Yöhuomenta, vaihteeksi taas! Kissimärinäherätys toimi tänäkin aamuna, hitto soikoon. Olisin nukkunut vielä tunnin, ainakin melkein. Lisäksi Vincent on kiero – vanhastaan oppineena hän märisee keittiön puolella ja välttelee makkarin oviaukkoa, etteivät tyynyt lentele. Se nimittäin tepsi aikansa, kun heitti tyynyn sinne päin, kissakin ymmärsi vaieta. Enää sekään ei toimi, hmph. On saatava kaikki herkut ja sen jälkeen vain oltava aamuseurana. Just, no ymmärrän minä senkin. Ei minusta muulloin juuri seuraa ole.

Ehdin hyvinkin eilisaamuna käväistä kirjastossa hakemassa kassillisen dekkareita uudelleenluentaan. Vanhoja siis, jotka olen jo lukenut aikaisemmin. Osa niistä on lukemisen arvoisiakin jopa, osa käy vain odottelu- ja taksomatkoille. Ei sitä muuten jaksa, jos ei ole lukemista. Eilen minut poikkeuksellisesti noutikin normitakso – väärästä osoitteesta. Eli hän oli saanut vain tuon toisen talon osoitteen, ei ohjeita, ei mitään. Näinhän se on aina normitaksojen kohdalla, kele. Onneksi oli fiksu kaveri, joka ei asiakasta heti löytänyt ja lähti etsimään tätä pihoilta ja tantereilta. Ja siellähän minä, tietysti. Keskustelimme sitten asiasta ja jotenkin nyt jäi sellainen olo, että hän ei uskonut, kun kerroin valittaneeni asiasta jo Iisalameen useamman kerran. No, mitä välii. Lisäksi puhuimme tästä tilausten siirrosta Palmialle, ainakin osa työntekijöistä on tiettävästi entisiä kuskeja, joten luulisi heidän tietävän mitä tehdä. Tein piruuttaan sellaisen ottakaa huomioon –valituksen HMPK:lle tästä normitaksojen tavasta, että heille ei anneta koko osoitetta ja ajo-ohjeita sekä samalla tiedustin, milloin asiakkaat saavat tietoa uudesta toimijasta. Saas nähdä, millainen vastaus taas tulee... lupaan kopioida sen tänne tiedoksi.

Varastolla oli aivan kohtuupäivä, jäi jopa vähän aikaa selailla blogeja ja muuta mukavaa. Tällä ja ensi viikolla ehtii vielä tulla kiireitäkin, niitä pöytiä kun edelleen tyhjennetään ja vanhoja papereita kaivellaan. Yksi nippu on odottamassa heti aamusta, lähtiessäni leidi kävi juuri jättämässä pinon ja sanoi, ettei ole kiire – olivat maanneet hänen pöydällään alkuvuodesta lähtien... No, siinä sopivaa pientä aamupuuhastelua. Mikäs siinä on töissä ollessa; ulkona on paashat kelit, sisällä lämmintä ja valoa sekä ainakin kuultavissa ihmisääniä. 

Säryt vaivaavat edelleen eli hartiat ja selkä ovat uskomattoman jumissa – pahemmin kuin vuosiin. Eikä mikään auta, mitään ei uskalla asian avittamiseksikaan nyt tehdä, kun tilanne on päällänsä. Syödä vain relaksantteja iltaisin ja kipulääkettä päivisin, siis itse asiassa normimömelöt. Ei tähän cocktailiin enää oikein mitään mahtuisikaan! Koivet tykkäsivät huonoa kirjastoreissusta. Särkyä koko yön, myös pienehköjä kramppeja. Pahimmat koipikrampit ovat pysyneet sentään pois magnesiumilla ja aivan sillä että en ole edes yrittänyt venytellä – silloin ne nimittäin vasta iskevätkin, toisin kuin luulisi. Ei kiva eikä mukava, työpäivän ajan väsyttää taas simona. Niin kyllä kotonakin. Ja oikeastaan joka paikassa. Vali-vali-vali.

