Ettei totuus unohtuisi, kerrottakoon taas jotakin Palmian kuljetuspalvelun nykytilasta. Taksot ovat kulkeneet ihan siedettävästi, kuljettajatkin ovat saaneet ilmeisesti jotakin kohteliaisuuskoulutusta *tsihih* ja siinä ei nyt olekaan kummemmin moittimista. No, nyt kun kirjoitan näin, varmasti ihan kohta on - uhmailu toteuttaa nähkääs itseään ainakin minun kohdallani. Alkuviikosta ajettiin sitten näille sopimustaksoille uuden ohjelman päivitys, lisäksi käytössä ovat uudet kortinlukijat. Arvaatte varmaan, mikään ei toimi! Varsinkin normitaksien kuljettajat, jotka ajavat invakyytejä, ovat aivan hukassa. Palmia vastaa, että HEISSÄ ei ole mitään vikaa, kuskit vaan eivät osaa. No, kuskit näyttävät minusta kyllä osaavan, eli kyllä se laitteistosta ja yhteyksistä johtuu. Esim. tiistaina korttini hyväksyttiin vasta kolmannella yrittämällä. Eilen ei ollenkaan ja kuski joutui itse sen kärsimään eli kuittia vastaan anomaan jälkikäteen summan Tsadilta. Että voi olla hankaavaa! Ostetaan sieltä Kais-tiedätte-mistä-toimittajalta halvin mahdollinen ohjelma eikä tajuta, että se on keskeneräinen simppeli versio. Päivitykset maksavat maltaita ja niitä tulee taajaan. Sehän se on Tsadilla ollut aina; sama toimittaja, samat ongelmat. Ehdotankin vaihteeksi syyksi salaliittoteoriaa ja / tai pientä rahallista avustusta päättäjille... Jotakin tässä on pakko olla takana, ei se IT-talo muuten edes pysyisi pystyssä.

Lisäksi mummot varsinkin (no kyllä muutkin) valittavat soittamisesta eli puheluihin vastataan 20 – 40 min sisällä! Uskomatonta, siis 40 min roikut langalla – hei, maksullisella langalla tilataksesi auton, palvelun, joka sinulle kuuluu. Lisäksi pyydetään välttämään soittoja tiettyinä ruuhka-aikoina. Kuulin, että eräs vanhempi frouva oli soittanut tuossa klo 5 pintaan aamulla, kun oli ollut jo pitkään hereille (hei, ihan kuin minä!). Silloin oli ihmetelty, miksi hän soittaa tilauksensa niin aikaisin. Koskaan ei näy olevan hyvä heille, ei sitten millään. Kas kun ei jyvitetä soittoaikoja sukunimen mukaan, kele. Onneksi teen aina nettitilaukset. Hankaluuksia on ollut myös ns. pikatilauksissa, joita saa 2 kpl/kk, paras tai siis pahin oli se, että pikatilauksena auto tulee 50 min kuluttua – tosi pikaisesti, eikö? Tuo puhelinhomma siis tökkii koko ajan. Myös valitusnumero on aina varattu. Muistakaa, että palvelusta voi valittaa henk.koht. täällä. Ottakaa kantaa!

Päätin sitten kiusata pahasti omisarvista, koska sitä puhelinaikasoittoa ei koskaan kuulunut. Kirjoitin väninäni hyvin lyhyesti, korostaen sitä, että en oikeasti jaksa. En kyllä usko sen tilannetta parantavan, mutta pääsin ainakin sanomaan. Minä kun en mitenkään vastaanotilla ehdi selittää kaikkea, varsinkin kun hän ei näytä lukeneen vanhimpia (no, ei ilmeisesti kaikkia uudempiakaan) papereitani. Että kirjoittaminen parpi, nih. Vastausta ei ole näkynyt. Luultavasti sieltä tulee taas joku lähete johonkin fysio....ties mihin. Kun ei sekään nyt vaan käy! Voi kun joku uskoisi ja tajuaisi, että kun joka paikkaa särkee enemmän ja vähemmän, on useampaakin vaivaa kuin fibro, ei elämä ole oikein kiva paikka! Ei yhtään. Säryn ja jomotuksenkin vielä kestäisi, mutta nämä erilaiset vihlonnat, jäytämiset ja puikotukset ovat itsestään perkeleestä, sano. Ilmeisesti olen kuitenkin hyvä näyttelijä, kun pääsen töihin ja takaisin. Sitten märisen salaa vessassa, siellä brenkun löyhkässä. Eilen jo huomasin näyttävänikin kärsähtäneeltä, rypyt otsalla ovat syviä, silmäluomet lurpattavat, silmät ovat punaiset... Iltapäivällä olen kyllä jo pahan näköinenkin, oikeasti. Useampi taksokin on kysynyt, onko ollut huono päivä =E

