Ei paskaa sängyssä illalla =O Tosin yksi parvekkeen istuintyynyistä oli pissitty läpimäräksi, mutta siitä viis ja kuus. Huokaan helpotuksesta, tämä viritys saa nyt vähäksi aikaa jäädä, josko toimisi ;D Siis toinen päiväpeitto ja sellofaani. Aion ostaa lauvantaina myös sitä elukkakarkoitetta. Eilen kissi-ressu sai tandoorikanan sipaleita ongittuna suoraan padasta ja hiukka huuhtaistuna, kun muutakaan herkkua ei ollut. Hiekkiskin on putsattu ja kaikki, sinne oli käyty vain heittämässä koelirutus, ei muuta. En ymmärrä tuota järjenjuoksua, mitään uutta ei ole tapahtunut, mitään erityistä ei ole tehty... Voisiko sellainen vaikuttaa, että Vincent on kohta ollut talossa kaksi vuotta. Että näin keväällä mieleen palaisi HeSyssä vietetty aika tai jotakin? En minä oikein muutakaan stressaavaa keksi. Toisaalta, luulisi sitten koko talven menneen oikein kehnosti, koska vetsku aikanaan oli arvioinut Vincentin olleen kodittomana puolisen vuotta ja löydettiin tammikuussa. No, katsotaan ja mietitään. Hahaah – just äsken Vincent kävi ihan nätisti laatikkopaskalla, jee! Aamu on paashkan aikaa, nääs...

Varastolla oli suht. kiireistä, ei kuitenkaan ihan hirmua eli ehdin lukaista taas tärkeimmät lokit ja häiriköidä toisissa kommenteeraamassa, tsorgen vaan. Se nyt sattuu olemaan minun tapani, tosin tiedän reagoivani aina turhan nopeasti ja kiihkeästi kaikkeen! Muistakaa muuten käydä äänestämässä Lumppuja ja Lureksia Trendin äänestyksessä Suomen suosituimmaksi muotiblogiksi – tästä pääset suoraan sinne! Olisihan se hienoa, eikö? Niin, töitä, tuota, juu! Siis töitä oli, normitöitä, ei mitään erikoista. Jonkunlainen rutiini tuohon hommaan on tullut. Silti välillä mokailen, onneksi huomaan sen yleensä itse ja teen sitten vain rauhassa uudestaan. Pari kertaa olen päässyt korjailemaan esihenkilöiden mokia, joka on aina tietysti riemuisaa ja hykerryttävää. Tietenkään mitään mainitsematta, merkitsen vain nätin korjauksen sivuun – ei ole paljon syytä brassailla kuitenkaan. Ja kyllä, edelleen minä omalla tavallani viihdyn Varastolla. Kohta alan roudata sinne jotakin vihreää täältä triffidipuolelta. Aurinko paistaa ikkunaan niin nätisti, että se selkeästi kaipaa jotakin kasvavaa, mielellään isoa. Sitähän täältä residenssistä löytyy. Ehkä ensi viikolla sitten...

Argh ja jumaliste, tämän monitoimirintteriskannerikopiokoneen värikasetin vaihto on pärsheestä, vähänkö vaikeaa. Täytyy pyytää Kummisetä kylään. Viimeksi se vain työnsi kasetin ja kätensä sinne – ja kas, siellä se oli. Minä en edes näe, missä sen PITÄISI olla – hitsi! Lisäksi täytyy tänään suunnitella huolellisesti huomista roudaus- ja kauppareissua, koska Belgarion ei ole paikalla. Kirjojen etsintäänkin menee aikaa, kun mitään ei taida olla varauksissa. Hei HEI HEI, pakko kertoa, nyt sain eilisaamuna jo kähmäistyä itselleni 30 varausta!!! Ihan heti ,D Jee, nyt vain odottamaan. Ruokapuolelta ensin täytyy inventoida pakastimen sisältö ja sitten perustarvikkeiden osasto. En minä mitenkään saa tuotua normimäärää tavaraa. Tosin en tarvitsekaan ihan niin paljon, kun voin elää vähemmälläkin. Tofua voi hakea maanantaina ja samalla käydä halllissa, kun menen päälääkärille (jos siis). Teen jonkinlaisen ovelan reittisuunnitelman siihen mennessä. Kyllä minä sitten olen kiero ja kavala ihminen, kaikin puolin! *nostaa nokkaansa*

Ei täällä muuta, onneksi on jo perjantai. Tämä viikko on ollut yksi vuoden pisimmistä ja veemäisimmistä, jostakin syystä. Lisäksi tänään jo koipeakin vihloo niin, että ei se yhtään pidempään kestäisikään. Käsikään ei antanut nukkua, sattui, särki, jomotti. Kele. Minen tykkää enkä jaksa. Josko huomenna voisi ottaa roudausreissun jälkeen vähän relata, siivota ja muuta pientä, argh. Sunnuntai on ihan pakko saada lepuuttaa ihan kunnolla, lienee turha toivo!

Ai niin, kiitti vaan kaikille hyvistä kissavinksuista. Tuota makkarin liukuovea jo sovittelin kiinni. Siinä on vain pari ongelmaa. Ensiksikin siinä kulkee iso nippu johtoja välissä ja kissahan tunkee itsensä aika pienestä rakosesta, lisäksi tuo liukuu niin herkästi, että Vincent varmaan saisi sen halutessaan tassuilla auki. Lisäksi epäilen, että jos tekisin tuon, hän siirtyisi klaffisoffalle häiriköimään. Ei siis kannata, ainakaan vielä. Tuo sellofaani, joka melkein peittää sängyn, tuntuu hyvältä idealta. Ainakin se nyt toimi. Se saa jäädä siis. Lisäksi ostan sitä elukkakarkoitetta huomenna. Luonnonvoima ja vesuri vois kyllä olla kova sana Malmilla noin niinkuin turvamielessä muutenkin ;D En kuitenkaan viitsi ottaa yhteyttä, sen verran... tuota... mikähän olisi oikea sana... ööö... harmistuttaa hän!

----------------------------------



Purrrrrrrrve, kattiskat! No nyt en tajuu mitää, toi orja peittäny pual sänkyy sill rapisevall inhall muavill. Mull jää ku piän kolo siinä. Eilenki se nuuski sitt koko torpan, ku tuli himaa. No joo, vähä olin käyny partsill lirumass. Mutt ei se heemostunu. Ja sitt tänä aamun se joteski sai vokoteltuu mut kakkii tonne laatikoll. Ensi juaksuttaa mua napikoitte peräss, kai siit hätä tulee, ku liikkuu meinaa. Piti sitt käydä siälä, vaiks toi oliki just käyny kans. Nii, siis ei toi käy laatikoll kuiteskaa ja onneks. Tsihih, ois seki näky. Mami kykkimäs mun hiekkiksell, ei se ees pystyis siihe! Siin tapahtuis varmaa iha hirveit >o< Mutt sitt ku mä muute oli eile oikee kilti, nii ni mami onki mulle sen jostai eväshässäkäst semmosii kanabiittei. Vähä ne maistu omituisell, mutt se huuhto niist mausteit pois ja mä söin, njamm. Ett heekkui kuiteskii, ei sill kuulema ollu muuta. Mamiiih – tehtäiskö illall jotai donarist, nii mä voisi tänääki olla kilti?! En mä tost kakkisjutus tiädä, voi olla ett se edelline peitto oli vaa nii ihana, ku se oli semmone pluikas niinku, ett siin oli kiva kiärii... Nyt on toi vanha ja tavalline. Voi sinne alle mennä goisii, mutt se ei oo semmone pluikas ja kepee niinku. Oon mä joo muute ihan kilti ja on mamikii. Äskenki kehu mua, tiätty. Pitääks sitä välttis nii hirvee hässäkkä pitää mun kakkimisest, ett koko kissimaailma ja Lokistania sen tiätää – must se on vähä niinku ylireakeeraust. Mitähä mun misutki nyt aattelee must =O Vähäks niinku noloo. Enkä mä tajuu tost spy...pys.. psykolokisoinnistkaa kyll mitää! Mite nii mun vanhat justkat liittyis mun sualistoo, täh? Jos nyt annettais tän jutu olla, jooko. Mä taho, ett kaikki vaa jorisee siitä, ku mä kerta oon viksu ja vilmaattine. Tsiigatkaa vaiks hei, täss mä oon menos vahtii, mitä rintterist tulee. Mä oon mein koneen viralline rinttausvahti – mä tarkistan, ett kaikki tulee ulos niinku pitääki (mami hokee jotai froidist, en tajuu)!



Siistii perjantait ja viikendi alkuu vaa kaikill kissinkoill – mä meen koht goisii. Huamisee!

-------------------------------------

Vincent, jos kaikki on ok torpassa illalla, avaan vaikka kaksi purkkia tonnikalaa ihan pelkästä helpotuksen tunteesta!

Päivän slogan: Ei ylipaino ole ongelma, se on vain vaatteiden pienuutta!

Päivän biisi: Rappiolla

Luettua: Karin Alvtegen – Varjo, melko erilainen jännäri, rikoskirja tahi draama, miten sen ottaakaan. Nobel-kirjailijan taustalta paljastuu omituisten sattumien kautta kaikenlaista. Miten asiaan liittyvät kirjailijan poika, tuntematon ja yksinäinen kuollut nainen, löytölapsi sekä kaikki vähintään tavallisen oloiset tapahtumat. Monimerkityksellinen ja erinomaisen lukukelpoinen tarina siitä, miten kaikki ei aina ole sitä, miltä se ulospäin sitten näyttääkin. Welhotar suosittaa, ai niin, Alvtegenin isotäti oli itse Astrid Lindgren ,D *jakelee ylpeänä nippelitietoa* Matti Tulla – On pimeetä ja kaikkee, nuorisokirja, joka käy hyvin aikuislukijallekin. Mikan ja Ripan tarina. Minä pidin. Ei paljon tapahtumia, mutta todenoloista kerrontaa. Molemmat nuoret ovat jotenkin outoja omassa lajissaan, joukkoon sopeutumattomia, mutta eivät häiriköitä. Pikemminkin ajattelevan erilaisia. Pääosan kirjasta vie matka pohjoiseen eli karkaaminen kotoa ja matkan aikaiset tapahtumat, mm. Eka Kerta, joka on kerrottu tod. nätisti ,D Suosittelen vanhemmille sekä nuorillle itselleen, kaikille, joita kiinnostaa siis. Mukava poikkeus kaiken nykyisen nuorille tarjotun seasta! Minun mielipiteeni siis, arvostelijat voivat olla mitä mieltä huvittaa ,> Ritva Sarkola – Vaarallinen varjostaja, just joo, taas näitä dekkareita. Olisikohan tämä sama päähenkilö ollut jo aikaisemminkin mukana kirjailijan kirjoissa, muistaakseni.... nämä kirjat eivät kyllä muistilokeroissa kauaa viihdy. Eikä tämä tee poikkeusta. Erinomaisen paljon taas sotkettu tarinaa ja tapahtumia pieneen tilaan, venäläistä mafiaa (just joo....), lisäksi dharmatiikkaa ja alkoholismitarinaa, jonkinlaista moralisointiakin. En pitänyt, olisi voinut jättää hyllyynkin. Mutta tämä nyt vaan tuli mukaan, kun muuta uutta ei enää tarjolla ollut. En suosittele kuin pahimpaan lukupuutokseen. Minä luin tämän tiskaamisen ja pikkuhommien välissä eilen illalla, tosi pikaisesti. Ei siis aiheuta mitään sen ihmeempää reaktiota missään, korkeintaan lievää ketutusta julkaisukynnyksen (!) takia. Hmph. Toivottavasti huomenna kirjaston tarjonta on parempaa!

                                     

                              EI VÄLIÄ, MIKÄ PÄIVÄ - EIHÄN? =D

Hopiti hop, eikö kukaan tarvitsisi töitä? Tarvittaisiin kirvestä käyttävää henkilöä. Toimenkuvana tehdä selvää
- taksokuskeista, jotka eivät osaa osoitteita ja joille pitää neuvoa minne mennä, miten ajaa ja jotka ovat sitten katkeroita kun kerrotaan oikea tapa jättää Welhotar työn nurkalle
- Iisalamen taksovälittäjistä, jotka syyttävät kaikesta Järjestelmää, oli kyse mistä vaan
- yhdestä nelijalkaisesta karvakasasta, joka paskoo tyytyväisenä päivällä minne huvittaa
- eräistä töissä olevista henkilöistä, jotka eivät kysy mitään kiireellisistä, lätkäisevät vain omaa itseään miellyttävät päivät papereihin ajattelematta muita

Tässähän sitä olisi alkuun hommeleita. Palkka ja luontaisedut ovat hyvät, ihan kännikänkin saisi käyttöönsä. Tarvittaessa järjestetään myös majoitus. Toki talo tarjoaa työvälineet *muahahaah*! Että siitä vaan ilmoittautumaan, prle.

Tämä viikko on ollut yksi pahimpia, mitä olen kokenut. Takso ei ole yhtenäkään päivänä ollut ajoissa. Ruuhkassa sitten ollaan kiroiltu mennen tullen. Vasen koipeni on ottanut pahakseen tuosta taksojen odottelusta (lue -> seisoskelu kylmässä ja viimassa) jopa 40 min kuten eilen! Iisalami lähettää perättömiä viestejä ja sinne soittaessa väittävät, että Järjestelmä tekee niin ja näin. Piru vieköön! En ole nähnyt yhtäkään järjestelmää, jota ei olisi voinut manuaalisesti joko ohittaa tai ihan omin pikku kätösin syöttää sinne vaikka aikaisempia oletusarvoja, kele. Ovatko ne siellä todella tyhmiä, vai mistä hitosta se mättää? Ei se varmaan teistä tunnu pitkältä, odotella siis 20 – 40 min. Minä kun vaan en voi kivutta seisoskella yli 7 min (lääkärinlausunnosta napattu aika eli testattu on!). Kohta en pysty kävelemään ja se on Iisalamen vika. Tuo koipi on jo alkanut kipuilla ja vähän turvotella, pahempi suunta siis. Kohta on asiaa sairaslomalle eikä se ole kivaa.

Lisäksi kissa eilenkin oli paskonut rauhassa petille, tosin nyt vieraalle puolelle – ei minun puolelleni. Taidan vaihtaa päiväpeittoa, josko materiaalin vaihto jotakin auttaisi. Eilen kotiin tullessa oli hipohiljaista, aavistus nosti pientä rumaa päätään. Vaihdoin vaatteet, kissaa ei missään. Perinteinen huushollin tsekkaus – ja kas, siellä se paska rojotti sängyssä. Kissa oli vetäytynyt valmiiksi baseen. Hyvä niin. Illalla sitten tuli mourueskellen vonkumaan ruokaa, toki sai ja painui takaisin. Nyt istuu tuossa maailman omistajana! Täytyy sitä taviskarkoitetta vielä kokeilla, sitten en enää keksi muuta! Mistä hitosta tuo on alkanut? Mikään ei ole talossa muuttunut, ei yhtään mikään! Viiraako silläkin päässä jo... tuleeko emäntäänsä (joka ei sentään vielä pasko sänkyyn)?

