No niin, aamuhuomenta kaikille, kerrankin. Ihan totta, minä heräsin vasta äsken eli tuossa klo 5 jälkeen. Täh? Kuulenko edes klapatusta ja hurraa-huutoja? Siis minä nukuin – ihan oikeasti nukuin ,D Tilanne vaatinee sen verran selvitystä, että tuli puhuttua puhelimessa erinäisiä asioita, ihan asia-asioitakin huomaamattani harvinaisen pitkään ja sen jälkeen jäin vielä miettimään itsekseni... kunnes tipahdin sinne unikaivoon. Näin kyllä vielä yhden painijaisen, se ei ollut mukavaa. Mutta muuten tänks vaan, kunnon yöunet ovat tarpeen välillä!

Selvityksenä eiliseen ihmettelyyni samanlaisista sisällöistä eri nimillä... Polgara The Nuuskija sai omasta mielestään asiasta sellaisen käsityksen, että kaikki suomi.fi polkkaajien päivitykset päivittyvät ikäänkuin jokainen heistä olisi polkannut samasta asiasta. Öh, olenko epäselvä. Siis eri nickien päivitykset näkyvät kaikkien omina päivityksinä Blogilistalla, hah. Kun menee tutkimaan asiaa, joutuu tuon toimijan etusivuille ja sitä kautta sitten voi vasta mennä näemmä blogiin. Minuakin tuo virma kosiskeli polkkaamaan allansa, en halunnut. Näköjään moni muu haluaa. Minä en halua, että Welhotar-blogi päivittyy esim. erilaisilla kädentaidoilla, askartelu-paskartelulla, urheilujudekoilla, patamustien porvareiden paasauksella, tsori jo etukäteen. Tästä nyt joku taatusti jo hermostuu... Mutta ymmärrätte varmaan mitä minä tarkoitan? Paremmin en osaa asiaa selittää!

Kun nyt pääsin nuuskimaan Blogistanian syövereitä ja vähän puheluunkin liittyen, Welhottarella on asiaa – painavaa asiaa. Vaikka Suomella yleisesti ottaen menee huonosti, harva siitä julkisesti kehtaa kertoa, omin sanoin, mitä kuuluu tavallisen Vilperin tai Vilpertiinan elämään. Miten toimitaan, kun toimeentulo menee jo reippaasti alle minimin. Lukekaa ihmeessä ja merkatkaa vaikka suosikiksenne, minä tein sen nimittäin heti. Erinomainen, vasta aloittanut solidaarinen bloggaaja Lenkkiä leipäjonosta kertoo, mitä kuuluu. Suosittelen lämpimästi! Minusta ainakin alku on, no ainakin itselle tuttua asiaa, mutta toivoisin muidenkin lukevan. Itse jouduin käymään leipäjonossa, kun olin aikanaan tosi pitkään sairiksella. Rahaa ei siis faktisesti ollut, sitä oli kyllä tulossa... Tiedän, olisin varmasti voinut lainata joltakulta, mutta ajattelin katsoa elämän tämänkin puolen. Ainakin Malmilla ei yhtään hävettänyt seistä jonossa, seura oli hyvää ja tapasin erittäin mielenkiintoisia ihmisiä. Kuulin myös kertomuksia siitä, miksi kukin on jonossa. Eli kyse ei todellakaan ole mistään alkon kanssa lätränneistä ja toivonsa menettäneistä. Suurin osa jonottajia oli vanhuksia, joilla oli todella pieni eläke. Seuraavaksi erottuivat perheiden äidit, jotka hakivat lapsilleen leipää. Tehän tiedätte, kasvava poika vetelee välipalakseen jo yhden leivän ja litran maitoa päälle. Jos tienestit ovat vähissä eli äiti on esim. työtön yksinhuoltaja, on tukien jälkeenkin vaikea tulla toimeen. No, mitä minä tässä, käykää siis blogissa ja lukekaa päivitettyä tilannetta!

Vielä lisää sen verran – olen näköjään vakavikko, kun olen nukkunut hyvin – muistakaa myös kaveria, jolla menee huonosti! Ottakaa yhteyttä, pitäkää huolta. Kaveria EI jätetä, eihän? Toivottavasti tämä ei kuulosta nyt oudolta, tarkoitus ei ainakaan ole. Joskus vaan on asioita, jotka ajavat oman edun ja omien valitusten edelle - jopa minulla.

