Sanoisikohan suoraan, että paska päivä – kirjaimellisesti. Siis eilinen. Ei siinä mitään, että tekee töitä. Mutta mikä prhanan luterilainen työmoraali saa meikäläisen taas irrottelemaan senkin kanssa oikein olan takaa. Niin, että hätinään ehtii evästää ja pissillä käydä. No, nyt sen tuntee taas koivissaan ja olkapäässä. Ei hyvä heilu, johan se onkin keskiviikko ja hyytyminen alkaa tänään... Stahanovilaisen iskurityöläisen henki on vahva, mutta lih... ei kun siis vihannekset heikot ,D

 

 

Lisäksi Vinski osaa olla kostonhimoinen ja veemäinen halutessaan. Kun olin kotosalla, oltiin kuni kissienkuliinia ainakin. Kaikki meni hienosti, loistavasti suorastaan. Uinuakin sai äiteen nenän edessä useamman yön, kun en raaskinnut kurmuuttaa toista kylmempään paikkaan. Eilen sitten otin raksukupin hetkeksi pois, että loppu pehmomuona katoaisi. Itse kävin pikasuihkussa. Sinä aikana, muutama minuutti siis, ehtikin paskisenkku käydä löräyttämässä ihkaoikeat kissanpaskat paikalleni sänkyyn. Eli haisevat terveiset veemäiselle emolle! Sen jälkeen baseen piiloon. Yllärinä vielä hetken päästä kaadettiin raksukuppi yltympäriinsä. Että osaavat ne, kissatkin! Argh – miksi minua aina näin rangaistaan.

Toisekseen Hörhö soitteli myöhäisillalla ja kyseli, mitä aion tehdä. Olin jo menossa lukemaan sänkyyn tarkoituksena alkaa uinua pikapuoliin. Poikki mikä rätti ja kipeä. Kerroin tämän, jolloin hyvin marisevainen ja säälittävä ääni kertoi sitten suuntaavansa kämpille... Tiedän, ei hän viihdy siellä. Asunto on ankea ja seura melko tyrmäävää. Mutta en minä viikolla voi hänen antaa öitsiä täällä. En pysty itse silloin nukkumaan sitäkään vähää mitä muutoin. Toisaalta hän itse valittaa, että nousen ja lähden töihin aivan liian aikaisin. Argh – siis minua taas rangaistaan jostain tuntemattomasta syystä. Lisäksi lievä syyllistämisen meininki kuultaa jotenkin läpi. En vaan ymmärrä miksi :O

Kävin noutamassa postista kirjan – on se hieno, on. Arvostelua seuraa myöhemmin, varsinainen arvo-opus tavallansa ,D Ei ehkä aivan minun alaani, mutta eiköhän sekin paikkansa ja kotonsa löydä arvostelujen jälkeen. Ai niin, yhden jutun sain eilen sentään mallattua paikallensa. Reipas minä...

Ei, minulla ei edelleenkään ole mitään radikaalia tahi järkevää kerrottavaa. Se on normiaamun puuhat: kaffetta ja mömelöitä, lukemista ja pientä puuhastelua sekä töihin ropottamaan eiliseltä jääneitä hommia. Niitähän riittää, kivasti oli porukka taas sairikseni aikana ehtinyt jömmailla teelmiään.

 

 

POLKA – STAHANOVILAISUUS KUNNIAAN!