Töissä taas eräs leidi käy sanaakaan sanomatta lojauttamassa paperinsa pöydälle. Mukana on lappu päivistä. No nythän on niin, että työkaveri on vieläkin lomalla ja meillä on kiire. Kaikkea ei voi tehdä hänen toiveittensa mukaan. Jätin ne lojumaan pöydälle, kun lähdin. Täytyy aamulla kysäistä, onko hän tosissaan, siis siinä, että kaikkien pitäisi toimia hänen käskyttämänsä mukaan. Aikaa on aina vain 1 – 2 päivää, pysyväisohjeiden mukaan pitäisi olla 5 arkipäivää. Että näin, kelelauta nih!

Ei mitään kivaa tai odotettavaa. Postiakaan ei ole tullut, odotan niitä kirkkaan punaisia Cr....seja! Voisin sitten ilahduttaa edes muita. Kummisetä sentään kävi eilen puolestani viemässä postia sekä hakemassa kirjastosta pari kirjavarausta, ei tässä muuten pärjää. Hänet pitäisi masinoida mukaan myös lauvantaina, kun Belgarion on kiinni tuolloin. Voihan vidulias tätä viikkoa. Ihan totta!

--------------------------------------



Purrrrrrrrmenta, kaiffat! Toi mami, se on joteski omituine. Ei paljo puhu, antaa se safkaa ja sillee ja napikoitkii. Minkäs mä voin, ett siihe sänkyy on nii kliffaa kakkii, just ku on goisinu siin pitkää ja hyvi ja hätä yllättää. Nii ni samall sitt tulee kakittuu. No hiffasiha mä, ett ei se oikee käy. Eile ku se tuli, mä olin jo menny aikaisemmi basee loikoo. Mä tiäsin, ett hepulit siält tulee. Mitää hepuleit. Murinakone taas käyntii ja sitt se puhu rumei taas iteksee. Mua ei tullu repii eikä mitää. Vähä sano pahasti. Mutt ei kyll kiitellykkää, ett sillee. Mä tiädä, mite se onki niin kliffaa mun miälest... Mä oon joo vissii sitt vähä pervo! Mutt hei, miks ei vois. Miks noi ihmisetki kakkii johki posliinikuppii ja mä vaan saan hiekkikse? Kävin mä siälä pissall yälä. Toi eile pesi senki ja vaihto kaikki purut – luulee kai, ett siin nyt sitte on joku vika. Sitt se miätti jo kuulemma vetskull käymistki ja sitt se miätti toisen kissa hakemist mulle kaveriks. Huh, nou vei! Kumpiskaa ei nyt vaa satu käymää, hei. Meill ei tuu ketää toist kissii, ei varpisti nih. Ja vetskull käydää sitt joskus, mä mitää kipee oo. Toi mami vaa hualestuu kaikest ja hermostuu ja nii. No, mä koitan tänää olla kakkimati, sovitaa nii...




Täss taas tämmöne foto. Eiku huamisee!

---------------------------------------

Vincent, toivottavasti tuo lupaus pitää. Minä en jaksaisi, tai ei huvittaisi, pestä pyykkiä päivittäin!

Päivän slogan: Vesi on paskan tohtori, mutta ei sitä tohtorillakaan nyt päivittäin käydä!

Päivän biisi: Haistakaa paska koko valtiovalta

Luettua: Torey Hayden – Häkkipoika, no juu ja niin, tätäkin on hehkuteltu. Onhan se kamalaa, on, miten lapsia pahoinpidellään kotona ja miten se voi vaikuttaa. Onhan paljon muutakin kamalaa, joka kaikki jaksetaan vuodattaa tässä. Ikävä kyllä, päällimmäiseksi minulle jää mieleen tämän leidin oma erinomaisuus ja sen tuominen esiin. Miten hän jaksaa, uskoo ja yrittää, kun muut eivät. Onhan se hienoa ja niin. Eli liikkistä ja kammottavaakin tarinaa, mutta joku sellainen itsetyytyväinen pohjavire tässä on, ikävä kyllä. Suosittelen siitä huolimatta lukemaan tämän. Onneksi poika selviää elämässään paremmille raiteille, se on ainoa syy lukea kirja loppuun asti!

                                    

                                                TORJANTAITA!

Olemme edelleen riidoissa Vincentin kanssa. Minä en kuulemma anna kunnon ruokaa, vain yleensä kissanruokaa ja hyvin harvoin herkkuja. Hän siis haluaa paskia ja kusta sänkyyn tämän takia. Minä taas en halua nukkua toisen paskan ja kusen keskellä! Lohdutonta volinaa & kitkeriä kirouksia! Kumpikaan ei ole vielä antanut periksi, ihan vähän vaan. Tietysti minä, tietysti... minä olen aina liian kilti, joka hvtin paikassa.

Kuten muuten kävi ilmi eilen töissä. Olen liian hyväuskoinen, uskoin jopa, että ei rotta toisen juustoa syö. Kyllä vaan. Kävi ilmi, että minulta on pimitetty tietoa. Oikeastaan jätetty siis tahallisesti kertomatta, miten eräät asiat hoidetaan. Jotta eräs henkilö voi sitten kertoa sen muille ja korjata asian. No, vahingossa kuulin ja huomasin tämän, kun työkaveri on poissa ja P-P lomalla. En voinut välttyä, en. No, sen annettiin mennä sellaiseen piikkiin, että minulle oli unohdettu mainita asiasta. Antaas prle olla, jos tätä vielä tapahtuu. Aivan selkeästi halutaan osoittaa rottienkin väliset rajat. Minullehan ei esim. suostuttu opettamaan tiettyjä hommia, että voisin lomittaa mm. muita – ainakaan toistaiseksi. Todella outoa, luulisi että ihan itseäkin kiinnostaisi. Mutta ei, nyt voi hekumoida kiireellä ja stressillä ja hiukan marttyyrinä sitten kertoa, miten on selvinnyt.... Voihan kilin sukupuolielimet! Ei tosiaan uskoisi, että tälläkin tasolla. Tai ehkä nimenomaan tällä. *huoh* Työelämän ihanuuksia siis, johon kaikki varmaan ovat törmänneet itsekin.

Varastolla töitä riittää. Kuten arvelin, P-P ehti evästää ja jakaa töitä kaikille. Sotkuja ym. Osa on jo käynyt minun käsittelyssäni, osa odottaa tuolla klo 7 alkavaa viihdytys(kiihdytys)sessiota. Aikaa niihin saa kyllä uppoamaan ihan kiitettävästi. Kiirus ei ole, mutta ei ole myöskään aika vetelehtiä hirveästi Lokistanian vapaavaltiossa. Sääli, niin sääli. Mieluusti lukisi lisää B-listan haukkumisia, en ole vielä lukenut yhtään varauksettomasti kehuvaa kommenttia ,D

Tuossa kyseltiin lukijapuolelta, miksi kirjoitan niin aikaisin. No tätä kirjoitan vähän klo 3 jälkeen. N. klo 4 on Vuodatuksen päivitys, eli heti tuossa klo 5 pintaan tämä tulee julki. Kirjoittelen tätä Wordin pohjalle, josta kopsin tekstin. Sen verta viisastunut sentään, kun aikoinaan jokusen kerran hieno, upea, korvaamaton hengentuotteeni hävisi bittien taivaaseen. Niin, siis minähän edelleen nukun sen 4 – 5 h korkeintaan. Särkee ja juilii, koipia ja käsivartta. Ensinnäkin fibromyalgia sinänsä saa aikaan tuota särkyä ja unettomuutta, eli ne kuuluvat ikäänkuin taudin kuvaan. Fibrosta lisää voi lukea tuosta sivupalkin linkistä. Kun koipiin on ainakin toistaiseksi diagnosoitu myös akillesjänteen rappeumaa ym. niitä vihloo ja kipuilee aina, kun vähänkään vaihdan vaikka vaan sängyssä asentoa tai yritän kävellä. Eli heräilen vähän väliä. Oikeassa olkapäässä ei ole nimettyä vaivaa. Tod.näk. siinä on joko ns. jäätynyt olkapää tai sitten vanhan jännetulehduksen jälkitila, joka ei ole ikinä parantunut. Kukaan ei vaan ole suostunut tarkemmin tutkimaan Hyyssissa koipia eikä kättä. Pitäisi jaksaa sinne työarvauslääkärille, mutta ei ole huvituttanut. Taas uusi taho, jolle pitäisi kaikki vääntää isosta kasasta rautalankaa. Minä en millään jaksaisi sitä enää. Edelleen lääkityksenä on siis 2 x 2 Panacod, 2 x 1 Diapam (5 mg), yöksi Sirdalud 4 mg (tarvittaessa yöllä vielä Diapam, jos herään vain tunnin unen päästä) sekä Aerius allergialääkkeenä. Näillä nyt taas mennään. Ja monivitamiinijuoma aamuisin, Liiterin monitehopore, jossa ei ole natriumia eikä rautaa. Ilman lääkitystä on turha yrittää työhön tai jaksaa siellä. Koipidiagnoosin takia olen myös saanut tämän ihanuuden ja oikeuden (!) käyttää invataksoa työmatkoihin (enintään 22 kertaa kuukaudessa sekä 9 ns. vapaa-ajan matkaa kuukaudessa). Tästä ilosta maksan laskennallisesti HKL:n kuukausilipun hinnan sekä riitelen viikottain Iisalamen kanssa. Helsingin matkapalvelukeskus, joka välittää taksotilaukset, sijaitsee nähkääs Iisalamessa! Samasta syystä en myöskään liiku juuri missään. Laskekaa itse, jos teillä on mahdollisuus käydä esim. kaupassa kerran viikossa – jee, jääkin vielä ehkä neljä vapaa-ajan matkaa! Kyllä siinä on miettimistä, mihin ne kuluttaapi, prle. Kerran kuussa käyn sellaisen Hakis-rundin; Yrjö, Halli, divarit, ViiVoan... Joskus joudun käymään ylimääräisen kerran kaupassakin – tämä sotkee yleensä koko kuukauden suunnitelmat. Tai jos yleensä käyn yhtään missään muualla kuin töissä.

Minä olen edelleen tällainen Sateenkaarilapsi, aamulla riivin kasan erivärisiä mömelöitä kaffen ja leivän kanssa. Toisen satsin riivin lounastauolla Varastolla, ennen ruokaa. Että välttyisi edes vatsakivuilta... Toivottavasti tämä riittää vastaukseksi. Kirjoittelen näin aikaisin, koska Varastolla en ehtisi päivittämään ja iltaisin olen repopoikki työpäivän jälkeen. Ilta menee lukiessa, jotakin evästä laitellessa, vähän tässä koneella istuessa ja silleensä, kotipuuhissa. Ilta on aina liian lyhyt! Tässä siis tämä valitusosuus, jälleen kerran.

----------------------------------



Purrrrrrve, kattiskat! No, nyt ollaa mami kaa sen verta sovuss, ett nukuttii kuiteski samas sänkys. Mutt ett suuttunu se on ollut ja kylmä ku kurkku, välill ainaski. Se ei meinaa nukkuu mun kakkispaikall, vaihto taas kaikki sänkyvaatteetki, nyt ne haisuu vaa puhtaall. Mutt mulle annetaa vaa kissin puukkimuanaa. Antais ny jotai muutaki, vaiks sitä pussipupuu tai jotai heekumpaa! Mä tahdon! Mä tarviin! Muuten mä alan näyttää jo hyvinki sidelt kissilt, ei lentele kaavat. No joo, ku mami hualsi kaavoi sill tunpul kerta. Nyt on muute partsinki ovi kii, en pääse huutaa, oottakaas, hei mami liikkuu.... Joo, se avas mulle partsi ove, mä pääsen jolisee omiini. Nii, tost sänkyst ja muust. Ei ne mamin sanomat – öööö – veromonit mitää jeesaa. En mä niist välitä, ei ne tehoo. Mä teen mitä mä haluun. Siks me just ollaanki tapeltu nii kamalast. Mami sanoo, että mä oon ittepäine. Niin oonki. Niin on seki. Ja sitt tapellaa. Ei se mua oo retuuttanu tai semmost. Mä oon vaan vänissy ja leikkiny huanost kohdeltuu kissii. Mami taas on vänissy muute vaa ja puhunu rumei, niinku /#)!#&!%”&%R¤. Ett ei semmost kukaa kuuntele. Eikä kumpikaa vissii anna periks. Vaiks kyll mä luulen, ett toi koht kaivaa pussimuanaa mulle, varpisti, joo. Ei se kestä, ett kissi kattoo sillee ku mäki osaan >o< Kiaro pitää osaa olla!



Täss mä lojun partsill, suulist nääs. Kliffaa loppuviikkoo kaikill ja huamisee!

---------------------------------------

Vincent, mitäkähän sinun kanssasi pitäisi oikein tehdä *kaivelee kissimuonavarastoa*?

Päivän slogan: Welhottaren asiat ovat sekaisin kuni sokon legolaatikko!

Päivän biisi: Huummetta

Luettua: Deborah Rodriguez – Kabulin kauneuskoulu, tuota, no joo. Itkettävän naurettavaa puuhaa. Toisaalta tämän jotenkin tajuaa, ansaitsemismahdollisuuksia naisille. Mutta tämä jenkkiasenne ja –perinteet, auts, tökkii meikäläiselle kovasti. Samoin leidin oman taustan kuvaus ja touhunsa. Kyllä tämän lukee, minä nauroin. Joku voi ottaa kovastikin vakavasti ja puolustaa. No, olkaamme erilaisia. En suosittele kuin paremman lukemisen puutteeseen. Hannu Mäkelä – Elävät ja kuolleet. Ensin on valokuva, johon tutkija kehittää tarinan. Sitten hän alkaa selvittää, mikä olisi totuus tapahtumasta. Fiktio-osuus tuntuu hirveän tutulta, mietin, missä olen saman tyyppistä lukenut. Ei heti tule mieleen. Jossakin ruotsinkielisessä tai suomennetussa romaanissa... palaan asiaan, kun muistikin palaa. Tarina on kuitenkin aikakaudelleen melko tavallinen, vaikka päättyykin traagisesti. Toisaalta, totuus on ehkä vielä raaempi. Tutkija alkaa siis selvittää, mitä oikeasti on tapahtunut, kahlaa arkistoja ja saa lopulta selvillekin tärkeimmät, ehkä... Osa jää varmasti kalvamaan mieltä. Hieno tarina sinänsä, hieno erityisesti tässä tutkijan ominaisuudessa nuuskia eri teitä, kuvitella ihmisiä ja heidän taustaansa, etsiä faktatietoa, innostua herkästi jne. Ehdottoman suositeltavaa luettavaa, erityisesti historian ja varsinkin Helsingin menneisyyden kavereille. Welhotar piti tästä itse kovasti ja suosittaa!

                                       

                                KESTÄVÄN KEHITYKSEN KESKIVIIKKOA!

Jotakin mitä en muka ole kertonut, hah ja täh? B-lista nimittäin katsoo, että kuulun vain kirjallisuuteen/kirjoittamiseen ja lemmikkeihin. Onneksi en sentään *ei uskalla kirjoittaa*.... Ihan kiva, siitähän tässä postataan päivittäin *virn*. Meni eilinenkin työpäivä osittain vanhoja suosikkeja etsien ja sitten niitä ihan oikeasti Suosikkeihin lisäillen, mutta ei suinkaan B-listalle laitellen. Että älkää ihmetelkö, kyllä minä visiteeraan, vaikka sitä ei aina ehkä näy ,D Ja hyväkin ehkä, ettei näy. Prleen Plokilista, minkä tekivät. Enää ei voi vain seilata vinksuja etsien etusivulla, koska siinä näkyy vain jokunen postaus alkuineen. Ei näin! Ei!

