Siis lukekaa tuo otsikko nyt sitten oikein eli työ EI ole herkkua. Tarkoitan ilmineerata vain, että oli hyvät tarjoomukset eilen Varastolla, nimittäin pikujolujen jämät. Minähän käytin tilaisuutta hyväkseni ja nautin brunssin klo 7 tienoolla. Juu, maistuihan se, kun aamukaffet ja leipä oli syöty klo 3. Toisaalta, kun nappasin vielä päiväruuaksi oman kasvispadan, olikin täpöähkyväsy iltapäivä. Eli herkkuja tuli tosiaan apehdittua tarpeeksi asti, oikein hyviä, kaikki itse tehtyjä. Njam ja kiitosta vaan niille, jotka vaivautuivat – minähän pääsin taas kivasti siivestämään *onnekas Polka*.

 

Jotta kuitenkin jotakin tietoa vierisi myös eteenpäin, tässä erinomaisen helppo ja herkukas resepti niille, jotka pitävät pipareista ja homejuustosta. Nytpä tehdäänkin jotakin eri tavalla eli

 

Homejuusto-piparinökköset

 

1 pkt piparitaikinaa, mikä nyt kullekin mieleistä on

1 pussi sinihomejuustoa muruina (tai pala murusteltuna)

ripaus vehnäjauhoja siihen kaulimisvaiheeseen

 

Otetaan puolet taikinasta ja kaulitaan se ohueksi. Levitetään puolet juustosta koko levyn päälle. Käännetään levy kahtia niin, että se juusto jää sisään. Kaulitaan varovasti päältä jonkun kerran kiinni koko hässäkkä. Ajellaan taikinapyörällä ensin poikittain kertaalleen ja sitten ohuelti pitkittäin – saadaan sellaisia sormen näköisiä pötkylöitä. Tungetaan ne uuniin ja paistetaan ohjeen mukaan. Tehdään sama toiselle satsille. Aivan älyttömän helppoa ja hyvää! Njam, tämä tekee näitä kanssa kotiin ja aikoo kokeilla Serkkujen taikinaa – siellä oli sitäkin myynnissä ;D

 

Muuten Varastolla riittää sellaista lievää matalalentoa, ei luppoaikaa jää. Hätinään ehtii lukaista jokusen blogin ja viestin, ei juuri muuta. Muuten tehdään röitä ankarasti. Tehdään vielä välipäivinäkin, kuulin. Ainakin yksi isompi juttu menee juuri vuoden vaihteen tienoille. No, sitten vaan tehdään, ei siinä mitään. Kyllähän minä, jos saan muuten olla rauhassa.

 

Yhtä tässä taas kaipaisi, nimittäin kunnon unta. Pääsen uneen, mutta herään 15 min – 2 h kuluttua ihan kokonaan ja sen jälkeen on äärivaikea nukahtaa. Sitten herään uudestaan klo 1 – 2 aikaan.... voi kun saisi venytettyä edes klo 3:een asti! Olisi vähän levänneempi olo. Nyt alkaa iltapäivällä väsyttää ihan kammosti ja kotona on pakko ottaa pienet iltatirsat, tai ei pakko, minä vain tipahdan kirja kädessä. Ei sitäkään voi estää, ei sitten millään.

 

No, onneksi huomenna saa goisia uudelleen ja lisää ja päikkäreitä ja kaikkea. Tänään on taas armoton roudauspäivä Belgarionin kanssa. Kirjasto-apteekki-ruokakaupat, ihan kaikki. Eikä vielä aavistustakaan, mitä pitäisi ostaa. Paitsi piparitaikinaa ja homejuustoa. Niin ja vihanneksia. Jos noihin pakollisiin pyhiinkin varautuisi ja ostaisi toisenkin kilon porganoita ;D Muuta ei voi sillekään asialle vielä tehdä. Aikomus kun on syödä vihannespöytää tavalla jos toisellakin sekä fisuja plaatua monta. Ei voi ostaa eikä tehdä oikein mitään etukäteen. Minä haluan itse graavata fisuni ja tuoreena eli se on vielä Hakiksen keikkakin edessä, argh. Ja Vii Voanissakin on samalla käytävä. *vali-vali* No, selvitetään ensin tämä päivä, kyllä se loppu siittä sitten jotenkin, ehkä...

