Varastolle taas, hitsi, mihin se vajaa viikko meni? Olisin minä keksinyt tekemistä, ei minulla tullut aika pitkäksi eikä mitään? Hei – miksi pitää mennä? Hakekaa minut sitten äkkiä myös pois! Ja kyllä – ehdottomasti kannatan sitä, että yli 50 v. voisivat siirtyä suoraan eläkkeelle!

 

Eilen käväisin pika-pikaa Itiksessä, koska oli asioita ja puuttehia. Yrjö tekee tepposiaan, voihan ääliö. Käyttämääni shampoota jömmataan kaapissa, ei näytteillä – ne ovat ainoat putilot. Ostin kolme, riittää vähäksi aikaa, kun sai 50 % aleakin vielä. Eivät ensin aikoneet antaa niitä muita, sain sitten pyytäessäni. Jo on tod. omituista kaupankäyntiä, sano. Ei, sille ei ole mitään uutta vastinetta vielä. Eikä ole edes näkynyt.... Tämä ei ymmärrä nuiden hemmetin ääliöiden ajatuksia. No, eipä tarvitse vähään aikaan ostella shampoota *virn*. Sitten kävin penkomassa Ruohonjuuressa. Itiksen kauppa oli oikein siisti ja sievä, selkeäkin ja silleensä. Ainoa miinus – ja se sitten sitäkin isompi – on se, että kylmätiskin ja leipien hinnat eivät olleet läheskään kaikki lainkaan esillä. Kaikki muut oli hinnoiteltu ihan ok ja laitettu paikoillensa, mutta eivät nuo tuotteet. Hmph, epäselkeää siis eikä kivaa. Ei ollut petoknakkeja, ostin paria muuta kasvismagaraa maistiaisiksi sekä vähän siemeniä sun muuta tarpeellista. Mukavat myyjät, selkeä ja avara kauppa – suositan kaikille siellä päin liikkuville. Hinnat – no joo ja tietysti – mutta eihän tuolla tod. tule usein käytyä, joten sen voi laskea itsensä hemmottelun piikkiin.

 

Taksopaluu olikin kuin tarina helvetistä. Mies, jonka poimuissa muhi paskaa ja hikeä, otti minut kyytiinsä ja märisi, kun en saanut turpavyötä kiinni (hankala malli, joka jumittuu). Kun sitten Malmille tullessa kerroin mitä kautta pitää ajaa, mies räjähti: ”Kun mä näin sut, mä tiesin. Sä alat taas, sä oo kerran jo käkättänyt mun reiteistä ja ajamisesta jne.......” Jäin vähän suu auki ja sanoin vain, että jaaha. Hän sanoi tietävänsä kyllä, olin hiljaa. No, kun käännyimme Rantabulevardille, hän aikoi kääntyä väärään pihaan. Kun siitä sitten sanoin, otti mies toiset kilarit:”JUURI tätä MÄ TARKOITIN, prle”. Neuvoin kauniisti pihaan ja poistuessani sanoin vain, että minä en koskaan ole ilkeä enkä sano mistään, jos ei ihminen ole niin helvetin tyhmä, että väittää osaavansa reitin, vaikka ei osaakaan. Slam! Mielessäni ajattelin, että poju voisi mennä kotoon äitinsä helmoihin ja peseytyä edes kerran viikossa – luoja sitä auton ja miehen löyhkää, fyi fan vilken fasan. Kotona piti painua melkein heti ruiskuun, vaikka ensin ajattelin vasta myöhemmin. Arggggggggggh. Kaikkihan on tietysti minun syytäni, eikö? Olen niiiiiiin tyhmä, että voin kuvitella osaavani neuvoja taksoja ajamaan oikeaa kautta oikeaan paikkaan. Hassua, että kotoa noutanut takso kehui ohjeitani kerrankin hyviksi ja erittäin informatiivisiksi =O Kukahan tässä taas on hullu vai hullu? Huh, mikä kyyti... Palmian kuljetuspalvelu -> ole hyvä, tarkista myös ajajien käytös, siisteys ja toimintakyky!

