Joku on vaihteeksi hyvin, hyvin väsynyt sekä fyysisesti että psyykkisesti – ihan kaikkeen. Tämä loppuviikon rutistus, eli kaikki irti viimeistä tippaa myöten, ottaa aina niin hemmetin koville. Ei vähiten siksi, että myös röitä riittää edelleen kovasti paljon. Ei siinä mitään, minä teen ihan mieluusti hommia. Mutta kun, kaikki nyt vaan ei mene kuten pitäisi. Ihan esimerkkinä vaan, että eilenkin pitsiniska-kermapärshe (jolla on muuten perin tyypillinen savolaenen takanimi!) oli mokannut erään tiedon papereissaan, laitoin oranssin lapun ja oikeat tiedot siihen. Sitten myöhemmin työkaverilta tarkistin, oliko tieto korjattu. No ei – ei tietenkään, kun minä siitä huomautin. Eli siinä lähti sitten virheellinen asiakirja maailmalle ihan virallisesti. Pyysin työkaveria todistamaan, että olin huomauttanut asiasta ja laittanut oikeat tiedot mukaan, että minua ei nyt sitten ainakaan asiasta syytettäisi. Lisäksi vedettiin pari asiaa pois yks-kaks, teetti taas turhaa työtä (kaikki tehdään tässä vaiheessa käsin kohta kohdalta). Phuuuuuuh. No, tästähän minulle sitten kai maksetaan?

 

Odotan kiihkeästi lomapäiviä. Odotan jopa ensi viikon perstain hammaslääkäriä. Sain Upolta luvan pitää silloin kokonaista puoli päivää vapaata – tosin hän hieman empi, mutta lupasi kuitenkin. Ja niin kuin minä olen lahjoittanut kymmeniä tunteja talolle! No, silloin teen kaupunkikeikan lekurin perään ;D Juu, vuorossa ainakin Vii Voan ja halli sekä ehkä jotakin muutakin. Lisäksi odotan seuraavan viikon lomapäiviä, kokonaista kolmea päivää! On se meikäläinenkin vähään tyytyväinen. Oikeasti, en minä tiedä, mutta tuntuu, että jatkuvasti on hirveä härdelli päällänsä. Ei ehdi edes lukea mitään töissä *paheksuu syvästi*! Ne helkkarin tulostavoitteet sun muut häiritsevät kaikkien oikeaa työntekoa. Välillä tehdään iso pino helppoja hommia, että saadaan kuukauden tavoite aikaiseksi tai vielä kunnolla ylitettyä. Sitten keskitytään isompiin ja tärkeisiin asioihin. Aika härnäävää kaikille sekä sotkee mukavasti aikatauluja jokaisen osalta.

 

No, tänään taas vuorossa kauppa-posti-kirjasto-apteekki –roudaus, kaverina alustavasti Belgarion. Kävin jo eilen Serkuissa hakemassa vähän herkkuja, ne tavalliset nimittäin. Nyt pitäisi taas muonaa viikoksi tai mieluusti vähän yli sekä kissitavarat. Kirjapaketti odottaa postissa sekä pari mielenkiintoisaa opusta kirjastossa, mmm. Kun vaan jaksaisi taas. Belgarionillekin pitää vääntää joku mukava iltaruoka kälättelyn ja kaffittelun kupeeseen. Kyllä se siittä, jos vain takso on ajoissa ja missään ei ole isompia jonoja.

Pakko kertoa –tarina: Eilisaamuna kännikkä soi töissä klo 6.50, outo numero. No vastasin ja siellä käheä ääni kertoi, että hänellä on ikävä =O Hörhöhän se siellä, kaverin puhelimesta. Ai ikävä mitä? Minun kurmuutustani ja patistusta ilmeisesti. Lupasi jossakin vaiheessa taas tulla maksamaan osan veloistaan pois, hänellä kun oli eilen maksupäivä. Minä vaan odotan. Ei taida kohta enää olla ikävä ;D

 

Joten lähdenkin tästä napsimaan sateenkaarivalikoimani sekä keittelemään erittäin vaffat kaffet. Unet ovat jääneet kehnoiksi, kun uusi naapuri jyrryyttää seiniin reikiä sekä kasailee kalustusta vielä iltamyöhään. Ei se nyt niin hirveästi haittaa, mutta kuitenkin. En saa unta tai herään horroksesta aina johonkin epämääräiseen mekkalointiin.