 

Olikohan tässä vielä jotakin – ähh, nyt tule mieleen mitään. Lapaluiden välikin on niin kirotun kipeä, että on pakko pitää kirjoitus-, vitamiini- ja tupakkatauko.

------------------------------------------------

 

Purrrrrrrrrviska, kaiffat! On mami kilti, on se. Ei tullu heekkui, ko se oli itte syäny kaikki eikä ollu sitt mitää kissill kelpaava siälä, ett ois voinu tuada mulle. Nii ni sitt se oli ostanu semmost iha uut muanaa, taas. Mutt nyt kyll osu ja uppos, iha hirmuse heekkuu, kana-maksaa, semmone pussi. Mä söin pualet ja heti tuli täytee ja eiku goisii. Nii ett vähäks mä taas oon goisinu, mami vissii koht heemostuu. Se jo eile sano, ett kissiikää nää koskaa hereill. Ett iha sama, vaiks ois pehmolelu koton. Ett vaa syä ja paskii, meinaa. Aika rankkaa tekstii, mutt tosiha se on. Mä oon päiväll kyll välill hereill, eilenkii vetäsin oikee kunno juaksut ja luisteli matoill. Mutt eihä toi voi sitä tiätää, ku se taas oli töis. Mutt tänää tuleeki Poika, Reppu ja Pojan Miniläppäri, mmmmmmmm. Meill tulee kliffaa, mä tiän, voi ku se ehtis käydä tääll ennen jo, ennenku se menee kaupoill. Me ollaa tääll välill kaksistee ja Poika on tosi kilti mulle. Ja sitt noi tua taas heekkui, joooooko? Tua ne, mami sano, lupas tota samaa safkaa. Meinaa jos se kert maistuu, nii ni sitä sitte. Kaakkei ja purui on, fisuliinii saa aina tuada. Ett ei muut, mä alanki vaihteeks goisii. Täss mä oon eile aamull soffall aamutirsoill, kattokaa, mä osaan nukkuu näinkii >o<

Kliffaa viikendi alkuu kaikill!

-------------------------------------------------- 

Vincent, mahdottoman nukkuvainen kissinka =O

 

Päivän slogan: En minä nytkään paljoa pyytäisi, jos nyt unta vaikka ensiksi – katsottaisiin sitten lisää...

 

Päivän biisi: Lensin matalalla

 

Luettua: Martina Haag – Radan väärällä puolella, tämä on taas tätä, rhomandiikka-dharmaa, muka-hauskaa, väärinkäsityksiä ja mustasukkaisuutta sekä sitä sun tätä. Jotenkin ei oikein osunut taas tämäkään, matkalukemisena menetteli. En voi suositela, tsori vaan. Miika Nousiainen – Maaninkavaara, tältäkin odotin enemmän. Tarina sinänsä on aika iljettävä, jäks. Yhden asian miehiä olen aina inhonnut ja urheilua vielä enemmän. Jutun pelastaa tyttären ja äidin näkökulmat. En voi suositella tätäkään, käks. Edellinen opus eli Vadelmavenepakolainen oli huisin hyvä ja pidin, mutta tämä, nou vei!  Yllättäen eilisen pelasti lätyskä Airikki Jokela – Viimeinen tahto, rikosko vai mitä? Hajonneen perheen tarina vai muuten vain perheen sisäisiä juttuja? Kuitenkin herkullinen murteen käyttö välillä sekä suht sujuva teksti pelasti eilisen illan suurien nimien keskeltä – eli ei paha ollenkanas. Kunhan tämäkin leidi jättäisi sen lähes joka sivulla olleen mietelauseen latinaksi pois (!!!), argh, erinomaisen ärsyttävää ja väärin käännettyjä vielä. Unikirjana oikein miellyttävä!

 

TEKOTIIKERI JA MAIHARIT RIITTÄVÄT VIELÄ VAAN...