Arvasinhan minä, normimeno Varastolla jatkuu eli hemmetinmoinen kiirus. Kaikilla meillä rottasilla siis. Ainakin. Ja vielä pidetään typeriä osastomiittejä, joista ei ole mitään hyötyä. Vievät vain hyvää työaikaa nekin, sellainen on nimittäin tiedossa tänään iltapäivällä. Argh! No, sain kuitenkin jo iiiison pinon hommia tehtyä ja jäljelle jäivät vain ne, joiden haltija on itse lomalla tämän viikon. Jep-jep, ne ehdin tehdä kyllä jossakin välissä. Mutta iso pino upposen omia hommiakin seisoo ja kiljuu toimenpiteitä. Samoin arkistointi olisi poikaa tässä jossain välissä. Hrhrhrh!

 

Eli Varastolla ei mitään uutta, ainakaan juuri nyt. Kevyt oli kuitenkin käyntini aamulla, ei edes yhtään  itkettänyt mennä töihin ,D Kyllästyin nimittäin makoilemaan ja parantelemaan lunssan jälkitauteja ja syömään antilopiittikuuria. Ei kiva! Jos saatte sen karmaisevan lunssan, pysykää kotona! Olen vakavissani, jälkitaudit ovat perheestä ja röissä lähes jokainen on saanut jotakin enemmän hoitoa vaativaa – ainakin, jos on äitynyt olemaan töissä *köh* sairaana. Nih kerta!

 

En ehtinyt varata aikaa reumalle. Sen sijaan soitin pari puhelua ja rapoan erinäisistä asioista hyvin salamyhkäisesti jossakin vaiheessa. Kovin on lupaava olo, ehkä... mutta ei iloita vielä. Ensin hoidetaan se aika reumalle ja katsotaan sitten taas eteenpäin. Kun vaan saisi nukuttua kunnolla, mutta kun ei! Kyllä siihen tottuu, mutta se ahdistaa ja ketuttaa, loppuviikosta käy jo hermoillekin. Minä nimittäin nukahdan kyllä, mutta herään 15 min – 2 h kuluttua aivan pirtsakkana. Ja sen jälkeen unen saanti on äärihankalaa, joskus mahdotonta. Toisaalta voisin ottaa uudet unet sitten, kun taas pitää jo lähteä töihin. Tämä on erinomaisen hankala ongelma nyt, pakko myöntää. Melkein menee yli kipujen ja särkyjen. No, ei ihan vielä. Mutta ehkä siihenkin joku apu löydetään. Alan vaikka kitata tietyn määrän alkoa joka ilta ,D

 

Kas, miten siitä tulikin mieleen eilinen hurja täsmäiskuni Serkkuihin. Päästäisen aikana ruoka oli vähän sitä sun tätä eli ei kovinkaan kummoista, normiruokaa. Nyt teki mieli jotakin herkkua ja toki, Serkut auliisti avittivat. Ihanaa tuoretta täysjyväleipää, ostin sekä vaaleaa että tummaa, njam. Lisäksi kahta erilaista savujuustoa, kanasikareita (!) maistiaisiksi (oli hyvää). Toim.huom. nämä ovat siis sellaisia tosi ohuita täyslihaa olevia savunmakuisia makkaroita, vähän suolaa ja rasvaa. Parempi vaihtoehto kuin öllesigar, jota on aina aikaisemmin ollut tarjolla. Eli pitäähän sitä välillä kokeilla. Sitten oli ilmestynyt kirsikkanektaria, jota piti tietysti kokeilla. Juu ja Belgalle ja itselle mustikkakakkua viikonlopuksi, vähän suklaata ja sitä sekä vähän tätä ,D Olin oikein tyytyväinen päästyäni kotoon. Herkkuruokaa – päästäisen jälkeen. Vain Welhotar voi olla niin idiootti, eikö?

 

Muuten ei erikoista, kai... Yksi mielenkiintoinen opus tipahti laatikosta, ziitosta vaan. Joku lähetys pitäisi tänään myös noutaa postin itaalovastineesta. Se voipi tällä kertaa olla kyllä muutakin kuin kirja. Welhotar nimittäin teki jossain vaiheessa pari ostosta iiPeissä. Ans kattoo eli ylläri odottaa iltapäivällä.