Jahas, lauvantaki-aamu. Oikein mukavaa, soitin Belgarionillekin eilen ja meillä on perinteiset rehvit kirjaston aulassa. Varauksia on pilvin pimein ja hyvääkin kirjallisuutta joukossa, mmmm. Olenkin jo lukenut lähes kaikki kustantajilta tulleet opukset, niistä siellä muualla lisää, juu nou. Menossa on viimeinen kirjaston kirja. Kivaa mutta mukavaa! Minulta voi viedä melkein kaiken, viekää vaan. Kirjoja älkää viekö, silloin minä saatan suuttua ,D Kirjaston jälkeen haemme täydennystä ruokakaappiin ja jääkkäriin. Olen luvannut taas Pojalle kunnon lounaan. Hänellä on tenttiviikko alkamassa, ensimmäinen tentti maanantaina... aihe oli eriskummallinen, minä ymmärsin vain sen, että tietojärjestelmistä puhutaan. Eli hän lienee ansainnut pohjiksi edes sen lounaan ja jotakin herkkuva. 

Kävin eilen Serkuissa ja hain vähän Ukrainan salaattia (tämä on siis se nimi purkin kyljestä), joka sisältää vihreitä pikkutomaatteja viipaleina, porkkanaa, paaaljon sipulia ja valkosipulia sekä tujua paprikaa, kaikki vaffassa etikkaliemessä. On muuten hyvää sotkettuna jäävuorisalaattiin tms. Lisäksi kassiin sujahti vähän jugurttia, pari rahkaherkkua, seesamin siemeniä, valkosipulisavujuustoa ja täysjyväleipää. Olivatpa muuten sielläkin jo nostaneet hintojaan, muutaman tuotteen kohdalla 40 – 50 senttiä, jopa. Eli tauti on tarttunut sinnekin, hintoja nostellaan tuote kerrallansa hiljaa hivuttaen. Olin vähän ikävä ihminen, vaihdoin tiskillä salaatin tuohon mistä puhuin. Nimittäin juuri oman suosikkiperussalaattini hinta oli pompannut tuon 50 senttiä, samoin pieni purkki tyrnihilloa, jonka joskus ostan näkkärini päälle, oli pompsahtanut tuollaiset 15 senttiä. En tykännyt yhtään, en suostu siihen, että kauppiaat luulevat ihmisiä tyhmäksi! Ettekö minä huomaisi hintojen nousua, kas, valtionapu eli palkka ei kuitenkaan ole noussut sentin senttiä. Tästä seuraa siis se, että ostan vähemmän ja halvempaa. Onko se sitten kivaa, mitä? (Äh, taas minä paasaan, sanokaa jo, että olisin hiljaa!)

Lisäksi tänään pitäisi keskittyä kylvöhommiin, lopultakin. Kaikki on valmiina odottamassa, kunhan vain Poika tulee vähän avittamaan. Tuloksista sitten rapoa myöhemmin, kun alkaa tapahtua. Tämä on uhkaus, ei lupaus =D

Ja ei – me emme tiedä mitään mistään kilapililuista missään päin! Älkää edes kertoko, jooko.

-------------------------------


Purrrrrrrrve, kavrut! Vähäks toi mami on omituine taas. Hehkuttelee jotai asioi tollee, taas innostunu jostai. Mä nään sen, se on välill tommone. Ei sitt unohda mun muanii, juu ei, se sano, ett mä oon Tärkee! Niin oonki. Mä oon sille ainut kissi, tärkein ihmine Pojan jälkee... ei ku siis kissi niinku. Mua pitää kans muistaa, hoivata ja hoitaa. Enkä mä oikeesti nii hirvee oo, ku toi välill skrivaa. Nytki mä oon täss ihan sen viakus ja tsiigaan, ku se näpyttelee nii hitsin nopeest. Juu, mä en pystyis toho näill tassuill, en tod. Kuha se nyt muistaa tuada mulle purui ja jotai heekkuu, mä oon tyytyväine. Eilenki se viäl illall viimeks paijattirapsutti mua, ennenku alko goisii. Se on hei mun ainoo mami, aatelkaa. Jos se ei ois pelastanu mua, tiijä missä mä olisin. Mä jos alan funtsii sitä, mull tulee tosi paha olo – ja nii tulee mamilkii. Mä oon oikeest ihan kilti kissi, mitä nyt välill vähä vahinkoi sattuu. Mutt yleensä. Eikä sill oo ketää muutakaa kerta. Me ollaa tämmösii vähä niinku yksinäisii susei. Sen takii me tullaanki toimee ja mein miälest välill pitääki pistää vähä niinku kunno riita pystyy. Jos on asiat jotenki vinksallaa meinaa. Sitt korjataa tilanne. Emmä tiä, hiffaatteks te, mutt toivottavast. Ett mami tykkää must ja mä pakastan sitä, sitä ja Poikaa ja Gummititiä kans >o< Ai nii, taaskaa oo fotoo enkä suastu kuvattavaks ny, joku viä mult kaavoi.... Hei, orja löys pitsafoto, mä diggaan pitsast, oviileist ja katkiksist ja... juuu, oon hiljaa!