Supiväsy olin eilenkin, kun karkasin vähän etuajassa Serkkuihin noutamaan parit kohuked – vau, uutuutena oli tullut mustikkakohuked. Lisäksi Herkkukin oli palannut taas töihin. En ostellut sen ihmeellisempää, itselle adjikaa, Belgarionille kuivahetelmiä, keksejä ja hilloa. Ja ne kohuked ,D Eväksenä toimii se tofuvokki, keitin vähän tattaria pitkästä aikaa kylkeen. Teki mieli, nääs. Hyvää tuli, örps! Jäi vielä Belgarionillekin illaksi, kun palajamme retkeltä. Varauksia näyttää olevan jokunen, ainakin pari opusta postissa ja muuten lukematta ..... kolme opusta, joten sillä sitä on sitten pärjättävä. Kun vaan taas jaksaisi ensi viikonkin. Nyt jo ahdistaa, kun ei ikinä saa lepuuttaa tarpeeksi!

Minulla ei siis ole todellakaan mitään kerrottavaa, vaan tätä samaa vanhaa jaanausta. Ei ole näköjään paljon ollut lukijoitakaan eikä kommentteja – no, mitä välii =I Mutta sen huomasin, että voi se nainenkin kyllä olla erotilanteessa aika julma – minun  melkein käy miestä sääliksi!

----------------------------------

254944.jpg 

Purrrrrrrrrrrrve, kavrut! Hei, mä en tajuu, ekaks tulee monen päivän kaikkii heekkui ja sitt ei ykskaks mitää – vaan tavismuanaa. Epist hei! Pitäs tajuu, ett mä tarviin vaihteluu ja kavrui ja virikkeit ja kaikkee semmost. Ja vähintäs pitäs ottaa must fotoi ja paijattaa ja kaikkee. Tota, joo, paijatus loppu, ku mä purasin mamii handuu, iha vähä vaa. Ku se yritti ottaa mun kynnet irti sen kylpyrätist... en ois antanu, ku roikkusin siin just sopivast. Nii ni purasin sitte! Ja menin basee möksöttää ja toi meinas ottaa foto. Nii ni sitt sen patterit, siis sen kaameran, sammahti taas. Ihme matolaatikko se on, nii sano Poikaki ja se on ainaskii oikees. Kyll manas mamikii vähä. Juu. No, nyt mä vaan jään venaa, ku Poika tulee ja tua mulle kissitaravoit ja safkaa ja kaikkee kliffaa. Ku muut ei oo nii ni tommone kuva sitt täält .

1254410940_img-d41d8cd98f00b204e9800998e 

Kliffaa viikendi alkuu vaa kaikill!

---------------------------------------- 

Vincent, en minäkään saa joka päivä herkkuja!

Päivän slogan: Jos on saanut kantaakseen huonon tuurin joka asiassa, ei siitä pääse irti – ei sitten millään!

Päivän biisi: Wishing Well 

Luettua: Sakari Issakainen – Mitä pilvet puhuvat, insinöörin omituinen olotila kesällä, kummat ajatukset sekä lapsuuden ja nuoruuden muistelot heräävät eloon. Samalla hän kärsii ja kärsii jostakin oudosta, kirouksesta? Issakainen ei ole suosikkejani, joten luettu melko kursorisesti, ei ihmeempää sanottavaa eli sopiva matka- ja odotteluopuksena. Sopinee kultiveeratummille kotimaisen kirjallisuuden kavereille. Reginald Hill – Beulahin kukkulalla, jännäri ja tiiliskivi minun makuuni! Tosin muistuttaa erästä toista (en kerro ketä enkä mitä) jonkin verran, mutta silti aika kelpoisa. Tekojärven täyttämisen aikaisena kesänä katoaa lapsia, kuuma kesä, vieraita ei mailla halmeilla – jotakin pienessä kylässä siis tapahtuu. Myöhemmin, paljon myöhemmin, sama alkaa uudestaan. Erästä hyyppää epäiltiin ja epäillään nytkin jo etukäteen omituisesta syystä. Henkilökuvat melko vinkeitä. Tämä tykkäsi ja suosittelee...

265380.jpg 

EDELLEEN KISSIKENKILLÄ VAAN!