En viitsisi sanoa, että ”Mitä minä sanoin!?”, mutta on pakko. Olette varmaan lukeneet jo koko kuljetuspalveluhässäkästä mm. täältä. Selitykset ovat tietysti hyviä... Takana on kyllä muutakin, mitä ei tuoda julki. Eilisen asioista perillä olevan kuljettajan mukaan Iisalami olisi toimittanut lievästi virheellisiä tietoja heinäkuun liikenteestä viime vuodelta, joten hommat olisi mitoitettu sen mukaan. En tiedä, en ole ollut paikalla. Ilmeisesti Iisalami on tehnyt muutakin haitatakseen Palmian aloittamista. Kuskin kävivät kuitenkin eilen jo kuumana – osalla oli töitä valittavaksi asti, osalla vain yksi kyyti puolessa päivässä. Järjestelmät siis eivät toimineet, kuten piti. Eihän niitä prle päässyt kukaan kokeilemaan oikeissa tilanteissa, vaan aloitettiin suoraan toimimalla. Väärin! No, itse olen päässyt *ristii sormiaan* normaalisti töihin ja takaisin. Johtuen vain ja ainoastaan siitä, että otin tarpeeksi aikaisin asiasta selvää ja tein tilaukseni netin kautta. Sääliksi käy niitä, jotka spontaanisti pyrkivät jonnekin! Tätä minä juuri olen tarkoittanut, kun suunnittelen viikon menoni – on parasta, että sinne ei ymppää sekaan mitään muutoksia tms. jälkikäteen, mikäli mahdollista. Sekaisinhan net menevät. No, toivottavasti saavat homman pyörimään! Ennemmin minä asioin kuitenkin Palmian kuin Iisalamen viäntäjien kanssa...

Ja sitten tuplajättipotti! Voihan prle. Eilen juuri ennen kotiinlähtöä naapuriosasto toi taas pinon, jota aloin väsäillä siinä vielä lopputöikseni. Auts, sellaista paashaa, että eihän siitä saanut selvää Erkkikään, saati sitten hänen veljensä Pekka. Asiakirjoja oli korjannut ainakin 6 eri henkilöä, kukin omalla tavallaan, ilman mitään tietoa esim. oikoluku- ja korjausmerkinnöistä. Oli lisätty ja poistettu tavaraa, siirretty kappaleita, mutta ei mitään merkintää minne. Soitin leidille, joka asiasta vastasi ja sanoin, että eihän tästä tule mitään. Tämä nippu on täysin tajutonta mössöä. Hän ei taas suostunut ymmärtämään, miksi en jää odottamaan klo 16 jälkeen, jolloin hän voisi tulla käymään. Sanoin lähteväni 14.40. Piste. No, hän tulee nyt aamulla, lisänivaskan kanssa. Kaikilla on kiire, pakko olla tänään valmiina. Samoin oman osastomme rva M. haluaa minulta jotakin valmista tänään, en vain tiedä mistä, hän kirjotti sitä vasta eilen. Joten olen aika hvtin kusessa. Kyllä minä töitä teen, mutta hei, kohtuuden rajoissa sentään. Jos tällaista on vielä maanantaina, menen oikeasti hakemaan saikkua. Eilen olin koko illan jo niin pahalla päällä ja kipeä (-> lihakset jännittyneet, niskoja särki, päätä juili), että taatusti irtoaa. Tehkää sitten hommanne, kele. Hankkikaa ulkopuolisia sijaisia, niinhän sitä tehtiin viime vuonnakin? Miksei nyt? Tämä ei ymmärrä.

Sitten ihan vaan tiedoksi, jollei tämä keli tästä muutu ja kohtapian, minä taidan suuttua. Ilma on kuin housuun paskittua kaurapuuroa, jäks. Tahtoo sadetta, viileää ja pimeää! Tahtoo nukkua yhdenkin yön ilman heräilyä tunnin välein tähän kuumuuteen. Tahtoo olla rauhassa kans.

Tänään siis Belgarionin kanssa kirjasto- ja kauppareissu, jos vain työpäivän jälkeen enää pysyn pystyssä. Rapoa päivästä ja asiasta sitten huomenna. Nyt ei jaksa-pysty keskittymään muuhun kuin siihen, että saisi otettua vielä tunnin aamu-unet!

------------------------------------- 

Purrrrrrrrrve, kaiffat! Hei, mä sainkii eile semmost tosi kurmeemuanaa. Sitä hianoo, mitä se Minnin äitee mulle toi. Kiitti hei vaa teill kummalkii!!! Siis mami meinas syädä sen, ku senkii miälest se haisu nii heekult. Se oli jotai kurmeekanaa. Oli se hyvän näköst ja hirmu hyvän makust, njam. Oiskii tommosee varaa joka päivä. Muute mä oon ollu päivisin vaa partsill, ku siäll o sillo viileet ja yät sitt sisäll. Nyt näin muute jo ensmäise yäpeehose, semmose tosi snadin. Ei ollu joo hääppöne. Mami sanokii, ett myähemmi tulee niit isompii, nii ni sillo se voi laittaa kyntteli toho lyhtyy, ett mä pääsen metsästää niit – rousk, njamsk! Kilti mami, vaiks aika väsy. Joo, se jo kerra kävi hereill ja laitto valot, mutt meni uudestaa goisii. Ei se jaksa vissii enää mitää. Ihan on repo mami. mutt mull on täss hei foto siit Minnist <3 No joo, hei onha se siis vähä mua vanhempi, mutt mitä välii... Eihä? (grrrr) Söde flikka *pus* >o<

Kliffaa viikendi alkuu iha jokasell, toivottavast tulee viileempää...

--------------------------------------------------

Vincent, toivottavasti – olen aivan samaa mieltä kerrankin kanssasi!

Päivän slogan: En minä töitä pelkää, mutta sen aiheuttamaa ketutusta ei kestä kukaan!

Päivän biisi: Laivauutisia

Luettua: Philippe Claudel – Varjojen raportti. Mitä tapahtuukaan syrjäisessä vuoristokylässä saksalaismiehityksen aikaan? Hienotunteisesti ilmaistaan, että ”vieraiden” on syytä poistua, vierasperäisten. Ja niin heistä poistuu kaksi. Brodeck tuli muualta ja hän joutuu leirille, mutta palaa kuin palaakin takaisin joutuakseen kirjoittamaan raportin kylän tapahtumista. Tässä se on. Mielenkiintoinen ja vähän outokin opus. Oletteko muuten huomanneet, miten II maailmansodan tapahtumat ja keskitysleirikirjallisuus ovat taas olleet vuoden-pari kovin pinnalla? En tiedä, mikä on syy – toinen sukupolvi? No, en minä tätä hirveästi kehu, luettava kirja kuitenkin vaikkei minuun tehnyt mitään suurempaa vaikutusta. Leena Lehtolainen – Väärän jäljillä. Maria Kallio on SM:n tutkijana, mutta saakin siirron takaisin Espooseen. Väärä on juoksija, josta piti tulla jotakin ennen onnettomuutta – ehkä tulee vieläkin, kun hän on toipunut. Kummasti alkaa kuitenkin väkeä ympärillä kuolla eli joutuu murhatuksi melko kekseliäin keinoin. Urheilupiireissä liikutaan ja doupataan murhailun lisäksi. Kallio paljastaa syyllisen – tietysti – odottamattomalta, mutta loogiselta taholta. Lievä Lehtolais-sessio siis jatkuu vielä. Tämä on sitä hiukka urautunutta Lehtolaista, tunnemme jo Maria Kallion ja hänen elämäänsä tässä ruoditaan varmasti yhtä paljon kuin murhiakin. Ei paha, silti, Lehtolaiselta ihan kelpoisaa ulosantia jälleen kerran.

ENSI VIIKOLLA KISSIKENKIEN VUORO! 

Ei, eihän sen näin pitänyt olla. Ei alkuunkaan! Minun piti päästä rähisemään Tsadin kyytimisestä ja päästä lopultakin järjestelemään klemmareita töissä... Toisin sitten kävi, todellakin. Ehh, aamutakso oli vain pari minuuttia myöhässä, tuttu kuski, joka ajoi taas kuni pullopärshesika. Oltiin kuitenkin ajoissa Varastolla. Samoin nouto oli jopa etuajassa, puolituttu kuski hänkin. Ei tarvinnut paljon neuvoja ja kotoonkin pääsin siis varsin siististi. Oi jospa tämä tosiaan toimisi? Toisaalta – nyt on heinäkuu ja vähän matkoja, ainakin työmatkoja. Eli en jaksa vielä uskoa mihinkään ennen loka-marraskuun paashakelejä. Silloin punnitaan sekä välittäjien että kuskien ammattitaito!

Ja Varastolla, sitten, prle! Kukaan ei ole kontrolloinut tietyn työntekijäryhmän lomia. Minäkään tarkemmin katsonut, kunhan vain sen, että en itse pitäisi samaan aikaan kun muut. Just ja jihaa. Tässä käy näemmä niin, että meillä on jossain vaiheessa (ensi- ja seuraavalla viikolla) stanallinen kiire, kun ei ole väkeä. Joudumme tekemään kahden tai kolmen osaston työt kaikkinensa. Kiireelliset aivan pakosti, muut voivat vähän odottaa. Josta jo eilen poikikin jonkunlainen ohjeistus ja pino papereita tehtäväksi heti aamusta. Keljutti sen verran, että jätin ohjeistuksenkin lukemisen aamuksi. Pinon tuojalle lupasin hommat klo 9 mennessä tänään, kun hän suvaitsee tulla töihin. Voi ystävät – met olemme suorastaan kusessa!

Joku kyseli tuulettimista – ei ole töissä (ei tarvitse, pärjää kyllä) eikä kotona (ei pärjää). Täällä kotona en uskoisi tavallisen häkkyräpöytätuulettimen edes riittävän. Se vain levittelisi sitä kuumaa ilmaa. Sitäpaitsi, se on muutenkin epämiellyttävä vehjes. Yritän vain kestää. Ei tätä hemmetin hellettä nyt voi ikuisuuksia jatkua... tai minun tapauksessani tietysti voi. Eli en mene ostamaan tuuletinta, en. Heti kun ostaisin sen, tarve varmasti loppuisi. Sellaista on minun tuurini. Että antaa olla vaan. Kyllä tämä tästä. Otamme relaa Vinskin kanssa koko illan. Pirkistymme yöksi ja nukahtelemme tunnin unosia tuolloin tällöin. Eiköhän siitä jonkunlaiset yöunet saa. Viikonloppuna voi sitten tasoittaa ja nukkua aamulla ja aamupäivällä, kun on viileää. Tästä syystä en myöskään avaa yleensä konetta iltaisin, jos minulla ei ole tärkeää tekemistä. En siis vastaile kommentteihin klo 15 jälkeen, yleensä. Jos kone on auki, se on sitten auki myöhään iltaan. Riipuu tilanteesta. Nyt ei ole tosiaan jaksanut edes tässä istua eikä nettailla.

Tänään pitäisi laatia jo viikon ostoslistaa. Poikkeavasti siirrymme Belgarionin kanssa perjantain kirjasto- ja kauppakäynteihin, ainakin kokeilemme, toimiiko se. Saisi ikäänkuin oikeasti vapaata lauantain ja sunnuntain. Tässä on vaan vähän ongelmia keksiä sopivaa syötävää, lähinnä siis sellaista, mikä myös säilyy. No, toki joitakin vihanneksia ja patoja voi laittaa pakkaseenkin... täytyy nyt katsastaa, miten tämän saisi pyörimään. Säästäisin siinä yhden vapaa-ajan matkan. Ajelen ensin työmatkana kirjastoon, joka siis on työmatkan varrella. Jään sinne ja sieltä sitten valun hiljalleen ruokakauppojen kautta torille, josta minut – toivottavasti – poimitaan. Sitten olisi varaa käyttää pari vapaa-ajan matkaa ensiksikin Itikseen (pakko, shampoo on kohta lopuillaan ym) sekä Hakikseen (tofuakin taas tarvitaan). Näin ennakoimme siis tulevaa tilannetta. On tämä aika pirullista, ajatelkaa itse. Että ei noin vain voisi poiketa lähikaupassa, Itiksessä tai Hakiksessa – sitä pitää suunnitella monta viikkoa etukäteen, ainakin viikkoa ennen asian on oltava selvä, kyydit varattu ja asia muutenkin hoidettu sekä aikataulutettu. Ei ole paljon varaa olla spontaani ja lähteä kapakkakierrokselle tai shoppailemaan (jäks!). Tai voihan sitä lähteä, tosin takson tulo kestää silloin esim. 40 min helpostikin....

Eli ei tässä jaksa enää kotona muuta kuin tehdä pakolliset hommat ja lukea. Näin olen omaa ohjettani noudattanutkin ,D Käynkin tässä vaihteeksi hengittämässä parvekkeen raitista ilmaa ja kuuntelemaan Vincentin jutustelua (jota olen kuunnellut jo monta tuntia, klo on nyt 3!). Ai niin – varokaa iltapäikkäreitä! Eilen syötyäni alkuillasta pesofatillisen saladoa, sammahdin sänkyyn puoli sivua luettuani ja nukuin sikiunta yli tunnin. Heräsin suht pirtsakkana ja kammottavan nälkäisenä. Onneksi oli hätävara: Serkkujen ns. lasten keksit, sellaiset pienet, kovat keksit, oikein vanhanaikaisen herkulliset.. Niiden päälle sipaisu kirsikkahilloa. Jo meni pahin hinku ohitse. Mutta tällaista siis täällä aiheuttavat iltapäikkärit – herätessä on aina nälkä, outo juttu. Tämä on muuten huomattu aikaisemminkin.

Hitsi, ulkona on taas tukahduttavan nihkeän kuuma. Josko tänään olisi toiveita edes pienestä sadekuurosta ja ihan vain vähäisestä ukkosesta *tekee huolimattomasti muutaman taian*!

----------------------------------------

Purrrrrrrrrrve, kaiffat! Joohei, on kuuma kissilkii. Emmäkää jaksa mitää. Mä goisin päivisin ja sitt mä pidän orjaa hereill öisin. On se kyll muuteskii hereill tunni välein, tajuu miks. Se vaan nousee ja valittelee ja käy ulkon. Sitt se taas sammahtaa ja alkaa hornottaa. Mitäs menee ja goisii sitt illall, höh. Eilenkää saanu mitää heekkuu, pussimuanaa vaa. Ois kyll tarvis saada taas jotai muutakii – mamiiiiiiiih! Ai ett donarii vois harkita illall. Joo, jos se vaa taas muistais. Tai jos se käy siälä toisess kaupass, se vois tuada siält jotai mulle. Mä nimittäi oon syäny jotai semmost rahkahöttöö ainaskii kerra, soli hyvää ja maistu iha jädell >o< Mutt muute tääll ei siis tapahdu mitää, ku me ei jakseta kumpikaa mitää. Lötkötetää ja mami lukee, välill mä pummin kaakkei ja semmost. Me ei jakseta ees tapella hirveest. Ett siit tiätää, mite voi olla lötkö olo, meinaa... Mäkää jaksa vedellä kunno hepuleit ees. Epist joteski, mami, tees pari uutta taikaa viälä, ett kelit vähä muuttuu. Hei, se lupas. Sitt se ettii jonku kuvan kans tähä. Ehh, se löys oikee siistin kissin >o< Juu, kuva on täält!  

Kliffaa viiko toiseks viimest tyäpäivää kaikill orjill!

-----------------------------------------

Kiitos Vincent, ajattelit siis vain orjien parasta... jonkinlainen taka-ajatus tuossa kyllä on!

Päivän slogan: Jos kaikki olisi, kuten minä sen olen suunnitellut, maailma olisi paljon mukavampi paikka elää – ainakin minulle!

Päivän biisi: Helga-neidin ei pidä mennä enää kylpyyn

Luettua: Leena Lehtolainen – Sukkanauhatyttö ja muita kertomuksia. Muistinkin tästä osan. Jep, se joka haluaa tietää lisää Maria Kalliosta ja toisesta ehkä myöhemmin esiintyvästä poliisileidistä, pitää tästä varmasti. Suosittelen, sopivan lyhyitä, hyviä kertomuksia. Riittävästi mielenkiintoista asiaa, jännitys säilyy jne. Ei paha, Lehtolaisen kavereille sekä hyvää kesälukemista kaikille. Johanna Sinisalo – Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita. Suurin osa novelleista on julkaistu joko eri lehdissä tai antologioissa, itsekin olen osan lukenut mm. Portista ja Tähtivaeltajasta aikanaan. Kirja on kyllä hyvä, siis Welhotar pitää kovasti. Sinisalo osaa asiansa, tarinat ovat kummallisia ja hiukan häiritseviä kaikessa tavallisuudessaankin ,D Osa sijoittuu aivan muuhun aikaan ja paikkaan, osa aivan arkipäiväiseen elämään. Tämä pitäisi saada itsellensä! Suosittelen kaikille outojen ja yllättävien asioiden ystäville – ja tietysti vielä – ei kirjaa ilman Chtulhua, IÄ! Lukekaa ihmeessä, erinomaisen hyviä tarinoita vaikka matkalle mukaan.

 KISSIKENKÄT VAAN KOTONA...

Raivoni on melkoinen, juuri nyt vielä hieman piilevää muotoa. Eilen se oli vielä pahempi. Ikävä kyllä, eksyin erääseen kamalan positiiviseen blogiin ja menin tietty, hullu, kommentoimaan. No joo, yhä enemmän alkoi ketuttaa, oikein täpöllä. Tehän jo tiedätte, että olen perusnegatiivinen. Jos liian paljon pahaa tapahtuu yhdelle ihmiselle – se on vain liikaa, ei enää voi muuta. Nooh, minä siitä kirjastoon sitten. Oli Varastollakin hiljaista, rauhallista, lähes viileää ja mukavaa. No eikö prle kirjastosta tultaessa sieltä naapuriosastolta aleta kantaa selkä vääränä työpinoja. Ja kohta oma osasto perässä. Piruuttaan laskin mitä tein. Siis klo 9.30 – 14.30 välisenä aikana. Ruokista vietin 15 minuuttia eli söin soijarouhepadan jämät ja otin kaffemukin matkaani huoneeseen. Niin kiirus kuin yksijalkaisella perseellepotkijalla perseellepotkimiskilpailussa. Eikä kiitoksen sanaa – keneltäkään!

Nooh, sitten tapaus Palmia. Auts ja voi – toivottavasti tuo on vain (siis vain) alkukankeutta, kun kysytään, missä kaupungissa osoitteeni ovat. Oletusarvo mielestäni on Helsinki, jos palvelutuottajana on Tsadin pulju. No, sitten mähläsin itse päivämäärän ja kaikkea muuta. Tämä johti pitkään ja monipolviseen kirjeenvaihtoon, josta lopulta ilmeni,että he aikovat kyllä ilmineerata minua myös oikeista aikatauluista. Tosin sain sen käsityksen, että työmatkoista ei mitään aikavahvistusta tulisi, koska niitä ei yhdistetä muihin kyyteihin, että ne tulisivat aina tilattuun aikaan 0______0 Tämä ei usko, ennenkuin on tänään Varastolla. Laitan heti tuonne kommenttiosioon asiasta viestiä kaikille. Ensimmäinen viesti sieltä tilaukseni jälkeen oli kuitenkin tällainen: Hei, kiitos tilauksestanne. Tilauksenne on nyt käsitelty ja valmis. Terveisin, Stadin Kyyti/Palmia. Ei siis mitään kellonaikoja, josko auto tulisi milloin. Myöhemmin sitten tosiaan selvisi, että tilausajat = tuloajat *muahahahaaaaaaaaah*! Tämä tahtoo nähdä, hetikohta!

Näkyvät jotkin ns. kirjailijat taas olevan herkkänahkaista sorttia. Arvosteluni ao. opuksesta oli huono, samoin taitosta ja kirotusvihreistä. Nyt hän epäilee, että en ole ns. kirjaansa edes lukenut vaan lehteillyt. Voi voi, ei voi muuta sanoa. Ketuttaa, minä todellakin luen kaiken, minkä täälläkin arvostelen ja tuon julki. Joskus jokin saattaa jopa unohtua välistä. Miksi minä sellaisella kerskailisin tai valehtelisin? Ei ole syytä. Nuo muutaman sanan arvostelut aloitin aikanaan siksi, että ensin vain linkitin lukemani kirjat johonkin. Sitten joku kyseli, voinko kertoa, mitä mieltä itse olin. Eli siitä lähtien joka ikinen lukemani kirja on saanut muutaman sanan peräänsä – joskus enemmän ja joskus vähemmän. Riippuen myös siitä, meneekö kirjasta arvostelu muuallekin eli lehteen tai saitille. Tämä vain tiedoksi, jos joku muukin on epäluuloinen. Tutut kyllä tietävät lukutapani ja –vauhtini...