Työssä olikin sitten hankaavia tapauksia, eli P-P ehti ennen lomaansa käydä muiden kanssa läpi hankalat, kalutut ja korjaamista runsaasti vaativat asiat. Näitä sitten mallailtiin eilen ja varmaan vielä loppuviikonkin ajan kuntoon. Nou hätä, eivät ne pahoja ole. Äärettömän tylsää ja tarkkaa hommaa vaan. Tilinauhassa ei ainakaan vielä näkynyt mitään henk.koht. osuuden nousua eli sama liksa kuin ennenkin, kele. Ihan turha kiitellä tai kehua, se on kuulkaas juurot suoraan käteen paljon miellyttävämpää noin loppukäyttäjän kannalta.

Tuli muuten tehtyä sikahyvää soossia eilen. Kasviksista siis. Pitäisiköhän ihan ohjetta, jotta tätä voisi pitää vaikka ruokalokina(kin) eli Welhotar jakaa kerrankin ohjeita:

Kesäkurmitsa on muuttolintu

1 tölkki tomaattimurskaa
1 valkosipuli, sellainen yksikyntinen
1 sorja purjo
1 keskikokoinen kiinteä kesäkurmitsa
1 – 2 kasvisliemikuutiota
mausteita, sitruunaa, oliiveja

Tölkki tomaattimurskaa kattilaan, huuhtele tölkki puolella purkillisella vettä. Heitä mukaan liemikuutiot. Kun tämä poreilee, silpu sekaan purjo ja valkosipuli – älä pusertele sitä! Halkaise kesäkurmitsa pitkittäin. Höylää juustohöylällä kurmitsasta pitkittäin sivulta sen itsensä mittaisia siivuja, heitä siivut kattilaan. (Mukaan olisi sopinut myös samoin höylätty porgana, em. syistä niitä ei ole. Sienet sopivat myös mukaan.) Keittele hiljaisella tulella, kunnes kurmitsa on oikeasti kypsää, mutta ei vielä muhjua. Itse heitin sekaan currya ja chiliä sekä korianteria jo alkuvaiheessa, kun alkoi mättää tuo italialaisvahvistuksemme basilisko ja ainainen oureganou. Belgarionin mielestä nimittäin korianterin siemenet murskattuina muistuttavat oudosti oreganon ja basilikan sekoitusta. Oliiveja mukaan, jos on. Nyt oli halpisoliivien jämät vielä jääkaapissa. Lopuksi kunnon roiskaus sitruunaa sitruunapurkista. Oikeat kurmee-ihmiset puristavat mukaan ainakin puolikkaan sitruunan mehun. Nautitaan tagliatellen kanssa. Kaivetaan keskelle kolo, johon upotetaan pari ruokalusikallista (ainakin) Liiterin 0.1 %:sta raejuustoa. Hennolla kädellä rouskautetaan mustapippuria sekä hunnutetaan kevyesti vaffalla juustoraastella. Nautitaan! Örp, jäipä vielä evääksikin ,D Welhotar oli täynnä ja tyytyväinen!

Eipä tässä tänään muuta. Pitkä viikko taas edessä, kirjoja on liian vähän. Siirryin sandaalikauteen ja hylkäsin leggingsit! Leikin, että on lämmintä. Ei oikeasti ole. Tilastoista: olen syytänyt kirjastoon n. 300 euroa vuoden aikana varausmaksuina – aika kammottava summa. Lainaushistoria näyttää nimittäin 618 kirjaa vuoden aikana, varaus kirjasta on 50 senttiimiä. Toisaalta, olen myös saanut paljon hyviä kirjoja, joita ei ole tarvinnut ostaa turhaan itselleen. Osa kirjoista on scifiä tai miekka & kilpi –kirjoja, jotka ovat tulleet nuorisopuolelta, joten niistä en ole laskenut mitään maksua, koska osa ainakin on mennyt myös Belgarionille luettavaksi. Monipuolista kirjaston hyötykäyttöä siis.

--------------------------------------


Purrrrrrve. Mamiska on vihane. Mä en saa koneaikaa, mä en tajuu. Jos nyt taas tuli vähä kiire sillo, ku se on vessass, nii ei siihen tollee voi suhtautuu.

---------------------------------------

Voipas, tästä lähtien liukuovi makkariin tulee pysymään suljettuna. Prkle, nih! Harkitsen myös jatkuvaa arestia kylppärissä ja ulkoilun rajoitusta parvekkeella. Eijumankekka sentään – nyt riitti, kertakaikkiaan. Hesyn puhelinnumero on pikavalinnoissa ja harkitsen päälääkäriajan siirtämistä Vincentille!

Päivän slogan: Kuinka suuri on huoliesi määrä? Kuin kevättulva pitkällä joella, jotka matkaa kohti itää.

Päivän biisi: Born To Be Wild

Luettua: Maija Porma - Murhamuistio, hmph. Yksinäinen nuori ja dokaileva naisdekkari selvittää rikoksia. Viksu ja vilmaattinen, en vaan tiedä, milloin ehtii mitään selvittämään, kun kapakassa, lenkillä, koiran hoidossa ja naapurin homon appeita mättäessä menee koko aika. Tapahtumia kirjassa on liikaa itse rikostarinaan verrattuna. Pääatkaisukin on kehno, osa vielä kehnompia. En tiedä, miksi tämä piti kantaa edes kotiin asti. En suosittele. Riku Immonen – HD-miehen seikkailut. Avioeron jälkeen konttorin päätteen keski-ikäinen tuijottaja päättää ruveta HD-mieheksi saadakseen vähän respektii. Ja sitähän tulee, eri tavoilla ja eri maissa *hekottaa*. Tämä on hauska, ehdottoman hauska, jos vähänkään välittää moottoripyörämiesten oikeasta uhosta ja tavoista. Hillittömän hullua menoa ympäriinsä, kikatuttaa välillä ääneen. Welhotar suosittaa kesälukemiseksi vaikka terassolla, voipi ilmestyä mielenkiintoista seuraa *käkättelee*!

Muuten vain tiedoksi vielä, että särkee, kirotusti särkeekin. Nukkumisesta ei tule oikein mitään. Kukaan ei ole soittanut eikä käynyt. Maailma on hiljaa, vähänks välii, kaatakaa itsellenne vaan...

                                       
 
                                              TIIVISTÄ TIISTAITA!

PS: Näemmä 50 000 kävijää on saavutettu - ziitosta vaan!

Tämä aamu... ei kai tarvitse sanoa sen enempää! Eilinen sunnuntai... ei kai siitäkään tarvitse sanoa sen enempää. Argh ja grr. Ainut hyvä puoli, että eilen sai ottaa oikeat, kunnolliset Päikkärit isolla P:llä. Sellaiset, että nukkui oikeaa sikiunta, melkein parempaa kuin yöuni! Kun ensin ottaa kipumömelöt, sen jälkeen siivoaa, hoitaa triffidit, tiskaa ja tekee muutaman muun pikkujutun onkin kaffeaika. Kaffetta ja pieni pala pullaa. Sen jälkeen unta kaaliin! Ihanaa – tämä kovasti tykkää. Samaten siitä, että saa loikoa, pitää koipia koholla ja lukea rauhassa. Tosin olisi pitänyt kiusata Kummisetää avustamaan viikolla. No, minä teen sen tänään tai huomenna, asialla ei ole kiirettä. Voi villu, että ketuttaa tämä apujen ainainen kerjääminen, prle! Ja nyt jos Belgarionia ei näy pitkään aikaan.... Minä Itse sitten, kele! Keneenkään voi luottaa *murisee ja marisee säälittävästi*!

Toivottavasti tämä viikko on vähän kepoisampi kuin viime työviikko, P-P oli tosiaan niin tohkeissaan. Toisaalta, nyt jo odotellaan häntä takaisin ja valmistaudutaan näyttöihin ensi viikolla, että näkeepähän sitten missä mennään. No, minä olen ainoa tällä osastolla, joka näitä tiettyjä hommia tekee, joten kaikki kulkee ennemmin tai myöhemmin minun kauttani... Uhh, ensi viikolla, juu P-P vaihtoi vielä päivän, eli 22.5. on sitten osaston kokous ja sen jälkeen illanvietto. Voihan työperäinen elämän kevät! Eipä ihan hirveästi kiinnosta, mutta pakkohan se on tsekata, ihan korrektiuden takia. Ja tulla seuraavana päivänä töihin. Eräät pitävät silloin jälleen etätyöpäivän. En ole katkero, mutta vähän kuitenkin. Pari lasillista valkoviiniä, kiitos – ei ole oikein Welhotarmainen tapa käyttäytyä. Mieluummin pullo kerrallaan tai ei mitään. Mutta kyllä minä ne pari lasillista voin siinä lutkuttaa, hillitysti ja siististi keskustellen. Kunhan muistan olla innostumatta taas keskusteluista. Tiedän – minä olen muutenkin armoton jaarittelija!

Kokosin sen juhlapäivälistankin tässä teille lupauksena ja uhkauksena, katsotaanpas:
- 18.5. Vincent on tullut taloon
- 19.5. HelMet lainaushistoria alkoi (tai minä kirjoittauduin sinne tuolloin)
- 19.5. mahdollisesti ehkä sen idiootin päälääkärin vastaanotto (jos minua huvittaa, tällä kertaa)
- 22.5. no nuo osaston pippalot *muahhahaah*
- 27.5. loki täyttää vuosia
- ja jonakin näinä päivinä laskuri näyttää 50 000 (tämä laskuri siis!)

Eiköhän tästä jotakin juhlimisen aihetta voi kehittää, kun minä en kertakaikkiaan suostu juhlimaan mitään perinteistä. Olen sen verran periaatteen naisia, nääs. Että en siis juhli. Tällaisia voisi muka juhlia. Hyvä tai huono, omahan on ideani! Tervetuloa mukaan vaan, armaat lukijat =D Hyvää virtuaalitarjoilua sekä –seuraa taatusti tarjolla kunakin päivänä.

Muuten täällä ei tapahdu mitään, täällä ei ole mitään erityistä rapottavaa, vain Welhottaren väninää viikosta toiseen, päivittäin! Eikä edes hävetä. Tai jos, niin ihan vähän vaan...

---------------------------------


Purrrrrrviska, kavrut! Tääll onki ollu rauhallist, mitää tapahtunu. Mä vähä oon reippaillu eli laittanu mattoi kasaa, jolissu ja sillee. Mami sitt korjannu taravat paikallee ja ettiny mun lelui. Mä en kattokaas suastu menee ton klahvisoffan alle, son liian matala. En mee, en. Mami menee, menee ja ähkii ja punkee! Mutt menee, jos mun taravoit on siälä. Kilti mami. Sitt mä oon vaa ottanu suulist ihan hirveest tual partsill, ku on ollu nii lämmint. Illall ku mä tuun sisäll, tarttee loikoo aika pitkää toss viileell lattiall, ett vähä tasottuu. Ja sitt jaksaaki taas goisii, mami viäres tiätty. Mutt eile siinäki oli liika kuuma, tääll on illall sisälki aika lämmint. Nii mä sitt nukuin toss sänky toisell pualell enkä ihan siin mamis kiini. Muute ois tullu hiki molemmill. Kävin mä jokuse kerran kuiteski paijattavan. Ruakan on ollut vaa kissinmuanaa ja sitt vähä semmost lihaa. Iha pikkuse vaa. Ku sitä oliki vähä. Mä tajuu, mite toi orja nyt täll kertaa se lihanki taas pilas. Se otti snadisti lihaa, sitt jotai siänii ja juustoo ja piilotti ne sen lihan sisää. Nii, ett lihaa oli tooosi vähä ja sitt siälä piilos niit muit rojui. Sitä se sitt mätti, vähä. Ja sitt sill oli sitä kesäkurmitsaa, ei se ollukkaa lintuu – pyh ja jotai purjoo. Ja semmost. Eli ei mitää mulle sopivaa. Sitt se vääns kaht kissinmuanaa mulle sekasi, ett en tiädä mitä mä söin. Hyvää oli. Koht kyll on taas nälkä, ett vois niinku vääntää ittesä siit konee viärest tänne laittaa safkaa, hei! Juu, se lähtee taas duunii tianaa meill raksurahaa. Onneks, mä saan olla yksi ja tehdä kaikkee... melkee kaikkee. Toivottavast en taas töpeksi. Kliffempaa ku ei olla vihaskana kumpikaa. Toss oikeestaa meinattii ensi laittaa mun foto partsilt, mutt ku ne on nii saman näkösii kaikki >o< Laitettii sitten tommosii kukkei, jos jollai ei vaiks oo. Ei mamilkaa ollu, mutt joku toi niit tualt pusikost, tsihih.



Ett kliffaa viiko alkuu kaikill. Huamisee!

--------------------------------------

Vincent, miten jaloa, lahjoittaa oman kuvansa tila muille tarjottavalle kukkakuvalle ,D

Päivän slogan: Totuus löytyy Elovenasta, kun vaan tietäisi mistä paketista!

Päivän biisi: Hey Joe

Luettua: Qiu Xiaolong – Kahden kaupungin tarina. Runoutta rakastava shanghailainen ylikomisario Chen Cao ratkaisee jälleen. Erilaista dekkaria, ainakin ympäristöltään. Tällä kertaa juttuun kuuluu myös matka kirjailijadelegaation johtajana Jenkkilään. Rikoksen lisäksi mainiota kerrontaa muuttuvasta kulttuuriympäristöstä ja toimista Kiinassa, paljon runolainauksia vanhoilta kiinalaisilta taitajilta sekä erilaista pohdintaa, käytösmalleja ja muuta erikoisempaa. Suosittelen erilaisen dekkarin kavereille, Welhotar piti tästä. Tuomas Kilpi – Kummallisten kuolemien kirja, 113 omituista ja erilaista tapaa päästä hengestään. En suosittele, ainakaan toteuttamaan. Outoja tilastotietoja. Morbideille bloggaajille sopivaa luettavaa. Roddy Doyle - Voiton puolella, lähes viisikymppinen leidi on lopettanut juomisen ja sinnittelee pimeissä siivoustöissä ylpeänä ja retkahtamatta. Welhotar piti tästä kovasti. Siistiä tarinaa siitä, miten nainen juo ja mistä ei huolehdi tai huolehtii. Mitä tapahtuu dokaamisen lopettamisen jälkeen? Ystävistä, entisistä ystävistä sekä lähes aikuisista lapsista. Suosittelen kaikille dokuille, dokaamisen lopettaneille tai muuten vaan lukijoille. Erinomainen opus, suostuttelen asumaan joskus meillekin, mikäli ei hirveästi ala dunkkaamaan. Niall Griffiths – Lampaanköyrijä, Ianton tarina, katkeraan loppuun asti. Walesilaismaisemissa tapahtuu, Ianto ei enää jaksa vaan vaatii maatansa takaisin, maata, josta jo isoisoisovanhemmat elivät. Kavereidensa kanssa hän vannoo kostoa, samalla nautiskellen (tai ei) huimeista, kaikesta mikä sekoittaa tajuntaa sekä kunnon kotipolttoisesta. Ianto ei ole tyhmä, mutta... Lopulta tilanteet kärjistyvät liian monimutkaisiksi Ianton parhaan kaverin kuoltua ja varsinainen alamäki vasta alkaa. Pahempi kuin Trainspotting, kovempi kuin kivi! Tämä täytyy itse lukea, paskaa, huumeita, viinaa, verta ja kuolemaa. Ansiokas suomennos Moog Konttisen. Tämä on saatava myös itselle kotiin. Lue, jos pystyt tai yrjöä!

