Olipas vilkas ilta residenssissä. Ovi kävi niin, että saranat jo kuluvat tätä menoa *huolekkaasti tarkastelee*. Juu, kiitosta vaan – molemmille. Ent. työkaverini, nykyisin siis kaverini T. käväisi hakemassa Minni-kisulle ne ruuat, jotka eivät Vinskille sopineet. Hyvä, että tytölle ne maistuivat ,D Niin ja kiitos itse rouvalle onemarämpylöistä, rouskutin yhden heti illalla, njam! Chili-tonnikalapasteijat olivat myös erittäin heekkua – saa tulla toistekin! Terveiset kaikille sinne Herjaamolle. Olipa omituista kuultavaa kaikki, mitä siellä tapahtuu. Hyvä, että minä ymmärsin lähteä. Olisin varmasti jatkuvasti sairaslomalla tai haastamassa riitaa jonkun kanssa. 

Meniköhän viisi minuuttia, jo taas huudeltiin ”Polgara tuu parvekkeelleeeh”-tyyliin ja ystävätär tuli pikakylään. Sain himoitsemani Ritzlat, suurkiitos sekä myös vitamiinit, joita ilman olen taistellut lunssaa vastaan. Kälättelimme teen ajan joutavia. Ja olipa taas mukava nähdä. Saa tulla myös toistekin. On se mukava huomata, että minua ei ole jätetty aivan heitteille. Kun vielä eräs henkilö soitteli ennen nukkumaanmenoa ja kaipasi avitusta valituksen tekemiseen, sanoin olevani siihen valmis vaikka viikonloppuna. Parempi niin kuin väsyneenä arki-iltana. Että sellainen vilkas ilta! 

Pakko kertoa –tarina elävästä elämästä. Kyllä se on kuulkaas ihan oikeasti Vincentin vika, että nettiyhteyteni pätkii. Se on nimittäin nyt todistettu. Hyvä etten jo ottanut yhteyttä Sjoneraan, joka suuressa viisaudessaan taas korottaa maksuja ja nopeutta vain ilmoituksenomaisesti. Siis asiaan. Tämä on jo kolmas kerta lyhyen ajan sisällä, kun joko aamulla tai töistä tultua netti ei toimi. No, minä tutkimaan, mistä riippuu eli roikkuu tämäkin ongelma. Joka kerta sama juttu, piuhat eivät ole aivan kunnolla kiinni. Näyttävät olevan ok, mutta yhteys ei pelaa. Tarkistin taas kaikki koneen puolella ja sitten piuhat. Piuhat yksi kerrallansa – ja siellähän se oli. Yksi modeemin piuhoista on häthätää kiinni eli kehnosti laadittu ja kun se on tuossa pöydällä ns. vapaasti potkittavissa tai häntylöitävissä, olen varma, että Vincent on ollut asialla. Ei toki tahallaan, mutta tiedän hänen liikuskelevan täällä muutoin kielletyillä alueilla silloin, kun en itse ole paikalla. No, eipä tässä mitään voi. Taravoita ei voi siirtää ja turha kiinnittää Vincentinkään huomiota asiaan – siitä voi seurata vielä mittavampia yrityksiä sabotoida suoltoani, joten nyt ainakin tiedän minkä tarkistaa ensin! Meni siihen taas puolisen tuntia, kun halusin olla varma asiastani. Mutta taas yhteys toimii ,D Hyvä minä! Ekspertti! Puolinero ainaskin.... ai että ei, no ainaskin vähän? *taputtaa itseään päähän hyväksyvästi* 