Taidan olla vieläkin vähän vaarallisella tuulella. Eilen kerroin työkaverille, että olen tulossa hulluksi. Sanoin sen vain töiden kulkiessa ohitse hirveää vauhtia. Kohta leidi tuli takaisin ja vakavalla äänellä alkoi selostaa jotakin, että ei ehkä kannattaisi vielä.... Ottikohan se raukka tosissaan – ei kai? Toisaalta, jos tämä päivä on samanlainen, menen hakemaan saikkua! Minen kestä tuollaista veemäistä käytöstä. Tai sitten pihtailen kaikkien hommia ja palauttelen ne vasta vähän ennen kotiinlähtöä! Jesh, tuossa on ideaa. Laitetaan ajatus muhimaan. Oikea koipi otti eilisen työsession pahakseen – se ei oikein ota päällensä. Käytännössä se siis pettää alta. Sepäs onkin veikeä näky Varaston käytävillä: Welhottaren koivet pettävät ja tämä kaatuu selälleen, josta yrittää pönkiä pystyyn ilman apuja. Auts, johan sille nauravat lähikapakan portsaritkin! Juu, ei naurata, oikeasti. Kuten sanottua, istumis- ja kirjoittamishommissakin jaloilla on yllättävän tärkeä osuus, kun väännät tekstiä yli 8 h päivässä.

Minen muuten kohta kestä tätä hellettä. Kotona ei pysty nukkumaan. Tai siis pystyy, tunnin pätkiä. Sitten pitää taas käydä huihtelemassa itseään viileällä. Täällä on tosiaan klo 17 jälkeen ja tuonne klo 22 asti niin älyttömän kuuma, aurinko räköttää suoraan residenssiin, että kissakin on repona. Partsin oven voi avata täpöllä vasta myöhemmin, että saisi vähän viileämpää ilmaa sisälle auringon jo laskettua. Minä yritän vain makoilla ja välillä tehdä jotain pientä. Haaa – eilen sain naapurit raivostumaan thai-tai-kalakeiton alkujärjestelyillä, kun freesailin currya ja muita mausteita. Jo alkoivat ovet paukkua ja joku mielenosoituksellisesti köhiä. Tuoksut olivat oikein muhevat ja tosi hyväähän siitä tuli, njam. Kahdeksi päiväksi taas kunnon evästä. Salaattia syön mieluusti iltasella, kun on niin kuumakin.

Älkää tulko sanomaan, että älä sitten tuiskussa jne valita! Kyllä minä silloinkin voin valittaa, jos takso ei tule ajoissa. Muuten minua sää ei kiinnosta tuon hitsin vertaa – suoraan sanoen. Kun kökkii kotona, on ihan sama, millaista ulkona on. Jos se on siis jotenkin siedettävää. Nyt ei enää ole! Mutta aivan kuin ilmassa olisi pieni raikkauden häivähdys? Vai onko se vain tuota ihanaa yöilmaa? 

No näköjään taas täyttä tajunnanvirtaa, ei mitään johdonmukaista tekstiä. Mutta tämä on minun lokini ja minähän kirjoitan mitä ja miten lystää, nih kerta!

----------------------------------------

Purrrrrrve, kissinkat! Hei, heihei, mä sainkii eile oikeet fisuu – sitä hirmu heekkuu, parast mitä mä melkee tiijän. Toi teki sitä taimössöö taas, pilas hyvät appeet. Mutt ett se fisu oli taas omela jutska: se otti semmoset ihan tönköt fisut pakkaskaapist, duunas ne tonne toisee snadii kaappii ja siält tuli sulaa fisuu ulos =O Ja mä sain ainaski pualikkaan semmosest fisust. Kyll sen jälkee kelpaskii makoilla partsill – mutt hei, ei koritualis. Oli nii kuuma, ett partsilkii piti mennä sinne viileell lattiall ottaa relaa. Emmä jaksa kans tämmöst, ei mamikaa. Me ei oikee nukuta kumpikaa. Tai mä nukun päivisin, ku tääll sisäll on sopivaa. Sitt ku mami tulee, alkaa tulla kuumakii. Sitt me vaa möllötetää ja ollaa tekemättä mitää. Paijattaa se sentäs jaksaa, vaiks siinäki tulee molemmill kuuma. Mull oli korvatkii eile iha kuumat, sano mami. Se vähä jo pelästyki, mutt tosi on. Ei oo kunnon kissin ilmatkaa oikee, joo. Ett ei mull oo mitää kertomistkaa. Vähä kävin toss tarkistaas istutuksii, enkä tehny mitää tuhmei... Mamii vaa nauratti, ku pöyräll oli mun multaset tassujälet, pitki pöytää niinku vähä steppasin >o< Ei oo fotoi, ei toi laiskimus taaskaa jaksunu. No, se ettii taas jotai sopivaa! Just, ai tommone, hmph, no kuva on täält kummiski.

Kliffaa sitä keskimmäist viiko päivää taas kaikill – tulee se sadekki vissii joskus!

--------------------------------------

Vincent, salamyhkäinen puutarhurimme *tsihih*!

Päivän slogan: Jos tällaista elämää on elettävä, olisi se jotenkin saatava edes vähän miellyttävämmäksi jollakin tavoin!

Päivän biisi: Life Is Strange

Luettua: Heimo Pihlajamaa – Esmeralda, olihan tämä taas pakko ottaa mukaan. Syynä se, että Äiteellä ja ao. herrahenkilöllä on joskus nuoruudessa ollut jotakin pientä säpinää ;D Kyllä Pihlajamaata kelpaa lukea, ei siinä mitään. Tämä viimeisin tuntuu jotenkin vanhenevan miehen muisteloilta, olen huomaavinani pientä periksiantoa ja luopumista, luovuttamista. Toisaalta, pidän muisteloista ja ajan kulumisen sujuttamisesta tekstiin. Ei paha, ei kyllä Pihlajamaan parhaitakaan. Suosittelen herran tunteville, en kyllä ihan ensimmäiseksi tutustuttavaksi – sen verran tässä on ainesta entisestä elämästä ja kirjoista, maratoneista (!) ja kauniista naisista. James Lasdun – Sarvipää, miten minä olen tämän missannut?! Aivan mieletön tarina siitä, mitä ihmiselle voi tapahtua. Asiat tuntuvat ensin vain unohtuvan ja joku esine on hävinnyt tai vaihtanut paikkaa. Toisaalta, ympäristön ihmiset käyttäytyvät oudosti – ikäänkuin hän olisi aikaisemmin tehnyt ja sanonut jotakin muuta. Loppu jää hämmentävän avoimeksi, jokainen tekee omat päätelmänsä. Tämä on ehdottoman luettavaa tavaraa! Suosittelen kaikille outojen tapahtumien, kirjojen ja tarinoiden ystäville – eikä ole kovin paksukaan ,D Lukekaa pois, pidätte taatusti, jos olette vähänkään omalaatuisten ja trillerinomaisten kirjojen kavereita... Welhottarelle tämä oli löytö!

EI TÄNÄÄNKÄÄN KISSIKENKIÄ... 

oltiin täällä Malmilla koko eilisen alkuilta. Vakaa, tumma pilvirintama lähestyi, mutta mitä vielä. Jyrinääkin kuului. Vettä tuli hiirenpissin verran ja koko arvokkaan näköinen pilvilinna, jota kovasti kaipailin, siirtyi takavasemmalle. Tuonne jonnekin Pakilaan (?) päin – olisiko siellä edes satanut? Täällä edelleen ollaan kuin tuulettamattomassa kasvihuoneessa, hiki päässä saa haukkoa henkeä. Kissallakaan ei ole oikein hyvä olla. Molemmat pidämme vain aamusta, tuossa klo 4 – 8 on sopiva keli, nyt on vielä liian lämmin, kohta viilenee vähän.

Olikin eilen vieras (hei, minulla tosiaan kävi vieras!) käymässä, Minni-kissan äitee. Hän käväisi hakemassa jokusen vaatteen sekä Vinskin lahjoittamat kissinruuat ja makupalat, jotka eivät ole sopineet. Kiva, että kelpasi – saa tulla toistekin. Vähän mietimme, josko voisi istua parin vanhan Herjaamon kaverin kanssa joskus iltaa täällä meillä. Kun alkaa kyllästyttää, pääseväthän he nopeasti tuohon lähikapakkiin. Olisi vaan mukava nähdä heitäkin, kuulostella ja kälätellä. Voisin laittaa ruokaakin, jotakin muuta kuin omia samoja ainaisia eväitä. Ja anteeksi, minulla oli tarjottavaakin – jostakin syystä se sitten unohtui. Juu, sain minäkin tuliaisia, makoisia sellaisia; sitruuna-inkivääri –suklaata ja chilisuklaata, molemmat vielä tummaa plaatua. Herkuttelua edessä, sano. Ziitos, tämä niiailee ympäriinsä ja kiittelee.

Varastolla alkaa olla se lähes hiljaisin aika, vain tekemättömiä pikkuhommia hiljallensa. Ainakin siltä eilen vaikutti. Tosin osa oli etätyöpäivällä, joten ans kattoo tänään. Pääsisikö jo siivoamaan vähän hyllyjä ja papereita, yhden päivän tässä kesällä varaan ihan sitä varten – kuten aina. Tänään voisin myös käväistä pika-pikaa kirjastossa. Luettavaa on vielä vähäsen, mutta sellaisia kevyempiä matkalla luettavia opuksia ja dekkareita kaipaisin tässä. Varauksia on tulossa kovin vähän, kesän laina-ajat ovat pitkiä ja jotkut pitävät kirjoja tod. sen laina-ajan loppuun =O Että vähän ulkoilua tänään, jos koipi kestää. Ja kestäähän se, jos on pakko eli kirjat kyseessä!

Tänään saa sitten tilata (huom. nyt jo, saa tilata) kyydit Palmialta loppuviikoksi. Huomenna toiminta lopulta käynnistyy ja mielenkiinnolla odottelen miten se alkaa toimia. Niin muutkin, mm. kuljettajat. Kenelläkään ei vieläkään ole tarkkaa käsitystä mistään. Ei edes minulla, vaikka utelin ja sain lisätietoja, jopa ylimääräisen tiedoston meilin liitteenä. Eivät kyllä kertoneet esim. liikennöitsijöiden nimiä tai muuta mielenkiintoista. Kyllä nekin jostain pöytäkirjoista löytyisivät, onhan ne kilpailutettu ja siten julkisia asiakirjoja. No – pääasia olisi taas päästä töihin ja kotiin sekä viikonlopun tienoolla kaupoille ja kirjastoon. Minä en muuta pyydä. Palmia saa toteuttaa. Tilaukseni on helppo ja yksinkertainen, ihan kuin minä itse! 

Ei, täällä ei tapahdu mitään mainittavaa. Särkyrintamalla Tradolan toimii iltaisin kohtuullisen hyvin eli vie pahimmat säryt, siitä siis plussat. Päiväsäryt ja särky liikkuessa ei kuitenkaan katoa koskaan mihinkään. Toisaalta nukkuminen on silti kehnoa; nukahdan oikein hyvin, mutta herään 1 – 2 h päästä oikein kunnolla hereille, käyn tupakalla, haahuilen hetken ja painun takaisin sänkyyn. En tiedä, mistä moinen johtuu. Lisäksi aamuherätykset ovat vähän turhan aikaisia. Voisikohan elukkalääkäri asentaa Vinskin sisäisen kellon uudestaan? Minä voisin nukkua 1 – 1.5 h enemmän aamuisin. Olen muuten Varastolla taas susiväsy iltapäivällä, tuossa klo 12 jälkeen. Sillloin iskee hurja väsymyspiikki, joka taas helpottuu parin tunnin päästä. Outoa, mutta kummallista!

Taidan käydä tässä välissä taas kiusaamassa naapureita – eilen siellä oikein paiskottiin ovia. Taisin käydä illan aikana tupakalla ihan 2 – 3 kertaa. Kyllä on ihmisillä ongelmia. Ja sieltä tunki meille taas kammottava rasvan käry, ei minulle tullut mieleen alkaa huutaa ja potkia sekä läimiä ovia – pitäisiköhän seuraavaksi? Ahh – aamun viileähkö tuuli, mmmm....

----------------------------------------

Purrrrrrrrviska, kaiffat! Meill kävikii eile semmone tosi kiva tätsy, sen Minnin äitee. Sen kuvanki, siis Minni, mä oon joskus tänne laittanu. Joo, se oli just semmone, ku viaraitte pitääki olla. Ett kissill tuadaa ekaks tuliaisii, mä sain kaks oikeet kurmeeruakaa. Joohei, eikä niit sitt avattu kummiskaa ku pistettii jömmaa *möks*. Mutt sitt mua ihailtii ja kehuttii, niinku kuuluuki! Tollasii ihmisii saa käydä, joo, niist mä tykkään kovasti. Ja hei – tätsy – hei, muista kertoo sill flikall terkkui, jooko? Se on nii nätti, vaiks se onkii vähä vanhempi vissii ku mä. Mutt voiha sitä vähä vanhempienkii kans niinku, eiks? Muute mä lötkötteli eile ihan koko päivän partsill ku oli niin kuuma, siihe asti ku orja tuli himaa. Sitt alko partsill olla taas liika kuuma, piti tulla tänne vahtii noitte hommii. Ne vaa jotai rättei levitteli ja semmost, epämiälenkiintost. Mutt kyll silti juteltiii munkii kans. Ja mä sain sitt kyll pussiruakaheekkuu, ett ei paha. Ei vaa oo mikää kauhee nälkä. Raksui ja vodaa menee kyll. Nyt tiätteks alkaa kissinki miälest olla jo vähä tukahtunu olo. Mäki jo toivon sadett ja vähä viileempää! Nih! Ja ku mä toivon kerta, ois syytä toteutuu! En tiijä, ei vissii oo enää fotoi. Toi ettii jotai sopivaa sitt. Ai jaha, tommone kuva, son täält.

Kliffaa päivää kaikill – lötkötetää me vaa rauhass ja annetaa orjien tekee työt!

------------------------------------

Vincent, aivan – aivan, sitä vartenhan tässä orjana ollaan!

Päivän slogan: Minä niin haluaisin jotakin, josta tiedän, että sitä ei saa!

Päivän biisi: Kun Suomi putos puusta

Luettua: Tessi Gerritsen - Katoaminen, kuten sanoin, pieni Gerritsen-sessio menossa. Tässä Maura joutuu erikoiseen tilanteeseen. Nainen herää henkiin ruumishuoneella, osastolle otetaan panttivankeja sekä FBI sekaantuu toimintaan yrittäen vesittää kaiken. No, lopulta kyse on kansainvälisestä tyttökaupasta, jonka lonkerot suuntaavatkin Jusalaan asti. Alaikäisten hyväksikäyttöä bordellissa, sitten näiden likvidointi ja muuta yököttävää. Asiaa, sano. Gerritsen ei kuitenkaan pelkää sanoa, mitä mieltä hän on paikallisten ja muidenkin poliitikkojen bordellikäynneistä ja jopa niiden järjestelemisestä, lahjonnasta, turhasta terrorismin pelosta ja muusta asiallisesta asiasta. Eli kyllä kirjasta asiaakin löytyy kaiken muun välistä. Sopivaa kesäluettavaa tämäkin – ja ajattelemisen aihetta.

KISSIKENKÄT KOTIIN VIELÄ TÄNÄÄNKIN! 

No jo nyt on – siis edelleen kuuma! Sekä sisällä että ulkona. Tuo karvatakamus on jolissut klo 1 lähtien ja sai minut lopulta ylös klo 2. Eihän sitä kestä edes Welhotar, tuollaista märinää. Juu, asia oli hiekkisasia ja se, että oli seuran tarvis ja piti päästä parvekkeelle. Minähän olen toki joutilas nousemaan tähän aikaan palvelemaan kissaa, varsinkin kun on maanantai ja pitäisi Varastollekin tästä. Se on siis vain hyvää harjoitusta, tehdä kaikki mitä pyydetään ja vähän kumarrella – selän takana sitten hiljaa kiroilla itseksenä.

Eilen en pistänyt nenääni ulos, ainoastaan parvekkeelle. Sielläkin tuntui ylikuumentuneelta saunalta, argh. *inhoa, syvää inhoa* Ei silti, en olisi pystynyt kävelemäänkään. Toinen koipi on edelleen ranskanpullana. Ei – siihen EI tehoa mikään muu kuin lepo. Tämä liittyy siihen varsinaiseen vammaan eli taas siellä on joku hermo vinksallaan pinteessä (rasittui liikaa edellisellä ja viime viikolla) ja turvotus sekä kipu tulee siitä. Kun se häviää, häviää myös turvotus. Tämä ei ole ns. helleturvotusta tai pittingiä, tämä on sellaista vammaturvotusta. Älkää siis antako siihen vinksuja! Ainut mikä auttaa, olisi lepo, koho ja kylmä – valitettavasti mitään ei ole saatavissa, ei ainakaan riittävästi. 

Menisin kovasti mielelläni uudestaan nukkumaan. Vaarana on vain nukkua takson ohi, hmph. Ketuttaa tämä kaikki taas tänä aamuna. Toivottavasti Varastolla on rauhallista! Toivokaa tekin. Ennusteiden mukaan lämmin jatkuu eikä tälle päivälle olisi (no ainakaan juuri nyt) luvassa sateita. Myrskyäkin voisivat jakaa vähän tasaisemmin, eikö? Minä voisin ottaa sellaisen henkilökohtaisen pilvipoudan ja pienen myrskynkin tänne, ziitosta, jos kerran tarjotaan...

En minä jaksa nyt edes ajatella mitään, saati sitten jotakin järkeviä. Tein sitten eilen muutaman ostoksen iibeistä, kun kotomaa ei näytä tarjoavan tiettyjä tuotteita missään lähettyvillä. Halvalla tulee, tsihih ja rapoa myöhemmin. Ainut vaiva on hakea tuotteet postista, eivät taida mahtua luukusta... Ette kyllä usko, nauratte itsenne kipeiksi. Mutta kun ei heti löydy, iibei pelastaa, prle. Suosi siinä sitten suomalaista!

Minä menen käymään nyt parvekkeella ja tarkistan säätilan. Lehden digiversion mukaan lämmintä on 16 astetta. Siis hei, nyt on yö – nyt pitäisi olla viileää ja rauhallista! Hiljaista on ja kuumaa. Ei kiva, pitäkää helteenne, hmph!

----------------------------------------

Purrrrrrrrrrve, kaiffat! Hei mami on vähä myrtsin ku mä heräti sen. Siis hei, partsin dörtsi ei ollu auki, mä olin just kakkinu ja sillee. On se kummaa, ett kunno henkilökuntaa saa mistää. Se vaa yritti goisii, sain tunni melkee märistä ja ponppii, ennenku se nousi. Ja sitt tuli taas niit rumei sanoi, ihan hirvee suustaa. Ei uskois, eihä? Näyttelee kiltii ja kivaa – mä sanon, ei oo, hei. Ei tod. oo! Karmee pirttihiimu toi mein mami. Sain mä taas hyvei ruakii ja sellast. Mutt ei tääll voi goisii ku on nii kuuma. Toi vaa hornotti ja väitti, ett on väsy. No on se vissii, mutt mehä goisittii eile päivälkii. Ett mun miälest noi orjat valittaa iha liikaa. Sais olla vaa tyytyväisii toho asemaasa, ett ne saa palvella meit niinku kunnoll. Mä oon ihan vakaast sitä miältä. Nyt mä vedänki lonkkaa partsill mun koritualis. Saa toi käydä välill tääl tsittaas. Muute se hikoo tuala sisäll. Mutt mä alan kohta oikeest goisii, ku kert hommat on tehty. Apua, toi on tosissaa pahall päälä... Fotoi vissii viäl riittää, niit samoi niinku!

Kliffaa viiko ensmäist päivää kaikill (paitti mein orjall)!

-----------------------------------------

Kiitos Vincent, tämä se tästä vielä puuttuikin....

Päivän slogan: Ei pitäisi olla niin yltiöpäinen noiden ilmojen kanssa – minähän olen tilannut itselleni sopivan sään? Missä se viipyy?

Päivän biisi: Kesäkatu

Luettua: Mary Willis Walker – Kuollut hiljaa makaa. Molly ei usko isänsä itsemurhaan kymmeniä vuosia sitten. Nyt palattuaan kotiseudulleen hän alkaa selvittää asiaa uudelleen ja joutuu sotkeutumaan samalla moneen muuhunkin omituiseen asiaan. Kohtuullinen dekkarinomainen juttu, jossa käydään keskustelua myös jenkkiläisestä aseiden käytöstä ja esilläpitämisestä jne. Ihan sopivaa kesäluettavaa, vaikkei hirveän suuria ansioita olisikaan. Tess Gerritsen – Kaksoisolento, pieni Gerritsen-sessio tässä meneillään. Tällä kertaa Maura löytää kaksoissiskonsa, murhatttuna. Samalla hän saa selville ison palan menneisyydestään... Gerritsenille tyypillistä tekstiä ja juonen kuljettelua. Ei kehnoa, mutta vähän ennalta arvattavaa ja välillä lievästi yököttävää(kin). Ei herkille sieluille. Muuten tämänkin sellaista kesälukemista, ei sen kummempaa.

