On tämä kummaa, en ole nukkunut kuin ehkä tunnin. Väsyttää, ei nukuta. Mömelöannostelu taisi mennä vähän hänekseen. Olin pirkeä ja innokas illalla, tein ns. töitä tässä koneella ja sitten alkoi vähäinen väsy. Oli pakko lopettaa ja riipiä unimömelöt, mutta kas, ei unta. Ajatukset vain alkoivat jauhaa omiaan, lisäksi parikin naapuria piti jonkinmoisia laskiaispippaloita, ehhh. *Tapahtuu tässä välissä jossain päin Malmia* Ohoh, keitin kaffet, otin kipumömelön ja painuin petiin – tunti unta, jeee!

Tulipa eilen vähän vuodatettua. Oikein paatoksella, se on joskus hyväksi – ainakin omalle itselle, toivottavasti joku asia saa muutkin ajattelemaan. Ei siis millään pahalla, minähän yleensä vain vali-vali-valitan omista asioistani. Mutta saa kai sitä kaavoistaan poiketa. Nimittäin nyt on vähän leudompaa ja pikkunivelet särkevät enää vain vähän. Kirjoittaminen siis sujuu huomattavasti sutjakammin. Muita kolotuksia en enää viitsi edes mainita, valitkaa muilta päiviltä tilanne, mikään ei ole muuttunut!

Puhuimme eilen Belgarionin kanssa rahankäytöstä, lamasta, opiskeluista yms. Siinä huomautin vain, että taidamme molemmat olla aika pihejä, tai ei oikeastaan pihejä, sanotaan mieluummin tarkkoja siitä, mistä maksaa ja paljonko. Eilenkin viikon vihannekset pelasti putken vihanneskioski, josta ammensin kolme isoa kesäkurmitsaa, ison pussin ruusukaaleja sekä sutjakan purjon – 2.15 oli käypä hinta koko satsista. Tosin näistä on tehtävä ruokaa heti tänään ja laitettava pakkaseen, säilytystä ne eivät kestä. Tuolla hinnalla näytti saavan pienen pussukan jotakin pakastewokkia kaupasta – noin vertailun vuoksi. Belgarion on myös tarkka rahoistaan. Hän oli pärjännyt itselleen uudet talvikengät ale-alen-alesta vain 15 juurolla, hyvän näköiset, tukevat talvikengät. Ei paha ollenkaan. Lisäksi molemmat satsaamme aina silloin tällöin jömmavarastoon tummaa soijarouhetta ja kuiva-aineita, ettei puute ja nälkä yllätä *virn*. Eli edelleen pyrimme siihen, että Belgarionin ei tarvitse ainakaan nyt ottaa lainaa ja pärjäilemme hyvin pääosin kasvisruualla. Välillä menee tipua, tod. harvoin. Kala on donaria tai pakasteseitä pari kertaa viikossa nyt ainakin, joko ruokana tai leivän päällä. Siinä pysyy kurissa sekä vatsa että kukkaro melkoisen hyvin. Tosin tämä on kasvissyöjälle ankeahkoa aikaa, ainakin minulle. Läheskään kaikki ei käy, on allegriaa, ei käy vatsalle muutoin jne. Mutta kyllä sitä on jotakin apetta aina eväänä ollut. 

Täytyy myöntää, että jos jostakin olen ylpeä, Belgarionista. Saanhan olla... Että hän jakselee avittaa minua kaikissa hommissa eikä tee siitä numeroa. Toisaalta minä hankin aina jotakin muonaa hänelle täydennykseksi, joten ehkä se menee tasoihin. Mitä kummallisempaa, meillä on helkkarin hauskaa keskenämme. Ihan oikeasti! Luemme osittain samoja kirjoja, puhumme niistä, heitämme aika rankkaakin herjaa. Siis, minä minun lapseni kanssa =O Myönnetään, olemme molemmat vähän outoja ja oman tien kulkijoita tavallamme. 

