että poikani Belgarion, Kiven vartija, on nyt sitten kandi... ,D Ei ole totta! Minä muistan, että vastahan tuota piti roudata päiväkotiin risaisilla kirpparirattailla :O No, totta se on – kaveri haki paperinsa tällä viikolla. Opiskelut jatkuvat. Odotan teiltä tietysti taputuksia itselleni ja onnitteluja myös (no, okei, Belgalle kans). Elämä on outo juttu ja jotkut näyttävät pärjäävän toisissa asioissa oikein hyvin. Minä tarjoan tänään ns. paremman lounaan kera viinin ja jälkiruokien. En lahjo enkä osta kukkia, kysyn tarvitseeko hän jotakin erityistä tai muuten muistan keveällä stipendillä suoraan tilillle. Jihhaa! *tuuletusta, täpötuuletusta*

 

Ei minulla sitten mitään muuta kerrottavaa taas olekaan. Varastolla on edelleen älytön kiirus ja koneet hituroivat. Lisäksi pikamiitissä eräs leidi nappasi tekemäni hommat itselleen – ihan kiva, hän saa siis kunnian ja maineen asiasta. Minulta kun tuo kunnia on mennyt ja mainekin on hyvin kyseenalaista. Ehdin nimittäin tehdä kohtuuhyvät pohjat valmiiksi, sain myös blogitoverilta neuvoavitusta ja nyt tämä leidi käyttää näitä hyväkseen. No, tehköön itse, tehköön. Minun ei tarvitse kiireessä enää siihen paneutua eli hyvä niin. Kaksi päivää töitä ensi viikolla ja sitten loma, jep, jep-jep.

 

Aloitin sen saakelin Burana-kuurin ja tietäähän sen, vatsa ei tykkää. Ei yhtään. Aika monella fibrootikolla on suolisto- ja vatsaongelmia (eikö olekin älden kiinnostavaa?), myös meikäläisellä. Ne eivät kuitenkaan ole olleet tärkein valittamisen ja märinän aihe. Kohta varmaan nekin täytyy liittää postaukseen. Argh – en tykkää tämmöisestä. Ensi viikolla pitäisi aloittaa se glukosamiinilääkitys, joka tuottaa tod.näk. vielä enemmän harmia *huokaus*.

 

No, minä sain kuitenkin nukuttua reilut 2 h uusiounta aamukaffen jälkeen. Kissa kun edelleen herättää meikäläisen ns. hyvissä ajoin aamuyöllä vaatien palveluita. Taidan mennä nyt keittelemään toiset kaffet sekä riipimään toisen leivän. Olo ei ole paras mahdollinen, mutta ainakaan tajuton väsy ei juuri nyt paina.

 

Parempaa lauvantaita sinne, tämmöistä suhruisen nuhruista, puolipimeää päivää!

 

 

265380.jpg 

 

POLKA, JOKA LUULI JO KAIKKI VAIVAT TUNTEVANSA