                                     
                       
                                                VIIKON ALKUA!

Ai niin, kiitos renikasta - hieno! En jaa sitä kellekään, koska se näyttää jo kaikilla olevan ,D Tästä ottakoon ja korjatkoon joku ilman tätä jäänyt lukija pois - olkaa hyvä!

                                      

Just, sunnuntai—aamu, kaunista ja hiljaista. Näistä kesäaamuista minä pidän. Aurinko on nousemassa eikä mikään ole vielä kovin huonosti. Nukkuminen meni taas ketuillensa. Tuli juotua eilen kaffetta pieniä saavillisia enkä saanut ottaa edes päikkäreitä, oli liikaa kiireitä. Särkee ja juilii, sekä koipia että olkapäätä. Tässä päivän valitusosuus heti alkuunsa.

Belgarion oli onneksi lomalla ja apusti kiltisti kaikissa puuhissa. En minä paljoa kehtaa pyytääkään. Kunhan kävi apteekissa sillä aikaa, kun minä raahustin kauppoihin. Lisäksi hän kävi ostamassa Tuijalle ison kasvusammion. Niin ison, että multa ei riitäkään siihen. Emme saaneet flikkaa siis istutettua uudestaan. Täytyy jotenkin saada hoidettua lisää multaa. Kirjojen kanssakin oli heikkoa, vain 7 varausta ja jokunen hyllystä – ei siis tarpeeksi. Pitänee käydä lähikirjastossa tai pyytää Kummisetä hakemaan varauksia viikolla. Risma tarjosi tipua taas keltaisella, kähmin vähän mukaani. Muuten ei juuri aleja ollut. Paitsi tietysti vihannestsioskista, hah, sain ison nipun purjoa 1 eurolla sekä viikon palan inkivääriä 50 sentillä. Liiteristä mukaan tarttui halvennuksella vain leipää ja vihanneksia. Juu, kesä on tulossa. Kurkku ja tomaatti ovat jo melko kohtuuhinnoissa. Porgana sen sijaan alkaa olla harvinaisempaa herkkua (?) ja kotimainen kehnossa kunnossa. Porganat jäivät sitten kauppaan. Ostin kesäkurmitsaa ja maissia sekä herkkareita. Eiköhän näillä viikko taas pärjätä. Ruuaksi Belgarion sai intilais-thai –vaikutteista tofu-vihannesmättöä ja tagliatellea. Kyllä, luitte oikein. Piti olla nuudeleita kotona, ei ollut. Olen melko kyllästynyt tavisriisiin, joten yllättäen kaapista löytynyt tagliatelle maistui tosi hyvältä sotkun kanssa, suorastaan herkulta. Belgarionkin kiitteli ja vetäisi kaksi isoa annosta, minä kans. Jälkkäriksi bostonkakkua ja kaffetta. Ruoka oli siis hyvää!

Belgarion ei ilmeisesti sitten lomaile ensi viikolla, luultavasti joutuu virka-aputehtäviin. Seuraavan viikonlopun ympärillä eli perjantaina sekä maanantaina ja tiistaina on sitten pääsykokeita pariin paikkaan. Hän ei vielä tiennyt, onko lomilla vai joutuuko vain käymään Upiksesta mennen-tullen-mennen pääsykokeissa... Njäh, ikävää. Mielelläni näkisin ja ruokkisin hänet sinä viikonloppuna. No, kohta on intti loppu ja ainakin hän yrittää kovasti keskittyä myös pääsykoepuoleen. Tämä toivoo, että Poika pääsisi nyt johonkin opiskelemaan *peukuttaa jo etukäteen*!

Myöhemmin iltapäivällä tuli taas tuo entinen työkaveri käymään hakemustensa kanssa. Teimme (tai siis minä tein) jälleen yhden valituksen ja toisen hakemuksen perusteluineen ja liitteineen. Aikaa meni pari tuntia ja leidi oli tyytyväinen. Olin vaan kirotun väsynyt ja kipeä, en jaksanut pahemmin seurustella enkä juoruilla. Palkkioksi tyrkytettiin alkomaholipitoista tölkkijuomaa, jonka jemmasin heti jääkkäriin helteitä odottamaan ;D Edellinen hakemus tuotti leidille hiukka yli 200 juuroa ja lupauksia, joten ei paha. Tässä välissä Hörhö ehti käydä hakemassa loput rahansa, melkein heitin ne oven raosta ja ilmoitin, että turha käydä täällä muutamaan viikkoon. Lupasin kuitenkin vielä ottaa vastaan seuraavat rahat, koska hän ei mitenkään ehdi saada henkkareita, avata tiliä ja infota siitä maksavalle taholle tässä ajassa. Eli tämä kerta vielä, sitten se on loppu. Minen jaksa enkä tahdo. Piste!

Enkä edelleenkään pidä näistä sunnuntaipäivistä, argh. Pitäisi jaksaa siivota, tehdä pikkuhommia, vääntäytyä suihkuun ja kaikkea. Taidan mennä kohta yrittämään pieniä aamupäikkäreitä. Ei huvita, ei kiinnosta, ei jaksa!

--------------------------------------


Purrrrrrrrrrrmenta, kavrut! Mmmm, mami jo kertoki, ett Poika oli täälä. Ja te tiätte, kuin mä tykkään siitä. Mä sain taas mätköttää sen viakus ja sillee. En syäny sitä sotkuu, mitä noi veti. Mä sain pussiruakaa, uutta taas. Sitä onki monta plaatuu, toi oli vissii jotai isoo tipuu. Hyvää kuiteski! Ja sitt mä sain kehui, ett mä alan olla siistin näköne ja sillee *ylpeä virn*. Mä sitt vaa makoilin Pojan viakus ja nuuskuttelin, ku se söi jotai heekkui, mitä mamikaa syäny. Jotain makeet semmost. Hyvält haisu, mutt en tahtonu. Nuuskuttelin vaan ja kiipesin sen päälle, tsihih. Sitt tuli taas se ihmine, ku ennenki on käyny. Seki muisti kehuu mua. Mutt ku ne rupes paperihommii, ni mä päivystin sitt tota rintterii. Se on mun homma tsekkaa, ett ne paprut kans tulee siältä ulos. Tuli ne, ett mä tein mun päivän hommat niinku. Meninki sitt partsill ottaa suulist, ku mun miälest oli ihan helle jo. Mä viivyin siälä niin pitkää, ett ku mä tulin sisäll, mä olin ihan repo. Piti mennä taas pöydän alle kylmäll lattiall ottaa vähä relaa. Kattokaas ei oo hyväks olla liian kuumaskaa, ett sitt pitää vähä viilentää tuukkii tollee. En menny heti maminkaa viakkuu goisii, ku siinäki oli kuuma eikä mamikaa goisinu. Ett myähemmi sitt. Mamiki taas pönki ylös ja sillee, ett kilti piäni kissi saanu kunnoll nukkuu, höh. Aamull mä sainki maksamakkaraa biitin, njam. Ja sitt napikoit. Tual on viäl kissinruakaa vähä, kohta mä meen skruudaa sen veks. Mami vois laittaa tänää jotai kunnollist ruakaa, jos viittis. Aina se safkaa väsää, mutt en tiädä, millast tänää on taas tuloss. Ja hei, partsill ilmesty semmone hirmuse iso, änpärii isompi astia tolle kasvistuksell, ku on ollut tual jo viikon. Höh, entäs jos mä putoon sinne? Mua melkee pelottaa tommone!



Täss mä yritän tavottaa mun käpäläll mamii, sill ON napikoit, mä tiädän... Hei, kliffaa söndaagii kaikill. Me taidetaa painuu goisii. Huamisee.

-----------------------------------------

Vincent käyttäytyi eilen taas oikein esimerkillisesti, kerrankin...

Päivän slogan: Kaikki viittaukset ja maininnat nimiin, paikkoihin, henkilöihin, heidän ominaisuuksiinsa sekä tapahtumiin ovat todenmukaisia ja oikeita!

Päivän biisi: Pikajuna helvettiin

Luettua: James Patterson – Iso paha susi, Alex Cross-tarina jälleen. Ei paha, Cross on siirretty FBI:n koulutukseen ja riveihin, myöhemmin muihinkin hommiin. Tällä kertaa selvitellään valkoisten kauniiden naisten sieppauksia, joka ilmenee valkeaksi orjakaupaksi, tosin omituisin variaatioin. Aika tehokas kirjoittaja tämä, minä tavallaan pidän näistä jutuista. Helppolukuista tavaraa, inhokkeja tapahtumia, Crossin perhe-elämää ja ongelmia, ystäviä jne. Tietty kaavahan näissä näkyy, mutta mitä siitä. Oikein sopivaa luettavaa muun puuhastelun välissä, poliisi- ja rikoskirjojen kavereille aivan suositeltavaa luettavaa. Ei mitään suurta kirjallisuutta kuitenkaan.


                                    

                                                  SÖNDAAGIA!

Pakkohan se oli Tipun yllytyksestä tehdä tämä persoonallisuustesti. Juu, neuro, psyko jne. Mitenkäs tämä nyt ei yllätä yhtään mitenkään =I

26% - Ulospäinsuuntautuneisuus
Seurallinen, pitää juhlimisesta, keskustelee, kaipaa jännitystä, ottaa riskejä, toimii hetken mielijohteesta.
35% - Psykoottisuus
Piittaamattomuus muista ihmisistä, eristäytyminen, sopeutumattomuus, empatian puute, vihamielisyys, piittaamattomuus vaarasta, julmuus, epäinhimillisyys.
87% - Neuroottisuus
Ahdistunut, huolestunut, masentunut, mielialan vaihtelu, syyllisyyden tunteet ja alhainen itsetunto.
21% - Valheasteikko
Mittaa taipumusta antaa vastauksissaan itsestään todellista terveempi tai sosiaalisesti suotavampi kuva.

Sopii kokeilla - ei tosikoille eikä itsensä liian vakavasti ottaville!

                                           

                                     VALHEELLINEN NEUROPSYKOPAATTI!

Uaaah – ja komeeta aamua vaan! Welhotar on lievästi nukkunut, mutta ei vieläkään tarpeeksi. Unet ovat olleet taas tämän viikon vähissä, kun särky on ollut aika pahana. Menin eilen kirjan kanssa sänkyyn ja nukahdin jo klo 21 tienoolla, ylös tuossa 4.30 aikoihin kissimärinään. Nousin pariin otteeseen yöllä, toisella kertaa oli pakko ottaa lisälääkitystä. Näin viikonloppuna sen voi tehdä, kun ei tarvitse olla tikkana Varastolla heti aamusta... auttoi juuri sen verran, että sain vähän lisää unta. Hyvä näin, koska tämäkin päivä on kuitenkin aika raskas – siis meikäläiselle, ei normi-ihmiselle.

Heheh – Belgarion ja hänen uusi kännikkänsä. Lähetin alkuillasta tekstiviestin, treffataanko tänään kirjastolla. Ei vastausta. Soitin sitten myöhemmin, oliko viesti edes tullut perille. Reaktio nauratti: Pitäisikö tuota puhelinta jotenkin vahtia, vai? Minä yritin selittää, että siitä kyllä kuuluu ääniä, kun tekstari tulee. No, kuka niitäkään kuulee, kun pelaa täysillä kuulokkeet korvilla ,D Eli sovittiin normitreffeista sitten kirjastolla. Ehdotin myös, että pitäisi muutenkin huolta puhelimestaan. Se on jo kerran soittanut minulle itsekseen, pitkään... Että sellaista uutta, nörtti känniköiden ihmemaassa *kikattelee*. Hyvähän se, että minä ja kottaraiset nyt saavat Belgarionin kiinni, jos asiallista asiaa ilmenee. Tietysti myös mahdolliset opiskelu- ja työasiat hoituvat helpommin, kun ei tarvitse päivystää langan päässä exän luona tai meillä. Elisalla tuntuu olevan kova hätä lankapuhelimiensa takia ,D Minäkin sain niin halvan kk-tarjouksen, että suostuin pitämään lankaa vielä vuoden. Ihan siitä syystä, että minulla on ihana numero (ja erityisesti siksi, että aika moni tuttava soittaa vain siihen). Jos nyt vielä sattuisi, että jään sairikselle tms. on langalla kuitenkin käyttöä vielä toistaiseksi, puhelut langalta langalle ovat halvempia ja kotona ollessa tulee soiteltua kuitenkin enemmän ja tarkistettua erinäisiä asioita.

Olipa Varastolla eilen tosi kiiruinen päivä. P-P juoksutti kaikkia ympäriinsä, papereita kanniskeltiin isoissa pinoissa, jotka lopulta päätyivät pöydälleni. No, ehkä ensi viikko on sitten vähän rauhaisampi. Rästiin ei jäänyt kuitenkaan mitään kiireistä, ei minulla eikä muillakaan. Yhdessä siinä huokailtiin, kun P-P lopulta malttoi poistua hiukan etuajassa lomalleen. On se omalaatuisensa päällikkö, tarkka ja työteliäs, vaativa, mutta jos hoitaa hommansa, tulee välillä kiitostakin. Ja jos itse joustaa, joustaa hänkin puolestaan. Mies on johtamistaito—oppaansa lukenut. Voisi olla pahempikin pomo, kuulin muilta, että hän pitää aina omiensa puolta.

Uhh, pää on tyhjä. Täältä ei tänään irtoa mitään hassunhauskaa (onko koskaan irronutkaan) päivitystä. Paitsi, että en ole kertonutkaan, että melkein oltiin takson kanssa mukana tässä! Eli olimme paikalla juuri ruttauksen tapahduttua, ennen poliisia ym. viranomaisia. Kuski oli heti sitä mieltä, että autojen asento oli niin omituinen, että joku oli ollut kännissä... Sattuu ja tapahtuu, juu. Onneksi kuskit yleensä kiinnittävät myös meikäläisen turpavöihin, itse en niitä usein saa kiinni, kun tuo olkapää ei taivu tarpeeksi.

No niin, tästä sitten tekemään kauppalistaa! Tofua täytynee laittaa marinoitumaan. Jos ei se tänään Belgarionille kelpaa, teen siitä huomenna omaa eväsruokaa. Ei se varmaan miksikään mene, jos se köllöttelee marinadissa vähän pidempään. Argh, joku juhlapäivistä taas, äiteinpäivä. Inhottaa, se tietää kammottavaa ryysistä kaupoissa. Tämä EI tykkää, ei yhtään. Olisitte käyneet viikolla ostamassa ne niljakkaat kakkunne! Tämä on niitä juhlia, joita meillä ei juhlita, näitäkään siis.