 

Ruuaksi marineerasin tofua ja paistelin sen, lisukkeeksi italaista vihannespataa (se edelleen tarkoittaa vihannesmössöä, jossa on paljon tomaattia ja yrttejä). Sotkin ne sekaisin – siinä parin päivän eväkset. Hah, toivottavasti Varastolla on jämät siitä miitistä tarjolla. Kun en päässyt (voi, voi, voi....vääntää krokodiilin kyyneliä) sinne, söisin mielelläni kuitenkin jätteet pois ;D Juu, aika moni oli onnistunut jo etukäteen irtautumaan tapahtumasta, kuka milläkin syyllä. Saas nähdä, millaista kurinpalautusta me harhautuneet lanpaat sitten saamme.

 

Nyt ei kyllä Varasto innosta pätkääkään. Jo eilen iltapäivällä alkoi selkeä ahi, taas pitää mennä ja tehdä, olla ja vääntää itsensä kipeäksi asti. Meninkin sitten tarpeellisille päikkäreille ja nukuin reilut pari tuntia. Minä tarvitsisin joka päivä iltapäivällä kunnolliset päikkärit! Se voisi edes vähän auttaa, edes johonkin. En kyllä tiedä mihin. Väsymykseen?

----------------------------------

254944.jpg 

Purrrrve, kavrut! Jaaha, siis toi ei antanu ku kissimääkäruakaa. En syä. Vaiks putsi kupin, en syä. Oon lakos, jos ei kert tuu fisuu tai mjunuaist. Kyll mä voin elää vaiks pelkill raksuill. Se muana oli mun miälest iha hyvää, mutt ku sitä samaa taas. Siis eiks toi voi tajuu, ett ei ain samaa. Vai mikä sitä oikee vaivaa. Eilenkää mitää mulle, kaikkee kummallist se kyll raahas. Jotai magaraa, joka ei oo lihaa =O Ei semmost ookkaa, mä sanoin heti sill. Mutt se vaa jauho sitäkii... on toi omituine mami, ei voi muut sanoo. Ja sitt sitä valkost höttöö, hei taas sitä samist. Ei sitä voi kattoo elukkakaa *tsihih* vinkumati, ei tosissaa. Mä en hiffaa, mikä sitä oikee vaivaa. Se taitaa olla pääst vähä kipee, tiätteks, niinko sillee... Ai ett ei, ett eikä oo fotoi. Ett mä en oo ollu kuvattavan. No en kai, ku menin basee, ku otti nii päähä noi jutskat. Sitt menin kerra ton viakkuu, nii ni sen maha piti semmost lurinaa, ettei siin voinu olla. Iha hullu! Ai jaha, tommose foton taas varkastanu siält mikä toss näkyyki, enkä oo mä, en! Mä en ala ton kans taas, yritti pakottaa mua menee laatikollekkii... höh, kaikkee sitä! >o<

1256656184_img-d41d8cd98f00b204e9800998e 

Kliffaa keskertait kaikill!

---------------------------------- 

Päivän slogan: En tiedä, joku on vienyt kuvittelemani todellisuuden...

Päivän biisi: Working Class Hero

 

Luettua: Michael Connelly – Kova tuomio. Asianajaja saa hoitaakseen kaverinsa jutut tämän tultua murhatuksi ja vielä oudompaa seuraa jatkossa. Mukana on aika järeän luokan murha sekä muutakin puuhaa. Tämä isompi juttu tuntuu kuitenkin paisuvan ja muuttuvan päivä päivältä vaarallisemmaksi ja monimutkaisemmaksi sekä oudoksi.... Ei paha, alkaa vähitellen ja paranee loppua kohden, loppuratkaisua mahdoton arvata. Siitä pointsit, käy nukkumis- ja matkakirjana ihan hyvin. Ei nyt isoa vikaakaan, jos tällaisesta kirjallisuudesta pitää (asianajajia, oikeudenkäyntejä, todisteita jne.). Rebecca Miller – Pippa Leen yksityiset elämät, myönnän, luulin täyshömpäksi, mutta tämä olikin ihan muuta. Hyvä kasvukertomus nuoresta tytöstä outojen elämänvaiheiden kautta meikäläisen ikäiseksi, asumaan paljon vanhemman miehensä kautta ns. vanhusten asuma-alueelle. Taannehtivaa kerrontaa, herkullisia mielleyhtymiä, minä jotenkin pidin tästä. Ei suurta kirjallisuutta, mutta ihan lukemisen arvoista. Suosittelen ihmissuhteista, hurjasta nuoruudesta ja sotkuisesta elämästä kiinnostuneille ,D

 265380.jpg

VIELÄ VAAN KISSIKENKÄT KULKEVAT – LÄPI SATEEN JA TUULTEN!