EI TÄNÄÄNKÄÄN KISSIKENKIÄ! 

Jahas, ilma ihan vähäsen viilentyi ja Malmilla ihan pikkuisen satoikin. Ei riittävästi kuitenkaan. Edelleen odottelen myrskyä ja mylväystä. Ei tuo täällä ainakaan oikein tehonnut. Taikani taisi olla kohdistettu hieman epävarmasti. Sitä se hirmuinen väsy teettää, että taiatkin menevät pilalle. Nyt jos taikoisin itseni viikoksi taas Varastolle huomisesta alkaen. Se olisi tarpeen, se semmoinen taika.

Iisalami kun näyttää nyt viimoisillaan menevän ihan pihalle kyydeillään. Joko normitakso tai epäpäteviä invataksoja *huoh* - tai sitten kaikki muut ovat lomalla. Ensi viikolla se tapahtuu, siirtyminen Palmian huostaanotettavaksi. Voihan ple, tätä kovasti pelottaa jo etukäteen. Mitään hyvää ei varmasti ole tiedossa, kun on Tsadista kysymys. Ohjeet ovat ympäripyöreitä tai liian yksityiskohtaisia, kerron sitten, pääsenkö tiistaina ollenkaan töihin. Ei silti, olisi se kiva selittää, että en päässyt, kun tuo lakisääteinen kuljetus tökki *tsihih*. Voisi olla äkkiä neuvojia ja avustajia ympärillä, ainakin puhelinsoittoja palveluntuottajalle sikiäisi kummasti. Melkein jo toivonkin, että jäisin rannalle ruikuttamaan. Saisi aihetta kokeilla, mitä tapahtuu. Sen verran olen ilkeä ja kälmi ihminen kuitenkin. Minä kun en katso tätä miksikään eduksi tai palveluksi vaan pakoksi! Jos minulla olisi auto ja ajokortti, käyttäisin niitä – aivan varmasti. Sen verran tuostan prleen ”palvelusta” on saanut jo kärsiä. Eilenkin mies polvihousuissaan ja pullonpohjalaseissaan ei noteerannut minua kyytiin tulijaksi – enhän minä ole ikivanha, ei ole rolleria tms. Joten en voi olla myöskään kyydin tarpeessa. Kele!

Nuhjasimme sitten Belgarionin kanssa kaupoissa, ruokakaupoissa siis. Hän kävi myös apteekissa ja minä puolestani vihannestsioskilla. Ei mitään erikoisia appeita, normitavaraa eli paljon vihreää ja punaista vihannesta. Kissalle taas uutta plaatua muonaa. Ja itselle *huutoa, taputuksia* uusi punainen paita, alesta. On muuten äärivaikea löytää sellaista yksinkertaista vaatetta, jossa ei ole painatuksia tai kuvioita tms. Yksi löytyi, sen ostin. Liiteri on sortunut pahasti yksinkertaistamaan valikoimiaan joiltakin osin; Dijon-sinappia ei ole enää myynnissä! Samoin liha-, kala- ja kasvisliemien tilalla on vain Knorrin lihaliemihegemonia. Aivan sama kastikkeiden ym. osalta. No, meillä ei niitä käytetä, kunhan vaan jotenkin osui silmään. Knorr on pahaa!!! En osta, en. Onneksi Rismasta löytyi vastaavaa tuotetta kohtuuhintaan, siis vihannesliemikuutioita.

Muuten ei mitään radikaalia kerrottavaa. Yritin nukuskella eilisaamun, ei onnistunut. Nukuin sitten vastaavasti iltapäikkärit. Sen jälkeen taas väsytti illalla kovasti, mutta en saanut unta kuin pätkittäin ja kovin vähänlaisesti, vaikka käytin kaikki uniavitteet. Jotenkin tämä ei enää ole reilua. En saa edes nukkua tuntia pidempään enää ikinä! Särkee ja juilii, nilkat näyttävät huonosti nousseilta ranskanpullilta. Just, ei hyvä, ei. Siksi meninkin ja nukuin taas pari tuntia... öööh... en minä jaksa tänäänkään mitään. Kaikkea pitäisi – ei huvita, ei jaksa. Anti olla!

Ällöttävän lämmintä jo parvekkeellakin, jäks.

------------------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrviska, kissinkat! Hei, hei mä oon kuulkaas saanu nyt joka päivä kaikkee heekkui. Mä sain mjunuaisii yks päivä, ku en suastunu syämää yht pussimuanaa. Jolisin vaan nälkäsenä. Toi otti jömmast ja yks-kaks mull oliki oikeet heekkuu mun edes kupis. En tajuu... miten se saikii ne nii äkkii tehtyy valmiiks. Sitt sain donarii ja eile sai heekkupussimuanaa. Se osti semmose ison laatiko jotain sekotuspussei. Sano, ett jos mä en niit suastu syämää, nii ni sitt loppu toi syämine kokonaa. Aika karsee uhkaus. Siin huamaatte, ett mami on välill aika kova tätsy meinaa. Mutt kyll mä noit syän, ne on niit parempii eikä ne oo fisuu. Kai te sen tiijätte, ett fisupusiruakaa mua ei saa syämää kyll kukaa. Ne on ihan kamalan pahoi. Nyt mä tahon partsill goisii. Tääll ei voi enää olla, tääll on kosteennihkeenkuuma, semmone ku ei sovi mull ollenkaa. Mamiiiiiiiiiiiih – tuu avaa dörtsi (se on auki, toim.huom). Nii ni mä meen ny, katellaa huamenn taas. Toll pitäis viälä olla mun kuveikii >o<

Kliffaa vapaat päivää viäl tänää hei kaikill!

-------------------------------------------

Päivän slogan: Eikä taatusti ole pakko, jos ei haluu – nih kerta!

Päivän biisi: Ei mittää (työttömän arkkiviisu)

Luettua: Tiina Torppa – Murha naisen käsin, 25 naisdekkaristia . Leidi on koonnnut muutaman tunnetuimman naisdekkaristin lyhyehkön esittelyn ja mahdollisen haastatelun (jos on onnistunut sen saamaan). Mukana siis varsin taidokkaita nimiä, jos sitten mainitaan kyllä muitakin. Hyvä kooste dekkarien kavereille, esittelyt ovat mielenkiintoisia ja lisäksi kirjassa on kirjaiijan kohdalla myös bibliografia, josta ainakin käy ilmi, mitä ei ole vielä suomennettu – paljon puuttuu! Kohtuuhyvä perusteos aiheesta. Tosin voi olla montaa mieltä siitä, ketkä tähän kirjaan ovat ansainneet päästä, mutta se onkin toinen juttu. Ehkä tästä lisää joskus toisaalla. Suosittelen dekkarien ystäville ihan vilpittömästi, paljon asiatietoa ja sitä asiaankuulumatontakin nippeliä. Harri Nykänen – Viimeinen hippi, Johnny ja Banzo-tarina taas pitkästä aikaa. Tällä kertaa miesten lapsuudenystävä löytyy murhattuna ja asiaa aletaan selvitellä yhdessä. Toki tarina ratkeaa, omituinen vyyhti kylläkin ja kuseen joutuu useampikin silmäätekevä. Nykäseltä taas leppoisasti kirjoitettu, omanlaisensa dekkari. Suosittelen, ei vakavikoille eikä turhan jäykille tätsyille. Jim Thompson – Lumienkelit, Kari Vaara on muuttanut pohjoiseen ja siellä alkaakin tapahtua. Kittilää tuntuu vaivaavan suoranainen murha-aalto, joista osan väitetään olevan itsemurhia. Vaara paneutuu asiaan, erilaisessa kulttuurissa, amerikkalaisen vaimonsa kansa, joka paljastaa olevansa raskaana. Eli tässä löytyy kaikkea kaikille. Melkoisen kohtuullinen perusjännäri tai dekkari, ihan miten vaan. Juonikas ja omela, suosittelen! Dorothy Hearst – Suden lupaus , mitä tapahtuikaan 10 000 – 16 000 vuotta sitten susien keskuudessa ja heidän laumoissaan. Suden näkökulmasta kertomus siitä, miten osa susista halusi metsästää ihmisten kanssa ja osa ei. Mielenkiintoinen opus, vaikka jossain välillä haiskahtaa lajitoverimme ylemmyys, vaikka ei taatusti ole tarkoitus. Mukava kirja nuoremmallekin lukijalle, jos jaksaa paneutua asiaa ja on eläinystävä. Pidin, tavallansa, suosittelen elukkaihmisille ja nuorisolle, jota asia voisi kiinnostaa.

KISSIKENKÄT OVAT KENKÄJONOSSA! 

Liian kuuma! Nyt on yksinkertaisesti ja vain liian kuumaa tehdä mitään. En minä valittaisi, jos olisi tehokas ilmastointi eikä olisi mitään menoa. Prle, valitan kumminkin, ihan piruuttaan. Kyllä tämäkin jotakuta taas kenkuttaa, ihan varmasti. Minä kun kovasti odotan tämän hemmetin helteen jälkeen tulevaa myrskyä ;D Yleensä sellainen tulee ja minä olen enempi myrskyjen ystävä. Nämä hellepäivät ovat meikäläisen kohdalla suurta tuhlausta. Niin olisi ilmeisesti nukkuminenkin, hemmetti soikoon. Kehnoa unta pari-kolme tuntia, heräilyä vähän väliä. Siis oikeaa heräilyä, oli pakko oikein nousta. Argh! Jospa tänään söisi ensin itsensä puolitajuttomaksi ja sen jälkeen nappaisi rajumman kipumömelön. Saisi edes päivällä sitten vähän nukuttua. Ei tästä tule muuten yhtään mitään, en jaksa ajatella, en kirjoittaa, hädin tuskin lukea. Kauppalistakin on vielä tyhjä.

Eilen Varasto oli jo tod. hiljainen. Toivomme työkaverin kanssa, että nyt seuraavat ne Varaston Hiljaiset Viikot, jolloin voi tehdä kaikkea mikä on tekemättä jäänyt; siivoilla kaappeja, kopieerata eräitä liitteitä valmiiksi, järjestellä klemmareita (oikeasti) eli toimistotarvikevarastoa ja muuta pientä. Sovimme jo, että joku kaunis päivä lähdemme ulos kaffelle, kahvit ja jätskit mukana. Varaston etupihalla on selkeästi sitä varten penkkirykelmä. Muutakin tekemistä olisi, nyt voisi järjestellä itselleen vaikka aikaa hammaslääkärille, jäks, sun muuta aikaa vievää puuhaa. No, asiaan palataan maanantaina ja tarkistetaan tilanne.

Kävin eilen Malmin kirjastossa hakemassa jokusen varauksen, ei mitään mainittavampaa. Kirjat näkyvät täällä tavalliseen tapaan viikon aikana. Kiire tuli kuitenkin ja takso ei tiennyt taaskaan minne ajaa. Ei tuntenut muutenkaan kaupunkia, näköjään. Odottikin minua väärän torpan edessä, siis Varaston viereisen talon... Ei kiva eikä mukava, oli normitakso, ikäiseni härra, hyvin tympeä kotomainen ilmestys.

En minä nyt jaksakaan kirjoittaa, koivet vetivät taas puuduksiin, selkää särkee, olkapää on jumissa ja huisin kipeä eivätkä mömelöt vielä vaikuta. Menen vähäksi aikaa pitkälleen. Äh, ei tullut siitäkään levosta mitään. Vajaa tunti kehnoa unetusta, väsyttää! Väsyttää kamalasti. Pitäisi tästä ruokakaupoille Belgarionin kanssa kuitenkin. En minä muuten saa raahattua viikon eväksiä, kissitavaroita ja muutal

Ei täällä ei edelleenkään tapahdu mitään, koska minua väsyttää. Silmät menevät väkisin ristiin. Kävin taas unosilla. Tehdään niin, että toisen kerran enemmän!

LUOKATON, VÄSY, KELVOTON JA UNETON! 

Kääntäkääs joku sitä termostaattia ja ilmastointia, jooko? Tämä ei tykkää enää, kiusata nyt Welhotarta tällaisilla keleillä. Residenssissäkin on liian lämmin nukkumiseen ja sekin on karvatakamuksen syytä. Ei voi nähkääs pitää parvekelaseja kokonaan auki öisin – se auttaisikin ihmeesti. Mutta kun, tuo karvakasa tod.näk. menisi udena parvekkeen kaiteelle steppailemaan, katselemaan ja pläts. Eli ei sitten! Mieluummin kärsitään molemmat. Kissa-rassu on välillä iltaisin aivan repona. Yritin ehdotella kylmää suihkua; ei käy, sano. Ja tästä vielä pahenee, OMG. No, täytyy vain viritellä jotakin...

Varastolla työt eivät tekemällä lopu. Omalla osastolla on jo melkoisen hiljaista, osa lähtee vielä tänään lomillensa. Mutta kun, tuo naapuriosasto teettää töitä nyt täpöllä. Melko outoa, koska siellä pitäisi erään hyypän olla töissä – tai sitten hän on kiireeseen vedoten kieltäytynyt. Minulle kiire on jotakin muuta. Eilen kun sieltä tuotiin ns. kiireellisiä hommia, kyse oli tästä päivästä tai ensi viikon alusta. Eheheeh, meillä kiireellinen tarkoittaa sitä, että se tehdään justheti pois. Että näin, jätin pöydälleni valmiita hommia naapureille noudettavaksi. Ilmoitin vain, että hakekoot pois. Ainut edellytykseni heidän hommiensa tekemiselle on ollut se, että en hae, tuo, vie enkä kopieeraa asiakirjoja ees-taas jne. Eli saavat itse tuoda ne ja jättää ohjeistuksensa lapulle, jos en ole paikalla. Muuten hoidan hommat siten kuin parhaaksi näen. Tähän asti se on toiminut ihan siististi. Kai tämä tästä. Jossakin vaiheessa olen, kuten viime kesänäkin, talon ainoa näitä hommia hoitava henkilö, krhm *tsihih*. On pantu Welhotar paljon vartijaksi!

Josta tuli mieleen hassuja ajatuksia eilisillasta. Mömelöt painoivat väsyä päälle, en kuitenkaan mennyt kuin kevyttirsoille. Siinä unta odotellessani muistelin, että täsmälleen 30 v. sitten olin melkoisen samanlaisessa tilanteessa, tavallaan. Olin aloittanut The Virastossa, näissä suht samoissa hommissa ja tein täpöllä töitä ja opiskelin iltaisin. Ihmettelen kuitenkin, että kyllä jossakin mättää. Tuolloinen palkkani oli lähes alin mahdollinen (kuten muuten nytkin). Työaika oli 8 h, tunnin ruokatunti, jolloin ehti ruokailun lisäksi käydä vaikka Kauppatorilla ostamassa kirsikoita (!) tai katselemassa vaatteita eri puodeissa, Ekbergillä kaffella tms. Silti silloin kävin joka päivä ulkona VARK:ssa tai jossain lähiravintelissa kunnon lounaalla, vähintään 2 – 3 iltana viikossa kävimme Wanhalla tai jossakin muualla soittoruokalassa hankkimassa lievää humalaa. Lisäksi 1 – 2 kertaa kuussa kävin vielä Turussa vanhempien luona kääntymässä. Siis toverit oi, rahan arvossa on tapahtunut jotakin outoa =O Siis kyllä minä nytkin tulen toimeen palkallani, mutta ei siitä mihinkään ylimääräiseen riitä. Ei edes siis tuolloisen konttorirotan vaatimattomaan elämään ja huveihin samassa mitassa. Tuolloin palkallaan, kehnollakin, pystyi elämään ihan ihmismäistä elämää eli syömään ja käymään jossakin. Nyt pitää laskea jokainen ruokakaupan ostos, eli ei vain ole varaa esim. syödä Amicassa joka päivä sitä kalleinta vaihtoehtoa. Laskimme, että siihen menisi koko palkka, siis se ruokaan varattu osuus! Varastollakin varmaan kolmasosa evästää eikä syö ns. henkilöstöravintolassa. Niin ja lisäksi tuli ostettua aina silloin tällöin ihan uutta vaatettakin – samettifarkkuja, takkeja jne. Tuolloinkin jo kävin niillä muutamalla kirpputorilla, jotka olivat olemassa. Eipä niiltä silloin juuri kukaan vaatteita ostanut, minä ja kaverit jotakin. Huonekaluja oli paljon, niitäkin haettiin. Hinnat olivat suhteessa nykypäivään tolkuttoman halpoja. Kengät sai 50 pennillä ;D Jotakin tolkkua asioihin, please! Kertokaa oi minulle, milloin maailma alkoi muuttua tällaiseksi ja miksi? 

Duoda, kuuntelin juuri uutisia puolella korvalla. Kuulin sanat ”kuollut” ja ”Jackson”. Tiedättekö, ensimmäisenä minulle tuli mieleen, että joku kahjo on ampunut Jesse Jacksonin. Juu, varmaan omituista teidän mielestänne. Se nyt vaan on niin, että ajatukseni riittävät vain siihen asti. Mutta se olikin se albiinoksi muuttunut kummajainen, joka teki Kummisedät. No, toivon vain, että hänen suuret rahansa menisivät mieluusti johonkin hyväntekeväisyyteen, lapsille.... joista hän käsittääkseni piti. Ei, en halua mollata ketään enkä mitään. Omat arvoni vain ovat kovin erilaiset. Minä muistan tuon miehen (pojan) Jackson Fiven jäsenenä ,D (Te ette varmaan edes tiedä siitä mitään, jos olette nuorempaa sukupolvea!). Silloin hän oli pieni, tumma, hauskan näköinen kikkarapää, joka osasi laulaa....

Jahas, tänään on sitten kirjastokeikka työmatkapoikkeamana. Varauksia on, jokunen. Niillä selviää taas viikonlopun yli. Kirjoitushommiakin olisi, josko ehtisi huomenna. Belgarionillekin pitää soittaa, jonkun kurssin lopputyö pitää jättää tänään, argh. No, kyllä hän sen on tehnyt, minä tiedän sen. Kunhan nyt tiedustan, mikä oli aihe ja tietysti pääseekö hän huomenna lounaalle (lue -> avittamaan minua ja tekemään palkatonta orjatyötä iloisena vihellellen). Näyttääkin siis olevan reede =D

Auts, ulkona on liian lämmintä jo nyt! Täytyy käydä kastelemassa chilit ja Tuija nyt ainakin...

----------------------------------------------

Purrrrrvinka, kissikavrut! Eheh, mami taas anto mulle eile donarii. On asiat hei aikas hyvin. Joka päivä melkee onnistunu pummiin jotai heekkuu siltä. Ja se on viäl antanu, ei oo yhtää murpsuttanu. Outoo! Tai sitt se on ollu vaa nii väsyny, ett ei oo kestäny mun märinää. Eilenkää taas voinu goisii sen viakus. Liika kuuma, iha tuli kissihiki. Hyvä, ett kaavoi lähtee. Sillo niit on niinku ohkasempi kerros, eiks ookki? Vai? Emmä mitää oo jaksanu tehdäkkää, makoillu sisäll sänkyll ja sitt partsill nii paljo ku oon jaksanu. Eilenkii oli pakko tulla lepuuttaa välill sisää toho kylmäll lattiall. Ei tuala kestä illall, siäl on ihan hirvee kuuma. Mamikaa pysty oleen siälä, kyll se välill käy, mutt sitt äkkii sisää ja dörtsi kii. Kattokaas, ettei se länpö hyäki sisää. Sitt keskell yätä se käy avaas kaikki ovet ja räppänät, vaiks ei se nyt kyll mitenkää hirveest auttanu. Mamiih, miss on mun muana? Hei mä en oo saanu mun muanaa! Sain vaa kalkonii ja kaakkei... nyt mä meen kyll kattelee tonne skoben etee, ett se tajuis antaa mulle jotai. Mull on koko päivä aikaa syädä täälä jotai piänt heekkuu kerta. Pakkas se itelleeki taas eväspurtilon. Se on hei vaihtanu piänempää purtiloonki... hassun näkösee semmosee. Täss on vaihteeks taas kuva muns, siis mä itte mun partsill. Eikä oo ihan samanlaine ku noi aikaisemmat, siis ei iha >o<

Oikee vinkeet perstait kaikill, kliffaa viiko viimest duunipäivää!

