Eheheeeh, ai että perjantai! Voi miten ikävää, olisihan tässä voinut vielä tehdä töitä *tsihihhih*. No juu, ei se nyt NOIN hauskaa ole. Mukava kuitenkin. Tämä viikko onkin ollut pitkä ja tosipitkä. Tätä riittääkin taas päästäiseen asti. Ennen sitä ei ole yhtään ylimääräisiä vapaapäiviä. Tosin oikea olkapää kuttuilee varsin pahasti. En mene hakemaan sairista, ainakaan vielä tässä vaiheessa. P-P:kin on tänään melkein koko päivän poissa eli oikein lupaavaa. Toisaalta se juuri alkaa pelottaa eli luultavasti töitä on muutoin tulossa oikein roppakaupalla. Ei, en minä töitä pelkää, pelkään vain niiden rampauttavaa vaikutusta toimintoihini. Nähkääs, usein käy niin, että viikon tekee töitä täpöllä ja sitten viikonlopun on kipeä kuin koira eikä pystykään mihinkään.

Unetkin olivat erinomaisen katkonaisia viime yönä. Alkoi prle kouristella taas koipia, ei auttanut magnesiumkaan kuin vähän. Samaten tuota oikeaa olkaa särki oikein täpöllä. Se on ottanut pahakseen viikon hommista, kun on tullut tehtyä jotakin sille sopimatonta. Ei kiva, särky ei helpota näillä mömelöillä. Huomenna voi onneksi kietaista vähän vahvemman lääkityksen ja toivottavasti jättää käyttämättä kättään, ainakaan kovin paljon. Ei, ei missään nimessä se ei haittaa kirjoittamista ja netissä puuhastelua. Siinä mielessä jotakin (onko tämä pakko kirjoittaa) positiivistakin!

Eilen töissä käytin taas luppoaikaani nettailemalla, kuten muutoinkin. Ja ei, minun ei pitänyt mennä sinne. No menin kuitenkin, eli eBayhin ja voihan paashat – siellä oli kaikkea kivaa, mm. juuri sellaiset punaiset kengät kuin minä tahtoisin ja pari muutakin juttua, arrrrrrrggggh. En minä mitään tarvitse! Minä vain haluaisin, aika kovastikin... Täytyy huomenna laittaa Belgarionille jotakin hyvää muonaa, jotta saan käyttää hänen korttiaan PayPalilla maksettaessa. Hinnat nimittäin ovat nyt niiiin vertailukelpoiset (postikuluineenkin), että kannattaa käydä kauppaa, siis kyseessä on eBay UK. Eli sinne, jos on tarvista jollekin kivalle! Huutis tuntuu jotenkin hyytyneen, ainakin minun kaipaamieni hyödykkeiden osalta. Vanha rekisteröintikin näytti vielä olevan tallella ja jokunen ostokin, vuodelta kivi & keppi. Yritän nyt vielä tänään hokea, että en todellakaan tarvitse mitään. Mutta tehän tiedätte, kun Welhotar saa jotakin päähänsä...

Edelleen muonat kotona ovat lähes loppu, pakkasessa vielä jotakin majailee. Otin asiakseni käydä jääkaapin läpi ja kas, taas syödään sosekeittoa. Löytyi jokunen vähän nahkea porgana, sipulia, pakkasesta vajaa pussi Liiterin sekovihanneksia. Keittelin appeet pehmeäksi, lisäsin mukaan purkin tomaattimurskaa, hauduttelin vielä ja sössäsin sotkun soseeksi. Soppa uudestaan hellalle ja sattumiksi mukaan purkki herkkareita.... Mmmm, hyvää oli. Mausteena toimi muuten timjami erittäin hyvin! Silmäksi heitin keskelle lusikallisen raikkua ja vielä raikun keskelle chilikastikenokareen ,D Oli vielä nätin näköistäkin – Welhottaren kurmeekeittiö toimii taas!

Hah, eilen oli kotipiha hiekoitettu, wau. Jos hiekoitukseksi siis voi kutsua jokusta murua sepeliä, jota oli levitetty keskelle ajotietä. Ei portaiden eteen, ei muualle. Vain ajotielle. Tiedän, että jo viime vuonna useampi talon asukas veti lipat ja ainakin parille yhtiö joutui makselemaan korvauksia. En silti aio mennä tahallani kaatuilemaan tuonne. Ihmettelen vaan, miksi siinäkin pitää säästellä. Vai onko kyse siitä, että ns. hiekoitus pitää joskus korjata poiskin eli lumien häivyttyä? Vaiva-vaiva vissiin.... tässä vaan leikitään nyt jokaisen turvallisuudella, kele.

Hjuu, siinäpä perstain väninät ja vammat. Minä menen nyt juomaan toiset vitamiinit ja käyn samalla tupakalla – käyn, ihan varmasti. Ei se teille asti ahdista, uskokaa nyt!