-----------------------------------


Purrrrrrrve, kissinkat! Juu, juu, mä töppäsin taas. Mutt ette kyll usko, toi mami tiäs sen etukätee! On se joku ihme selvän näkijä tai niinku semmone, ku tiätää. Eile ku se oli lähdös duunii, mä jolisin toss sänkyss ja tein kakkishommaa sillee vähä valmiiks. Toi yritti saada mut hiekkiksell, enkäs menny. Mitäs ei antanu heekkui ku tavisruakaa vaa. Nii ni ku se oli lähteny, mä vedin siistin piäne tortun sen paikall sänkyy. Ja se monta kertaa sano, ku se lähti, ett jos sänkyss on jotai iltapäiväll, turha olla kavruu sitte. No juu *nolo virn*. Ku se sitte tuli, mä olin partsill. Hetihä se hiffas, ku kaikki matot ja sänky oli sotkettu. Mä kuulin vaa ett prrrrrrrrrrrrle ja sitt mua viätiiki jo basee, siis mä ihan itte menin. Toi riisu sitt sänkyy. No ei siitt menny ku päiväpeitto. Enkä mä tajuu, miks sekää. Siinähä oli vaa yks kuiva kakka =O Nii et semmost. Mutt mistä se vois tiätää sen etukätee. Mulle se sano, ett mull oli semmone ilme ja touhu päällä, ett niinku ketutti. Voi olla, kyll toi on noita toi mami, en muuta osaa sanoo. Kyll mä sitt myähemmi tulin bases vegs. Mä sain ihan härkämuanaa ja kaikkee. En napikoit kylläkää, juu, ja tajusin, miks ei. Eikä se pyytäny viakkuu. Mä sitt salaa yälä tulin sänkyy goisii... Vähä se oli myrtsin, ku huamas. Mutt hei, ei se sillee vihane oo. Mä en vaa tajuu, mist se voi ennustaa, ett mitä mä meinasin väsää >o<



Tämmöne partsifoto, mä oon vähä raidalline, tsihih. Suulis skriinaa tualt sillee, ett on hirveest varjoi. Kliffaa viikendii hei. Huamisee!

-------------------------------

Vincent, minä näin jo aamulla silmistä ja touhuista, että kakkahommia siinä valmistellaan. Enkä voinut tehdä mitään, piti lähteä töihin... kirottua!

Päivän slogan: Kaidallakin tiellä on hyvä kulkea, jos on leveät pientareet =D

Päivän biisi: Lauantai

Luettua: John Irving – Neljäs käsi, tuttua laatua Irvingiltä. Tämän ostin siis itselleni halvennuksella, kun muutakin tekijältä on hyllyssä. Ei ihan parhaimmasta päästä, mutta hyvää tarinaa kuitenkin. Suosittelen kaikille, jopa omaan hyllyyn. Tässä viikon aikana olen myös lukenut Bulbul Sharma – Munakoisojen kiukku. Erinomaisia intialaisia tarinoita naisista ja ruuasta. Joka luvussa tarina ja myös resepti tai useampia. Tätä lukiessa tulee nälkä, armoton nälkä. Siitä mukava kirja, että suomentaja on testannut myös ruuat ja soveltanut niitä suomalaisittain. Kannattaa kokeilla! Mausteista sen verran, että kovin varovaisesti hän niitä on käyttänyt. Jokainen tehköön päätelmänsä itse, puoli teelusikallista currya, köh *nauraa*. Mutta tarinatkin ovat siis hyviä, suosittelen kaikille sekä lukemiseen että kokkaamiseen! Ai niin, kirjan lopussa myös pieni intialainen sanasto, oikein hyvä. Tämä on myös omasta hyllystä, näitä uusia halpisostoksia ,D

                                          
              
                                               LAATUISAA LAUANTAITA!

Ai ja prle, että särkee ja sattuu! Yö meni suorastaan piparitaloksi, heräilin vähän väliä koipisärkyyn ja olkapäätäkin vihloi. Kirottua. Yritin venytellä vahingossa koipia, se vain pahensi tilannetta. Ei hyvä. En jaksanut hakea edes uutta lääkitystä keskellä yötä. Veemäinen ja kehnosti nukuttu yö siis takana.

Viikon paras (työ)päivä! Toisaalta, P-P on lähdössä lomalle ja on kovasti työtäpinöissään, suorastaan kiihkoissaan. Viimeiset päivät hän on kuljeskellut ympäriinsä keskeneräisiä töitä etsien, vakoillen ja kysellen. Tänään siis tapahtuu vielä, hmph. Täällä on käännetty ja veivattu paperia, niitattu ja alleviivattu oikein tosissaan. Työkaveri kävi vänisemässä, että olen tehnyt yhdessä asiassa mokia. Tietyt jutut eivät ole menneet oikein kirjauksiin. No joo, kävin läpi hänen itse tekemänsä ohjeet ja niitä olen noudattanut. Eli vikaa on jossakin, luultavasti minun päässäni (se hyppykuppa) tai ohjeiden puutteellisuudessa. Itse epäilen, että hän tekee jotakin niin automaattiohjauksella, että ei ole noteerannut koko asiaa ja unohtanut sen ohjeistuksesta. Epäilen myös tätä armasta ohjelmaamme! Sovimme, että seuraavan kerran vain käydään yhdessä läpi asia, joka vaatii tällaista käsittelyä. Hänkin joutuu nyt tekemään kahden ihmisen työt sen 6 h aikana eli kiirusta pitää, pientä hölkkää suorastaan. Minen suostu sentään hölkkäämään. Avasin eilen kuitenkin jo ikkunan – tuli hitsi vieköön hiki. Tällä kertaa se ei ollut krapula- tai tuskanhikeä!

Jouduin antamaan myös kirjastotukea eli HelMetin käyttöohjeita leidille, joka halusi uusia kirjansa netin kautta. ;D Sinänsä mukavaa, voisikohan siitä saada jotakin lisäpisteitä? Minä olisin siinä ainakin hyvä, suorastaan mainio. HelMet-tuki paikallisesti, ikäänkuin. No juu, olen minä vinksunut joillekin noista ohjelmista myös. Ei ole turhaa tarvinnut mikropönkkää paikalle, jos kyse ei ole ollut mistään oudosta ja käsittämättömästä mysteeristä (ylätunnisteet, sivunumeroinnit ,D).... Kyllä, minä alan hiljalleen kotiutua tännekin, tavallaan. Henkiystäviä täältä on turha etsiä, tuskin edes hyviä kavereita. Mutta siedettävää porukkaa kuitenkin ja sekin on jo paljon, pahempaakin olen tavannut. Pakko se on suhtautua nyt asioihin siten, että olen täällä pitkään-pitkään-pitkään.

Tärkeämpiin ilmoitusluontoisiin asioihin: tilausvahvistus Cr...seista tuli, jeps ,D Laitoin kauppalistalle heti apteekkiasioiden jälkeen myös valkoiset pitsinilkkasukat! Älkää peljätkö, mutta varokaa. Welhotar vääntäytyy tuotapikaa uuteen kesälookiin. Siinäpä sitä onkin katsomista ja ihmettelemistä! Joku kertoi, että kukkamekko on muotia, hah. Minulla on kukkahame vuodelta kivi & keppi, ei kun tuunaamaan vaan (lue -> tarkista, mahtuuko se päälle ja pitävätkö kuminauhat). Lisäksi minulla on yltiörhomanttinen valkoinen leveä alushame, jossa on helmassa pitshiä ;D Ah – ihanuus. Kun minä kaiken tuon saan päälleni, ei minua voi vastustaa kukaan (eikä mikään) *luottavainen ilme*! Alukalsareiksi tietty Sloggit, josko tuolta löytyisi ne tätsybeiget. Jos ei, otetaan ne valkoiset. Ne, jotka eivät siis enää erinäisissä pyykeissä sekoiltuaan suinkaan ole läheskään valkoiset. Ja mitäpä vielä... en minä tiedä?! L & L:n T-paita... ehkä jos tai silleensä.

Ei, nyt vaateosastolta tärkeämpään eli ruokaan ja roudauksen salaisuuksiin. HelMetissä pitäisi olla ainakin 6, mahdollisesti jopa 8 varausta, joka on siis vähän eikä riitä viikoksi. Taas pitää käyttää aikaa hyllyjä selaten ja uusintalukemista odottelevia kirjoja etsien. On tuossa pari omaakin, jotka voin lukea uudestaan. Ne on tarkoitettu kyllä vain hätävaraksi, ihan pakkotilanteita varten. Apteekissa on ihan pakko käydä, kaikki mömelöt ovat lopuillaan. Ja siellä sukkakaupassa ,D Auts, pitää muistaa ostaa Tuija-neidille uusi iso ruukku! Belgarion on lomalla, joten saan apuja myös ruokakauppoihin, hyvä. Täytyy vaihtaa näköjään järjestystä eli käydä ensin Liiterissä ja sitten vasta Rismassa. Tämä on kuulkaas tarkkaa hommaa. Nimittäin Risman laputtajaleidit ovat nykyisin aloittaneet työnsä aika myöhään eli aleja ei ole laputettu vielä ennen klo 11, hirveetä ja kauheeta! Minä tahdon minun aleni – enkä suostu ostamaan normihintaista ruokaa! Ale alena tai kaupasta pois, tsihih.

Juhlittavaakin tulee! Kävijämäärä lähenee uhkaavasti tasalukua 50 000. Luvun itsellensä korkannut kävijä voipi ilmoittautua meiliini (jos siis kehtaa) ja saada jotakin kivaa postitse. Lupaan, että se EI tule liittymään kästöihin eikä liikuntaan, ei! Syömiseen kylläkin, keep in touch siis. Lisäksi tulee Vincentin vuosipäivä, kolme vuotta talossa olleena päivystyskissana. Uhh, kirjoitin päivityskissana ensin. Sitäkin täytyy juhlia ja ihkaoikea tarkistettu päivämäärä on 18.5. luovareiden mukaan. Ja ihan kuulkaas tämä lokikin täyttää tässä vuosia 27.5. Lisäksi viime toukokuussa HelMet pisti pystyyn lainausten seurannan, joten sieltäkin saadaan yksi juhlapäivä ja mahdollisesti jokin kiva tasaluku. Pitääkin käydä, hetki, lainaushistoria aloitettu 19.5.07 ja nyt on lainassa ollut 607 opusta! Tästähän tulee oikein biletystä, prle. 19.5. on päälääkäri, 21.5. on osaston illanistujaiset (tämä on P-P:n eufemismi asialle). Olisiko tuommoinen viikon kestävä juomakausi mitään? Täh? Että ette jaksa, pyh, amatöörien hommia. Kyllä nyt kaksi viikkoa pitäisi ainakin kestää, jopa Lokistaniassa. Minä laitan tässä päivät ja teidät vielä järjestykseen myöhemmin! Sitten aloitetaan ryminät =E

------------------------------------------



Purrrrrrrrrmenta, kaiffat! No kyll on taas melkoset kissinpäivät. Meinaa mami eile antanu jauhist, ku se loppu oli sille evääks. Mutt mä sain sitä heekkupussimuanaa, semmost pupuu meinaan. Ei elävää sentäs, vaa pussis. Hurrrrjan hyvää. Ja sitt tiätty napikoit. Suulist mä otin taas partsill aika pitkää illall, vaiks nyt ei ookkaa ihan hellett. Kuiteski lämpöst, ku tuall ei tuule. Sitt me leikittii mamin kaa. Mä pistin sen ettii kaikki mun pallit, ehheh. Se haki kyll, joo, vaiks se vähä märisi. Ne oli jömmas ton klahvisoffan alla kaikki. Se joutu harjan kans vetelee ne siältä, eihä se sinne päässy muute. Ja sitt mä vähä pelasin palloo ja joikasin ja huusin. Päiväll mä laitteli vaa matot uutee järjestyksee, ett mamin ois kivempi tulla kotii. Ku ne on kivast sillee kurtuss, se konpastelee aika vinkeest ja sen suust pääsee melkost tekstii. Mua vaa nauratti, ku ei se sillo kummiskaa oo vihane! Tänää, hei, mamiiiiiih – tehtäiskö donarileipii tai jotai? Ku tekis miäli kerta. Kyll se varmaa avaa semmosenki puuki, ku mä kerta pyydä. Sitt se eile illall viälä haajatti mua sill karvatunpul, viäläki lähti vähä kaavoi. Enkä tykänny, ku se haajas massuu. Siit mä sanoinki rumast sille, en kyll hyäkkiny. Nyt mä alan olla aika fiinis kuasis jo! Kiva, gimmat diggaa ja mullaki on parempi olo. Vaiks kyll mä eilenki salaa sitt järsin mun masukaavoi viälä. Mami sanoki siitt, ett ei sais. Mutt ku tarttee! Ett näyttää hyvält. Mitä ei kunnon kolli tekis, ett näyttäis hyvält, täh?



Täss mä päivystän illall partsill, sillee tarkistan, ett kaikki on kondikses. Mutt nyt tarttee saada muanaa, mamiiiiiiiiih! Huamisee vaa... ja klifffaa viikendi alkuu kaikill!

-----------------------------------

Vincent, ruokaa on taatusti tulossa sekä nyt että illalla!

Päivän slogan: Turha iskeä päätään seinään, jos seinä antaakin periksi

Päivän biisi: The Party

Luettua: Paul Rusesabagina ja Tom Zoellner – Hotellinjohtaja, tositarina siitä, miten Ruandan kansanmurhan aikana tämä kaveri pelasti yli tuhat ihmistä hotelliinsa ja piti heidät turvassa. Tiivistetty Ruandan historia sekä taustoitusta asioiden nykytilaan. Rumia ja ikäviä tapahtumia, kerrontaa siitä, miten ystävät ja naapurit tappoivat huoletta toisiaan propagandan iskiessä täysillä. Hotellinjohtajana kertojalla kuitenkin oli erilaisia lahjomis- ja neuvottelutaitoja, joiden ansiosta siis ainakin osa pelastui, heimosta riippumatta. Suosittelen, ei niinkään kirjallisten arvojen vaan historian vuoksi. Kuka tunnustaa edes kunnolla tietävänsä, mitä Ruandassa on aikaisemmin tapahtunut ja mistä esim. nämä tapahtuvat oikein saivat alkunsa? Eli ihan yleistiedon ja inhimillisyyden nimissä (toivottavasti) faktaa!
 
                                        

                                            PIRSKATINMOISTA PERJANTAITA!

Nopeaa toimintaa – sain Varastolta eilen työsopimuksen vuoden loppuun asti, kirjallisena siis, virkamääräyksen. Ei paha, ei ollenkanas! Kyllä tässä taas jaksaa sitten vänistä ja kirjata ostoksiaan (aleja, päättymättömiä retkiä Hakikseen jne.), manata P-P.n maneereja ja pilkun seksuaalista hyväksikäyttöä sekä kastijakoa, alleviivauksia ja niittauksia. Näin siis jatkamme harjoituksia ja odotamme seuraavaa palkkapäivää, jolloin näen, tuliko mitään korotusta sen aikaisemman neuvottelun tuloksena. Minä olen sitä mieltä, että jopa tällä liksalla Welhotar alleviivaa ja niittaa ihan kiltisti ohjeiden mukaan, jos se siitä kerran on kiinni ,>

Mutta asiaan! Mitä karmeaa onkaan tapahtunut? Ei, ei pelkästään Oharilassa, ei. Ne ovat nyt täälläkin ja vieläpä sisätiloissa. Tehän tiedätte, ne pienet, mutta kasvavat, punahiippaiset oliot puutarhassa. Toisinaan ne näemmä ilmestyvät myös sisätiloihin. Arvelen syynä olevan näiden triffidikasvustojen. Katsokaa, tuolla!



