Katsokaas, jos on nukkumatta (käytännössä) pari viikkoa, alkaa ilmetä kaikkia vekkuleita oireita. Esimerkiksi juuri tuollaisia, raivareita, ärtymystä, suhteetonta v*tutusta jne. En vaan saa nukuttua kunnolla. Taidan kohta riipaista koko purkin / purkkeja nassuun, perkele. Joka ilta menen ”nukkumaan” ns. normaaliaikaan ja kas, olen supihereillä vuorokauden vaihteen tienoolla. Sen jälkeen turha yrittää unta!

 

Saiskukeikka pahensi tilannetta, silloinhan valvoin samoilla silmillä hetkeäkään urvahtamatta pari vrk. Nyt sentään tulee ”nukuttua” n. 4 h yössä / pvässä. Ei toki yhtäjaksoisesti, sitä ei sentään suvaita. Mutta jonkinlaisina pätkinä kuitenkin ja yleensä ainakin yksi tunnin jakso rajujen sekä inhottavien painijaisten kanssa. Kohta olen kypsä vetämään perseet olalle sammuakseni pariksi vuorokaudeksi, paskat siitä krapulasta mitään!

 

Lisäksi ottaa suunnattomasti päähän nämä säryt. Eilen Toverittaren kanssa teimme normiostosreissun eli hän avitti kantamisissa yms. Kiitosta vaan, vielä kerran. Eli edellytykset olivat ihan hyvät. Kotiin tultua värkkäsin oikein hyvää perusvihanneskeittoa, keittelin kaffetta ja sitten Se iski. Hirvittävä koipipuikotus. Pakko vetää lisälääkitystä kehiin ja painua lepäämään. Siihen sitten nukahdin puoleksi tunniksi ja kun heräsin sekä lähdin liikkeelle, olin melkein valmista kauraa taas. Koivet eivät pitäneet ja olin vähällä vetää uudet kunnon lipat! Minen kohta jaksa. Ei pitäisi liikkua mihinkään, ei ainakaan kävellen eikä seistä missään pidempään kuin sen 5 – 7 min. Voi paskat.

 

Tämä unettomuus ja säryt saavat aikaan tietty myös sen, että en saa aikaiseksi mitään järkevää. Ei oikein pystyjaksaa kirjoittaa. Ei suunnitella ja ommella, vaikka tarkoitus olisikin. Eli minä vaan mussutan jotakin ja luen. Saatanan säälittävää! *märi-märi-vali-vali*

 

1320974602_img-d41d8cd98f00b204e9800998e 

 

Päivän biisi: Säälittävä syksy 

 

 

Päivän slogan: Sääli on sairautta, mutta kun tässä on jo niin kipeä muutenkin...

 

Luettua: Efraim Medina Reyes – Olipa kerran rakkaus, mut mä tapoin sen. Aika paha, mutta tykkäsin. Siis juttu, jota joku ei ehkä siedä lainkaan, linksusta lisää! Michael Cunningham – Illan tullen. Mies etsii jotakin, vaikkei itsekään tiedä sitä... jotain on ilmassa. Kaihoisa, muisteleva, mutta myös uutta tuova. Ei paha, joku varmaan tykkää kovastikin. Itselle enempi välilukemista. Maria Amelie – Luvaton norjalainen. Venäjältä Suomeen ja sittemmin Norjaan paenneen perheen kohtalo. Kuvattu tyttären sanoin ja päiväkirjojen perusteella. Varmaan todenmukainen hänen silmissään, mutta jokin pienen pieni vivahde jäi minua rassaamaan... Ihan siis luettavaa ja varmasti asiaa, en minä sillä, mutta... Henning Mankell – Likainen enkeli. Miten ruotsalaisnainen alkoi pitää ilotaloa 1900-luvun alun Afrikassa? Perustuu tositapahtumiin ja aika ovela tarina onkin, suositan. Eikä ole dekkari siis! Heidi Jaatinen – Jono. En tiedä, onko tämä olevinaan kriittinen vai hauska. Minusta ei kumpaakaan, ainoastaan sietämättömän valju ja typerä. Tunput käteen! Martti Anhava – Romua rakkauden valtatiellä, Arto Mellerin elämä. Tästä voisin kirjoittaa paljon, en pysty. Sanon vain, että lukekaa ihmeessä. Minä tahdon tämän itselleni nyt-heti-just, pakko saada! Erittäin hyvää ajankuvaa, taustaa teoksille jne. suositan ihan mahdottomasti, jos vain Artosta ja teoksista olette pitäneet. Ja vaikka ette, senkin moukat, olisikaan! ;) Andrew O’Hagan – Maf-koira ja hänen ystävänsä Marilyn Monroe. MM lemmikin näkökulmasta, aivan loppuaikoihin asti. Jotenkin symppis kuitenkin... Lionel Shriver – Jonnekin pois. Aivan ja just, tämä(kään) ei oikein toimi, vaikka ei tyypin varsinaiseen tyylilajiin ihan kuulukaan. Lisäksi sietämättömän omahyväinen osittain, hmph. Tessa Gratton – Veritaika, nuortenkirjaksi ihan kelpoisaa noituutta omaperäisellä tavalla. Luki tämän muorikin, jep. Joe Hill – Sarvet. Jahas, tämä taas piti tästä omalaatuisesta kauhu-fiktio-näky –opuksesta. Aika epeli tää Stephenin poika kyllä, melkein jo isäänsä parempi, nykyisin. Suositan kauhun ja omalaatuisuuksien kavereille! Mato Valtonen – Rakkaani Alkoholi. No joo, tarinaa entisistä juomingeista, viinasta noin yleensä yms. Ei oikein mitään mistään, mitäänsanomatonta! Nykyisen raitistelijan tilitystä siis ja sen huomaa. Katja Oskamp – Hellersdorfin helmi. Nainen voi olla sekä äiti että huora, aika mielenkiintoisa esitys ,) Katie Arnoldi – Kehonpalvoja. Leidi haluaa kehonrakentajien kuningattareksi – ja siihenhän häntä valmennetaan, mutta myös kaikkeen muuhun. Ovela tämäkin, joskin lievästi yököttävä. Ja osa kirjoista jäi vahingossa listaamatta, jokunen. Ei jaksa enää etsiä niitä esiin. Muitakin on luettu ja niistä taas siellä toisaalla. Monta pinoa on kuitenkin vielä kesken *huokaa tyytyväisenä*.

 

265380.jpg 

 

POLKA, TUO PERUSSAIRASTYYTYMÄTÖN ONGELMAKINPPU!