------------------------------

 

Purrrrrrrrrrrve, kaiffat! Äh, toi mami taaskaa eile tehny mitää safkaa, ett mä oisin saanu. Mutt sain hyvää muanaa ja kaakkei ja pääsin sen viakkuu paijatettavaks. Mut goisiiks kaikki orjat tollee, siis noin levottomast? Ei sen viakus taas voinu olla ku ihan vähä aikaa alkuyäst, sitt piti lähtee. Se hornotti, pyäri ja punkes koko aika. Ei saanu kissikää goisittuu. Oli pakko painuu basee iteksee. Siäl saa olla rauhass eikä kukaa häirii. Siäl on kans lämpöst ja hiljast, pimeet ja mukavaa. Mä tykkään, se onkii mun mesta. Kukaa muu siäl just käy, ku orja ei voi kerta käydä. Nyt pitäs jo alkaa skrivaa tota noitte kauppalistaa. Mä tarviin kaikkii taravoit, normikissataravoit ja heekkui, nih kerta! Ett vois nyt jo skrivaa mun toiveet ylös. Ai ett muka muistaa, joo joo. Mä muistutan viäl huamenn uudestaa, orjall on nii hatara pää! Eile se yritti haajattaa mua niill hassuill gummihanskoill, en tykänny. Pistin hanttii ja sen jälkee meniki pual iltaa, ku piti itte siivota. Ekaks haajatetaa tuukki iha sekosi ja sitt joutuu itte siivoo loput, höh. Ai, ett johtuu siit ett mä en ollu paikallaa. No mutt ku mä en tykkää! Nih! Uskois jo toiki, mua ei saa haajattaa. Mä voin ite siivota mun kaavat iha hyvi. Paremmi ku joku gummihaajatushanska. Ett tämmöst, ei tääll tapahdu mitää. Onneks Poika on vissii tuloss huamenn, jee, saa jotai kunno safkaa. Ainaski mä toivon. Toi kyll uhkaili, ett ne syä sitä valkost pahaa, hmph. Mä tahon jauhist tai donarii ainaskii. Onks se muka liikaa pyydetty, hei, siis yks kerta viikos! Must ei sitt taaskaa oo fotoi, mä goisin taas täss, tai siis ainaki melkee goisin. Ett tää saa kelvata tänää.

 


 

Kliffaa perstait kaikill kamuill!

--------------------------------

Vincent, ehkä sinulle voisi ostaa vaihteeksi munuaisia?

Päivän slogan: Jos minulla menee huonosti, minusta olisi tasapuolista, että muillakin menisi huonosti!

Päivän biisi: Friday

Torsten Pettersson – Ge mig dina ögon, ammatikseen(kin) kirjoittavan ensimmäinen rikosromaani ja onnistunut sellainen. Rauhallisessa Forshällassa murhataan nuori nainen, kuristetaan, silmät kaivetaan kuopistaan ja vatsaan on viilletty A. Kuka on murhaaja eli vanha peruskysymys. Kukaan ei ole nähnyt mitään, todisteitakaan ei löydy. Harald, keski-ikäinen komisario, alkaa tutkia asiaa. Ensimmäinen epäilty tunnustaa ja peruu sittemmin tunnustuksensa. Toinen murha, onko idyllissä liikkeellä sarjamurhaaja? Lisäksi paljastuu yksi katoaminen ja muutakin epäilyttävää. Kirjailijan tekniikka on mielenkiintoista. Juttu etenee eri henkilöiden päiväkirjojen, kirjeiden, kuulustelujen ja Haraldin kertoman mukaisesti, eri muotoja on käytetty hyväksi taitavasti. Murhien lisäksi kirjailija käsittelee tässä ydinvoimaa ja sen turvallisuutta (ensimmäiseksi murhattu nainen oli ollut työssä Olkiluodossa), maahanmuuttoa ja rikollisuutta erityisesti Venäjältä (Nadjan päiväkirjat) sekä ihmisen mieltä ja sen kummallisuuksia, pimeää puolta. Murhaaja selviää – vai selviääkö, kirjan loppu onkin mielenkiintoinen. Juuri kun luulit olevasi varma kaikesta ja asiat olivat saaneet selityksensä... Suosittelen kaikille rikosromaanien kavereille, laatua på svenska ja erikoinen lukukokemus sinänsä. Anja Snellman – Lemmikkikaupan tytöt, uudelleen luettavana, aikaisemmin luin pikalainana. Kyllä kestää toisenkin lukemisen ja perusteet edelleen samat. Tiedätkö sinä, missä teinarisi liikkuu ja mitä hän tekee? Oletko aivan varma? Snellman käsittelee tässä myös prostituutiota, erilaisten nettigallerioiden vaikutusta jne. Ja tässäkin loppu jää tavallaan avoimeksi. Aivan luettavaa tavaraa edelleen. Suositeltavaa etenkin teinarien vanhemmille! Outoa kyllä, kirjat sopivat luettavaksi peräkkäin!

 

 

NO NIIN, TÄNÄÄN SITTEN!