Kaiken huippu on se, että nämä ovat kestäneet perinnönjaon ja kolme muuttoa. Täällä huushollissa on mennyt rikki useita lautasia, kuppeja, laseja ym. Täällä on hajotettu tuhannen sukupuolielimen päreiksi myös iso sohvapöytä. Täällä on rikottu täysiä ja tyhjiä pulloja. Mutta mitä tekee puutarhatonttu paskimmalla mahdollisella paikalla, juuri sopivasti liukuoven vieressä, imurin tönittävänä, kaikkien jaloissa potkittavana? Pönöttää irvokkaan valmiina, ilman kolhun kolhua. Että risoo, sano. Kaverinansa on vielä tuo saastainen ja niljakas sammakko, jonka sentään olen onnistunut vangitsemaan kukkapöydän sisään – se ei pääse pakoon. Mutta mitä tekevät tonttu ja kissa öisin, siitä ei ota kukaan selvää! Pahaa pelkään, todella pahaa. En kuitenkaan uskalla tehdä mitään järin radikaalia, koska tonttuarmeijan kosto on kaamea. Välitänkin syvimmät osanottoni teille, jotka myös ovat törmänneet ao. vihulaisiin. Armotonta menoa. Hui, pelottaa!

Arvatkaas mitä (ja Elma silmät kiinni), minä tilasin uudet halvennus-Crocksit, kirkkaan punaiset ,D Juu, kun ne nyt vaan sopii meikäläisen jalkaan eikä muu sovi. Hiljaa siellä! Eipäs yritetä poistaa toisten postausta, teillä ei ole mitään oikeutta sensur

Niin, ajattelin ostaa myös valkoiset, pitsiset nilkkasukat. Minulla on jo sellaiset, joissa on valkoista röyhelöt ja pikkuisen pitsiä, mutta jos ihan kokopitsiset kuitenkin. Tästä myöhemmin sitten postausta Lumppuihin ja Lureksiin, toki, toki. Koska Minä olen sen arvoinen *virn*! Siitä tulee myös niin tyttömäinen olo, olen ehdottomasti sellaisen olon tarpeessa. Ajatelkaa, miten ao. yhdistelmä tulee pukemaan käytävillä lengottavaa Welhotarta kaikkinensa, antaa ikäänkuin pikantin yksityiskohdan jo nyt tunnistetulle toimistopellelle. Väsyttää, ketuttaa, särkee, juilii ja jomottaa. Kantapää on erityisen pahana, samoin jalkapöytä, arghhhhh. Kirjatkin ovat vähissä! Olisikohan jotakin muuta erityistä valittamista.... juu, no, en nyt kehtaa, säästetään vähän huomiseksikin. Eihän tätä lokia kukaan tunnista, jos minä en valita enkä vänise.

Edelleen Blogilista toimii huonosti ja näyttää älyttömiä tilaajamääriä ja lukijoita, puoleen ja toiseen. Ei haita, korjasin jo linkkilistojani tuolla muualla. Kyllä melkein kaikki ovat jo löytyneet muutenkin, vain pari unohdin etsiä. Tuli taas jossain vaiheessa pieni kiirus työ-nimisellä virkistysalueella. Sinne sitä pitäisi kohta taas vääntäytyä. P-P kuljeskeli tuossa iltapäivällä pitkin käytäviä ja kyseli kesken olevia juttuja itsellensä. Ziis, että mies haluaa kaiken tehtyä ennen lomaansa, jopa muiden työt. No, ensi viikko sitten eletäänkin kuni pellossa – ilman pomoa, sijaistajana virkaiältään vanhin vastaava. Oikein mukava leidi, että näin ,D Mitäkähän poikkeavan älytöntä sitä mahtaisi keksiäkään – ehdotuksia otetaan vastaan.

-----------------------------------


Purrrrrrrrve, kavrut! Hei, vähäks mamiskaa nolotti se eiline partsijuttu. Sen verra, ett mull on ollut sitt oikee kissinpäivät. Sen piti duunaa sitä valkost höttöjuttuu safkaks, nii ei se kehdannu. Kerta sill oli jömmas kasa jauhist, monta kasaa. Nii ni sitt se ottiki biiti jauhist sulaa. Kerranki sulatti sen kunnoll, ett mä sain siit oman osuuden. Hei, sain oikee ison kunnollisen biitin – ai ett se oliki njamskista. Sitt mä sain kans sänkypaijatust pariinki kertaa ku oikee nyhjäsi mamin nassuu vaste ja tönin sitä. Hihih, pussasinki sitä sen ihmiskuanoo =O Se oli ihan moilasena, en mä yleesä sillee. Mutt pitihä sitä kiittää, ku saa hyvää safkaa kerta. Ja nyt aamull tuli vahinkos tuplakalkonit, napikoit vaa tavisannos. Nii sitä pitää, mami. Kyll me kavrui ollaa, hei! Ai nii, sitt pitää kertoo kaikill kisseill, ett se tosi hölmön näköne kaavatunpu tekeeki näköjää terää kaavoill. Mami nyt pari kertaa sill oikee kunnoll silitelly mua, nii melkee kaikki irtotuspukat o lähtenee. Ett ei oo paljo enää koinsyämää tuukkii. Mä näytän hyvält, jee. Kattokaas, ku mun noi peitinkaavat on semmoset kaunii oranssit, nyt ne näkyy. Ja noi valkoset pohjustuskaavat on puhtaat ja vanhat melkee kokonaa pois. Jos se pari kertaa viäl vähä siivoo, mä oon tooooosi hyvän näköne kolli. Ja jos joku väittää, ett muka matoi, nou vei. Mä aina näytän tämmöselt, ku kaavat lähtee. Mä oon sillo vähä pahall tuulelkii, niinku, ketuttaa, sanois mami. Kyll se taas puhu, ett sinne vetskullekki pitäis. Mutt vast kesäll, se sano. Siält se saa mulle sen rokotuspiiki ja sitt semmost matolääkett, ku laitetaa niskaa. Ei tarvii syärä väkisi mitää paashaa, se vaa levitetää tonne niskaa, ett mä en voi nuala enkä saa tassuikaa sinne. Ja se on siin, helppo nakkendahli. Ei mua se vetskukaa enää pelota, siälä on meill iha kiva kaveri, mein hovilekuri! Kehu mua, ett kyll mä voin sinne uuudestaa mennä. Tost taksomatkast en tykkää, onneks se on tosi lyhyt. Se on toss nii lähell, ett vaa radan toisell pualell. Mutt en mä mitenkää hinkuu sinne, mutt mami kummiski tekee sen, nii ett anti olla sitt vaa. No juu, ei laiteta nyt mun fotoi, ku tuala on noi tontu kuvat. Älkääkä sitt kertoko, mitä me yälä väsätää – ku kerta mamiska ei tiädä *pirullinen kollivirn*. Kliffaa päivää ja huamisee!

---------------------------------

Vincent alkaa taas näyttää silkinsileältä... oikein komealta, täytyy myöntää =D

Päivän slogan: Kyynikko tietää hinnan kaikkelle, mutta ei arvoa millekään!

Päivän biisi: Vaivaistalot

Luettua: Olov Svedelid – Myrskyn silmä, hmm, tavallaan ajankohtainen(kin) ekojännäri. Eletään v. 2010, ilmastolle tapahtuu outoja, maailma alkaa muuttua. Juhannuksen aikaan kovia pakkasia ja lunta Ruotsissa, tsunami Aasiassa ja maanjäristyksiä ym. muualla. Ilmasto sekoaa, mutta miksi? Tuhoutuuko maapallo, onko takana luonnollinen tapahtuma vai jotakin muuta? Tämä on julkaistu ruotsiksi v. 2001 eli kirjoitettu varmaan vuosi-pari ennen. Aika hyviä ennakointeja tietyistä asioista, toisista taas ei. Osa huvittaa, jopa. Kirja sinänsä on melko kömpelösti viritetty eli asiaa ja jännäriä sekaisin – joskus se toimii, tässä oikein ei. Lisäksi ja ikävä kyllä taas, suomennos on hemmetin kehnoa kieltä! Ilmastoasioista kiinnostuneille voisi olla mielenkiintoinen välipala, itse luin vain kun muutakaan ei oikein enää hyllyssä ole. Eli en voi ainakaan kehua, sopii luettavaksi paremman puutteessa.
 
                                                     

                                                    WIRKA-WELHOTAR

Onhan se ihan kiva, että näillä tiedoilla pelataan - muahhahaahh! Kelelauta =D

Statistiikkaa

Avainsanat

Kanavat

• Elämä, arki
• Huumori, ajanviete
• Paikallisuus

Ei hyväinen aika sentään, minen ala tähän - en!

                                          

                                            KOREA VAI KOREA? =o

 

               

On se sitten kiva, että heti aamulla pääsee haukkumaan jotakin! Uudistettu Blogilista nyt on ainakin ihan pärsheestä, epäkelpo ja omituinen. Sieltä on hävinnyt mm. omia suosikkejani ja muuta tarpeellista. Ai että, jospa olisitte jättäneet nuo sammot tekemättä, prle. Ei tuolla nykyversiolla tee yhtään mitään, ei sitten kerrassaan mitään. En minä ainakaan! Fyi! Olisihan se pitänyt arvata, että kun Erään Tahon tahmatassut sinne pääsevät käpälöimään... Milloinkas alkaa sitten lokisensuuri? Kai sekin on jo suunnitteilla? Ja muukin tarkkailu, ikäänkuin yhteistyössä erään valtiollisen elimen kanssa? Argh! Onneksi olen laittanut pikavalintoihin suuren osan seuraamistani lokeista, siellähän ne olla köllöttävät. Hyvä! Hae-toiminto ei eilen ainakaan onnistunut. No, osan löydän muiden lokien linkeistä. Turhaa väkertämistä tämä vaan taas tuottaa lokikansalle. Olisitte tekin kokeilleet ensin vaikka rotilla!

Olipa eilen taas kiirus päivä Varastolla. Ihan ensiksi otin selvää jatkoista – kaikki tahot lupasivat 101 %.sti jatkot, joten luotin siihen. Infosin Herjaamolle, että en tule enää takaisin. Suurimpana syynä muutto ja 70 naisen jengiin ujuttautuminen – ei sovi minun ajatuksilleni, ei ollenkaan. Samoin sijoittuminen ehkä jopa kuuden hengen yhteistilaan, nou vei, ei niissä töissä, ei todellakaan. Muitakin syitä on, mm. määräaikaisuus, nepotismi ja muutama muu, joita en viitsinyt suoraan ilmoittaa. Mielestäni en kaikkiin näihin, ainakaan vielä, ole Varastolla törmännyt. Päätin siis yrittää kotiutua tänne toistaiseksi. Niin Welhotar siis väänteli hiki päässä hommia ja vielä lähtiessä hra P. pyysi jäämään. Kysyin, mihin asti pitäisi olla. Koska hän ei osannut sanoa, sovittiin, että hoidan tosikiireiset aamunkähmeessä ennen hänen tuloaan, hän tekee ne muutoin valmiiksi etukäteen. Yritin selittää tätä taksojuttua, että se ei todellakaan tule tuosta Pazilan tolpalta soittamalla ,D Kaipa hän lopulta ymmärsi, että en noin vain voi tilata mitä vain taksia mihin aikaan tahansa. No, on ainakin jotakin heti odottamassa. Kiire tulee muutenkin, P-P jää lomalle ja pari muutakin esihenkilöä. Hankalia asioita pyritään näin ennen kesää myös siivoamaan pois kuleksimasta. Että ei minua varmasti turhaan ole tuonne palkattu. Uskon tekeväni ainakin sen, mitä tarpeen on.

Vasen koipi heittäytyy aina vain hankalammaksi, nyt sitä särkee jatkuvasti tuosta jalkapöydän päältä ja jalkapohjasta (pelätty PF iskemässä... ehh). Muu normivihlominen ja särky jatkuu ennallaan. Koipeni tuntien tämä tietää jossakin vaiheessa karmeaa ranskanpullajalkaa ja kovaa särkyä, mahd. sairaslomaa. Ei kiva, eikä sitä voi estää kuin varomalla ja lepuuttamalla. Se vaan ei näytä kovin aktiiviselta muiden mielestä, tietenkään. Pitäisihän sitä liikkua! (Millä prkeleellä, kysyn vaan?) Päälääkärille sain ajan n. 1.5 viikon päähän. Hän oli perunut ajan kokouksen takia. Ihan kiva, onko laitaa Hyyssissä – kysyy tämä ja ihmettelee? Jos olisin tosi masentunut, sairas ja loppupuhkipoikki, olisin ehtinyt jo hautaan moneen kertaan! Kuka siellä oikein vastaa näistä asioista? Olisi kirveelle töitä, sano. Pitäkööt tunkkinsa!

Taidan kohta mennä laittamaan tofua marineeraukseen. Illalla pitäisi laatia jotakin eväsruokaa vielä pariksi päiväksi. Siis tofua ja vihanneksia, kun nyt syötiin pari päivää roipentelia. Onneksi tuo maustekollegio pelastaa paljon eli ruokiin saa vähän eri ilmettä ,D Silti leidit jatkuvasti kummeksuvat tuoksuja ja koostumusta. Kateellisten panettelua, sano. Itse ne riipivät jotakin valmispaistoksia ja –keittoja, joku harva omia tuotoksiaan kuten minäkin. Kenenkään ruuat eivät vain haisu niin hyvälle kuin meikäläisen *nostaa nokkaansa*, eivätkä myöskään aiheuta samanlaista hämminkiä ja keskustelua =D

Hmph - tulipas taas sekavaa postausta, anteeksi!

------------------------------------



Purrrve, kavrut! Tiätteks te, mä olinki yän partsill – hei ihan koko yän. Orja laitto jossai vaiheessa oven kii, ku sen miälest oli vähä galsa. No, kyll se vissii tsiigas, mutt mä olinki jömmas. Ett mä olin niinku vankin partsill! Oisin mä päässy sisää, jos mä oisin viittinyt jolista tai rämpsyttää noit kaihtimii. En jaksunu, ihan hyvä tuall oli goisii. Kukaa häirinny eikä siälä mikää galsa oo. Vähäks mamiska ihmetteli, ku mä tulin siält ku se avas dörtsi. Aatelkaa ny, pikkukissi jätetty ilma ruakaa moneks tunniks ypöyksin partsill. Hesyyyyyyh, tuu apuu! No ei tartte, kerta mull ei ollu hätii. En viittiny nääs nostaa metakkaa yälä. Ja kliffaaha siäl oli, kaikkii äänei ja haisui sai ihan rauhass tutkii, nih kerta. Nyt toi mami sitt höösäs ruakaa ja napikoit ja heekkui, tsihih. Pitäs parempaa hualta, ettei kissa joudu häviksii. Kyll se sano, ett se ihmetteli ku mä en aamull ollukkaa sänkyss =O No nyt muana kyll maistuu aikastas hyvin, meinaa.. Ja taidan kohta painuu goisii oikee kunnoll, basee tai mamiskan sänkyy, hei meinaa ku se lähtee duunii. Täss mä oon eile illall mein partsill – ennen ku mut siis lukittii tahaltee ulos.



