssa (jos päätös olisi myönteinen) ja kaikki käytännön toimet. Paljon paperisotaahan se taas tietää, mutta eikö sen pitänyt olla minun leipälajini?

 

Muuta uutta tänne ei kuulu, onneksi. Yritän hissutella itseäni vähän parempaan kuntoon, mutta kun mikään ei todellakaan auta. Varsinkaan tämä helle (minusta edelleenkin on liian lämmintä!) ei tee hyvää – ei sitten yhtään. Ajatuksetkin tahmaantuvat, ei saa nukuttua, Vinskikin kärsii joutuessaan olemaan sisällä, kun olen töissä. Ähhh, ei kiva. Minä niin pitäisin semmoisesta sopivan vilpoisasta kelistä, jolloin jopa ajatuksetkin alkaisivat kulkea vähän paremmin. Nyt ei jaksa mitään. Illalla teen pariksi päiväksi eväkset ja laadin iltasaladon, saatan syödä jopa hetelmiä (ainoita mitä voi syödä eli nyt framilla olevia persikaanoja, kirsikoita ja semmoisia) ja näkkäriä. Sitten vain lojun jossakin ja luen tai istun tässä koneella ja lueskelen nettilehdyköitä, uutisia ja lokiloita *heippa vaan kaikki!*

 

Jahas, jospa sitä taas toimeentuisi keittämään kaffet. Aamukaffet ovat päivän parhaat kaffet  - samoin aamumömelöt ovat päivän parhaat mömelöt! Niitä nyt ja paljon.

 

 

265380.jpg 

 

 

TIMMIÄ TIISTAITA SINNE MUILLE – POLKA VAIN VETKUTTAA!