mitä siitä, että myrskyää ja sataa vaakasuoraan. Ei haita, ei yhtään. Mutta tämä helvetin kylmyys! Eilen jouduin hakemaan ehtoolla talvitakin (siis sen eltaantuneen, reikäisen loimen, jolla ei käydä edes roskiksella) päälleni ja menin kahden täkin alle lämmittelemään. Ei helvattu, ei ole laitaa. Tärisen aivan kylmähorkassa, mikään ei auta. Hetken pidin jo uuniakin päällä. Argh. Miten minä muka talvella taas pärjään? Toisaalta, tuo hemmetinmoinen tuuli oli heittänyt toisen keittiön alaikkunoista auki jossain vaiheessa päivää eli aika vilakkaa oli, kun rantauduin kotoon. Ne kun tuuletusikkunat ovat tod. kehnossa kunnossa ja jo alunperin asennettu lievästi fiduralleen. Ja kun niitä on näemmä väännelty holtittomasti, ne joutuu tod. voimaa käyttäen vääntämään kiinni. Arvatkaas kenen käsillä sitä ei sitten tehdä?

 

Todettakoon, että olen muutenkin palellut täpöllä viimeiset kolmisen vuotta, öbauttia. Sitä ennen en, lähinnä hikoilin. (Onkohan minulla pakkivaihtarit :O) Nyt palelen aina, no en niillä hemmetin helteillä sentään, mutta muuten. Nukun aina täkin alla, nyt jo kahden täkin ja keskitalvella kolmen! Repikääs siitä... ja kyllä, minulla on riittävästi vaatekerroksia. Siitä ei ole kyse. Ja kyllä, kilppariarvotkin on riittävästi ruikutettuani kertaalleen tarkistettu. Hmph.

 

Huomenna onkin omisarviksen vastaanotti. Kaikki mömelöt ovat lopussa ja ne pitää uusia. Lisäksi olisi pakko saada yöksi jotakin kipulääkitystä, nyt ei ole. Ja minä heräsin taas viime yönä klo 23 ja jotakin ja katsoin unipäissäni kellon olevan yli 3. Nousin jo ja ihmettelin, miksi on niin väsy olo. Kas, olin uinunut vain vajaat pari tuntia. Että semmoista. Kissalle vähän puhuttelua ja takaisin väkisin goisimaan. Heräsin siihen nimittäin, että käsi oli aivan tunnoton ja samalla särki niin maan prleesti. Auts. Niin, samalla aion kyllä valittaa tästä helvetin kylmyydestä. Tähän ei auta lisäpukeutuminen, minä aina vaan palelen. Ei auta liikkuminenkaan. Söndaagina siivosin täpöraivoissani eikä edes tullut lämmin. Että jospa jotakin vekkulia olisi tai sitten minä vaan käyn hitaalla.

 

 

 

Täytyypä taas kiitellä salamyhkäistä lukijakuntaani, sain oikein miellyttävän postilähetyksen (muiden kivojen lähetysten mukana) – kiitoksia, hyvää on!!! Tämä kiittelee ja häpeää oman lähetyksensä noloutta =(

 

Samoin toveritar kävi kylässä pikaisesti kaffella sekä kertomassa ilokkaita uutisia – onnea sinne! Toivottavasti kaikki menee suunnitellusti ja uusi elo aukeaa mukavana :) Kiva, että jollekin kuuluu hyvää...

 

Nyt en osaa oikein iloita, vaikka mukavaa postia tulikin. Tuo osa-aikaishomma on vaan selvittämättä, kun työaikana ei ehdi. Töitä on niin rutosti kuin vain jaksaa painaa eikä mihinkään ehdi soittaa, ropottaa vain menemään. No, onhan tässä aikaa. Mutta haluaisin saada äkkiä selville asiat sekä myös aloittaa sen osa-aikaisuuden. Toki muistaen ja muistuttaen, että sen on myös näkyiltävä työmäärässä! Ehkä minä sitten joskus jopa jaksaisin jotakin muutakin kuin märistä ja valittaa. Ehkä voisin joskus jopa nukkua kunnolla ja ottaa enempi lääkitystä päivällä – olo voisi kummasti kohentua. No, sen näkee, jos näkee. Met katsomma ja minä raporteeraan.

 

Sen verran vielä, että The Paimenkirjeen jälkeen kaikki huoneessani käyneet ovat aina tarkkaan vilkuilleet, millä sivustolla satun olemaan. Jos nimittäin roilaan netissä ;D Ikävä, ikävä teille, en edelleenkään ole Naamatussa enkä B. L. Oggerin kaveri *muahahahah*. Seinänaapuri Varastolla taas alkoi heti selittää, kun kävin viemässä materiaalia, että ”minä vaan tässä uutisia olen lukemassa”. Jössus miten pienellä ihmiset saa pelkäämään jopa alhaisista alhaisinta toimistorottaa. Hyväinen aika sentään. Pitäisiköhän kirjautua Naamattuun ja alkaa solvata Varastoa omalla nimellään – voisi saada jopa fudut *idea syttyy!*. Täytyykin selvittää, tuleeko 3 kk:n karenssi vaiko eikö...

 

Minäpäs mietin sitä tuossa kaffetta litkiessäni ja mömelöitä rouskutellessa. Kaikesta varoittelusta huolimatta aion riipoa myös deevitamiinot sekä monivitamiinot ja magnesiumit... Hah, heidän heiluvillensa. Minä en pysty syömään kaikkea ja sehän jo tiedetään, perkele sillekin! Se on kyllä asia, josta en mieluusti edes jaksa valittaa, hommathan ovat hoidossa ja joka päivä on jotakin apetta kitusiinsa saanut.

 

 

 

... LÄHTEE MIETTIMÄÄN LISÄÄ KÄLMEJÄ AJATUKSIA ....