----------------------------------

Vincent, kiitos tuostakin toivotuksesta ,D

Päivän slogan: On se sitten hienoa, että töissä on viihtyisää, mukavaa tekemistä ja paljon hienoja, kyldyrellejä ystäviä – ihan kuten kotonakin *valehtelee sormet ja silmät ristissä*!

Päivän biisi: Mä lähden stadiin

Luettua: Marianne Peltomaa – Oikea perhe, itsenäinen jatko eiliseen opukseen ja tämäkin uudelleenluennassa. Leidi ja lapsensa asuvat nyt kahdestaan ja elämä näyttää sekä hyvät että huonot puolensa. Ei siis pelkkää iloa ja onnea, myös angstia, riittämättömyyden tunnetta, murrosikää. Sitten hän päättää adoptoida vielä toisen lapsen ja saa tällä kertaa pojan, Pabliton... Ihan kulkevaa ja asiallista tarinaa tämäkin, suositan kaikille aiheesta kiinnostuneille. Arne Dahl – Maan alla, poliisi hyökkää ilmiannon perusteella turvapaikanhakijoiden asuntoon ja eräs heistä ammutaan. Takaa löytyykin sitten aivan muuta kuin laiton maahantulo tai huumeet. Mukaan lienee sotkeutunut ainakin poliisi sekä muita tahoja. Dahlin kerronta on aina tyylikkään tehokasta, merkillisen ennakoivan outoa ja viihdykästä sekä kriittistäkin. Uudelleenkin luettuna tämä toimii kuni tauti, suosittelen Dahlin kavereille (älkää nyt sotkeko taas muihin Dahleihin!) sekä yleensä kesädekkariksi!

TOISET STIFLAT EDELLEEN KOIVISSA... 

PS. Kesken kirjoitukseni joku on ehtinyt sotkea kirjaimet... siis vain Vuodatuksessa, ei Wordissa! 

Ei liene yllätys – nukuin erittäin kehnosti sen ajan minkä nukuin. Uteliaille tiedoksi, että vedän muiden mömelöiden lisäksi nyt vielä Tradolania. Ei toimi kuten pitäisi. Sen pitäisi jossakin vaiheessa väsyttää, mutta ei täällä. Tosin simahdin eilen sikaväsynä kotoon tultua sänkyyn, mutta se on ihan yleistä unen puutetta. Tämä 4 h yössä kun ei edelleenkään oikein riitä. Iltapäivällä ei enää näe kunnolla, kun silmiä särkee jatkuva ruudun tuijottelu ja sanatkin alkavat hyppiä, joten silloin pääseekin suuntimaan kotiin. Ja kohta sänkyyn, puolihorrokseen ainakin – on ihan pakko, muuten tipahtaa seisaaltaan tai alkaa ulista suoraa huutoa väsymyksestä.

Eilen sentään hemmottelin itseäni ja kävin Serkuissa, siis Eestin Herkuissa ostamassa yhtä sun toista pientä. Aikomuksenahan oli vain hakea seesamin siemeniä ja adjikaa, mutta mukaan tarttui loistavaa kirsikkajuggaa, kohuked, juustoa, keksejä sekä, kas vaan ja yllättäen, kirsikkahilloa. Njam! Voiko tässä kaiken lisäksi olla addiktoitunut myös kirsikoihin? Minä syön kirsikkajuggaa ja –rahkaa, syön niitä tuoreena, mehuna, hapankirsikoina, torttuna – antakaa minulle mitä tahansa, missä on kirsikkaa, minä varmaankin mussutan sen hetioitis menemään... Outoa! Ehkä se johtuu siitä, että kun on valikoiva pakko muiden hedelmien osalta, sitten syö niitä joita voi oikein urakalla. Älkääkä sitten väittäkö vastaan – kirsikat OVAT nyt vaan niin kirotun hyvejä ;D

Töitäkin vielä riittää Varastolla. Sieltä toiselta osastolta pari tyyppiä, kiltejä sellaisia, raijjaavat minulle sotkujaan selvitettäväksi. No, kyllähän minä, kun ei ihan hikikiirettä pukkaa. Eilenkin oli ihan siedettävä työkeli ja kas, ensimmäiset lomalta palaajat saapuivat! Jotenkin he näyttivät oudon valjuilta hikisen Varaston uumenissa ,D Vahingoniloinen Welhotar vain katsoi eikä edes pilkannut yhtään. Vielä se on minunkin lomani! Parin kuukauden päästä.

Josta lomasta tulikin mieleen, että Lumput ovat jälleen kunnostautuneet uusilla varsin mielenkiintoisilla kesäasubloggauksilla, käykääs katsomassa ja ihailkaa! =D

Taksohuolestus jatkuu, voihan vee! Eilen tuli lopultakin kirje sos.toimistolta tähän Palmiaan siirtymisen aiheuttamista toimenpiteistä jne. Yksisivuinen, muutoin ihan asiallinen läpyskä. Mutta voihan kilin kellit ja muulin ....t, miten karmeaa kieltä, siis suomea se teksti oli! Ihan kirotusvihreistä lähtien sitä ja tätä suoritettiin jonkun toimesta jne. Taidan ottaa siitä kopion, korjata mokat ja palauttaa – juu, tietysti nimettömänä. Leidi näyttää olevan sukunimeltään ainakin ruotsinkielinen. Mutta ei se silti selitä näitä vihreitä ja omituista ulosantia. Näyttää siltä, kuin kirje olisi värkätty mahd. nopeasti, tarkistamatta ja sen kummemmin selittelemättä. Olisivat nyt miettineet edes kohderyhmää, ennenkuin kuljetuksia tullaan suorittamaan jonkun tahon toimesta jollakin aikavälillä. Tämä tahtoo selvää kieltä ja tavallisia ilmaisuja, että jokainen kansalainen ne ymmärtää! Samaa tämä tahtoo Varastollakin ja joutuu siitäkin tappelemaan. Ja lokini on sitten asia erikseen, tänne kirjoitan mitä kirjoitan, nih kerta!

Kuuma yö, kuuma päivä tulossa. Onneksi Varastolla on suht viileää... noin ulkoisesti ikäänkuin!

----------------------------------------- 

Purrrrrrrrmenta, kaiffat! Ai kuuma vai, mä olin eile partsill jo aamust ku toi lähti röihi. Sitt mä makasi siälä viälä illalkii, juu ja oli kuuma. Tuukkiki oli iha kuuma ja pölisi, enkä antanu viäläkää haajattaa. Pummin vaa makupaloi ja sainkii hei yht heekkuu, donari lisäks mun toine heekku on tomskusartiini. Nii ni sitä mä sain makupaloin sitt viälä. Ja tavismuanaa, kaakkei ja semmost. Ei toi jaksanu leikkii eile. Enkä mä jaksanu olla sen viakus ku oli nii kuuma. Ei voi mennä ku käymää paijatettavan, muute tulee turha lämmin. Emmä tämmöst tarkottanu, ku mä puhuin, ett partsill vois olla lämpösempää hei! Voisko joku käydä kääntääs jotai termostatusta tai semmost pyärylää? Eile tsiigattii mamin kaa, ett näytti ku ois ollu tulos sade tai ukkone, mutt ne tummat pilvekset menikii ohi – höh. Tylsää. Ei me kumpikaa oikee tykätä, ku tääll on illall ja yälä ku bastus ois, kehnos bastus viälä. Mutt täss on taas ihan tuare partsifoto musta, siis hei musta ku mä syän mun kaakkei, mmmm. Ja eikä varpist tuu läpinäkyväine, ei....

Kliffaa melkee loppuviikkoo!

---------------------------------------

Vincent, veit jalat suustani...

Päivän slogan: Etsin tarmokkaasti hankaluuksia - löytäjä saa pitää!

Päivän biisi: Kesäöitä

Luettua: Kirjoja uusioluennassa. Lisa Unger – Kauniita valheita, leidille selviää, että hänelle on valehdeltu koko hänen elämänsä ajan mm. taustasta ja perheestä. Asian selviäminen aiheuttaa kaikennäköisiä vaaratilanteita sun muuta kähmimistä. Perusluettavaa jännäriä kesäksi, ei kehnoa, mutta ei mitään suurta kirjallisuuttakaan. Marianne Peltomaa – Matka, yksinäinen suomenruotsalainen leidi adoption pyörteissä. Tässä kirjassa adoptioprosessin alkukuvausta ja lopulta lapsen hakumatka ja ensimmäiset ajat kotomaassa. Ihan luettavaa ja informatiivistakin, sopinee adoptointia harkinneille ja adoptoineillekin (ja varmasti suositellaankin). Rajuja tunteita pienessä mittakaavassa. Tämän jatko on sitten tuossa jo aloitettuna. Ihan asiallista luettavaa, arvostan kerronnan tasoa.

KISSIKENKIMET KOTOSALLA TÄNÄÄNKIN!

Nukuin äärimmäisen kehnosti. Aloittelin uudella lääkitysyhdistelmällä ja muutakin tapahtui. Niin että on vähän kumma olo ,D Tällä uudella mömelöyhdistelmällä mennään nyt alkuun vähän aikaa ainakin, ans kattoo miten käy. Eli normiannokseen lisättiin myöhemmin  iltapäivällä otettavaksi rajumpi kipumömelö eri plaatua, josko se avittaisi ilta- ja yösärkyihin, muuten sama vanha sateenkaarikourallinen menee lisäksi. Toivoisin kovasti tämän toimivan. Eilen se avitti juuri niin vekkulisti kuin aapailin eli pieni tekemisen tarve iski, lievä maaninen puuhastelu ja pirteys. Siksikin uni saattoi olla hakusessa. Hmph, muistattehan, että olen kertonut miten lääkkeet toimivat minulla usein hieman toisin kuin joillakin muilla. Toisaalta oli hikikii vielä iltayöstä ja kääpiöt riekkuivat puistossa tod. myöhään. 

Muutoin Varastolla töitä tehdään edelleen täpöllä – naapuriosaston leidi on joko lomalla tai kieltäytyy eräästä osasta töitä. Teen sitten heidänkin hommansa, se on itse asiassa ikimuistoinen nautintaoikeus eli he myös lomittavat minua, kun olen pois. Nyt vain aika selkeästi oli jemmattu tiettyjä hankalampia asioita ihan minua varten ja tuttu hyyppä ne tuomaan, että en kieltäytyisi. No enhän minä, kilti Welhotar. Tein kyllä, eräät asiat eivät kuulu muille osastoille, jokainen tekee sen osan itse ja siitä ilmoitinkin – tein kyllä sitten neiti P:lle tämän palveluksen ja sain siitä hyvästä silittää omaa päätäni. Se on mukavaa, kun heti saa näin positiivista palautetta siitä, että on ollut ystävällinen ja kilti toisille =D Kokeilkaa, se on oikein mukavaa! *yllyttää muitakin kahjoja* Nimittäin jos työpaikalla ei kukaan muu anna positiivista palautetta, taputa itseäsi päähän ja kiittele hyvin suoritetusta työstä! Luulisi jonkun jo kohta reagoivan asiaan.

Tuosta taksoasiasta sitten tulikin jo palautetta Palmialta, että ovat pahoillaan tietojen tulemisesta vasta näin myöhään jne. No joo, tuo kuun vaihde tuottaa sitten ongelmia. Hyvä, ettei tarvitse 1.7. tasan klo 00.01 olla varaamassa loppuviikon matkoja, se käy jo edellisenä päivänä, wau mikä suosionosoitus. Hitsi, haistan oikeasti probleemeja! Toivotaan nyt kuitenkin parasta. Mukavasti ovat ainakin vastanneet kysymyksiini – tähän asti. Valitettavasti he eivät vielä tunne minua *huoh*! Ikävä ihminen tuo P. Welhotar... Kyselee matkojen ja autojen perään jatkuvasti, ihan kuin se sille jotenkin kuuluisi.

Toivottavasti eilisestä jaanauksesta oli apua joillekin, ainakin täällä oli käyty em. haulla eli invataksoilla, Palmialla yms. Oli turhan pitkä ja tapahtumaköyhä postaus. Toisaalta, elämäni on aina tapahtumaköyhää. Pituudesta ei kukaan voi sanoa mitään. Josta tuli mieleen, että kyllä on jotenkin outoa päivittäin katsella Kummisedän jäämistöä. Tuntuu niin omituiselta, vastahan hän ilokkaana ne osti ja Belgarion ne kokosi ja sitten otettiin vähän siiteriä! Sehän oli ihan hetki sitten? Ja nyt ne ovat tuossa. Koskaan ei voi tietää, mistään.

Sain eilen kuitenkin puuhasteltua jotakin pientä kivaa eli otettua muutaman kuvan Vinskelistä parvekkeella. Hän on oikein edukseen ja saattekin seurata kuvia (lähes samanlaisia) monta mukavaa päivää. Kuvista sen verran, että ”pakko kertoa” –tarinaa: tuossa on ihan oikea kristallimaljakko *kääk* ja kun sille EI kertakaikkiaan ole huushollissa muuta käyttöä, se tuli kaapista *tsihih* ja viettää nyt kesälomaa Jukkaa kasvatellen ,D Etualalla on Kummisedän tyttären maalaama kissatuhkis – eikö olekin tyylikäs? Takana kasvattaa itseään Tuija, josta on alkanut versoa oikein kunnolla vihreää nyt tänä keväänä. Alla kasvaa jokunen samettikukka, jotka ostin minihintaan – olivat aivan ruppanoita. Jo viime kesästä kuitenkin muistin, että nehän alkavat kasvaa tosi äkkiä, kun raastaa hetioitis roikkikset pois. Että se parvekkeesta – chilejä en nyt kehtaa kuvata ,D Lisäksi intouduin vähän kokkaamaan eli soijapataa itämaisittain, helleruokaa *heh*. No, tulista sellaista tuossa 10.30 aikaan vähän lounaaksi niin jaksaa iltasalaattiin asti. Tein sen verran, että riittää loppuviikon ,D Kumma, kun soijarouheen kanssa aina menee vähän överiksi, tyyliin ”rapsautanpas nuo loput tuosta varisemasta”.

Kello on tasan 3.00, nuorempi väki palailee kapakoista ja lievä meno sekä meininki on valloillaan. Ei kuitenkaan häiritsevästi. Uskokaa pois, on tulossa todella hikinen päivä. Ulkona tuoksuu siltä jo nyt =O Täytyykin muistaa kastella parvekekasvit.

----------------------------------------

Purrrrrrrrrviska, kaiffat! Ähä, noi yrittää kiusii, emmä mitää läpittenäkymättömäks tuu. Enkä varpist, mami sano. Kyll mä aion edellee olla partsill, eilenkii makoilin siälä monta tuntii. No sitt mä olinkii iha puhki enkä päässy ees goisii, ku mami pyäri tossa kaikkiin omituiste hommie kaa ja jaanas jostai kirjast ja höpisi, konetti ja luki. Vähäks se oli levotoine taas. Mutt nyt must on fotoi, semmonenki, miss mä oon tarjoll toss pöydäll. Mami sano, ett jos se osais maalat, se tekis sen. Siis apuva, hei! Ekaks muka ei näy läpi ja sitt aletaa maalaa =o Tää ei nyt tajuu, täll on siihe liika piäni pää. Mutt heekkui tuli eilenkii just sopivast. Taitaa toi mami olla oikees, ku antaa nykyää vähempi ruakaa kerrallaa. Enne meni aina roskii, ku se hais mamin miälest. Se meinaa pelkää, ett mä tuun kipeeks. Höh, mull on teräsmaha, mutt yht juttuu se e i kestä, kissadonarii! Se on siis iha hirveet. Ainoo kerta ku mä tulin kipeeks, nii ni toi oli vahinkos kerranki ostanu sitä. Ja sillo meil kävi varpusparvi, montaki keetaa. Sen jälkee ei muute olla syäty sitä, eilenkii syätii tavallist ihmisdonarii, fifti-siksti, tehä tiijätte. Mami sai kaks lusikallist pelastettuu itellee *kollivirn*. Mult lähtee just nyt iha hiiveest kaavaa, sillee kunnoll. Toi mun mesta sänkyss on iha valkone, ku ne valkokaavat lähtee. Mä en, siis en, anna haajattaa! Ett tiadoks vaa niinku. Täss mä nyt oon iha ite mun partsill, mun pöydäll ja otan vähä relaa... ai et ei sais... höh >o<

Kliffaa keskimäist viiko päivää ja paaaaljo suulist kissinkoill!

---------------------------------

Vincent, itse olit levoton koko illan!

Päivän slogan: Kun pomo on poissa, hyppivät pikkupomot pöydillä!

Päivän biisi: Soneranputsausjenkka

Luettua: Douglas Preston ja Lincoln Child – Ihmeiden kabinetti (erikoisagentti Pendergast ratkaisee). Tässä varsinainen uutuus jännärin, kauhun ja omituisten tapahtumien kavereille. Eikä ihme, tekijät ovat sitä luokkaa, että heiltähän tämä käy. Ei juonipaljastuksia tällä kertaa lainkaan, mutta Welhotar suosittaa kesäkirjaksi, sellaiseksi kevyeksi versioksi. Eli tämä on ihan ikkarioma kirja ;D Linkissä lisää asiasta. Ja sitten, voihan vee, Pazilan kirjahtimossa oli taas kirjoja pinoittain 1 juuro/kpl. Lisäksi ota ja vie –hyllyssä oli tarjolla vaikka mitä. Uskokaa pois, otin vain yhden (-> 1 kpl) kirjan. Kun tilaa ei ole, sitä ei vain ole. Argh. Saisikohan sitä isomman asunnon sillä perusteella, että kirjasto kasvaa ikäänkuin salaa itsekseen, lisääntyy ja täyttää hiljalleen koko residenssin?

KISSIKENKÄT KOTIIN VIELÄ TÄNÄÄNKIN! 

Ai, nyt alkoi sitten kesä? Eilen päivällä oli vielä ihan sopiva keli tehdä töitä ja laahustaa varo-varo-vasti Varaston käytävillä eli varoa koipiaan täpöllä. Illalla kotona olikin jo kuuma, hiki ja piti taas laskea kaihtimet, tunkea kissa ruskistumaan partsille ja itse lepuuttaa sängyssä ihanan tiiliskivikirjan kanssa. Ei paha, jollei kummoisempia helteitä tule. En minä niitä kaipaa, niin että jos voisi järjestää minulle sellaisen oman, varjostavan pilven, ihan pienen vaan? Työaika riittäisi, kyllä sitä kotona aina jotenkin omilla virityksillä pärjää ,D

Töitä riittää vieläkin Varastolla. Ja auts, olen tehnyt mokan... toivottavasti se läystäke ei ehtinyt vielä lähteä mihinkään, en ainakaan usko. Korjasin, tein uudestaan ja kopieerasin. En ainakaan muista sen lähteneen. Lisäksi selvitin erästä omituista käännöstä ruotsiksi, korjasin sen sitten siten kuin minun ja valtaosan mielestä sen pitäisi olla. Asiasta on neuvoteltava, kun vastaava henkilö tulee paikalle. Outo ja kummallinen jäänne takavuosilta, kieltä taitamattoman suora väännös? Päivä ei kulunut siis hukkaan eikä muillekaan elukoille. 

Otin lisäksi asiakseni selvittää tämän Palmian jutun eli Helsingin vaikeavammaisten kuljetuspalvelun uudet järjestelyt. (Sananvalinnat ovat muuten ihan hakujen takia!) Ensin laitoin viestiä Palmialle, josta tietenkään ei vielä tähän mennessä ole vastattu. Kyselin, milloin aikovat lähettää materiaalia asiakkaille. Sitten paneuduin syvälle heidän kotisivujensa sisältöön etsiäkseni edes jotakin tietoa. Uskokaa tai älkää, minä kuvittelen sentään vähäsen osaavani luovia netissä jne. Toki ensiksi siis piti kokeilla sosiaalitoimiston ilmoittamaa tilausosoitetta, joka on www.stadinkyyti.fi, aivan, sellaista sivua ei ole siis ollut olemassakaan – ennen eilistä!!! Mistäkähän johtuu, että tekstit ilmaantuivat esille vasta tänä aamuna asiaa vielä kerran tarkistaessani *köh-köh-köh*.Ensiksikin kuukkeloimalla stadinkyyti tai stadin kyyti saatte ei-mitään-järkevää –vastauksia eli ei ainakaan Palmiaa näy heti, kuten tarkoitus ilmeisesti olisi, vai? Aikani Palmian kotisivuilla kohkattuani se löytyi, ihan vaan muutaman klikkauksen takaa *huokaus*, mahtaa olla joillakin hankaluuksia, eli ihan hemmetin hyvin oli piiloitettuna täällä. Ja lopulta tältä sivulta löytyivät tarvittavat tiedot varausten tekemiseksi!