 



Hei, mutt kliffaa viikendii ihan kaikill mein lukijoill!

--------------------------------

Vincent, aina yhtä viehättävä karvakasa *pus*!

Päivän slogan: Yksikin mieltä kiinnittävä asia päivässä pitää Welhottaren virkeänä ja toimivana!

Päivän biisi: Yhteisrintama, valitettavasti joudutte juutuubiin, sanoja ei löydy yksistänsä. Tilalla oli ensin toinen biisi, mutta ei ujo Polka kehdannut sitä laittaakaan...

Luettua: Irmeli Castrén – Nykynaisen niksit, ensin luulin tätä uuspainokseksi tai vain päivitetyksi versioksi Äiteen jo omimasta kirjasta Nykynaisen niksikirja (50-luvulta). Kaikkea muuta, hei, tässä on asiaa! Ei hömppää. No, kirja alkaa kauneudenhoidolla, mutta fiksusti todettuna mm. oliiviöljyn käyttö ihon kosteuttajana jne. Samoin hiusongelmien ratkomista kotikonstein. Lisäksi paljon ekologista asiaa siivoustoimien vauhdittamiseen ja myrkkyjen välttämiseen. Kierrätystä on selostettu myös erinomaisen hyvin. Lisäksi mm. pienet vinkit oikeasta kattamisesta, kukkien hoidosta, matkalaukun pakkaamisesta jne. ovat ihan paikallaan. Niksit olivat muuten melko tuttuja, esim. sokeripalan käyttäminen hellan levyjen ja uunin ikkunan puhdistukseen – minä olen tehnyt niin jo monta vuotta. Mukana on myös esitetty yksi tapa solmia solmio oikein sekä miten pashminahuivi (?) sidotaan oikein ,D Kirja kannattaa ainakin lainata ja selata, toki netistäkin löytyy asiaa, mutta kirja on aina kirja. Tämä on myös opus, jonka voisi antaa mukaan kotoa pois muuttavalle nuorelle, ihan totta. Uskokaa nyt Welhotarta, minä tiedän, mistä minä puhun (no, ainakin yritän kovasti)! Plussat ekologisesta ajattelusta ja järkevistä vinkeistä! Suosittelen siis joko itselle tai sille kotoa muuttavalle neidille tahi herralle. Eppu Salminen – Lasten ristiretki. No niin, minä ihan odotin tätä... petyin aika pahasti. Herra Eppu ”Reijonpoika” Salminen yrittää kirjassaan kertoa Teatterikorkeakoulun hulluista vuosista, eikä siinä kuitenkaan oikein onnistu. Enemmänkin esille tulee hän itse, minä-minä-minä, omat hulluttelut, dokaaminen, ja hirveä sisäinen pakko päästä kouluun, jonne hän sitten toki pääseekin. Näistä ns. Turkan päivistä on tekstiä lopulta aika vähän ja mielestäni sekin on muiden kautta elettyä. Eppu tunnustaakin, että eihän hän itse ihan oikeasti ollut mukana. Turkka ei esim. kertaakaan opettanut häntä. Minua häiritsee kirjan dropping names –efekti, hän tuntee ja on tavannut kaikki ja muistaa nimetä milloin ja missä. Ei kiva. Produktiotkaan eivät hirveästi vakuuta. Kyllä tämän lukea voi, mutta itse asiasta eli Turkan vuosista ja Teatterikoulusta noina aikoina on tehty paljon parempiakin opuksia! Suosittelen lukemaan niitä muita! Tämä on vain erään näyttelijänplantun mukadokumentti (sitä se EI ole) eräistä pahoista päivistä, joita hänellekin sattui. Sikäli tästä on varmasti herännyt keskustelua, koska tämä on erittäin helppolukuinen ja nimiä vilautteleva opus. On taas ollut epämedialla kivaa... Minulla ei eli en suosittele ainakaan ystävilleni vakavissaan luettavaksi. Jos taas jo olet lukenut muut asiaa pohtineet tai siitä kertovat kirjat, tämä on hyvä tapa pudottaa itsensä maan pinnalle. Ai että, näin sen on joku voinut nähdä... minä-minä-minä.

 

 

OLLAAN VAPAALLA, MUTTA EI ILMAN AJATUKSIA!