Ehdin eilen kirjastoon, onneksi oli tuttu kivatakso! Hän oli vähän etuajassa ja kälättelimme ajon ajan taas joutavia. Sain ajaksi sen 10 min ja hain 10 varaamaani opusta kirjastosta. No, eikö kirjaston atk-puoli ollut kylmässä kohmettunut ja jämähdin siihen vähän pidemmäksi aikaa. Palasin ja kysyin, menikö yli 10 min. No meni, totesi kaveri, mutta jatkoi samantien, että ei väliä, koska ollaan muutoin hyvin aikataulussa. Kotiovella vielä huolehdin, että enhän aiheuttanut mitään myöhästymistä tms. hankaluuksia. En kuulemma, hän oli laskenut vähän etuaikaa muutenkin tälle keikalle poikkeamisineen. On se kiva, että nuiden taksojen joukossa on täysipäisiäkin kavereita. Esim. tämä ao. nuoriherra kivoine tukkaviritelmineen ;D Muistin kiitellä ja kehua, taas on hyvä jatkossa saada kyytiä kun pitää sen verran suhteita yllä. Nyt on siis luettavaa pariksi illaksi ja yöksi! En minä muuta, mutta on niin turvaton olo, jos ei ole lukemattomia kirjoja. 

Onemarämpylän, hölmön kirjan ja uniavitteen kanssa sain jopa unta n. 5 h, ei paha sekään. Kai se tälle päivälle riittää. Varastolla on täysi meno ja meininki, tänään vielä pahempi pelkään. Työkaveri oli pitkällä lomalla ja jäi samantien sairikselle – meitä on siis vain kaksi.... Hmph, no se tietää vain vähän lisätöitä kummallekin. Järkevällä aikataulutuksella selviämme ensi vkon puolelle aivan hyvin, kunhan nyt P-P pysyisi innoissaan pöksyissään. Se mies on työhullu piiskuri ja saa muutkin mukaansa! 

Talousuutiset oikein usuttavat ihmisiä apaattisiksi laman kärsijöiksi. Ei hyvä! Toisaalla taas kehoitetaan juuri nyt ottamaan velkaa, toisaalla suunnitellaan työttömyysvakuutta asunnon ostaneille (pitikö se asunto nyt edes ostaa, täh?) ja taas pankkitukea =O. Erinomaisen ristiriitaista talouspolitiikkaa kaikkinensa. Jospa nyt sovittaisiin, että jokainen meistä pikkuisista (juu, minäkin!) kuluttaisi vain sen verran, mitä tarvitsee eikä yhtään sen enempää. Miettisi pienen pieniä hankintojaan niitäkin vielä uudestaan. Toisaalta – minä ja lukijani taidamme muutenkin olla heimoa, joka ei pröystäile hankinnoillaan vaan hankkii vain tarpeellisen sekä kierrättää niin paljon kuin mahdollista. Ei, minä en tarkoita tällä mitään sen ihmeempää. Kunhan ihmettelen, mistä taas niitä optioita riittää joillekin, kun lomautusuutisia ja irtisanomisia uutisoidaan päivittäin! Toisaalta, jotkut saavat lahjoituksiakin, joista voi olla outoa iloa =O Lamasta noustaan aina jossakin vaiheessa ja silloin huomataan, että ero rikkaiden ja vähemmän rikkaiden välillä on entisestään suurentunut. Eikö olekin veikeää? Tämä on jo nähty eikä niin kauankaan sitten – pitääkö se nähdä taas uudestaan! Mitenkähän muistan joskus lukeneeni, että lama on aiheutettu, välttämätön tila, jotta päästäisiin noususuhdanteeseen... =E

Prle, ulkona on taas kylmä. Welhottaren kaikkia niveliä kolottaa täpöllä, ns. pikkuniveliäkin, polvia, nilkkoja. Argh! Tuokaa minulle lämmintä, ziitos.