Ei hemmetti, kyllä oli oikeasti tehty vaikeaksi tuo löytäminen! Mutta Welhotar löysi ja tässä siis tiedoksi muillekin Helsingin kuljetuspalveluasiakkaille, jos ette ole tietoa saaneet, prle. Minä en todellakaan ole saanut kirjallisesti mitään tietoa asiasta huhtikuun alun jälkeen! En myöskään sähköpostissa tai muuta kautta. Jokunen kuski on jotakin aapaillut, mutta mitään tietoa heilläkään ei vielä eilen esim. ollut siitä, ajavatko jotkut firmat Palmian piikkiin vai onko firma palkannut omia kuljettajia ja mille kalustolle. Melkoinen asia, joka on jätetty kivasti tuonne jömmaan (että loputkin asiakkaat kaikkoaisivat?) ja josta ei tiedoteta. Aivan Tsadin tapaista, kylläkin. Eli tästä nyt ne ensimmäiset miinukset. En pidä itseäni minään älykkökäyttäjänä eli jos minunkin oli vähän hankala löytää sivusto tällä logiikalla, sääliksi käy muita kavereita – varsinkin mammoja ja pappoja, jotka ovat hissukseen totutelleet netin ihmeelliseen maailmaan. No, ei kun odottelen Palmian vastausta ja inhvoan teillekin, vaikka se ei ehkä teitä kiinnostaisikaan. Tuleepahan merkattua tänne kuitenkin ylös mahdollista tulevaa tarvetta ajatellen – koskaan ei tiedä, kuka kyselee ja mitä! Ja vielä, jo on jumankauta vammaisten oikeuksia taas ajateltu ihan viimoisen päälle, prle. Saas sitten nähdä, millaista toiminta oikeasti on. Ohjeistuksia kyllä löytyi, sivutolkulla kuten aina. Sopii selailla ja ihmetellä *katkero virn*.

Eilen oli kyllä taas kiva, tuttu aamutakso, joka manasi toiminnot huuthemmettiin – hänkään ei vielä tiennyt tästä asiasta. Paluutakso oli nuori kaveri, joka väitti tuntevansa Malmia, jep, jep-jep. Postiin hän vielä hätinään osasi, kun kerroin minkä puiden välistä ajaa ,D Kotoon sitten ei mentykään suoraan vaan täysin päinvastaiseen suuntaan. Ymmärrän, lisätieto-osuus hämää. Onneksi olin tropannut niin, että en hermostunut vaan ohjasin oikeaan suuntaan ja kerroin, miksi niin monet ovat erehtyneet aikaisemminkin... Lopuksi erosimme hyvässä yhteisymmärryksessä. Niin, posti, mmm, sain kaksi kirjaa. Toisen luin jo illalla, toinen (se tiiliskivi) on vielä kesken ja hyvä niin, erinomaisen kiehtovaa ,D

Tänään yritän jossain välissä käydä Pazilan kirjastossa, josko löytyisi jotakin vanhempaa uusioluettavaa. Se on aina kesällä tällaista, vaikea löytää uutuuksia eli kirjasto ei niitä paljoa hanki. Kumma, sillä kustantajat kyllä tuottavat jo syksyn alkusatoa ihan ripeästi ulos. En minä sitten muuta tänään; pakkoruisku ja parin päivän eväiden teko. Saladoa tai thai-tai-kalaa, en ole vielä päättänyt. Elämä on niin vaikeaa ja täynnä pitkälle johtavia monipolvisia, kaikkeen vaikuttavia päätöksiä.

Malmilla on taas erittäin kaunis aamu – hiljaista ja rauhallista. Aurinko laskee-nousee ja tänään päivä on jo ainakin minuutin lyhyempi kuin eilen. Teretulemas syksy! =D

-----------------------------------------

Purrrrrrrrrrviska, kaiffat! Nonnih, nyt orja on löytäny semmost muanaa ku uppoo mulle ihan täpöllä. Vähäks se kesti! Se on pussimuanaa, kaikki muut, muttei fisu käy mulle. Heekkuu. Oikee njamskist, saa vaa liika vähä. Se sanoo, ett mä en saa kerralla mitää koko pussukkaa, pualet vaa! Mä hei vaan kysyn, ett onks se oikee? Mä voisin syädä enempi tai jättää sitt venaa osan. Toi orja on vaa sitä miältä, ett kerrallaa pual pussii ja sitt toiste toine puali. Ett ei jää seisoo muanaa ja muute voi syädä raksui ja vodaa. No joo, emmä tiädä sitt. Mä jakselen kuiteskii oikee hyvin, eilenkii ruskettelin itteeni partsill vaiks kuin kauan. Mutt hei, vast sitt ku orja tuli himaa. Partsill pääsee koko päivän, mutt mä oon mialuummi sisäll ihan sillo päiväll ja goisin. Sitt ku toi tulee himaa on niinku turvallisempiki mennä tonne ulos. Tiädä vaiks taas tulis joku jättifogeli kiusiin mua! Nih kerta, mami pualustaa pikku kissii, juu. On se kilti, eilenkii paijatti monta kertaa. Ja se hitsi hiffas, ett mä olin kalunnu yht sen härpätint, ei se suuttunu, vei sen vaa kokonaa pois... Ja sitt me lötkötettii viärekkäi ja se höpis mun koovaa taas kaikkee kivaa, semmost mist kehtaa kertookkaa, tämmöne ronski kolli. Mä sitt vaa hurisin ja käperryi siihe sen pääle >o< Tommose omelan kuvan se on löytäny, kissi ja kirjat. Mamin miälest parast mitä on, se laittaa kuvan toho.

Kuva on sitt täält >o<  

Kliffaa toist arkipäivää, toivottavast teilkii on ilta-aurinkoo tarjoll!

------------------------------------------

Vincent, kilti ja kamala karvatakamus *pus*!

Päivän slogan: Menneisyys on loitolla, tulevaisuutta ei ole ja nykyhetki on autius.

Päivän biisi: Arvaa harmittiko?

Luettua: H. P. Lovecraft – kuiskaus pimeässä ja muita kertomuksia, Kootut teokset, osa 1. Lopultakin ,D Welhotar on tyytyväinen ja odottaa lisäosia. Lovecraftia on käännetty satunnaisesti sinne sun tänne, ei kuitenkaan tällaisena hyvin koottuna versiona. Alussa Sadelehdon ansiokas esipuhe novelleista ja niiden kirjoittajasta, ajankohdista ym. tärkeästä. Kaikki novellit ovat erinomaisen luettavia, toiset parempia, kuten yleensäkin, mutta hyvän yleisnäkemyksen näistä saa asiaa tuntematonkin. Kauhun ystäville, Lovecraftin tunteville, kahvista ja Cthulhusta nauttiville – Se on täällä, hankkikaa se! Suuret Muinaiset! Iä! Linda Olsson - Laulaisin sinulle lempeitä lauluja, herkkä, kaunis kirja. Nuori ja vanha nainen, molemmilla takanaan rankkoja kokemuksia, elettyä elämää ja suuria tunteita, joutuvat pakosti naapureiksi. Molemmat ovat yksinäisiä omasta halustaan ja virittelevät hiljalleen erikoisen ystävyyden. Minä pidin tästä, vaikka hiukan tehdyn makuista melankoliaa ja tapahtumia löytyy, vähän liiankin kanssa. Kokonaisuudessaan ei kovin tavallinen romaani kuitenkaan. Kaunista maaseudun kuvausta yksinäisessä kylässä, muutenkin luonto on tärkeä osa opusta ja tapahtumia. Suosittelen, herkemmän lajin ystäville. Tästä myöhemmin siellä toisaalla enemmän. No – tässä tuli nyt kaksi hyvin erilaista kirjaa kuin Welhottaren luonnekin ;D Nauttikaa molemmista, siis kirjoista!

KISSIKENKÄT KOTONA KOIPIONGELMIEN TAKIA!

PS: Sorry tämä kohkaus näistä kuljetuspalveluista – asia koskettaa esim. minua päivittäin työmatkoilla sekä vapaa-ajan matkoilla ja varmasti useita muitakin (en tiedä, ketkä tätä vakituisesti sitten lukevatkaan...). Tästä syystä siis tämä postaus ja otsikointi, oi toverit Lokistaniassa!

Sitä jotenkin joku ehkä normaalimpi ihminen luulisi, että jos on nukkunut melkein kolme vuorokautta, olisi pirteä ja ilokas lähtemään töihin. Se ihminen erehtyisi, kyllä täällä on kettumaisella tuulella oleva Welhotar, jonka pitää lähteä Varastolle väkisin. Jäks. En minä kaipaa Varastoa pätkääkään... sen sijaan minä kaipailen jo kirjastoa. Tänään en sinne pääse, pitää postista hakea pari kirjaa. Kiltti kustantaja jaksaa muistaa ja lähettää, ziitosta vaan. Sitten siellä toisaalla taas lisää. Joten huomenna sitten Pazilan hyllyille. Osui sellainen uskiskirjojen suma... prle. Niihin tosiaan pitää saada varoitusdarrat!

Eilen nukuin melkoisen monet päikkärit, en edes muista monetko. Hätinään jaksoin välillä vääntää appelsiinitofua ja italiaanovihannespataa parin päivän evääksi, syödä ja tiskata. Kaffen juontikin melkein jäi kesken, kun alkoi niiiiiiiin väsyttää. Vinski uljaasti jaksoi kyllä pitää seuraa kainalossa ja höristä samaan tahtiin – Vincent Uskollinen! Paitsi että tuo kirotun karvatakamus aloitti aamujolinansa jo ennen klo 2, kalkoni mielessä, siivouspuuhiinkin oli tarvis. Eihän nyt herrasmieskatti katsele tuotoksiaan pitkään, jos henkilökunta on talossa valmiina, grrrr.

Hiljaista on ollut, on vieläkin. Kukaan ei ole häirinnyt Malmin rauhaa – ei ole uskaltanut. Puhetaidon kanssa voi olla vähän hiinä-ja-hiinä eikä se varastolla juurikaan kehity, toisaalta, se on aivan yliarvostettu kyky. Puhumattakin selviää mainiosti. Etenkin työpaikalla.... siinä seurassa! Jössus, en ole kertonutkaan, että eräs leidi taas kieltäytyi töistään – me muut teimme ne pois. Mutta, leidillä on The Virka. Tosin olen jo kuullut juttuja, että asiaan oltaisiin lopultakin puuttumassa, toistaiseksi siitä ollaan vielä hys-hys, mutta viimeistään syksyllä lomien jälkeen olisi pieni uudelleenorganisoinnin paikka siinä kohdassa, kertovat asiasta perillä olevat lähteiset.

Juu, Varastolla on odottamassa reilu pino hommia. Osa kiireisiä, osa kuukauden varoitusajalla tehtäviä. Eiköhän sitä jaksa vähän aikaa, taas. Kun joka päivälle viitsisi keksiä jonkun upean tapahtuman itselleen, kuten tänään käynnin postissa, huomiselle käynnin kirjastossa, keksiviikkona voisi käydä katsomassa Serkkujen rantapoikaa jne. Joka päivälle oma tavoitteensa – ai miten niin sen pitäisi olla työperäistä? Onko se muka välttämätöntä? Jos vain sillä selviää päivän tuolla... ja jaksaisi vielä kotonakin jotakin. No se jääköön taas nähtäväksi. Väsyttää jo nyt, tullessa väsyttää vielä enemmän. Lisäksi ketuttaa se, että Palmia ei edelleenkään ole ilmoitellut itsestään. Taidan soittaa sinne tänään ja kysyä, milloin olisi inhvoa tulossa. Toisaalta, ei heidän kotisivuillansa ollut ainakaan viime viikolla vielä mitään merkintää kuljetuspalveluista eikä huhtikuussa (!!!) ilmoitettu kotisivu toimi. Wau – no onhan tässä vielä vähän yli viikko aikaa – nais. Palmia saa ensimmäiset miinuspisteensä minulta siis jo ennen aloittamistaankaan. Jos tarkoitus on tilata puhelimitse kyydit aamuin illoin, he tulevat saamaan minulta myös puhelinlaskun siltä osin. Sen verran nöyryyttävää ja holtitonta tämä puuhastelu kuljetuksien kanssa on!

Kommenteissa oli maininta siitä, että saisin olla kiitollinen.... Minä olisin kiitollinen, jos saisin kunnon kipulääkkeet ja tästä sitä kädenvääntöä käydään koko ajan. Kipulääkkeitä on, niitä ei annetta niiden addiktoivan vaikutuksen vuoksi (niinkuin nämä eivät muka addiktoisi joitakin, toiset addiktoituvat jopa asperiiniin). En pääse Kipupkl:lle edes näillä perusteilla ja työarvis ei uskalla määrätä muita mömelöitä. Täytyykin konsulteerata häntä eräästä yhdistelmästä, jota tuossa mietin! Toinen koipi toimii edelleen kehnosti, sekin on omisarviksen paikka, jos ei tokene parissa päivässä. Saikkuu!

Malmilla on kaunis aamuyö, aurinko laskee/nousee ,D Tirppalinnut huutavat kurkku suorana (ja Vinski vaatii apetta). Täytyy poiketa tuolla ulkona, raikkaassa ilmassa katsokaas...

-----------------------------------

Purrrrrrrrrmenta, kaiffat! Mä en sitt ite jättäny eile skrivaamatta, mutt ku mami oli taas sillä tuulela, kais tiijätte. Ett niinku mikää ei ollu aamull taas hyvi. No ei nytkää vissii oo, ku mä nyt satuin herää vähä aikaisemmi ja mull oli kalkonifiilis ja sitt kävin laatikoll ja halusin senki puhtaaks ja yks vaa hornottaa. On se goisinu kert eilen mun kaa melkee koko päivän, niin ni kyll se sillo voi jo noustakki, iha varpist voi! Nih kerta! Ett kajautin sen hereill ja steippailin vähä täss läppärill ja rintterill, jo alko liikkuu toi möhkö. Mutt ett se onkii paha suustaa aamusi, iha kaameet kiälekäyttöö. Ette uskois, ku kuulisitte, munki koovii iha kuumotti. Mä opin viälä pahoi tapoi ja rumei sanoi täälä, hei. No, sain mä sitt ison biitin kalkonii, hampulikaakkii ja sitt jotai määkäruakaa iha vähä, njamm. Sitä se laittaa päiväks sitt vähä enemmä, enneko se lähtee röihi. Juu, lähtee se taas. Tianaa meill raksurahoi ja on taas pois koko päivä. Mä saan olla iteksee, no nyt se kyll tiätää, ett mä goisin melkee koko aika. Se jättää kuiteski partsin dörtsin auki, ett mä pääsen sinne makoilee, jos mä haluun – aika useen mä haluun olla siäl vähä aikaa, vaiks ei aurinko suaraa viäl paistaiskaa. Siält näkee ja kuulee kaikelaist. Heekkui tuli viikoloppun melkee joka päivä jotai, ainaskii jotai piänt. Tuli fisuu, oviileit, semmost kaikkee snadii. Ett kliffaa mull on ollu, ku eile viäl makoiltiiki koko päivä! Ei oo nyt omei kuvei, orja ettii jotai sopivaa.

Kliffaa viiko alkuu kaikill kissinkoill ja niitte orjill nyt sitt kans!

--------------------------------------------

Vincent, miten huomaavaista, muistaa orjatkin maanantaisin ,D

Päivän slogan: Elämä on vastenmielinen ilmiö, ja kaiken siitä tietämämme taustalla oleva aavisteltavissa oleva pirullinen totuus tekee siitä vielä joskus tuhat kertaa vastenmielisemmän.

Päivän biisi: Subterranean Homesick Blues

Luettua: José Luis Correa – Viulistin kuolema, vinkeää ja vähän erilaista dekkaria. Tyylikäs ja mukava kesädekkari, fiksu. Suosittelen kesälukemiseksi! Norman Ollestad – Myrskyn silmässä – selviytyjän tarina, no just joo. Tässä omakehu haisee eli äärimmilleen treenattu pikkupoika selviää lento-onnettomuudesta. Eikä pelkästään se, vaan tämä höpötys isän treenaamisena olemisesta on jo lievästi sairasta puuhaa. En suosittele ainakaan vanhemmille, karmeaa jenkkihuuhaata. Viktor Kärki – Tuulenpesä, erään miehen sairaskertomus – kannattaa lukaista läpi, ihan sitä itseään eli millaista on kaksisuuntaista mielialahäiriötä ja paljon muutakin psyykkistä sairastavan lähes keski-ikäisen miehen elämä. Lyhyt, mutta suht kiinnostava. Marshall Frady – Martin Luther King Jr, elämänkerta miehestä, jonka kaikki tietävät. Paljastava, avoin eikä mitenkään sensaatiohakuinen silti. Hiukan niukka, jopa, eli faktat ovat pääosassa. Suosittelen asiasta kiinnostuneille, kannattaa ainakin lukea läpi. Heikki Kaaranen – Kupla kimaltaa, IT-kuplan puhkeaminen ja sen vaikutus perhesuhteisiin, toinen naissuhde ja miehen selviäminen koko rytäkästä ehjin nahoin. Ei mitään järisyttävää kirjallisuutta, mutta ihan luettavaa ja jopa suositeltavaa (miehet, hoi!). Sokerina pohjalla Haruki Murakami – Kafka rannalla, erikoinen, monella tasolla liikkuva japanilainen romaani.. Pääosassa 15-vuotias Kafka, joka karkaa kotoaan ja etsiytyy tahtomattaan sinne minne pitikin. Päällekkäistarinoita, japanilaista mytologiaa, ihmeitä ja outoja tapahtumia. Tämä on ehdottoman luettava, mahdollisesti jopa hankittava! Lukekaa ihmeessä, Welhotar suosittaa lämpimästi (vaikka tätä on mainostettu niin, että ehdin jo kyllästyä siihen, sorry)!

KISSIKENKÄT KÄYTTÖÖN! 

Jos taas listaisi, mikä olisi mukavaa.

1. Olisi mukavaa lähteä vaikka kävelylle, yksin tai jonkun kanssa. Mille perkeleen kävelylle, näillä koivilla?

2. Olisi myös kiva lähteä syömään ulos. Ai, samoin näillä koivilla eikä tiedä koskaan mihin kuntoon ne äityvät, samoin sopiminen mistään kovin pitkällä tähtäimellä on mahdotonta – olen joutunut perumaan niin monta menoa. Mukavaa ja tärkeääkin.

3. Olisi mukava, jos olisi joku kaveri. Mikä helvetin kaveri, kuka minua kestäisi? Tai uskoisi, että olen todella niin kipeä kuin olen. Katsokaas, tässä on sellainen vekkuli piirre, että näytän tavalliselta läskiltä ämmältä, joka vain huviksensa vänisee. Kun selässä ei ole mitään inva-lappua eikä apuvälineitä käytössä.

4. Olisi kiva käydä kylässä, olisi niitä sellaisiakin tuttuja. Miten? Taksomatkat eivät riitä, en halua käyttää hyväkseni muiden alentuvaa hyväntahtoisuutta ja taas – entäs jos koivet eivät kestä tai minulla onkin niin huono olo, että en pysty olemaan edes pystyssä...

Helevetin kivaa tämä ns. elämä! Täällä sitä kökitään neljän seinän sisällä ja spontaanisti ei lähdetä minnekään, ei tod. Onneksi on kirjoja! En sano mitään muuta. Onneksi! 

Ylläolevan kirjoitin eilen illalla – tai oikeastaan yöllä – kun ei nukuttanut. Vieläkin on yö eli nukuin välissä vähän aikaa. Ei se mieli miksikään muutu. Annetaan tuonkin ylenannon olla. Ketuttaa sen verran taas, vaihteeksi, tämä oleminen täällä sidottuna neljän seinän sisään. Jos se olisi täysin vapaaehtoista, luultavasti tekisin niin kuitenkin. Mutta kun ei, asia onkin toinen. Paljon veemäisempi tunne, yllättäen.

Selkä alkaa olla myös kipeä, se johtuu liiasta makoilusta. Mutta kun on kipeä, pitää makoilla... aikamoinen noidankierre. Olkapäät ovat vähän paremmat, totta kai, kun ei tarvitse olla töissä. Tätä voisi jatkaa loputtomiin, tätä vatkutusta. Jospa lopettaisin sen näiden ällöpyhien jälkeen tähän. Arkisin voi valittaa sitten arkisia asioita. Normiasioita, ikäänkuin. Joka tapauksessa, taksot on taas tilattava ja varastolle pungerretava huomisaamuna. Pari kuukautta töitä tarjolla ilman lomaa, onneksi osa ainakin hyvinkin rauhallisia päiviä, mikäli oikein muistan viime kesältä.

Ähh – tässä välissä kävin lähtemässä Pariisiin hyvässä seurassa sekä bussissa, kentällä että koneessa. Olipa mukava ja viihdykäs uni, sellaista ei koskaan tapahdu IRL. Siksi lopetankin tämän kirjoittamisen tältä erää tähän. Menen muistelemaan unta, josko sen saisi vielä jatkumaan – tai edes jonkun toisen vastaavan.

