Tiesinhän minä, että joku  sen joskus todistaa. Että minussa on oikeasti vikaa, geeneissä siis ,D Että tässä ihan todennettua faktaa *huokaa helpotuksesta*. Tosi  muuten on, että olen täsmälleen kuin toinen mummoni, pieni, pyöreä, vaalea (no joo, maantie), pitkähiuksinen kasvissyöjä =o Lisäksi tunnistin jo aikoja sitten kuolleen mummoni aivan pienenä valokuvista, vaikka en häntä ollut koskaan nähnyt. Ä. epäili jo jotakin welhotarmaista tuolloin, taisi pelästyäkin pikkuisen. Että sellaista nyt ensiksi alkuun, että rauhoitutte ja luulette, että tästä jatkuu leppoisa jutustelu. 

Se on kuulkaas puppua! Nyt lähtee katti talosta tai pysyy sitten arestissa päivät, perkele. Uuteen sänkyyn oli lastattu laivallinen täyteläistä kissanpaskaa. Klaffisoffan kaikki kolme tyynyä oli kustu huolellisesti litimäriksi. Ja kaikki tämä, vaikka ne on peitelty voipaperilla ja hajustettu vielä mentholilla. Niin että, täältä huushollista lähtee joko minä tai kissa, mikäli mitään ei tapahdu.  Hiukan liikaa jo meikäläisellekin. Päreet meni ja huusin #=)!(&&!&#((!)#=!!! täpöllä tullessani kotoon ja sitten pyykkäämiskone pyörimään. Just, pyörikin sitten koko illan. Minä en enää jaksa, en todellakaan. En hajuja, en jatkuvaa pyykkäämistä enkä tuota vittuilua. Ihan selväähän se, minä lähdin töihin jo toisena päivänä enkä jäänytkään hänen kanssaan nukkumaan kotoon. Lisäksi ei ollut oikeaa muonaa – perkele, en minä pysty muuttumaan kissanruuaksi sentään. Eli nyt tod. riitti! 

Töissä atk-hässäkkä jatkuu, ainakin joillakin. Itse jouduin tekemään töitä vain yhden tulostimen lisäämisen kanssa – se on nähkääs vähän omituinen juttu muutenkin.... Muuten kaikki on kunnossa ja säädettykin aika nätiksi, vähän vielä omia juttuja on kesken. Kyllä se siitä ja samalla tein vielä normityöt. Kelpoisa minä, ainakin vähän. Tosin juttuja jäi loikomaan ja odottamaan aamua, en millään jaksanut enää aloittaa isompia asioita lähempänä kotiinlähtöä. On sitten ainakin varmasti jotakin tekemistä eikä tarvitse tyhjin käsin kutvottaa, nih kerta! Silti olen sitä mieltä, että tuo temppu vaihtaa kaikki lomani aikana siitä ilmoamatta oli harvinaisen veemäinen. Kyllä talossa on tiedossa kotimeilini, josta tavoittaa. Jos joku olisi ollut suorastaan ystävällinen, olisi ehkä jopa voinut soittaa. Mutta, no, eihän se kaikille ole niin tärkeää eikä tarpeellista... Pasianssin pelaajia riittää meilläkin ,D 

Edelleen täysi lumikaaos sekä kototiellä että Varaston lähistöllä. Taksot kyllä kulkevat, mutta pysähtyminen ja minun pungertamiseni kyytiin ja sieltä pois on erinomaisen hankaavaa. Ketuttaa. Tosin eräs tummapintaisista kuljettajistamme oli yltiöpositiivinen ”Kyllä lumi lähtee, kun kevät tule *leveä smailis*....”. Arvatkaas, meinasinko sanoa pahasti – sitten mietin hetken ja olin hyvin neutraali. Mietin sitä loskan ja saastan sekä vesihötön määrää nimittäin, joka silloin taas on edessä. Argh. 

Muutoin ei mitään rapottavaa... eipäs kun, tänään käyn noutamassa postista ainakin yhden kirjan, ehkä jopa kaksi. Paketissa ei kerrota, snif. No, ainakin luettavaa siis loppuviikoksi. Kiva ja ziitos taas jonnekin, katsotaan sitten myöhemmin minne. 

