Eipä taas ole tälläkään kertaa mitään iloisaa kerrottavaa. No, olen kyllä nukkunut – edes, jos se jotakuta ilahduttaa. Tainnuttanut itseni hyvin aikaisin illalla uniavitteilla, että pystyy edes jotenkin pungertamaan itsensä Varastolle.

Niin, Varastolle. Eilen oli osastokokous ja P-P väänsi taulukkoa ja tavoitteita. Uskokaa tai älkää, meillä on nyt jo alimiehitys osastolla ja lisää tulee. Tod.näk. ketään ei tule tilalle. Silti P-P huomautteli, että ne tavoitteet (ne prleen laskennalliset) tulee saavuttaa. Toki, toki, ihmettelen vaan. Tässä on väännetty hommia heikkopäisenä jo pidemmän aikaa. Ei paljon naurata, ei naurattanut muitakaan. Poistuimme sitten suoraan töihin. Itselleni on langennut se pieni osa muiden tehtävistä, eipä juuri kummoinen, mutta sellainen osio, mikä ilmeisesti ei muita kiinnosta ja on simppeliä perushommaa. Miellellänihän minä sellaisia väsäilen, jos aikaa on. Ei vaadi juurikaan ajattelua, kunhan vain tarkistaa tietyt perusasiat. Toisaalta eilen kiireessä mokasin, no, sen korjaan tässä heti aamulla, ei siinä sen kummempaa. Nolottaa vain, joku ehti jo nähdä sen... *nolo virn*.

Töistä lisää jos vielä puhuisi, ei kohta taida olla kavereillakaan töitä. Mm. Helsingin kaupunki aikoo irtisanoa väkeä – ja kas kummaa, aika moni tuttu ja kavereitakin Malmilta, on siellä töissä. Ei hyvältä näytä. Saati sitten niiden kohdalla, jotka ovat pikkufirmoissa töissä. Huolettaa tuon erään perheystävän pojan firmankin kohtalo, vielä on mennyt jotenkuten, mutta entä jatkossa? Eiväthän nämä asiat suoraan minua koske, mutta silti. Jossakin on jotain vikaa ja pahasti!

En ole kertonutkaan, että tilasin Belgarionille erään lehden, kun sain kinuttua opiskelija-alennuksen siihen, vaikka lehti tulee minun osoitteeseeni, minä maksan laskun ja molemmat luemme sitten lehden. Ja tässä nyt lukijoille arvuuttelun paikka: Minkä lehden Welhotar tilasi? Ihan taustaksi vain, että me molemmat pidämme HS:n nettisivuja lähinnä hupisivuina nykyisin. Asiaa on, asenteellista, mutta myös paljon paashaa seassa. Ei HS nyt muutenkaan ole kunnostautunut puolueettoman tiedon välittäjänä. Eli HS se siis EI ole. Mutta oikein arvaajalle Welhotar lupaa lähettää jotakin, esim. kirjan (tai jotakin muuta, jos arvaaja tunnustautuu oikealla nimellään)! Kilapilu, ikäänkuin, tunnetteko minut vai ettekö?!

Muuten olen taas kipeä, väsy ja kettuuntunut – liekö tämä sitten perusluonteeni. Siksi en jatkakaan jorinaa tänään sen enempää. Sen verran raskas pläjäys tuossa jo tulikin.

-----------------------------------


Purrrrrrrrviska, kavrut! En tajuu, tois skrivas hirmu vähä, vaiks ei sill koskaa muuteskaa oo asiaa. Eile mä vedin taas sen kaas semmoset juaksuhepulipiilojudekat, oli kliffaa. Ja sitt sain taas maistaa fisubiiti, muute tuli vaa tavismuanaa. Hei haloo, mulle luvattii mjunuaisii melkee viikko sitte jo. Eiks ne muka oo sulanu? Hei orja, ei ne itestää osaa kävellä tualt pakkasest tiskipöydäll! Pitäis tekee jotai, jos vaiks orja tunkis noi tumppusa sinne ja ottais ne vegs. Mua haamittaa, mä haluun kunno safkaa. Mun tarvii kans jaksaa olla virkeen ja timmis kondiksess, noin niinku kevät aatelle. Ja ainaski kesää, ett kaikki gimmat näkis mun sikspäkin ja komeet kaavat. Nii ett ois tää orjanki eduks, ett mä oisin kliffan näköne. Oon mä tiätty muutenki, mutt kunno safka niinku... edesauttais siinä (eiks ollu hianost sanottu, mä lunttasin tualt muualt)! Ei oo must kuvei, orja ettii – samall vois ettii sen safkan!


Kliffaa päivää kaikill!

--------------------------------------

Vincent, voiko joku olla noin itserakas – ai niin, Vincenthän ON kissa ,D

Päivän slogan: Jos ihminen on sitä mitä hän syö, alkaako kasvissyöjä muistuttaa vihannesta?

Päivän biisi: Pätkätyöläinen

Luettua: Pentti Kirstilä – Hanhivaara ja mies joka murhasi vaimonsa, uudelleen luennassa eikä paha ollenkanas. Kyllä Hanhivaara pitää pintansa edelleen, Welhotar jaksaa siis lukea nämä ainakin kahteen kertaan. Suosittelen kotimaisen dekkarin kavereille, toimii. Raimo Pesonen – Erityisosaajia, hiukan sekava, mutta hyvä pienoisromaani. Kaikkien henkilöiden tiet risteävät jossain vaiheessa, miten kulloinkin. Melkoisen tosi ja kaunistelematon kuvaus nyky-Suomesta, sen häviäjistä, pahoinvoinnista, rikoksistakin jne. Welhotar suosittaa, minä pidin. Tosin hiukan tuo sekavuus häiritsi, mutta kun itsekin on välillä sekaisin, niin turha tässä on urputtaa!

 

 

EI TÄMÄ TÄSTÄ AINAKAAN PARANE!