Päivän slogan: Elämä on unissa!

KISSIKENKÄT TARVITSEVAT LEPOA! 

Ihan ensimmäiseksi näin pyhiksen kunniaksi jokunen sana muutamille henkilöille, prle, tana, letto!

1. Sinä, joka lähetit multimediaviestin puhelimeeni, et taatusti tiedä mitä teit! Puhelimeni on vuodelta kivi & keppi, lähes mallia kenttäpuhelin (Belgarion tietää). Niin että älä enää vaivaudu. En kyllä myöskään usko, että olet tuttavani. Kukaan heistä ei liene edes niiiiiiiiiiiin typerä!

2. Sinä armas naapurini siellä yläkerrassa, tiedän, kuka sinä et ole. En ole vielä selvittänyt henkilöllisyyttäsi, mutta teen sen aika pikaisesti. Prle, kanta-astuja kengät jalassa! Aina kun pääsen päikkäreille, se mekkala alkaa! Haloo, me asumme kerrostalossa, jossa äänet kuuluvat omituisista suunnista. Me asumme kaupungissa. Se ei tarkoita, että pitäisit korkokenkiä puoli päivää. Jollei sinulla sitten ole omituisia fetissejä – silloin voisimme toki keskustella niistä. Joten jätä tuo homma tai täällä alkaa tapahtua!

3. Te kaksi armasta naapuria, ylhäältä ja/tai alhaalta, jotka mielenosoituksellisesit mätkitte ikkunoita ja ovia kiinni, kun menen tupakalle tai käristelen mausteitani. Teidän käristämänne kuollut liha ja ns. makkara haisee minun nenääni äärimmäisen pahalle, joten sovitaanko niin, että minäkin alan osoittaa mieltäni samalla tavoin. Aina kun haistan kuollutta lihaa, katson kissiäni ja näen sen käristyvän. Johan tässä suutuu leudompikin Welhotar, prle! Sitäpaitsi, minun parvekkeeni on lasitettu, teidän ei ole. Prleen pihit savolaiset, lasittakaa ne – eipähän hajuhaittoja tule...

4. Sinä unihiekkakaveri, joka toisinaan käyt kylässä usein, joskus taas jätät käynnit väliin pitkäksi aikaa. Sovittaisiinko niin, että et toimittaisi päivittäin itkettäviä unia. Minä olen lopen kyllästynyt siihen, että herään itkien eikä se sitten aivan heti lopukaan. Sveitsiläisen lääketeollisuuden ihmeet kuluvat kovin nopeasti loppuun tätä rataa, joten olisiko herrasmiessopimus paikallaan. Minä voisin vaikka lopettaa nukkumisen kokonaan?!

Ai että, eilinen päivä menikin melkein 12 h unien parissa, kaikkinensa. Mitä tosiaan paria itku-unta sitten tarjottiin. Nukuin aina kun voin, hienoa, niin se olisikin voitava tehdä. Varsinkin aamuisin, kun herään klo 2, olisin valmis menemään unille klo 4 jälkeen muutamaksi tunniksi, kun kipumömelöt alkavat vähän vaikuttaa. Mutta eihän se työaamuina käy, ei. Nyt käy, ziitos edes tästä vähästä ilosta.

Muuten ilo on ollut varsin kyseenalaista, säryt ovat roipeltaneet erittäin pahoiksi. Niin pahoiksi, että vahvinkaan lääkitys ei riitä niitä taltuttamaan. En tiedä, miten niitä edes kuvailisi. Kukaan ei kuitenkaan usko – kuin tylsällä veitsellä kitkutettaisiin hiljalleen nilkoissa, olkapäässä ja yläselässä. Puoli tuntia sain eilen armoa, sen aikaa kun nappi vaikutti täpöllä. Silloinkin vain, jos makasin hipohiljaa ja liikkumatta. Kuvitelkaa itse, en pystynyt eilen edes ulos viemään lehtiä. Eivät koivet ottaneet päällensä, toinen ei ollenkaan kipujen takia nimittäin. Pyydän vain, että kuvitelkaa itse!!!!

Naapurissa, seinän takana, pippaloi nuoriso ilman sen suurempia häverikkejä tai mellakointeja. Oikein esimerkkikelpoista toimintaa – no, sillä minikääpiöllä lienee osuutta asiaan. Muuten Malmilla on ollut hiljaisempaa kuin normipäivinä saati sitten normiviikonloppuina. Paitsi nuo mainitsemani numeroidut esimerkit, siis. Hörhöt ovat mukavia ja sosiaalisia veikkoja näiden inhokeiden seassa!

Mitä en eilen nukkunut tai lukenut, sen ajan söin hissukseen kunnon lounasta. Uusia kotomaisia perunoita, jokunen oikein sievä versio. Vihreitä papuja hiinä-ja-hiinä keitettynä, herkkua, vaatii tirauksen voita päällensä. Paistoin sen palasen siikaa silleensä valurautapannulla rapsakaksi ja sisältä juuri ja juuri kypsäksi, njam. Tein tzatzikia, jossa oli enemmän kurkkua ja muuta emmettä kuin juggaa. Lisäksi oli vielä loistavaa sinappisilliä. Piti vielä tehdä salaattia, mutta lautaselle ei enää mahtunut, joten se jäikin tälle päivälle. En minä olisi sitä jaksanut syödäkään. Tuolla sain jo ähkyn aikaiseksi eli eipä tarvinnut muuta enää syödä eilen. 

Vihanneksia ja muuta eloperäistä oli taas äärihalvalla putken tsioskissa, isoja pussukoita 1 juurolla, esim. isoja herkkareita, uusia tuoreita valkosipuleja, 4 isoa paprikaa, kilo tomangeja, pari kurkkua – mitäs muuta vielä... pari kerää salaattia ja kilo purjoa. No, kassillinen tavaraa lähti mukaan. On se vaan mukava, että tuokin puoti on olemassa ja näköjään pysyykin – hinnat ovat erittäin kilpailukykyiset. Ainoa ongelma minulla on valita viikoksi kestävät tuotteet eli ostettava osa tomaateista raakoina, osa puolikypsinä ja kypsinä sekä vahdittava niitä... No, ei sekään ole ongelma, jos ei siitä ongelmaa tee. Tänään joka tapauksessa tarkoitus on vääntää sellainen reilumpi salaatti em. tarpeista ja sotkea mukaan jääneet uudet perunat sekä vähän juggaa kostukkeeksi, ehkä myös oviilit sopisivat mukaan. Hah, tiedossa on siis sammiollinen salaattia (ja kissireppanalle jotakin muuta herkkua, ai niin, oviilithan maistuvat Vinskille kyllä). Jälkkärinä meillä toimii aina vain tuo vaffa kaffe, eilen söin jopa kaksi palaa suklaata sen kanssa! Wau, miten juhlavaa juhannusta ,D

Lisäksi tänään voisi harjoittaa kipeää itseään esim. siivoamalla ainakin näkyvämmät pölykoiralaumat. Vinski on nyppinyt rintakarvojaan tupsukoiksi ja ne näkyvät valkoisina pallukoina. Juu, turkinvaihto on edelleen siis täpöllä menossa. Ei, mitään ongelmaa, sairautta tai hätää EI ole. Meillä tämä vaihto vain on tähän aikaan ja se tapahtuu juuri noin. Muut karvat kiehnätään ja siivotaan irti, ne jotka eivät lähde, käkitetään hampailla. Ja ei, Vinski ei muutoin revi turkkiaan tms. (Tämä selvitys noin varuilta, ettei joku taas ehdi esitellä jotain teorioitaan tms. Me voimme olosuhteisiin katsoen hyvin – Vinski erittäin hyvin taas minuun verrattuna!). Muuten harjoitan luku- ja makuu- sekä mahd. unisessioita aina kun siltä tuntuu. Oikea koipi muuten kettuilee jo nyt, heti aamusta, aivan täpöllä. Ei kestä alla, sellainen stanallinen kipu nimittäin on päällänsä.

Hah, mikä kesä? Missä? Onneksi lomaa on vasta elo-syyskuussa. Uskokaa pois, silloin on kivat kelit. Vaikka asialla ei olekaan minulle mitään merkitystä! No, hiukan harmittaa tuo, että chilit kasvavat kovin kituliaasti...

-------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrvinka, kameraden! No hei, mä sain sitt eile oikeetki fisuu maistaa. Tosi minin biitin, vähäks toi on pihi. No ei sitä kyll paljo ollukkaa. Ja sitt kävi viälä semmone häverikki, ett mä jotenki elin niinku mami ois duunis, ett goisin koko päivän. No toiha joutu herättelee munta syämää fisuu, hei, vähäks noloo. No mä goisin ja heräsin sitt, ku oli se aika, ku mami tulee orjaröist himaa. Siin sitt vaa oltii, maattii ja kaikkee. Kyll se jakso sentää mua paijattaa. Mutt hei, se ei pysty kunnoll kävelee enkä mä voi jeesii! Mun pitäis olla paaaljo isompi, semmone tiikerikissan kokone. Kasvaisinkoha mä, jos mä oikee koklaisin? Ja saisin aina heekkumuanaa, mamiiiiiiih – sä voisit ees koklaa sitä? Jooko? Aha, ett must ei tuu tiikerii syämälä. No ei sitte *möks*! No, heekkuu se lupas tänäänki taas, jotai ainaki ettii. Ku kert on viäl vapaat ja muut eikä mein tarvii tekee mitää, yhtää mitää. Saadaa vaa olla, mmmm. Sänky onkii ollu hyvin miähitetty eli ihan täynnä kaikkee tarpeellist taravaa. Ruakaa sinne ei saa viärä, mutt muute kaikkee; mami, mä, kasa tyynyi, kasa peittoi, kasa kirjoi, pari mun leluu, puhelin jossai ja semmost. Vaiks mitä toi puhelimell tekee, sill kukaa soita. Mäki puhun enemmä sen kans, nih kerta. Must ei oo tiätteks fotoi, toi ettii jotai sopivaa...

Kliffaa toistakii vapaapäivää kaikill!

-----------------------------------

Vincent, ainut elävä olento, joka välittää – edes jostakin.

Päivän slogan: Jos saan lepoa, saatan jatkaa peliä. Joidenkin mielestä tämä on ihan hyvä peli – minä en ole siitä lainkaan varma!

Päivän biisi: How Do You Sleep?

Luettua: Lee Child – Terässeinä, hmm, tuottelias kaveri tämä. Jeff Archer –tarina jälleen eikä sinänsä kehno ollenkanas. Toimintaa ja rajuja otteita, pahikset saavat kyytiä ja Jeff jatkaa matkaansa. Huomattakoon, että Child ymppää salavihkaa mukaan myös asioita, joissa jenkkilälle annetaan vähän kyytiä muutamista asioista ja tämä onkin pantu ilolla merkille, salavihkaa kylläkin. Enempi äijäkirja, joten en osaa sanoa, tajuavatko äijät tämän muilutuksen ajatuksiinsa ,D Juu, ihan kelpoista ei-merkittävää luettavaa, joka ei ehkä toiste tänne eksy, mutta kertalukemisena kyllä toimii. Charles Bukowski – Tarinoita tavallisesta hulluudesta, aikaisemmin suomentamattomia novelleja. Toimivat kuin tauti, minä kun satun pitämään Bukowskista. Teemat entiset; viina, naiset, laukkakilpailut, kirjoittaminen ja esiintyminen. Suositeltavaa kaikille, erityisesti vanhasta, likaisesta miehestä pitäville. Itse kirjasta vielä, yllättäen painettu Tallinnassa eikä sentään Kiinassa – ilolla pannaan tämäkin merkille. Welhotar pitää ja hankkii itsellensä, jos vain löytää jostakin! Tuula Salonen – Elämä laineillaan kuljettaa, no just, pitihän se vahingossa temmata se uskiskirjakin mukaan. Tavallista perhe-elämää uskishengessä eli jesse maksaa vaikka sähkölaskut pyydettäessä. En jaksa lukea näitä yhden asian tuputuksia, en sitten millään. Jos sillä olisi merkitystä juonen kannalta, ehkä, mutta tässä se nyt vaan on niin esillä kuin olla ja voi, vielä helluntalaishengessä. Välttäkää ja kavahtakaa, ottakaa tumput käteenne, jos tarvitaan. Näissä opuksissa olisi hyvä olla jokin tarra... en nyt viitsi kertoa, minkälainen! Kannetaan ulos varovasti kihveliä apuna käyttäen eikä tuoda toista kertaa sisälle.

 KISSIKENKÄT PYSYVÄT TAATUSTI KOTONA!

Aha, nyt on siis se kuulu juhannusaatto. Pitäisi ilmeisesti juhliman ja muuta. Duoda, duoda, ei taida tulla Welhottarelassa kyseeseen. Meillä kun ei tätäkään juhlita, ei! Minä aion syödä kohtuuhyvin ja makoilla kissin vieressä sekä lukea uusia opuksiani. Juu, juu, olen erilainen muori! Ei, minä en ole lähdössä mihinkään, ei ole kutsuttu eikä näemmä kutsuta. Jos joku pyytäisi jonnekin Turun saaristoon, känkeäisin itseni sinne vaikka väkisin – en muualle, nih. Että nyt ollaan sitten Malmilla ja katsellaan hiljaisuutta.

Varastolla tehtiin eilinen aamupäivä töitä täpöllä, korjattiin, pinottiin jne. Onnistuin ilmeisesti horjuttamaan erään herran itsetuntoa, kun kerroin korjanneeni hänen kirotusvihreänsä etusivulta ja herjana heitin, että kyllä tuolla koulutuksella pitäisi sentään osata. No, kostohan tuli välittömästi eli sama etusivu uusiks ja pumagat (n.20 kpl, yli 40 sivua) uudelleen käsittelyyn... voi rähmä! Herkkätunteisia nuo jotkut. Iltapäivän P-P:n miitti olikin oikeastaan lähinnä ilmoitusasia – P-P jää joksikin aikaa nykyiseen asemapaikkaansa ja meille tulee Uusi Pomo. Väliaikaiseksi valittu U-P tuskin pystyy tointa hoitamaan ja muita halukkaita ei liene. Tod.näk. hra M. hakee ja hänet valitaan. En olisi pahoillani, jos näin kävisi. Niin, P-P tarjosi hyvää kuoharia sekä loistavaa sitruuna-rahka-valkosuklaa –kakkua. Njam, tuo kakku oli sellaista vähän kepeämpää mallia eli välissä oli (makumuistelon mukaan) rahkaa, jossa oli vähäsen kermaa seassa piristettynä kunnolla sitruunalla, siis kerrosten välissä. Päällä oli samaa tavaraa ohuelti leviteltynä ja kakku oli simppelisti koristeltu höylätyllä valkosuklaalla – että osasikin olla raikasta ja hyvää! En hirveästi täyttäreistä välitä, mutta tämä oli aivan ehdotonta ;D Töitä jäi pöydälle odottamaan runsaasti. No, maanantaina sitten, pirteänä ja terhakkana (ai minä siis...)!

Taksokin tuli ajallansa, ulkomaalaisvahvistus, joka ei uskonut että en ole menossa Prismaan enkä Novaan ostoksille vaan Malmitalolle kirjastoon. Huoh, asian selittämiseen meni aikansa ja sain jostakin syystä kuskin taas myrtsiksi. Lisäksi hyyppä luki lehteä (!) kaikissa punaisissa valoissa ja välllä ajaessakin, vyöttelin vain turpavyötä paremmin kiinni ja luin omaa matkakirjaani. Aika huolimattomia, nämä eräät vahvistukset. Pelottikin jo vähäsen, ei ollut ruuhkaa, ei harmia eli aivan aikataulun mukaan ehdin kirjastolle ja rehvasin Belgarionin. Varauksia oli kymmenkunta, ne nopeasti kassiin ja menoksi. Ziitosta taas kirjastolle – eivät he jätä minua pulaan, minä luotan heihin! 

Epäilin, että kaupoissa olisi jo/vielä jonoa, mutta ei sen ihmeempiä. Ilmeisesti suurin ähellys oli jo ehtinyt lähteä tai käy muualla isoissa kauppahelveteissä. Meillä oli suorastaan rauhallista. Ostin pakollisia muonia vähän yli viikoksi, kilotolkulla vihanneksia sekä siikaa herkuksi itselle, ihan vähän vaan. Kissikin sai omat taravansa ja muonansa, tosin jouduin säntäämään toiseen puotiin uudestaan, kun Liiteristä olivat raksut loppu juuri silloin eikä ollut aikaa odotella. Ei siis sen kummempaa hässäkkää kaupoissa eikä muutakaan. Perushörhöt olivat tavanomaiseen tapaansa liikkeellä, jokunen vieraileva tähtikin näkyi joukossa. Jokusen tuttavankin ohimennen rehvasin. Olisi se mukava käydä tuossa keskustassa joskus kesällä muulloinkin kuin asia-asioiden perässä. Näkisi vanhoja tuttuja ja silleensä.... mutta kun ei niin ei. Koipeni alkoivat eilen taas juilia aivan saamaristi töiden, kirjasto- ja kauppakävelyjen jälkeen nimittäin. Ei näillä kävellä edes torskalle asti, ei. Aamulla tuskin kävelin edes kylppäriin, prle. No, mömelöt auttavat vähäsen, samoi lepuutus ja kyllä tämä tästä, kai. 

Belgarion sai iltapalaksi savulohipasteijoita ja murukirsikkapiirakkaa sekä jömmasuklaata. Mukaan pakkasin sambal oeleekia (kas, se oli loppunut ,D), juustochilikastiketta (sitä dippiä siis, me emme kyllä dippaa sitä vaan syömme muutoin) sekä loput jömmasuklaat. Lisäksi tyrkkäsin pojalle pienen juhannusstipendin, kun lomarahatkin näyttävät tulleen tilille ;D Kerroin myös palkankorotuksesta ja hänkin totesi, että meillä on sitten varaa ostaa tofuakin useammin ja ostaa kissille mjunuaisia eli käyttöönhän se menee. Realistinen mies, tuo Belgarion. Kesälipastohommat pyörivät kuumimmillaan ja koodausta jatkuu yötä-päivää, kiirettä pitää. Lomaa jää vain vähän. Näiden kurssien jälkeen on vähän vapaata, sitten ennen Lipaston oikeaa alkua on vielä pari ylimääräistä kurssia... Eipä tuossa olisi töihin ehtinytkään, jos niitä olisi tyrkylle asti ollut. Minä nimittäin kehitin hänelle jo parikin ”pikkuhommaa” nuille oikeille vapaapäiville *kiero, kavala virn*. 

On täällä nyt mukavan hiljaista ja varmaan vielä hiljaisempaa tulee! Uskon, että osa häipyy vielä tänään sinne minne kuuluukin eli jonnekin pöpelikköön – rauha maassa ja Malmilla.

 ----------------------------------------

Purrrrrrvinka, kissinkat! No nii, hei on toi Poika sitt ihana. En mä useen noin sano, mutt ku se on. Mami tuli kaupast vast Pojan jälkee ja poika toi mulle kaikkii ruakapussukoi, kaakkei, purui – ihan kaikkee nyt on mulla, tiätteks. Mami ei sitt ostanu sitä jädee, mutt se selitti sen kyll hyvin. Ett sen pitää löytää semmone joku piäni vaihtoehto eikä se ehtiny nyt just ettii. En mä nyt sen perää niin hirveesti oo. Mull on pakkasess jömmas heekkui ja taas tuli uusii muanii kokeiltavaks. Mä oon ihan tyytyväinen ja mä sain olla taas Pojan viakus, mmm. Ja sain maistaaki sitt semmost uutta kanajudekaa, ku oli ihan hirrrrrrrrmuheekkuu, söin kaikki meinaa. Nyt orja anto jotai lohta, ei oo nii hyvää. En tykkää, vaiks lohi on muute hyvää. Hmph. No, tuall on vaiks mitä koklattavaa viälä. Jännä viikko taas tulee >o< Muute en oo tehny mitää, lötköti vaa eilen illall mami viakus. Nii ja hei, näitteks te tän? Siis mä en tajuu kuin kissin voi postittaa =O Tääll Suamess se ei kyll ois selvinny henkis, sano mami... Nii mami, se kyll tipahti tosi noppaa ja heräs uuvestaa sitt paaaaaljo myähemmi. Se on taas vissii vähä väsy ja kipee, mutt mä annan vähä kissiviärihoitoo nii ni taatust tulee parempi olo! Mä en tiärä, onks must enää fotoi. Orja ettii, jos ei, se valkkaa jostai sopivan.

Kliffaa Jussii kaikill kissinkoill ja orjill – pitäkää kivaa, hei!

------------------------------------

Vincent, vai kissivierihoitoa taas tarjolla, hmmm... parempi seura, parempi mieli =D

Päivän slogan: Juhannus – amatöörien juhla, ei kannata!