Nyt on sitten kevätkylvöt tehty. Ruokapöydän ikkunasivu on lastattu kasvatusalustoilla ja odotamme muovien alta pilkistelevän jotakin viimeistään parin viikon sisällä. Merkinnät tehtiin muka huolekkaasti, mutta vähän epäilen, että joudumme arvailemaan mitä on tulossa. Kylvimme siis erilaisia chilejä, kudzua, pergamottia ja teepuuta... mielenkiintoista! Sovimme vielä, että jos chilit itävät hyvin, Belgarion ottaa osan kasvatettavakseen. Hänellä olisi kyllä optimaaliset olosuhteet – paljon aurinkoa koko päivän ,D Mutta kuten lupasin, rapoa seuraa!

Outoa mutta kummallista, kun poistin tuon blogilinkkiosion tuosta sivusta, kävijämäärä on laskenut. Ei haittaa. Ne jotka haluavat, löytävät tänne kyllä. Mietin tässä vain, alkaisinko kyhätä omaa sivua seuraamilleni monille blogeille. No joo, olisihan se ehkä näppärää. Mutta olisiko siitä nyt kenellekään ihan iloa? En usko. Pikemminkin sinne olisi hankalaa klikata klikkaamisen jälkeenkin ja vielä etsiä Juuri Se Blogi. Muutakin tekemistä nimittäin olisi, ihan oikeasti. Kirjalaarikin on päivittämättä ja paljon muutakin blogimistoon liittyvää pitäisi tehdä. Antaas nyt olla vaan näin, jooko?

-------------------------------------


Purrrrrrviska, kissinkat! Mähä sanoin, ett mä saan jotai ku noi menee kaupoill. Uus pussi purui, ihan pääasia. Sitt mä sain uutta muanaa, semmost epook... ei ku ekologisempaa =O Ei siin muut ekolookist oo, ku paketti. Se o paffipaketis se muana, semmosess nelikulmasess. On helpompi kantaa ja viädä oikeesee roskii, sano mami. Ett noi puukit on ain hankalampii. No, maistu se iha hyvält, mutt ku ei oo oikee mikää nyt maullaa. Nii se käy ain sillo, ku toi tuukki alkaa lähtee.... mami sanoo, ett mä masennun. Mä mitää masennu, jos ei tee miäli jotai, nii sitt syädää jotai muut. Sitt ku tulee nälkä, ja aina se on tullu. Turhaa hualii, mami. Ai ett, eile oliki kliffaa. Ensi mä luulin, ett noi söi lihapullei, öö, ne olisi soijalipullei. Ei lihaa, vaa kasviksii taas. Sain mä maistaa, jäks, en syäny. Vaiks haisut oli kohallaa, ni maku ei. Ja sitt poika leipo ja tarjos mulle, ei käyny muffaritkaa. Mutt mä pyärin kuiteski niitte kans tsögess ku siin oli semmost puuhaa ja kaikkee. Ja sitt mami innostu skrivaa iha hirveest, se oikee puhku korviinki kautta intoo. Mä pistin lojumaa. No sitt se tuli viakkuu ja me juteltii kaikkee, se sillee, no okei, leperteli kaikkee nättii *punastuu*. Juu, tämmösell kollipojall, mutt kyll se veti vähä heekäks, kais tiijätte. Kyll se must tykkää, paijatusrapsutust tuli iha täpöll ja mä hurisin iha hulluna. Tämmöne on parast niinku vapaapäivin, ku mami on koton ja Poika käymäss. Toi otti must fotonkii iha myähää illall, mä just ootan, ett se tulis mun viakkuu. Mä oon jo valmiin sen paikall...

 


 

Kliffaa söndaagii porukoill ympäriinsä!

---------------------------------

Vincent, karvatakamusmöllikkä *pus-pus*.

Päivän slogan: Sitä voi suunnitella alkavansa elää ja juuri kun on päättänyt alkaa, ei enää olekaan elämää.

Päivän biisi: Työmiehen haudalla

Luettua: Rapoa tästä kirjasta huomenna, tiiliskivi ja pahasti kesken. Eilinen meni kirjoitellessa ja muissa puuhissa eli kirjan pääsin aloittamaan vasta myöhään...

Sorry, päivitykseni vaikuttaa jotenkin hajanaiselta. Tämä johtunee siitä, että ajatuksenikin ovat vähän hajallaan ja olen edelleen hirmuisen väsynyt.

 

 

VÄSYNYT, MUTTA TIUKKIS!