----------------------------------------

 

Purviska, kaiffat! Mä oon hei ollu ihan älden kilti, tosi kilti siis. Ja joka päivä nyt oon saanu iha vähä jotai heekkuu sitt kaa. Ja käyny kaks kertaa yälä laatikoll ja huutanu ton putsimaa kaikk. Ei se siitäkää oo tykänny, mutt on kai se paree. Ei oo uskaltanu ainaskaa huutaa mulle mitää asiast. Meinaan alkaa herättää sen aina just sillo, ku se on oikee, oikee sikeest goisimass. Mä goisin nimittäi sen viakus, nii ni mä tiädän ain, millo se on iha pyärryksis. *kiaro wirn* Ett tällee tarttee sitt alkaa tekeen. Poika on ainaskii tuloss, nii ett varpist jotai heekkuuki sitt tulee ja kissimuanaa, raksui, kaakkei, purui ja semmost. Mmmmm, Poika ja Pojan Reppu, nii ja sen uudet Stiflat – ne on sitt hyvän hajuset >o< Ei toll mitää kuvei oo taaskaa. Tollane vaa, enkä oo mä!

 

Kliffaa viikendii hei jokasell!

--------------------------------------- 

Päivän slogan: Jos tunnet olosi hyväksi – älä huolestu, se menee varmasti ohi!

 

Päivän biisi: Me teemme työtä

 

Luettua: John Kiviranta – Pyörre, lievästi omalaatuisesti uloskirjoitettu tarina hyväksikäytetystä (no joo...) leidistä, pahisystävättärestä sekä löydetystä rakkaudesta. Lyhyt, mutta tyylit muuttuvat tosi tiheästi. Mieleenpainuvinta asiantuntemus merenkulun alalta!  Pirjo Rissanen – Muistot, kovin korostettuja henkilöpiirteitä... ööö... ihmissuhderomaanissako? Sitkeitä naisia ainakin riittää joka lähtöön, kuka milläkin tavalla – jokaisella on myös omat salaisuutensa ja kipeät kohtansa. Kelpoisaa reissuluettavaa sekä iltakirjana menevää, ei mainittavia mullistavia ominaisuuksia. Hömpän ja draaman ystäville ehkä kuitenkin jotakin, tai sitten realistisen makuisen ihmissuhdetarinan kavereillekin... Myöhemmin toisaalla lisää. Keijo Korhonen – Obaman oppivuodet, pamfletti (huh, kirotusvihreä meinasi olla pefletti!), jonka Welhotar hankkii, kun se on halvimmillaan joskus myöhemmin. Tässä Obaman ensimmäisten kuukausien tehtäviä ja tuloksia Jenkkilän talouslaman kourissa. Niin selkeästi, että jopa minä ymmärsin. Tosin täytyy myöntää, että olen seuraillut varsinkin asunto- ja terveyspoliittista keskustelua Jusalassa viime aikoina aika tiiviisti, sen verran mielenkiintoista se on sielläkin ollut. Suosittelen kaikille, jotka haluavat tietää, miten Obama selviää ja kuinka maassa on toimittu ja nyt toimitaan erinäisten asioiden ja talouspolitiikan osalta. Ja muuten ulkopoliittinen osio kirjan lopussa on myös silkkaa rautaa. Kirja poistanee erinäisiä harhakuvia, toivon. Erinomaisen kiinnostava opus – suosittelen!

 

TIIKERITAKKI, MAIHARIT JA JÄTTEISOT KAUPPAKASSIT – SE ON PERJANTAI!