Päivän biisi: Kaiken pitäis muuttuu

Luettua: Mary Higgins Clark – Missä olet nyt? Mack on kadonnut 10 v. sitten, mutta soittaa aina kotiin äitienpäivänä. Sisko on kuitenkin epäilevä ja huolissaan ja alkaa etsiä Mackia. Samalla selviää, että tänä aikana on kadonnut muutama nuori nainen lähistöllä. Jotain outoa on tekeillä ja poliisi epäilee kadonnutta Mackia.... Tiivis, monimutkainen sotku, joka alkoi poikien asuessa yhdessä opiskeluaikana. Tarinaan liittyy paljon sivujuonteita ja psykopatiaa, kirjaimellisestikin. Juttu selviää erikoisella tavalla ja lopputulema on tietysti yllätys kaikille. Kelpoisaa luettavaa, mutta miksi Clarkin pitää aina loppusanoissaan kertoa, miten kaikki menee nyt hyvin jne. Eli suosittelen Clarkin kavereille ja muillekin, tästä lisää myöhemmin toisaalla.

KISSIKENKÄT LEPÄÄVÄT SATEELTA JA PAASHAKELILTÄ! 

Sen siitä saa, kun nukahtaa väsyneenä! Nimittäin jos nukahtaa ensimmäisen kerran jo heti kotoon tultuaan, nousee ja yrittää sitten oikeasti nukkua kunnon unet perään. Ei, se ei onnistu, ainakaan minulla. Harmittaa, ketuttaa jne. Olin niin väsy, että tosiaan sammahdin suoraan kotiin tultua. Heräsin ehkä tunnin päästä – miten vaikeaa oli jaksaa tehdä pakolliset iltahommat. Ja nukkumisyritys oli lähinnä säälittävää; horrostelin ja heräilin, kävin tupakalla, kunnes ennen puoltayötä sain unta. Ei hyvä, pitäisi vaan sinnitellä mieluummin väsyneenä. Ainakin meikäläisen siis. No, nyt on kolme vapaata aamua, saa mennä uudesta nukkumaan ja siitä tämä kovasti tykkää! Uusiounet ovat ihan parasta, niin ja kunnon päikkärit. Oikeat päikkärit ruuan jäkeen ja keskellä päivää, mmmm.

Varastolla edelleen lieviä katastrofin aineksia. Pari hyyppää jäi eilen lomille, joten tekemistä riitti. Varsinkin kun toinen mähläili omiaan ja jouduin sitten korjaamaan niitä tuotoksia vielä toisen kerran omiin nimiini. Lisäksi tuli ankea pino, onneksi osan siitä voi jättää ensi viikolle. Hankala juttu muutenkin, mutta kyllä se siitä selviää, kun saa rauhassa tehdä. Odotan nimittäin, että ensi viikko olisi jo lievästi rauhallisempi. Tänään P-P tulee pitämään sen miittinsä, just ja ihan kiva. Onneksi hänellä ei ole tapana istuttaa porukoita pitkään asioiden ääressä, se hyvä puoli miehessä on. Asiat asioina ja näin, jokainen painukoon sitten omiin hommiinsa.

Eiliselle oli myös muutoin lieviä myrskyisiä tapahtumia, kun eräs leidi keksi pyörän uudelleen ;D Eli asioista ei-lainkaan-perillä-oleva leidi esitteli meille parille sekretaarille tupakkahuoneessa, miten HÄN on keksinyt uuden tavan tehdä erään asian. No tuota, tapa on tiedossa, toki, jokainen erinäisiä ohjelmia käyttänyt osaa nämä kikkakakkoset ja kukin käyttää niitä tavallansa. Mutta tämä leidi, hän halusi, että kaikki alkavat tehdä juuri näin (eihän se prle näy lopputulemassa eikä missään muuallakaan!) ja aikoi ohjeistaa siitä muitakin. Yritin nätisti selittää, että sen voi tehdä myös näin ja tuollakin tavalla ja vielä muutenkin. Ei, ei mennyt perille. Jo kovin vihaisena hän oli sitä mieltä, että meillä on kovasti tuota muutosvastarintaa emmekä me halua oppia HÄNELTÄ yhtään mitään. Mainittakoon, että ao. leidi ei tee juuri näitä töitä ammatikseen, ei myöskään hallitse ohjelmia ja koneen käyttöäkään mitenkään erityisen hyvin. Kun hän poistui murputtaen paikalta, röhähdimme kikattelemaan.... ei siinä voinut mitään! Isopalkkainen virkanainen, joka tosiaan keksi erään tavan tehdä erään asian eräässä ohjelmassa siten kuin joku sen tekeekin, itse en. No, huippu on tietysti se, että olemme vaihtamassa ohjelmia ja syksyllä käytössä onkin jo toiset pohjat ,D Dharmaa suoraan Varaston hektisistä uumenista!

Jahas, se olisi sitten tänään kauppa- ja kirjastokeikka, Belgarion lupasi tulla avustamaan, kiltti hän. Olisin aika kuusessa muutoin! On ostettava muonaa yli viikoksi, muistettava myös kissiä ja jotakin herkkuakin saisi mieluusti olla. Belgarionille lupasin kunnon iltapalan – mistäkähän minä sen nyt keksin... No, jotakin piirakkaa tai pasteijoita voin äkkiä tekaista ainakin. Niin että, minä lähden nyt Varastolle iso kassi täynnä kirjoja, josta kuljetus kirjastolle iltapäivällä ja rehvaan Belgarionin siellä. Sitten vain pikahyppyä kaikki hankinnat ja kotiin! Pelottaa ensinnäkin, onko jo tuohon aikaan ruuhkaa ja miten sen voisi välttää. Lisäksi inhottaa ja pelottaa kauppojen jonot! Ne suorastaan öklöttävät vielä enemmän, mutta pakko nyt vaan on kestää. Lupasin myös, että en teetä Belgarionilla ainakaan tänään (!) mitään outoa ja kummallista. Hänellä oli eilen vielä yksi tentti, ensi viikolla pitäisi jättää työnäyte ja yhden ohjelmankin pitäisi olla valmis loppukuusta. Kiirettä pitää, kesäopiskelijallakin.

Koivet olivat eilen vielä niin sökönä, että käveleminen oli melkoista tushkaa ja kipua. Horjahtelin ja hissuttelin pitkin Varaston käytäviä... Nyt on jo vähän parempi, lepuutus auttaa. No, tuo iltapäiväkeikka ei taas tee hyvää niillekään. Onneksi, onneksi on vapaata! Onneksi ei ole pakko lähteä minnekään! Onneksi!

Ulkona on muuten niin kylmä, että voisi kohta kuvitella vaikka satelevan räntää, hrrrrrrrrr.

-----------------------------------

Purrrrrrrrrrrrviska, kavrut! No nii, no mä oon nyt kavruu mamin kaa. Ku kerta noi lupas tulla joskus käymää ja mun, siis hei mun, viaraiks. Nii mä ainaskii sen nyt ymmärrän! Ett orja voi pitää sitt nassusa ummessa, jos mä sovin jotai. Eilenkää tullu viäl kunno muanaa. Nyt se menee Pojan kans kaupoill, mä tsiigasin, ett listall tuli mun muanat – kyll ne tuli. Ja kaikkee muutaki mulle. Ja sitt mä haluun heekkui kans, jos kert muutki meinaa jotai heekkui syädä ku on joku pyhä vissii. Meill niist ei piitata, me vaa ollaa. Joku kysy tost fotost, ett mitä mä eile siin liposin. No, orja huiji kissikaakeill mut kuvattavaks. On se kiaro! Täss on toinenkii foto, siinäkii mä oon saanu kissikaakki ennenko mä suastuin olee tossa. Siin on ne uudet tualit sisäll ja mä kiahnaa siihe tyytyväisen. Kliffaa ku on paljo uusi juttui, mitä voi haistella ja kiahnata omat haisusa niihi. Muute mä oon ollu mun miälest ainakii oikee kilti ja sillee. Ett ei pitäis olla mitää sanomist... eihä (pelkään taas pahinta, toim.huom.)? Nii ett mä jään odottaa ku noi tulee kaupast ja täss alla on se foto >o<

Kliffaa mone päivä vapaat kaikill!

----------------------------------------

Vincent, herkkuja on tulossa myös kissalle.

Päivän slogan: Vapaa? Vapaa ei voi olla yksikään ihminen, jolla on omaisuutta, sukulaisia tai huolehdittavaa....

Päivän biisi: Pyydä mahdotonta

Luettua: David Benioff - Varkaiden kaupunki, melkomoinen, kylmäävä tarina sodan aikaisesta Leningradista sekä kaverusten matkasta etsimään kananmunia linjojen takaa. Hyytäviä yksityiskohtia, mutta samalla myös myötäelämisen kykyä. Welhotar suosittelee, jännäri ja kertomus sodan ajalta. Aika hyvä sellainen tällä kertaa, kannattaa tempaista mukaan, jos edestään löytää. Timo Surkka – Paha tulee parvissa, 14 outoa tarinaa. Turbatorilta taas koottuja novelleja, joista osa on julkaistu aikaisemmin muuallakin. Ei paha ollenkanas, kivoja vekkuleita ja vähemmän miellyttäviä ylläreitä löytyy näistäkin. Hiukan epätasaista jälkeä ja - tuota - taas olisi vähän asiaa oikoluvusta ja painotekniikasta, zorgen vaan! Voipi olla, että tästä muualla myöhemmin. Outojen tarinoiden, kotimaisen scifin ja kauhun kavereille.

KISSIKENKÄT KESTÄVÄT MYÖS VIILEÄÄ! 

Juuei, en minä taida olla ihan terve! Heräsin särkyihin tuossa klo 2 jälkeen, enkä saanut unta. Kissi nukkui ja yritin maata väkisin *huoh*, en siis kissaa kuitenkaan (selvennys tässä lokissa on aina paikallaan!). Ei auttanut, pakkohan se oli repiä itsensä ylös. Ja mömelöiden kanssahan pitää aina tarjota itselleen jotakin, joten aamukaffethan ne piti riipaista. Kirottua – tämä tietää vain sitä, että olen iltapäivällä jo ihan väsy (no, olisin minä muutenkin, se mistään tunnista ole kiinni). Vielä kaksi työpäivää ja sitten rauhaa, hiljaisuutta jne.

Onneksi Varastolla on ymmärretty asiat niin, että em. rauhasta ei voi nauttia kunnolla, jos ei sitä ennen jotenkin kiusaa itseään ja muita. Eli edelleen mennään matalalentoa. Huippua on se, että P-P pitää miitin torjantaina klo 13. Just joo, ettei parempaa aikaa löytänyt? Se tekee sen tahallaan, muiden kiusaksi. Minä tiedän sen. Jos itse saa järjestellä asiansa kuten huvittaa, on sitten kiva nakitella juttuja meidän muiden estoiksi. Ettei nyt vaan pääsisi lähtemään vaikka aikaisemmin töistä – kerrankin. Prletto! No, minä lähden klo 14.43 takson matkaan kuitenkin. Aikomus on vain ehtiä kirjastoon ja kauppaan ennen sulkemisaikaa, ei muuta... 

Eilen oli Welhottarelassakin hieman hässäkkää. Toveritar tuli joukkoineen jelppimään, loputkin Kummisedän jäämistöä (ja osa omaa vanhaani) lähti kieräytykseen. Tytär oli tyytyväinen, he olivat nyt viimeistä kertaa tyhjäämässä asuntoa ja kaikki lähti, sano. Minä jätin Kummisedän rippisormuksen, joka kulkeutui aikanaan minulle W:n kautta, annettavaksi Pikku-E:lle, kun hän vanhenee. Että olisi ikäänkuin sukusormus ,D Hullua, mutta niin on minullakin tuo W:n jälkeensä jättämä möhkäle, jota käytän ja joka jää aikanaan Belgarionille ja sitten hänen vanhimmalle lapselleen jne. Niin asiasta kuudenteen, että kiitos sinne vaan avituksesta *huitoo reippaasti*, oli kiva tavata! Sain koko hommasta kai jonkinlaisen adrenaliinipiikin, en saanut kunnolla unta illalla. Puuhastelin vielä yhtä jos toistakin kotona, vein roskatkin ihan itse *taputuksia, hurraa-huutoja*, tiskasin ja muuta pientä. Koivet elävätkin taas sitten omaa elämäänsä. Ei sitä paljon tarvitse tehdä, että ne ottavat pahakseen. Lisäksi päätä särkee, joka on vähän outoa. Ei yleensä. Ei edes rapulassa. Ei.

No, ei tässä mikään auta. Varastolle se on vain pungerrettava taas itsensä, kohtuuvarovasti kuitenkin. Tiedän, että siellä on taas jotakin kivaa ylläriä odottamassa heti aamusta. Minä kyllä olenkin silloin parhaassa iskussa, iskurityöläinen, oikea stahanovilainen, nähkääs ,D Puolen päivän jälkeen alan kyttäillä kelloa, josko voisi pikapuoliin lähteä tai ainakin alkaa kerätä tavaroitaan kokoon... Äh, minä tänään minnekään Pazilan kirjastoon taida jaksaa. Varauksia näyttääkin yllättäen olevan HelMetissä aika kivasti tulossa. Lisäksi kustantaja taas muisti, ziitosta vaan, yhdellä uutuudella. Niillä pärjäään ainakin nuo kolme päivää.

Ulkona on viileää! Mutta, kiitos eilisten joukkojen, parvekkeella on tilaa jopa istua rauhassa. Vaatii vielä vähän hienosäätöä, niin jo on kelpoinen (lue -> Belgarionille hommia tulossa). Kovin on hiljaista ja rauhallista, tosin kellokin on vasta vähän yli 3.

----------------------------------

Purrrrrrrrve, kavrut! Siis tota, mä oon nyt kauheen loukkaantunu. Siks mä tolle viittiny edes märistä. Siis meill tulee väkee ja mä haluun näkee kaikki, nii ni mitä tekee orja? Sulkee mut arestii hei kylppärii. Nii ett mä en näkeny ketää, kukaa ei näkeny mua enkä mä saanu kehuja. Mä oon nyt kyll tooosi katkero! Nih kerta. Mä tiän, ett kaikk ihmiset haluis näkee mut, tiäteskii ne haluis. Nii ni laitetaa tollee piiloo. No okei, ovet oli auki, joo – mä tiädän. Mä oisin voinu lähtee hanee, senki mä tiädän. Mutt silti tää on hirmusen epist ja ihan selväst tää asia pitäs viädä kissisuojeluasiamiähell käsiteltäväks. Tai sitt Eeuuhu, ett sais jonkunmoise tirektiivi siit, mitä tehdää tämmösis tapauksiss. Mä voisin olla niinku ennakkotapaus. Jos kerta siälä on ihmisoikeustuamioistuin, nii ni kai ne kissiasioitkii hoitaa. Hoitaa ne paljo turhempiiki juttui! En saanu ees heekkui enkä mitää. Kaakeill toi sitt illall yritti mua hyvitellä. No oltii me loppuillast jo ihan kavrui, mutt oon mä silti vähä viäläkii katkero. Ja ainaskii yks niist ihmisist on semmone, ku mä oon tavannu ennenki. Nii ett ei ollu reiluu, eihä?! Kummiskii toi ehti ottaa must kuvei... kyll mä oon viahko >o<

Kliffaa keskimäist viiko päivää!

-------------------------------------------

Vincent, aresti oli vain karkaamisen takia, tsorgen poju!

Päivän slogan: Katkera ja kateellinen saa olla, mutta ei ilkeämielisesti!

Päivän biisi: Uusi sihteeri

Luettua: Caroline Graham – Marionetin kuolema, uudellenluennassa tämäkin. Sellaista perinteisempää dekkaria, kivoilla mausteilla kylläkin eli ihan luettavaa tavaraa. Mitä tapahtuukaaan harrastajateatterin ensi-illassa ja kuka on syyllinen? Kiemuroita ihmissuhteissa ja muuta mukavaa. Kesädekkariksi aivan kelpoisa.

KISSIKENKÄT PIRISTÄVÄT KIPEITÄ KOIPIA? 

Arvasinhan minä sen eilen – susiväsyhän siitä tuli! Melkoisen lennokas työpäivä, karkasin kesken, takso ilmoitteli tuloansa. Sitten tulikin ilmo, että taksoja ei ole =o Tuli kiva normitakso, isäntä itse puikoissa, joten keskustelu sitten sivusikin taksoasioita monelta kantilta. Heh, tiedättekö miksi normitaksot eivät mieluusti vastaa invakutsuun? Kun kutsussa ei näy, onko henkilöllä apuvälineitä (pyörätuoli, rolleri, tms.) tai vaatiiko erityiskohtelua kuten osa käyttäjistä jne. Toisaalta jotkut taas ajavat mielellään keikan kuin keikan, Pazilasta Malmille normihinta on 20 – 25 juuroa riippuen siitä, mikä on lähtötaksa. Ei siinä ainakaan normitakso häviä, kun minut ottaa kyytiinsä! Sanoin tosin, että voi joskus olla kärttyinen akka kyydissä... kuski naureskeli, että sehän on vain poikasille hyvää harjoittelua ,D Niin, kotona sitten olin itkuväsy. Väkisin laitoin vihanneshässäkän evääksi, söin salaatinloput ja makoilemaan. Juili ja särki pahimman jälkeen. Unikin oli tulossa. Nukahdin hetkeksi ja heräsin taas omaan itkuuni, ei kiva eikä mukava. Sitten vain hammaspyykille ja nappia nassuun sekä goisimaan oikeasti.

On sellainen olo, että Pazilan kirjasto jää tänään väliin. Josko huomenna, jos olisi parempi päivä. Tänään pari hyyppää on taas jäämässä lomalle ja se tarkoittaa jatkuvaa hässäköintiä. Sentään jotakin mukavaakin, tuli loppupäätös henk.koht. lisistä, joista keskusteltiin maaliskuussa – juu, ei Varastolla ole mikään kiire näiden asioiden kanssa. Welhottarelle napsahti vajaat 400 juuroa henk.koht. palkanlisää maaliskuusta lähtien takautuvasti kuukaudessa. Vähänkö ihmettelin! Mihin minä oikein joudun tämän varallisuuteni kanssa? Hunningolle ja rappiolle! Nyt voisi harkita sen sängyn ostamista.... Kyllä minä sen lisän mielestäni olen ansainnutkin, pöydälläni eivät pinot kasaannu eivätkä kirotusvihreät juhli. Lisäksi teen melkein kaikille mieluusti hommia. Nyt vaan on se vuoden pahin aika – toinen paha on vuoden vaihteessa, samoista syistä eli pöydät puhtaaksi. No, kiva tuo on kuitenkin! Ei tällä asialla voi oikein Varastolla kehuskella, ei näytä olevan tapana. Kukaan ei taida tietää toistensa palkkoja, peruspalkan toki, mutta kaikkine lisineen siis. Hmph, työnantajan tarkoituskin?

VR:n lakko ei näkynyt eilen oikein mitenkään, ei edes työkavereiden mielestä. Kaikki olivat päässeet busseilla töihin, ehkä vähän vaivalloisemmin, mutta kuitenkin. Oli oudon näköistä katsoa Pazilan typötyhjää asemaa. Harmi, kun ei ollut kaameraa mukana. Muistin sen vasta mennessä, olin jo tunkemassa sitä nimittäin kassiin muistakin syistä. Tähän liittyen vielä, kyllä minä olisin solidaarinen lakkoilijoille, vaikka joutuisin siitä itsekin kärsimään eli kulkisin junalla (niinhän tekisin, jos pystyisin). On vain asioita, joihin on otettava kantaa ja tämä on mm. yksi niistä.

Jahas, tänään on sitten muutakin ohjelmaa. Toverittaren pitäisi hakea jotakin täältäpäin. Samoin Kummisedän tytär pitäisi tavata tänään – minulla on hänelle jotakin, jonka muistin vasta tuossa jokin aika sitten. Ovat tänään vielä tulossa tyhjentämään asuntoa lopullisesti ennen remonttia. Juu, kämppä maalataan ja lattiat uusitaan osittain. Työ laskutetaan tietysti tytöiltä ja varmasti viimoisen päälle, kieroa ja kavalaa. Siellä on nimittäin aivan siistiä, mitä nyt makuuhuoneeseen on pakko uusia lattia. Sieltä lähti puoli lattiaa kropan mukana tutkimuksiin (ja vähän muistakin syistä). Uusi omistaja on jo olemassa ja odottaa kiihkeästi muuttoa. Jos se ihminen on kovin epämiellyttävä, tiedän kyllä mitä kertoa hänelle.... Juu, olen ikävä ihminen!