---------------------------------------


Purve, kaiffat! Ai, ett taas niinku mun vika, ett ton kone ei muka toimi. Toimiiha se, ku se kert taas nakuttaa sitä. Hei, mua on iha turha siis syyttää kaikest. No tiätty mä steppaile tääll himass, ku toi orja on veks. Mutt en mä mitää irrottele, jos nyt vähä takamus pökkää jotai vehjet, mutt ku en mä voi niit ehjätä kuiteskaa. Enkä mä muute tajuu, mist se taas tiätä misä mä oon ollu >o< Ton täytyy olla joku semmone selvän näkijä tai joku ton mamin. Hrr, vähä jo alkaa pelottaa, ett näkeeks se ihan kaikki, mitä mä teen. Ku mä steppailen tääll pöydill ja hyllyis ja joka paikas ku mä oon yksi. Juu, se vaa tiätää ja sitt kertoo mulle. Tää on tosi kummallist ja outoo, hei. Voisiks se oikeesti olla semmone joku velho ku se kert väittää? Mä en oo uskonu, mutt nyt alkaa olla jo pikkuse pelottavaa! Mä sain hei eilen silt tätsylt ku kävi nii ni taas uusii muanii, määkäruakaa vähä niinku. Mull on nyt oikee monta plaatuu makui ja kaikkee heekkuu tuala. Mami vaa säänöstelee niit, ei saa kaikkee kerrallaa. Vähä vaa ja sillo tällö. Höh, mä tahtosin kaikkee ja heti, juu. Kiva ett ne kissimuanat kelpas Neiti Minnill, paljo terviisii sinne Neitill! Ai ett, toivottavast tänää jo onnaa mun foto toho alas, ku mä kerranki oon taas nätti >o< Nii ja nii vaatimatoine.... tää kuvaki on vanha kerta.



Kliffaa melkee viiko viimost päivää kaikill!

--------------------------------------

Kiitos Vincent, erittäin herrasmiesmäisesti sanottua. 

Päivän slogan: Läheskään aina ei saa, mitä tahtoo. Joskus kovasti yrittämällä voi saada sen, mitä tarvitsee! 

Päivän biisi: The Celebration Of The Lizard

Luettua: The Doors & Ben Fong-Torres – The Doors . aikamoinen Doors-pläjäys kaikille faneille ja asiasta muutoin innostuneille. Mukana Jimbon viimeinen haastattelu ja hiukan muutakin ennen julkaisematonta tarinaa, parisataa kuvaa, joita ei ole aikaisemmin julkaistu. Sinänsä tässä ei ole paljon uutta, omassa kokoelmassani (josta kohta) oli kaikki tarpeellinen. Kirja on must ja se pitäisi saada hankittua, ehkä joskus sitten! Kuvat ovat kohdallansa, osa suorastaan upeita. Suosittelen erittäin lämpimästi Doorsista pitäville. Welhotar piti kovasti, erittäin kovasti. 

Ja siitä omasta Doors-kokoelmasta, joka oli vaivan kanssa hankittu ja aikaansaatu kymmenien vuosien aikana: Lainasin kerran sen eräälle tosifanille, joka sattui olemaan hörhö ja minä uskoin hänen vakuuttelujaan ja lainasin kaiken! No, voitte arvata miten kävi! Yhden kirjan hän palautti oikein kauniisti kiittäen viinipullon kera ja lupasi kohtapian palauttaa muutkin. Tapasin hänet sitten aika pitkän ajan päästä. Hänet oli irtisanottu asunnosta ja kirjat oli kuulemma varastettu siinä vaiheessa. Epäilykseni on tietysti, että hörhö oli kylmästi myynyt ne. Mutta arvatkaas ketuttiko – sinne menivät kaikki, muistiinpanoineen, lehtileikkeineen kaikkineen (kirjojen välissä oli vähän materiaalia siis myös). No, en jaksa enää alkaa kerätä niitä uudestaan, kaikkea ei edes ole saatavissa tai jos on, maksaa maltaita. Opettipa taas lisää, en lainaa kirjoja muutenkaan kovinkaan monelle ihmiselle. Tämä oli se viimeinen niitti. Nyt hyllyäni voivat käyttää vain luottohenkilöt, hekin silmälläpidon alaisena. Juu, olen katkero! Onneksi en lainannut täydellistä vinyylikokoelmaani.... jotakin pelastui.
 
                                         
                                               
                                      VAIKEETA!

PS: Ihan vaan tiedoksi: Erinomaisen vaikea päivittää töissä, mikään ei ole yhteensopivaa - ei yhtään mikään. Saas nähdä, mitä tästäkin tulee. Vuodatus ei aamulla kotona auennut nimittäin..... eikä esikastelu, nimenomaan kastelu, toimi sekään!