Omituisen näköne mä oon tos, tsiigaan mist joku ääni kuuluu ja seison mun koritualis. Ett ei muuta. Nälkäääääh, mamiiiiiiih! Huamisee...

---------------------------------

Vincent, ei ollut tarkoitus. Katsoin tarkkaan, että et ollut parvekkeella illalla, missä hitsissä piilottelit?

Päivän slogan: Ihmiset ovat niin hulluja, että olisi vain yksi hulluuden laji lisää, jos ei olisi hullu!

Päivän biisi: Ain't That Peculiar

Luettua: Nina Banerjee-Louhija – Tiikerinhetki, kirjailijan parempia teoksia taas. Tosin tässäkin on monta näkökulmaa, äidin ja tyttären suhde, muut perheen sekavat olomuodot, elämä yleensä ja varsinkin kuolema ja itsemurha. Mukaan on sekaantunut vielä perintöä havittelevia sukulaisia, kaunis kissa sekä äpäräpoika. Lisäksi romaani sisältää muutaman novellin ”päähenkilön” kirjoittamana. Eli sekalainen, mutta luettava ja jopa vähäsen koukuttava kirja tällä kertaa. Kirjailija ei kylläkään välty maneereiltaan ja sen huomaa, valitettavasti. Lisäksi näinkin lyhyessä opuksessa tiivistäminen olisi ollut tarpeen, tai sitten kunnon laajennus ja taustoitus. Silti suosittelen, mehevää kuvausta tekstiilitaiteilijan rakkauksista ja elämästä sekä kuolemasta ja läheisten ajatuksista. Kaunista kerrontaa Italiasta, maalauksellisia maiseman ja luonnon kuvauksia.

                                                 

                                          KELPOISAA KESKIVIIKKOA!

Minulla on kyseenalainen ilo ja harvinaislaatuinen kunnia ilmoittaa, että en palaja Herjaamolle. Viestitin juuri asian eteenpäin. Minulle luvattiin täällä 101 %:sti jatkoa. Welhotar pysyy siis Varastolla (onhan täällä edes silmänilona nuo nuoret pojat!) toistaiseksi...

VARASTO-WELHOTAR!

No nyt pitäisi tehdä päätös – ja pikaisesti! Herjaamolta eilen kovasti kyseltiin, josko olen tulossa takaisin kesäksi, tarvista ilmeisesti olisi. Varastolla oli niin pirullinen kiire, etten ehtinyt saada päähenkilöä kiinni. Olisin tarkistanut heti, pitääkö P-P:n lupaama jatko paikkansa. Jos pitää, minähän jään! En minä jaksa mitään muuttoa ja hässäkkää sen akkalauman (tsorry!) kanssa, en millään. Kuvitelkaa nyt, n. 70 naista samoissa, ahtaissa tiloissa. Siitä ei hyvää seuraa; riitaa joka asiasta, mm. töiden jakautumisesta. Alkaisin taas voida vielä huonommin. Joko jään Varastolle tai heittäydyn juomaan, kuten muutkin malmilaiset ,>

Josta taas tuli mieleen, etteivät muut kuin tutut juopot soittele. Ainoastaan Belgarion – no hyvä, että edes hän. On ollut äärihiljaista, mutta suht viihdykästä. Kunhan kirjoja riittää, minä en pahemmin valittele. Ja ruokaa. Viinaakin on kaapissa, jos alkaa kupituttaa oikein rajusti. Kissa ainakin pitää minusta (-> lue, on tyytyväinen ruokintaansa!), jos eivät muut välitä. Suorastaan odottaa kotiintuloani *virn*, että pääsee katselemaan ruuanlaittoa ja printtausta. Ne ovat nykyisin Vincentin suosikkihommia, napikanmetsästyksen lisäksi.

Jahas, päälääkärin prlekin peruutti TAAS aikansa. Minen jaksa. Soitan sinne tänään, että ottakoon meiliyhteyttä, jos tarvis on. Minä en pysty enkä voi jatkuvasti sumplia omia vapaitani hänen mukaansa. Nytkin ehdin juuri infota P-P:tä, että olen lekurissa, niin jo taas sekin pitää perua. Uudesta ajasta ei tietoakaan, menee varmaan taas kuukauden jollei parin päähän. Minulle kun eivät työn takia ihan joka päivä sovi, tiistait ja torstait eivät lainkaan. Ple, ettei se nainen voi ottaa huomioon sitä, että olen ihan oikeassa työssä ihan oikeassa työpaikassa! Näitä vastaanottiaikoja on nyt sähläilty ees-taas useampaan kertaan. Ketuttaa, eikä ihan vähänkään. Taidan heittää koko homman sikseen. Jos tarvista on, hoidan asiaa myöhemmin. Minen jaksa tuollaista sähläämistä, kyse on myös minun uskottavuudestani ja työstäni, kelelauta, nih!

Ai niin, tiedoksi ystävät, ei, en minä saanut edes puupatukkaa ;D Pahempi juttu, ajatelkaa, ei edes patukkaa tarjolla *nyyh*. Vappu ja kaikki....

Kummisetäkin kävi sitten eilen. Omien sanojensakin mukaan hän muistutti pystyyn nostettua sikaa. Avain ja kännikkä ovat edelleen kadoksissa. Tarjouduin sulkemaan sim-kortin väliaikaisesti soittamalla omalla puhelimellani, mutta hän ei suostunut. Maksaa liikaa, kuulemma. Minä nyt yritin selittää, että jos tämä kaveri (vaikka rehdiltä vaikuttikin) soittelisi muutaman ulkomaanpuhelun, olisi laskukin isompi. Ei, ei käynyt. Hän aikoo tänään käydä ihan itse sulkemassa korttinsa. Ja jospa kännikkä salaperäisesti jotenkin löytäisi hänen luokseen takaisin =O No, mitäpä minä siihen. Vähän kyllä jäykistelin, yritin selittää myös tiettyjä totuuksia. Nyt hän nimittäin alkaa myös näyttää siltä, että juo päivittäin. Vaikka ei sitä varmasti outo heti huomaa, varmaan työhaastatteluissa tms. tilanteissa asia voipi olla toinen. No, hän odottelee vielä vastausta siitä yhdestä paikasta, jota haki. Toivottavasti hän saisi nyt jotakin työtä edes vähäksi aikaa, ei tuota kestä kohta kenenkään fysiikka. Erosimme kuitenkin sopuisissa väleissä. Mies kuitenkin erittäin humalaisena, taas...

Varastolla tosiaan pitää äärimmäistä kiirettä. Muutama hyyppä on menossa koulutukseen ja P-P jäämässä lomalle viikoksi. Työkaveri on jo lomalla. Meitä on siis kaksi rottaa vain työssä, toinen on lisäksi lyhennetyllä työajalla eli tekee n. 6 h päivässä, viikkotyöaikana siten, että määrä tasoittuu viikon aikana. Minä nyt sitten joudun tsekkaamaan kaikki ajoitukset niin, että hän ehtii tehdä tietyt hommat pois, ennen kuin häipyy kustannuspaikalta. Millintarkkaa ajoitusta siis – tästä eivät kaikki kyllä pidä. Eli asetan hommat tärkeysjärjestykseen itse, periaatteessa tulojärjestyksen mukaan, mutta kiireiset ajetaan suoraan muiden ohi. Tässä on turha tulla vänisemään, että haluaa nimensä kirjoihin tälle viikolle jostakin muusta syystä.... Welhotar pääsee kerrankin sanomaan NOUP! ,D

-----------------------------------



Purrrrve, kavrut! Hei, tiätteks, nyt mami löys jotai iha omituist.Tai siis me saatii semmone tumppu >o< Mami jotai naureskeli ja sano, ett nyt voidaaki alkaa karvoje tumputtamine. Enkä mä vaa hiffannu. Joohei, just joo. Siis hei, se on semmone kumihanska, joll toi silittää mua ja mun hianot kaavat tarttuu siihe. Ett ei niinku haajateta enää olleskaa. Ku mä en kerta siädä sitä haajaa, ni mami ajatellu, ett jos toi kävis. Vähäks tuntu oudolt, ku se eile treenas vähä sitä. Mutt kaavat se kyll siappoo nopeesti. En kyll hirveest tykänny. Pakko kai se on kummiski kestää, ku joteski noi kaavat pitää saada pois. Muute mä joudu syämää ja oksuu koko satsin täss pikku hiljaa. Eikä must itestkää oo hirmu kivaa oksuu. Nii ett kai me sitt vaa tumputetaa *huoh*. Jesh, eile sain sitt broiskuu, oikee njamskista, mutt liika vähä vaa. Orja teki itellee ison sammion siit semmost haisulisafkaa. Mä sitt vaa muutama biitin sain, epist, niinku. Jos se tänää avais vaiks pussiruakaa, edes.... Vaiks mun kaavojen takii. Mamiihh – hei, kaavatki vois paremmi, ku sais kunno ruakaa. Se on ollu taas vähä hualissaa must, ku mä näytän nii koinsyämält ja tavallist hoikemmalt. Nimittäi ku mult lähtee paljo kaavoi, mä näytänki vähä hassult välill. Niit tuppoi ku on ympäriisä. Enhä mä mitään kipee oo. Ruaka maistuu ja eilenki mä leikitin mamii illall. Ihmeest se jakso hakee mun mylpyröit. Ett tämmöne juttu meill täll kertaa, ihan uus ja outo. Kattokaa ny, hirrrrrmu iso tunpu ja mä, aikas karmee foto, mutt toi saanu parempaa. Mä vähä viäl välttelen sitä.




Mmm, tota, ei se kyll oikeestaa mikää hirvee kapistus ookkaa >o< Huamisee...

----------------------------------

Vincent näyttää paljon siistimmältä tuon karvatumppukäsittelyn jälkeen =D

Päivän slogan: En halua olla hyvä ihminen, mieluummin kiinnostava!

Päivän biisi: Kalteritango

Luettua: Katerina Janouch – Läheinen, juu, tämä on niitä virtaheponen olkkarissa –juttuja. Mies muuttuu holistiksi ja narkkariksi. Nainen kestää ja perhe hankkii lisää lapsia korjatakseen tilannetta *huoh*. Tilanteen korjausyrityksiä myös seksillä, lahjoilla, riidoilla ja muilla tavanomaisilla keinoilla. Ei, minä en pitänyt tästä. Joku voi saada jotakin uskoa siitä, että lopulta läheisriippuvuus tunnistetaan, hoito tehoaa ja perhe elää onnellisena jne. Kuitenkin, asenne on sitä luokkaa, jota itse inhoan. Käsitelkää siis oman järkenne mukaisesti ja muistakaa, että tämä on kuitenkin kirja – ei oikeaa elämää välttämättä! Ja jälleen kerran luennassa Torgrim Eggen – Sisustaja, ai että, Welhotar pitää tästä ja suosittaa kaikille. Sisustussuunnittelija toimii, köh, viime metreillä vähintään erikoisesti. Olen hinkunut kirjaa hyllyyni sen ilmestymisestä lähtien, vielä en ole edukkaasti onnistunut löytämään. Ehdottomasti lukemisen ja hankkimisen arvoinen, sen verran kipeää juttua tästä irtoaa – lukekaa ihmeessä!
 
                                       

                                            PÄHKÄILEVÄÄ PÄIVÄÄ!

Ai että väsyttää! Ei pelkästään se, että tämä on taas Se Aamu. Yöllä, täsmälleen klo 00.00 (tarkistettu kelloraatiosta) kännikkäni soi, Kummisetähän se siellä. Umpikumarassa, väittää hukanneensa kotiavaimen ja pyytää minua heittämään vara-avaimen partsilta. Ei se mitään, minä sitten puoliunessa etsimään avainta ja partsille: miestä ei näy missään. Soitin hänelle, hän olikin vasta tulossa, kaveri auttaa. Menin uudelleen ulos, siellä toinen mies toista raahasi. Kummisedälle ei leveä katu rittänyt lainkaan. Eikä kaveri huomannut minua, kovaa en uskaltanut kiljua. Kesti melkein puoli tuntia, ennenkuin sain avaimen heitettyä ja selitettyä, minne mies piti viedä. Ystävällinen kaveri, lähes selvä, virolainen mies tuosta naapuritalosta. Jaksoi vielä naureskellakin – vähäsen. Minua ketutti ja nolotti Kummisedän puolesta... Arghhh, enkä tietenkään saanut enää kunnolla unta. Se vähä, minkä sain nukuttua, oli täynnä painijaisia. Minulla taitaa tänään olla painavaa asiaa naapurille!

On tuo taksojen telliminenkin vaikeeta, ei viitsisi enää! Hitsi, jos minä tilaan joka aamu ja ilta noudon samaan aikaan eli 6.45 kotoa, 15.15 töistä, ei ainoanakaan päivänä tule edes ehdotuksia tähän aikaan. Aina myöhemmin, vähintään 10 min. myöhemmin. Käytännössä se tarkoittaa, että seisomme ruuhkassa 20 min sekä aamuisin että iltaisin – se Hakamäentien ns. uudistus, katsokaas, se tekee tosi pitkän jonon juuri Pasilaan meneville/tuleville. Jos takso tulisi tilaukseni mukaan ja hakisi myös, ehtisimme pois ruuhkan alta. Voi villu – kyllä ois Iisalamessa kirveellä töitä. Tämä tarkoittaa sitä, että on otettava taas luettavaa mukaan ja kuunneltava kuskien kiroilua! Ei ole minun vika. Kas, kuuden (-> 6:n) meiliviestin jälkeen alkoi tuo ruuhkahomma mennä leidille perille ja sain uuden listan, jossa, kas kummaa, nouto on 6.44, vaikka se ensin oli 6.55 ”kun Järjestelmä niin sanoo”. Minä kerroin, mitä Järjestelmälle voi tehdä... köh... Katsokaas, kun leidin mielestä Järjestelmä ei ymmärrä, että haluan tilauksen vaikka 6.44 mieluummin kuin 6.55. *huokaus* Onko se nykyään aasiakaspalvelussa ajatteleminen ihan itse ikäänkuin kiellettyä? Nimittäin toinenkin asia, tässä heti alla.

Hah – lähetin kysymyksen Sampopankkiin noin kiljoona viikkoa sitten siitä uudesta kortista. No, nyt lopulta tuli vastaus eli ei tarvitse uutta tunnuslukua. Villu, olisi sen voinut kertoa kirjeessä ISOLLA, että ei turhaan olisi odotellut. Kokeilin korttia, ei toiminut 1. kerralla. Pidin tauon ja kokeilin vanhaa korttia, ei toimi enää lainkaan! Kokeilin uutta korttia, nyt toimi. Olipa jännittävää – varsinkin kun Hörhö kälätti täysvartalopuudutuksessa vieressä odotellen rahojaan. Oi kiitos, armas pankki, kyllä minä nyt olen ilokas, että saan omia rahojani sieltä ulos. Mietin kyllä kovasti, siirränkö palkkatuloni (tiedättehän, sen mahtavan Varastolta tulevan kuukausiavustuksen, joka juuri ja juuri riittää taviselämään) toiseen pankkiin, sinne missä on satasen jemmatili ,D Mietitään! Odottaisin kovasti nyt tältä pankilta jotakin muutakin, kuin anteeksipyyntökirjettä ja lupausta 4 kk:n palvelumaksujen perimättä jättämisestä. Niissäkin oli katto eli kokonaan ei korvata. Jostain syystä minulta menee yli 3 juuroa (palvelupaketti, muahahaaahaah!) ja nuo korvaavat vain 2.90 juuroa/kk. Tai siis jättävät perimättä.