Tämä ikävä ihminen on myös saamassa jonkinlaisen kesälunssan. Sen siitä saa, kun kelit vaihtelevat näinkin vekkulisti eli 20 astetta vaihtelua parin päivän sisällä. Toivottavasti tämä ei tästä pahenisi... ei ole kiva olla enää vielä kipeämpi kuin normaalisti. Taidankin käydä partsilla friskaantumassa *virn*. Edelleen viileää ja pimeää, kuin Welhottaren mielentila.

--------------------------------------

Purrrrrrrrrrrviska, kaiffat! Juu ei oo kivaa, ku mäkää en voi goisii partsill. Siäl on galsa, hei. Eilenkii menin mun koritualii, mun pehmukkeell ja meinasin ottaa tirsat. Ei tiätteks tullu mitää, varpuleit alko palelee ja siäl oli kosteet. Tuukki menee pahaks! En tykkää, vähä sais olla semmone kissill sopivampi keli, aurinkoo ja lämpöö – mä tykkään semmosest. Voin goisii siäl tuntikaupall, ku suulis oikee näyttäytyy ja tuukki on länpöne ja kaikkee. Nyt sitt ei. Eikä toi voinu eilenkää hakee heekkui esill. Sain tiätteks semmost pussimuanaa, ku ei maistunu mulle yhtää. Jotai fisuu se oli, yleesä noi on kaikki maistunu, tää ei. Mami vaihtaa sen koht, eiks vaihdakki? Joo, se lupas. Jotai ankaa tai pupuu tai semmost. Mä tiän, se osti mulle semmoset paketit, jotai metsästäjä heekkuylläreit ja kaikkee *kollivirn*. Nimet oli hyvei, mutt pussit samoi mitä ne myy muuteskii. Mami vaa sano, ett ku ne on tollee paketiss, nii ni pusseiss ei oo kuvei ja ne on vähä halvempii. Ai ett mä saan vaa halpismuanaa? No ei vaiskaa, kuha se ain kokeilee mulle erilaisii muanii. Toisaalt, mä sain nii hirmuse hyvii heekkui viikoloppun, ett niitte jälkee kaikki muut muanat on iha niinku aut. Tiätteks, ei mikää voita kunno mjunuaisii tai fisuu – niinku naturell. Löytysköhä tualt viäl mun fotoi, mä luulen ett löytyy. Jos ei, orja ettii jotai muuta sitte.

Kliffaa päivää taas kaikill – hei, nyt on jo tiistai!

------------------------------------

Vincent, kiitos muistutuksesta. Enhän minä muuten päiviä muistaisi...

Päivän slogan: Minä varoitan; nyt minä menen, mutta kohta minä taas tulen!

Päivän biisi: Norjalainen villapaita

Luettua: Kate Mosse – Labyrintti, uudelleenluennassa tämäkin, kun ei muuta viime viikolla löytynyt. Kehnoa Tavinskin jäljittelyä, ei oikein edes historiallisesti kiinnostavaa. Mutta jotakin matkalukemista täytyy olla. Kirjaa suosittelen Tavinski-faneille, en tod. muille...

TAAS TÄÄ LÄHTEE KISSIKENKINEEN... 

On synkkä ja myrskyinen yö – kesäyö kuitenkin. Nyt ilma vasta alkaa olla raikas, juu, kun pitäisi punkea itsensä Varastolle. Triffidi-peikonlehti roikkuu niskassa ja kissa märisee, on kovin kotoista. Muutenkin on, kello tuli juuri äsken 2. Heräsin siis siihen, että sattui taas niin, että en saanut enää nukuttua. Oli vain pakko nousta. Paikoillaan makoilu sängyssä ei onnistu, särky vain jatkuu ja kissikin sen huomaa, jolloin alkaa mieletön märinä. Niin että ylös vaan. Tiedän, olen illalla taas susiväsy tämänkin takia. Ei vaan voi mitään!

Jahas, VR on tänään lakossa. Olkaa solidaarisia, tutustukaa tilanteeseen älkääkä hermoilko! Ennakoin tilanteen ja varasin taksot aikaisemmaksi tänään. Minä kun en usko siihen, että ihmiset viitsivät käyttää julkimoita eli vaihtaa busseihin. Mielettömän moni käyttää nimittäin lähijunia työmatkallaan. Tänään net sitten kiipeävät jokainen omaan peltikotteroonsa ja menevät sitten autolla töihin – yksin. Kerroin työkaverille, miten aikoinaan bussilakon aikaan järjestimme edellisellä työpaikalla kartoituksen, missä kukin asui ja sitten sovimme erilaisista kimppakyydeistä. Yksi kaveri oli poissa yhden päivän, kaikki muut saatiin ajoissa töihin ,b Tämä ihmetteli ja aikoi soittaa työkaverille, joka asuu melko lähellä, josko pääsisi kyydissä. Lämpimästi suosittelin, varsinkin kun tämä päivä menisi muutoin omaksi lomaksi... Siksi tuo taksokin aikaisemmin, toivottavasti ei joudu älyttömään ruuhkaan. Onneksi on matkaluettavaa!

Eilinen meni sitten aamulla pölyjä hink... okei, siis lapioidessa. Oli hommaa, kestikin jokusen tunnin. Moppasin kursorisesti myös lattiat. Lopun päivää päikkäröin aina kun vähänkään siltä tuntuisi, että edes 15 min unta irtoaisi. Irtosihan se, aika monta kertaa. En jaksanut enää edes laskea. Nukuin ja luin vuorotellen. Jossain välissä tein kesäkurmitsamössöä evääksi. Toisessa välissä söin donarisaladoa. Ainakin parissa välissä keittelin vaffat kaffet. Muuten päivä meni siis hänekseen. Ja iltapäivällä iski silkka ketutus siitä, että taas alkaa uusi työviikko! Onneksi lyhyempi kuin tavallisesti...

Sekin ketuttaa, hemmetin juhannus aiheuttaa vain ongelmia. Kauppa- ja kirjastoroudaus on tehtävä torstai-iltapäivällä, ei se muuten onnistu. Hyvä jos onnistuu silloinkaan. Siihen nyt varasin taas aikaisemman lähdön Varastolta, että ehtisi ainakin kirjastoon. Inhottaa ajatella muonakauppojen jonoja. Toivottavasti mahd. moni änkeää ostamaan maggaransa muulloin. Ja kolme päivää vapaata – jolloin ei ole mitään järkevää tekemistä *huokaus*. Täytyy jostakin taas hamstrata kirjoja. No, HelMetin pitäisi päivittyä tänään, mutta uutuudet tuskin ehtivät torstaiksi minulle. Pitää käydä huomenna Pazilan kirjastossa hakemassa uudelleenluettavia dekkareita vaikka. Ei – huomaatte – minulla siis ei ole mitään suunnitelmia juhannukseksi. Se on näitä pakkopyhiä, amatöörien juopottelusessioita, joista en ole koskaan pitänyt. Ainut ilo on se, että kaupunki hiljenee ihanasti, kun kaikki lähtevät jonnekin ”maalle nauttimaan kesästä” *pashamaista naurua*. Nauttikaa vaan, minä istun parvekkeella ja nautin Malmin hiljaisuudesta ,D

Toinen vaihtoehto on ottaa nuokin päivät jonkun puuhastelun merkeissä. Asia on harkinnassa, koska puuhaa olisi paljon eikä mikään ole oikein innostavaa. No, ans kattoo. Ehkä minä jaksan hiinä-ja-hiinä makoilla jopa kolme päivää!

Tirppalinnut huutelevat hädissään ulkona, tuulee ja sataa aika räväkästi. Ovatkohan pesät ja poikaset vaarassa? Vähän kuulostaa siltä, että kaikki ei ole tirpoilla kunnossa. Pitäisiköhän päästää Vinski vähän avittamaan asiaa... No voi, nyt kun kirjoitin päivityksen loppuun, on jo tyyntynyt ja sadekin lakkaamassa, hmph!

---------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrve, kaiffat! Joohei, mä voisin iha hyvi lähtee ulos. Mull o vähä asiaa parilkii fogelill tuala, meinaa. Ja toiseksee, ei oo tullu eile oikee safkattuu. Anto toi muanaa, mutt mull oli vähä täys olo viälä sen munuais- ja fisusessio jälkee. Ett hirveest en eile sitt skruudannu. Nyt kyll jo maistuis, mamiiiiiiiiiiiih! Juu, se sano, ett koht tulee safkaa. Kuha se jaksaa nostaa ton pärsheestä tolt leveelt penkilt. On noi hyvei noi uudet tualit, non nii leveit, ett maminkii levee pärshe mahtuu hyvi. Senku lötkäyttää vaa, ei ees pursuu yli. Joo, siis tota, ei täss mitä sen kummempaa mullakaa. Eile toi löys taas mulle kaikkii lelui, mä ees muistanu niit judekoit. Oli kliffaa vähä kurmuuttaa semmostkii hiruloo, ku en ees muistanu. Sitt se vaa ihmetteli ku löyty semmosii outoi niiku oksujälkii. En oo ollu mä, eikä kyll mamikaa. Yhes sitt ihmeteltii, kuka meill käy sänky ja soffa all oksuus nii, ett me ei tiädetä. Nii ni toi sitt siivoili noit paikkoi ja joka paikass oli pölyy ja kissakaavaa. No ne kaavat on joo mun, mä tiän. Sovitaa nii, ett pöly lähtee tost mamist, nii ni tasan menee. Se onkii jo sen verta vanha, ett se pölisee vaa. Auts, tarttee vissii mennä. Toss on taas partsinukkufoto.... iha oma on, kerranki >o<

Kliffaa viiko alkuu hei kaikill kissinkoill!

----------------------------------------

Vincent, ai minä olen vanha ja pölisen, no just joo...

Päivän slogan: Minä odotan, odotan, odotan – en vain tiedä mitä!

Päivän biisi: Ghost 

Luettua: Rick Hautala – Kuoleman kivi, jännitystä ja kauhua... ei nyt hirveän vakuuttavaa, mutta kohtuullisen luettavaa. Intiaaneja, vanhoja taloja, outoja valvenäkyjä, perheongelmia, ikivanha pahuus väijyy ja hrrr ,D Kaikkea mukavaa jäynää kumminkin. Vain kauhun kavereille, jotka tuntevat genreä. Marion Zimmer Bradley – Aavevalo, lievästi samaa tavaraa kuin edellinenkin. Tässä vain puuhastellaan meedioiden ja yliluonnollisen sekä parapsykologian parissa ikäänkuin diedeellisesti ja sitten tapahtuu, hmph, kaikenlaista. Tämäkin vain kauhun kavereille.

KISSIKENKÄT EIVÄT OLE LAKOSSA... 

Nonnih, kele. Tulihan sitä nukuttua jo melkein 3 tuntia, täällä kehnossa saunassa. Nukahdin, kun alettiin leikkiä ukkosta, heräsin sen laantumiseen. Keli ei raikastunut pätkääkään. On tuhottoman hikistä ja kosteaa – ei nukuta. Nousin ja keitin aamukaffet, hiinä-ja-hiinä, että voi sanoa sunnuntain puolella kuitenkin. Särkeekin, joten riivin kourallisen mömelöitä. Varmasti päivityksen jälkeen tai välissä voisivat jo päikkäritkin maistua.

Heheehe, meillä on siis parveke nyt! Meillä tehtiin myös eilen hommia. Belgarion jo pakeni kesken kaiken, ilman kaffetta. Luuli varmaan, että keksin vielä jotakin. Ei nyt kuitenkaan. Minusta kyllä tulisi ihan hemmetin hyvä pomo *ihailee kykyjään*! Suunnittelin tuossa aikaisemmin istuskellessa, miten parveketta järjestellään. Sitten vain kerroin Belgarionille, mikä siirretään ja mihin. Toimii! Tosin Belgarion oli katkero, koska hänen mielestään chilit olisi pitänyt siirtää. Voi olla ja ehkä teenkin sen. Se kukkapöytä on pieni ja kepoinen, jotta voin tehdä sen itsekin. Lisäksi hän viritteli reteot, jee, ne toimivat ja ihan hyvällä paikalla. Lisäksi hän kiristeli pöydän ruuvit, tytär kertoi niiden olevan vähän löysällä ja kyllä pöytä vähän heiluikin – eipäs heilu enää, nih! Ja mitäs vielä, juu, vietiin varastoon tavaraa, pengottiin vähän muita tavaroita esille ja haettiin jokunen vaate. Kummisedän kaikki vaatteet pitäisi näköjään käydä läpi joku päivä. Sekään ei olisi iso homma, mutta en viitsisi yksin sinne mennä. No, ans kattoo tuokin asia. Kyllä se tästä, joskus. Ja koska tekeminen oli päällänsä lisämömelöiden ja kivun muodossa, imuroin koko huushollin vielä illalla, meni samoilla säryillä. Täksi päiväksi jäi vain pölyjen pyyhintä (se on oikeasti hieman riehakkaampi operaatio, lähes lapiointi) ja lattioiden moppaus. Täällä nyt vaan pölisee niin hitosti, minä ja kissa ilmeisesti. Mutta eiköhän sekin siitä sopivasti ajoitetun lääkityksen avulla.

Muuten kävimme vain eilen kaupoilla, minä ihan tsioskilla asti vihannesostoksilla. Ai että, tämä tykkää kovasti kun on vehreää apetta tarjolla kohtuuhintaan. Herkuksi raaskin tilipäivän kunniaksi tarjota meille kulhollisen kirsikoita. Ovat muuten äärihyvejä, met molemmat pidämme niistä kovasti. Lounaaksi Belgarion halusi thai-tai-kalakeittoa ja sitä myös sai, riittävästi. Hän olikin viikon elänyt ekslusiivisesti tofulla ja korvapuusteilla, tietysti itse laadituilla. Että vähän vaihtelua ikäänkuin. Malmilla tapasin myös pari kaveria, eivät olleet kuulleet Kummisedästä kuin vasta äskettäin. Kovasti utelivat, no, pakkohan se oli kertoa mitä, missä ja kuinka jne. Onneksi takso tuli, toinen leidi roikkui kaulassani kevytjuovukkeessa itkien ja soperrellen sekavia – pääsin pakoon nätisti. *huokaus* Minä jotenkin olen jo sisäistänyt asian, minulla on välillä kovakin ikävä ja säpsähdän ajatuksiani. Huomaan välillä miettiväni, miksi Kummisetä ei ole käynytkään hetkeen ja ovien rapsahdellessa tai hissin pysähtyessä kerrokseen ajattelen, että kohta hän tulee. Kunnes muistan totuuden. Toisaalta en myöskään näe mitään painajaisia, unet hänestä ovat olleet enempi mukavia ja tavallisia.

Talon piknik- ja tutustumistilaisuus, voi kääk! Kerroin asiasta Belgarionille ja molemmat hekottelimme asialle. Siis aivan taatusti viimeinen paikka, mihin kumpikaan menisi. Hassua, että tuo poika on tullut minuun niin kovin monessa asiassa. Siis hyvässä(kin)... ,D Tuntui sinne jokunen tästäkin rapusta pyyhältävän ja kammottava kuolleen, käristetyn elukan haisu tuntui MEIDÄN parvekkeelle asti. Ajattelin jo tempaista vähän lomperoa ja mennä sanomaan pari valittua sanaa haisusta – kerrankin olisi ollut tilaisuus panna vastaan. Eilen nimittäin alakerta tuuletti myös ruskean kastikkeen ja jonkun elukkaperäisen ”kunnon ruuan” haisut meille asti. Onhan se tietysti mukavan raikasta syötävää tällaisella kelillä. Välittömästi vastasin tietysti mauste- ja valkosipulipilvellä ;D Taistelua käydään näemmä kaikilla rintamilla...

Tuo ns. ukkonen ei oikein toiminut, salamat iskivät pilvistä toisiin eikä edes jyrissyt kunnolla, ei tuullut, ei mitään – ainakaan Malmilla. Edelleen päätä (ja polvia) särkee siihen malliin, että kunnon rähinä olisi vielä tulossa. Toivottavasti, ei tällä kelillä olisi kiva olla Varastollakaan. Nuoriso näyttää viihtyvän hyvin tuossa tarhan pihassa, siellä istuskelee toistakymmentä ei-enää-tarhaikäistä. Eivät nuo ihmeemmin kyllä mekkaloikaan, sellaista taustakälätystä eli siististi ovat, minusta. Jospa nyt menisin hetkeksi pitkällensä uudestaan... juu, ei mitään unta tullut, kunhan lukaisin vähän.

-------------------------------------------

Purrrrrrrrrrrve, kaiffat! Nyt mull kyll on siis oikeet kunnon kissinpäivät. Mami otti eile mulle sulaa mjunuaisii heti aamust niinku heekuks. Söin kaikki, ku se duunas jotai pasteijoi viälä noille. No sitt se alko tekee sitä taifisuu. Mun piti tiätty viälä pummii sitäki, vaiks olinki jo ihan täys. Sain hei fisuuki. Arvatkaas, oliks vähä ähky. Sitt menin tonne partsill, ku se oli duunattu jo valmiiks. Mull oli jätetty se mun oma korituali ja kaikki just niinku kohallee, heitin siihe sitt lötköks ja otin suulist ja goisin tiätteks huisin monta tuntii. Ihan siihe asti, ku tuli nii hirmusen kuuma, ett ei enää voinu olla. Tulin sitt sisää tonne lattiall makoilee. Mutt kyll oli kivaa, ja poikaki oli täälä Repun kans ja kaikkee. Mull oli hurrrrrrrrrrjan hyvä päivä. Heekkui tuli nii, ett viäläkää kunno ruaka ei maistu. Ei kyll mami mitää oo laittanukkaa, ku mä en oo pumminu. Kaakit mä kyll halusin ja vähä kalkonii, mun aamupala nääs. Mami syä enemmä, aina niit kärtsättyi leipii tiätteks. Ihan aina ja sitt kaffetta semmosest saavist. Ja niit piltsui. Ja monta lasii jotai litkui. Sitt se vast alkaa olla hereill, ainakii niinku joteskii. Nyt se ei vaa oo taaskaa goisinu. No, me goisitaa sitt myähemmi. Mäkää en oikee saa goisittuu, tääll on tosi lämmin, vaiks kaikk räppänät on auki meinaa. Ei oo hyvä missää, äske makoilin mamin olkapääll nii ni siin vast kuuma tulikii! Ja tiätteks, kaike huipuks toi otti eile fotoi – kerranki, siis tajuu taas mikä siihe on menny. Ekaks märisee ja makaa mont päivää, sitt märisee ja alkaa toimii. On se outo, mutt se onki mun mami >o< Täss mä oon eile just ottaas suulist ja goisiis, heräsi siihe, ku kuulin kaameran ääne!

Kliffaa söndaagii hei kaikill – mä toivottelen heekkupäivää teilkii vaiks tänää!

---------------------------------------

Vincent - siirrymme normaaliin päiväjärjestykseen, nyt!

Päivän slogan: Me olemme Welhotar – Me emme välitä – Meidän ei tarvitse!

Päivän biisi: Vain yksi mies voi nostaa myrskyn

Luettua: Kathy Reichs – Pyhät luut, no voi ei, nyt tämäkin sekoontuu Tavinskiin... ei hyvä. Leidi tutkii luurankoa, jonka jossain vaiheessa epäillään olevan jessen ja jessen perheen =O Tuota, ei parasta Reichsia muutenkaan. Melkoisen sekava pakkaus kaikkinensa, ei toimi meikäläisellä. Vain Reichsin parhaille kavereille. Raija Tervomaa – Mut sulle sattuu aina, slangipakinoita ja muisteloita. Ei paha, lievää päällekkäisyyttä on eikä slangi kuulosta siltä, kuin sen pitäisi. Mutta toisaalta ja toisaalta, eri puolilla Tsadia puhutaan eri tavalla, eri sukupolvet puhuvat eri tavalla jne. Ihan siedettäviä muisteloita ja kerrontaa. Ei kuitenkaan mitään hirmuisen sykähdyttävää, välipalalukemista. Judy Merril Larsen – Kaipauksen aika. Ellenin poika menehtyy ikävässä tapaturmassa, vesiskootterin ajaessa päälle rauhallisella rannalla tuttavien mökillä. Lapsen kuolema on pahinta, mitä vanhemmalle voi tapahtua, miettii Ellen. Ja jenkkitapaan asiasta pistetään tietysti pystyyn oikeudenkäynti. Kirja sinänsä on ihan luettava, äidin tuntoineen ja ajatuksineen. Oikeudenkäyntiosio vähän vesittää tarinaa. Tätä voisi suositella kaikille vanhemmille, vesiskootterien kanssa (prleen vehkeet, sanon minä) tekemisiin joutuville sekä toki lapsensa menettäneille (jos etsii vertaiskirjallisuutta). Ei kehno, mutta ei nyt maatakaatavan ihmeellinenkään. Parempiakin on aiheesta olemassa.

TÄNÄÄN KISSIKENKÄT LEPUUTTAVAT VUOROSTAAN!