 

Mutta nyt ei mitään ylläreitä vaan normikaffet ja vitamiinit sekä ulos raittiiseen ilmaan!

---------------------------------------

 

Purrrrrrrrviska, kavrut! Hei, mull on ainaskii ollu taas kliffaa, ku toi Miäs on ollut tääll välill ja se on mulle kilti aina. Sano mamilkii, etei piänii kisulei saa kiusii. Mä purasin mamii varpulist, isost semmosest *tsihih*. Sitt se Miäski sano rumast kyll, ku sen jalat oli joteskii vääri ku se lähti ulos ja mä menin ja purin-hyäkin-raapitin sen koipista. Mutt ei siin käyny kuinkaa, ku sill oli varkut ja stiflat, mamilt tulee aina tosi hyvin blodee meinaa. Se onkii paljo kliffempaa. Eile sain maistaa sitä kanajudekaa, soli heekkuu. Just, toi muka kasvissyäjä ja tollast sitt ostaa. No okei, sitä oli vähä eikä se syäny kai ku yhde. Mutt periaatteit pitäis olla, ku mullakii kert on. Mun yks periaate on, ett pahaa ruakaa en syä. Ja ett mun kaikki jutskat pitää hoitaa niinku ekaks. Eiks ne oo ihan hyvii periaattei. Mutt mäkii haluun nyt partsill kuuntelee tirppalintui. Ei siis niinku mitää erikoist, ei ees fotoo >o<

 

Kliffaa torjantait kummiskii kaikill!

---------------------------------------- 

Vincent, senkin silmänpalvoja...

 

Päivän slogan: On hyvä, jos on olemassa verkostoja, joita voi käyttää hyväksi erinäisissä tilanteissa. Aikaisemmin niitä vain kutsuttiin yksinkertaisesti suhteiksi.

 

Päivän biisi: Allendelle

 

Luettua: Jack Kerouac – Turha mies Duluoz, kaverin viimeinen romaani. Kertomus nuoresta miehestä, joka etsii tietään; haluaa kirjoittaa, urheilla, olla ehkä armeijassakin – mutta Kerouacin tietäen kaikki menee vähän hänekseen. Kirjoittaminen on kuitenkin aina mielessä. Hiukan ehkä erilaista Kerouacia, teemat kuitenkin tuttuja ja Welhotarhan pitää tästä kaverista kovasti sekä suosittaa aina muillekin!  Elina Hytönen – Perhe sodassa 1939 – 1945, kirjeiden kertomaa ja leidin itsensä lapsuusmuistoja sodan keskeltä. Erittäin luettava opus, jos joku nyt on kiinnostunut asiasta. Antaa ehkä vähän näkökulmaa kotiasioihin sodan keskellä, myös lasten lähettämisestä Ruotsiin jne. Ihan kelpoinen opus, sanoisin.  Nadeen Aslam – Elävältä haudatut, kaunis ja rujo kuvaus sodan runtelemasta Afganistanista. Hiukan tätä on mielestäni hehkutettu liikaa julkisuudessa, ei tämä nyt niin kamalan hyvä ole. Sujuvaa ja herkkää tekstiä kuitenkin, julmuuksilla ja tuskalla maustettuna. Voisin suositella erilaisen kulttuurin ystävälle, joka ei oikein vielä ole sisäistänyt tiettyjä totuuksia (koska nekin kulkevat tässä rinnalla). Ja sokerina pohjalla Heikki Hiilamo – Kuoleman listat. Suomalaisten salainen apu Chilen vainotuille. Itselle osittain tuttua ja tärkeää asiaa, mutta osa on melkoisen yllättävää. Chilen ja Allenden vielä muistaville: Venceremos! Ei unohdeta Santiagon stadionia, eihän? Tästä lisää myöhemmin toisaalla tuhdimpana pakettina. Suositan kaikille ihmisyyden puolustajille.

 

TAAS TÄÄ LÄHTIS KISSIKENKISSÄÄN, KISSIKENKISSÄÄN...