Eväksiä on sentään oudosti riittänyt. Syön vielä sunnuntaina tehtyjä soijapiffejä, nyt ovat onneksi jo viimoiset menossa. Tänään saa jo tehdä jotain muuta muonaa, lienee ilo myös kissille. Iltaisin kun ei ole oikein nälättänyt, olen vetäissyt vain saladoa ja painunut peiton alle lepuuttamaan. Hoitanut sitten tunnin päästä pakkotyöt, joita aina kuitenkin on. Kone on pysynyt iltaisin kiinni ihan tarkoituksella. Jos vielä kirjoittelisin iltaisin, ei tuosta hartiajumista pääsisi ikinä eroon.

Kyllä on pimeää ja kosteaa, sadetta tulossa? Taidan mennä käymään parvekkeella... harmi, että yrtit eivät oikein ole ottaneet vielä kunnon spurttia, vain yksi alkaa lähennellä täyttä mittaansa. Pikkuisen aurinkoa ja vähän lämpimämpää olisi niille kyllä tarpeen. Minulla niin väliä.

----------------------------------

254944.jpg
Terrrrrrve, kavrut! Hah, taas orja valittaa, ett mä märisin sen hereill. No nii, mutt ku sitä ei näe muute koskaa hereill ja vaiks me ei leikit tai muut nii ni mä haluun näkee sen. Ja mä haluun uutta päivämuanaa. Kalkonii ja hampulikaakkei mä jo sainkii, ne se antaa ain ekaks. Mutt mihi ne nyt muka riittää. Sitä kunnon muanaa hei! Ja sitt illall fisuruakaa, eilenki se jo lupas. Sitt se löys viäl niit ruskeit kikkanoit evääks *huoh*, mite se jaksaa syädä niit, en tajuu. Illall mä luulin jo, ett tulee donarii ku se kaiveli kaapis saladoa, mitä viälä. Jaksanu ees donaripuukkii avaa, vähäks on torpso orja. Mä sitt saanu mitää kliffaa syätävää. Ulkonki on galsaa ja tylsää, siälkää ei voi olla ja toi onki pistäny ovet kii päiviks. Ku kuulemma voi sataa, joo, oikeestaa hyvä. En mä haluu kastuu ja semmone kostee olokaa ei oo kivaa. Parempi makoilla sänkyss rauhass ja oottaa, ett mami tulee himaa! Nytkää ei oo kuvei, toi ettii sopivan. Ja parempi ois sitt illall väsätä jotai fisuu, ett mäki saan jotai. Hei, hei tai sitt vois kaivella sitä pakkast, jookosta? Ai ett niinku harkitaa, just joo. Harkitte hyvin sitte!

1244599473_img-d41d8cd98f00b204e9800998e 


Kliffaa keskimmäist viiko päivää kaikill!

--------------------------------------

Vincent, eiköhän sitä illaksi jotakin syötävää löydy...

Päivän biisi: Hän ei kävele koskaan

Päivän slogan: Muut ihmiset provosoivat minua – elämä provosoi minua!

Luettua: Juha Numminen – Henkipatto, eipä ollut muistissa kovin hyvin. Tämähän oli parempi kuin muistinkaan. Itse asiassa aika hyvin kehitelty idea ja toteutus. Väittäisin yhdeksi Nummisen parhaimmiksi opuksiksi, tässä nimittäin mm. Kippo ja Sarkala jäävät melko paljon taka-alalle. Omelia käänteitä, virityksiä ja muutenkin ihan luettava. Kotomaiseksi hyvä suoritus, suosittelen kesädekkariksi. Ai niin, yksi pahempi moka kirjassa on sen karmea kansi – ei innosta ainakaan ulkonäöltään lukemaan. Aloitin toisenkin opuksen, niin kesken, että siirtyy huomiseen arvioon...

265380.jpg 

KYLLÄ, KISSIKENKILLÄ MENNÄÄN!