Onneksi lauantaina kaiken muun touhun lisäksi myös siivosin, ei jäänyt eilisen hommiksi. Paitsi kissaoksut ja normihommat. Niiltä ei voi välttyä. Koko viikonlopun aika perhananmoinen särky ja kipu häiritsi ihan kaikkia toimintoja. Eli makaamista, lukemista ja nukkumista. Nukuin ja näin TAAS unta Varastosta =O Lisäksi väninöin vanhoja. Ankeita juttuja. Nukuin ja söin lisää. Ihminen ei voi olla liian rikas eikä liian laiha. En minäkään voi lukea tai syödä liikaa, MOT.

Tämä lopettaisi nyt tämän valituksensa tähän ja lähtisi etsimään jotakin vaatetta päällensä!

---------------------------------


Purrrrrrrrrrrmenta, kaiffat! Mä jo ihmettelin, eiks toi orja herää tänäänkää olleskaa. Aina joutuu herättää sen. Yälläki se hepuloi hereill. Ja joku huuteli tuala alhaala ja sillee. No, mä pistin kyll äsken paremmaks. Mä vedin oikeen isot hepulit nytte. Ja sitt mä painuin partsill, hyppäsin koritualin selkämyksell ja annoin palaa: Mrouuuuuuuuuhjaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaah! Oikee semmone kollijoikasu, ett mamiki pelästy. Ei tuu kukaa kissi ainaskaa tänne vinkuu, varmana nih. Oli se semmone ääni. Tottapuhuen, mä ittekki vähä pelästyn välill, ku must lähtee kokoon verrattuna aika makeet saundit, meinaa. Heekkui tullu eileskää, ku piäni biitti semmosest jostai kököst, ku toi otti eväkses. Ei sitä ollu paljo sill itelkää, mutt anto mulle kuiteski vähä. Sitt sain tavisruakaa ja kasan maitonapikoit. Mä oon nyt oikee pirtsakall pääll. Mamiih – muanaa mulle, ett mä pääsisin viäl vähä goisii! Nii päiväll mä voin vähä taas järjestellä noit mestoi ja maata partsill. Ne kyll puhu jotai sateest, mutt ei kai sitä koko päivän jaksa sataa. Nii ett loppupäivän mä voin venaa mamii, se lupas broiskuu tänää iltasafkaks, jeee. Eile muute meill ukkosti aikastas hyvi, salamoiki ja kaikkee. Mä istuin tuala ulkona ja tsiigasin päheenä. Yhtää pelottanu! Mamin entine kissi meni aina piiloo sillo, en mä vaa. Mä oon rohkee kissi, melkee aina. Joskus mami vähä pelottaa niinku enempi, jos se on vihaskana. Ukkone oo mitää sen rinnall.



Toss mä kattelen, jos se yks napikka kummiski ois pudonnu tonne soffall – jossai se on kyll... Huamisee!

-----------------------------------

Vincentin jolina tänä aamuna oli kyllä melkoinen äänitehoste *virn*!

Päivän slogan: Älkää häiritkö minua jokapäiväisellä elämällä, minulla on tärkeämpää juopoteltavaa!

Päivän biisi: Me juodaan viinaa

Luettua: Thomas Kanger – Kuolleessa kulmassa, aika perinteisen oloinen ruotsalaisdekkari. Aiheena tämä siellä suht suosittu maahanmuuttajien kohtelu ja siihen johtavat tapahtumat. Nyt on kyse murhasta ja ihmissalakuljetuksesta. Juttu paisuu ja lopulta ulottuu virastoon asti. Ihan kelpoista rikoskirjallisuutta, sellaista inhimillistä. Kirjoittaja lopussa mainitsee, että tarinan pohjana on osittain lähes 40 pakolaisen katoaminen mahdollisesti Liettuasta lähteneen laivan upottua (tai tultua upotetuksi). Suosittelen, tosin tämäkin aihe nyt alkaa olla jo käsiteltyä, uutta näkökulmaa voisi esittää enemmän. Laura Saari – Tyyppiteoria, no joo, tämä voisi olla vaikka jonkun lokista, ei pahalla siis. Mutta tämä on sellaista sinkku-hömppä-rajuaseksiä-äkkiämies –juttua, jota on lukenut jo käännettynäkin ihan tarpeeksi. Muka-hauskaa irrottelua sinkkunaisen ns. arjesta. No olen pahempaakin lukenut, mutta en silti oikein pitänyt. Sopii luettavaksi jossakin välissä, jos parempaa tekemistä ei ole. Ei nyt ihan inhokkilistallekaan asti pääse, mutta siinä välillä killuu. Ei ole Welhottaren makuun. Leila Simonen – Suska, toisen kerran luennassa ja kestää sen hyvinkin. Realistinen kotimainen rikostarina naiskomisarion arjesta ja erään hairahduksen seurauksista, jotka leviävät laajalle. Toki varsinainen rikoskin on olemassa ja sitä ratkaistaan. Hyvin tyypitettyjä henkilöitä, selkeää tarinaa, narsistin kanssa eläneelle voisi olla hyvä lukea tämä. Eli minä pidin tästä, vaikka ei tästä mikään hyvä olo tule, kaikkea muuta. Eli herkät ihmiset, kannattaa välttää tätä, sen verran raivostuttavaa psykologisointia tässä tulee esille, että voipi käydä itselle rankaksi. Welhotar kuitenkin siis suosittaa.

                                          
   
                                                   MAANANTAITA VAAN!                         

Näinä päivinä on tullut kahdeksan vuotta siitä kun:
- erosin exästä lopullisesti
- muutin Mellikseen; asunto oli ihana – sijainti ja naapurit paashaa
- jäin työttömäksi
- asuin tyhjässä, typötyhjässä isossa kaksiossa (oli siellä patja, kirjat ilman hyllyjä ja osa keittiötavaroista sentään sekä omat vaatteet)
- aloin ns. seurustella vakavasti W:n kanssa, kesällä muutimme yhteen
- aloin myöhemmin kesällä tehdä keikkatöitä
- aloin kalustaa asuntoa olemattomalla rahalla

Että sellainen kevät, kahdeksan vuotta sitten. Muistan kaiken erinomaisen hyvin, paskat, minulla mitään muistiongelmia näköjään ole. Ei todellakaan. Mieleen tulee hyvinkin yksityiskohtaisia asioita ja monia itkuisia iltoja ja öitä. Eri syistä. No – nyt on nyt ja asiat toisella mallilla, tavallaan. Monellakin eri tavalla. W. on kuollut, jota en silloin olisi voinut kuvitellakaan. Belgarion on armeijassa ja pyrkii opiskelemaan, joka tuolloin oli myös hyvin kaukana ajatuksissa. Varastolla työskenteleminen ei käynyt edes mielessä.

Mutta itse asiaan! Eli minua ketuttaa ja tällä kertaa vaihteeksi Lokistania. Juu, onhan se todella kivaa, että joku ”osaa” niin valtavasti, että koko sivu on täynnä glitteriä, liikkuvaa kuvaa, kaikkea maan ja taivaan väliltä, erilaista kursoria, mielimusiikkia, linkkejä ja mainoksia sinne sun tänne jne. Lisäksi itse asia, se ASIA, mitä te haluatte sanoa (oli se sitten ihan mitä tahansa) jää hitto soikoon PIILOON!!! Mutta jumalauta, jos joku teistä tästä itsensä tunnistava haluaa minun käyvän toiste sivuillansa, pankoon h...tin äkkiä pois ainakin sen musiikin! Ei ole hirveän kiva seilata netissä yöllä ja osua vahingossa sivuille, joista raikaa silkkaa paashaa (minun mielipiteeni siis) niin, että naapuritkin heräävät. Ei, en automaattisesti muista aina laittaa ääntä pois – ja juu, se on tietysti minun vikani ja makuja on monia. Mutta hei, ihan oikeasti! Se ei osoita mitään kenenkään kyvyistä tai taidoista, jos näitä härpättimiä sinne liian kanssa värkkää. Olen jo karsinut omiakin pois. Kohta palajan silkkaan puhtaaseen pohjaan, kelelauta, nih! Juu, jokaisen loki on jokaisen oma loki, eikä siellä tarvitse visiteerata jos ei halua. Mutta kiltit pienet höpönassukat – ajatelkaa, mitä teette! Tämän kerran, tämä kauniisti pyytää? Jookosta? Eikä oikeinkirjoituksen tarkistaminenkaan aina olisi pahitteeksi, jos nyt veemäiseksi ihmiseksi alan. Juu, en halua korottaa kenenkään kirjoituskynnystä. Minä teen mokia ja kirjoitan omalla tavallani, kuten kaikki. Mutta ihan siis... no joo, unohdetaan koko juttu. Tästä minä saan varmasti kuulla seuraavat kuukaudet jo! En kyllä ole yksin näiden ajatusteni kanssa, että tiedoksi vaan...

Ei, edellä kerrotuista syistä linkkilistaani ei juuri ole tullut muutoksia. Muuten vain toisinaan remontoin noita suosikkeja. Seuraan nimittäin jatkuvasti varmaan n. 80 lokia, joista tässä siis vain tod. pieni osa. Että älkää hermostuko, jos linkkinne häviää tai lisätään, teen vain pieniä tarkistuksia – en hylkää siis omiani ;D

Armas Belgarion tuli eilen avittamaan, kuten puhetta olikin. Kirjasto ei tarjonnut juuri mitään erikoista, hmph! Remontti, no joo. Uusia pöytiä, plittanat näytöt ja epäergonomiset uudet kirjakärrit – siinä kaikki. Risma suostui myymään taas 50 rosentin alella tipusuikulaa ja kalkonin jauhelihaa, kuljin laputtajaleidin perässä ja keräsin tarjoomukset. Liiterissä sorruin taas, siellä kun on nämä itämaiset viikot. Vihreää currytahnaa ja kiinalaista pikkelsiä, njam – pari juuroa yhteensä. Viikoksi taas eväksiä tarjolla siis. Belgarionille tarjosin sitä mitä pitikin; lohta, lohkopottuja, rakuunaporganoita ja kermaviilikastiketta, yesh. Njammm. Hirmuisen hyvää oli, kiittelimme toisiamme. Nuolimme häpeällisesti lautaset (ainakin minä tunnustan). Tandoorisekoitus muuten on hyvä yleismauste! Retkeltä löysin myös jo kolmisen vuotta hinkumani ison pyramidituijan parvekkeelle – katso, oi katso alla. Sitä ei ole vielä laitettu oikealle paikalleen ja oikeaan ruukkuun. Tyttö totutelkoon nyt ensin oloonsa ja ehkä ensi viikonloppuna loppusijoituspaikkaansa ,D Maksoi muuten Rismassa 5 juuroa, hei! Pakkohan se oli kiskaista mukaan, vaikka Belgarion yritti pistää hanttiin. Ei minua kyllä pitäisi päästää noihin kukkaostospaikkoihin, tuollakin oli kaikkea kivaa, grrrr.... Onneksi ei ole enempää tilaa. Tosin jo suunnittelin roudaavani töihin osan pensastosta. Kunhan saan sen jatkomääräyksen, harkitsen asiaa tarkemmin.
                 
                             


Omituista, näin jo toista kertaa unta Varastosta, lyhyen ajan sisällä nimittäin. En tiedä, miten tähän suhtautuisi. Käyttäisikö kulunutta sanontaa: mielenkiintoista. Hirveä trafiikki täällä muuten, tässä kello neljän jälkeen. Ihmiset tulevat kapakoista kotio, monet ihmiset siis. Jatkuva pulina kuuluu ulkoa. Ei siihen heräisi, mutta kun on jo valmiiksi tässä ylhäällä, sen kuulee. Vappu näyttää jatkuvan *virn*. Toivottavasti, hei, kaikilla ei ole työpäivää huomenna tai ette ainakaan kärsi sitten ihan hirveästä kankkusesta. Olen ystävällisellä tuulella siis tänä aamuna!

-----------------------------------


Purrrrmenta kavrut! Hei, tiätteks, taas Poika kävi täälä, mmmm. Ja mä sain olla taas sen viakus, vähäks on kliffaa. Sitt yks juttu ei ookkaa nii kliffaa, tuli käytyy heittää ihan snadi liru soffatyynyill jossai väliss. Tiätty toi yks huamas ja pistettii heti murinakone käyntii, mua sitt muistuteltii vähä siitt, ett mitä oikee sopii tehdä ja mitä ei. Ei oikee kiva, mä töppää näköjää aina! Mutt ku mua sillon taas harmitti joku, en nyt just muista mikä. Nii ni eihä sille sitt voi niinku mitää. En saanu ees fisuu eile. Noi vaa söi, se oli sitä punast fisuu. Hirveest teki miäli, mutt mä sain sitt jotai ankkahärpäkettä, oli juu seki iha hyvää. Söin kaikki. Makasin partsill taas ja illall vast tuli pöydän alle viilentää itteeni. Mutt sen ajan ku Poika oli täälä, nii ni makoilin sitt sen viakus ja kuarsasinki välill. On se kiva, ihan parasta! Nyt tekis miäli safkaa, mä sain jo heekut. Kyll kai toi mamiska antaa kissinmuanaa ees, turha kai täss mitää muuta on yrittääkkää saada. Sen verta se on pettyny taas mun juttuihi. Ollaa me väleiss, mutt sillee, niinku tota varovaisest. Noi toi muute semmose ison puun mein partsill. Kökkö juttu, ei sitä voi syädä! Vitsit, mä ihan luulin, ett tulis semmosii kukkeleit, ku maistuiski hyvält. Ei vaa tullu, mamiska sano kyll, ett tulee viälä lisää vihreetä. Mulle kans jotai, juu, ois ainaski kiva. Mä taidan painuu koht goisii lisää, ku sain kerta jo ton hereill ja sillee. Sitt voiki mennä relaan, jos nyt ensi vaiks sais jotai muanaa, ett jaksuu. Ja päiväll sitt lisää suulist – mun tarttee saada itteni rantakondiksee. Toss ylhääll on kuva siit puust nyt sitte, ei must. Et huamisee vaa...

----------------------------------

Vincent – Malmin vakituinen Pissiskissi, vaikka onkin poika!

Päivän slogan: Olen mestari kaikessa minkä pystyn sietämään.

Päivän biisi: Unelmia ja toimistohommia

Luettua: Carol Shields – Tavallisia ihmeitä, ai että, Welhotar piti tästä. Erinomaisia novelleja, tosin tämä on niin iso kokoelma, että mukana on muutama vähän kehnompikin. Siis niin hyvää tekstiä, ettei malta laskea käsistään. Lueskelin niin kauan, kuin valoa riitti eli pitkään ;D Suosittelen ehdottomasti kaikille. Yleensä välttelen näitä isoja novellikokoelmia hiukkasen, luen kyllä, mutta... Tämä oli siis erittäin positiivinen yllätys kokoelmaksi, vähäsen epätasaisuutta löytyy, mutta se ei haittaa. Toki olen pitänyt Shieldsistä muutenkin, tässä nyt vähän erilaisia näkökulmia. Kannattaa siis lukea!
    
                                             
 
                                     SIIVOAMATONTA SUNNUNTAITA!