Nukkuminen on jälleen äärikehnoa garmeiden särkyjen vuoksi; koivet ja oikea käsi ovat ottaneet jostakin oikein todella pahakseen ja särkevät jatkuvasti iltaisin ja öisin. En ole vielä siirtynyt ylimääräiseen Panacod-annostukseen, johon olisi lupa. Olin ajatellut kärsiä vielä vähäsen. Kohta on pakko tehdä jotakin, eihän tästä tule mitään. Eilen heräsin n. 45 min unen jälkeen ensimmäisen kerran. Sitten 1 – 2 h välein ja nousin ylös tuossa vähän ennen klo 2. Että sellaisia pitkiä ja rauhallisia yöunia täällä vietetään. Siinä oikein hermot lepäävät ja saapi taas puhtia ja jaksamista myös työhön, kelelauta! 

Ja jos ihmettelette, tänään kissa EI saa postausaikaa, ei todellakaan. Olen vieläkin raivona, noin suurinpiirtein ainakin. Mietin, mitä voisi tehdä. Kaikki, ihan kaikki on nimittäin jo kokeiltu! 

Taidan mennä ulos miettimään hetkeksi aikaa.... 

Just, koska kissi ei lokita eikä kuvaa tule, tarjotaan kaikille lukevaa Welhotarta täältä, Boteroa   tietenkin ;DDD 

Päivän slogan: Jos kotoelämä on pelkkää kissankusta ja paskaa, on aika harkita muuttamista tai muuttamista! 

Päivän biisi: I Hate Cats 

Luettua: Paolo Giordano – Alkulukujen yksinäisyys. Merkillisen kuulas, kaunis ja outo romaani, joka alkaa jo tytön ja  pojan lapsuudesta. He ovat erilaisia, omalla tavallaan – ehkä jopa vaarallisia itselleen, koska on vaarallista tuntea ja kokea. Viiltelyä, anoreksiaa, ulkopuolisuutta; tätä ei kuitenkaan sanota ääneen, se vain tuodaan kertoen esiin eikä aina niinkään hienovaraisesti. Suosittelen, erilainen romaani toiseudesta ja maailman kokemisesta eri tavalla kuin muut! Ja sitten sängyssä tietysti aivan loppusivuja Saarikoskesta *hmph, loppuu*...

MAIHAREILLA JA TIIKERITURKILLA MENNÄÄN, KUN PAKKO ON!

Ette varmaan arvaa, mutta Welhotar on tänään hyvin, hyvin väsynyt! Eilinen oli jättekamala päivä Varastolla. Siis että, ne menivät ja tekivät sen – ilmoamatta mitään... 

Kerroinhan, että saamme uudet keskusyksiköt ja myöhemmin sitten ohjelmapäivitykset. Ihmettelin jo silloin, eikö kaikkea voisi tehdä samalla. Tuolloin ei kuuleman mukaan jostain syystä voinut. No, ei sitten! Mutta kas, kyllä se vaan oli tehty. Aamulla, kun menin töihin, olikin ihan kiva ylläri – ei pääsyä koneelle. Uusi yleissalasana ei ollut tiedossani ja olin ensimmäisenä paikalla. No ei kun odottelemaan... kukaan ei ollut vaivautunut jättämään sitä tietooni torstaina (jolloin muut olivat sen meilillä saaneet!) ja miten minä meiliin, kun en päässyt koko prleen koneelle. No, siinä aikani manasin ja huutelin – sain taas muistutuksen, että ”hänelle ei kiroilla”. Hvtto, huusin perään, että en tarkoittanut ketään henkilökohtaisesti, mutta voisiko joku yst. kertoa, miten pääsen tekemään näitä prleen töitä! Usch! 

No, sain lopulta koneen auki ja kas – ohjelmistot sun muut härpäkkeet oli päivitetty! Juu, ihan kiva... ei vaan ollut kunnon ohjeita ja töitä isot niput. Tietysti kaikki omat jutut olivat häipyneet bittien taivaaseen; on se hyvä, että en säilyttele siellä mitään korvaamatonta. Kaikesta on kopio joko kotona tai palvelimella. No, siitä vaan hommiin ja pientä loogista päättelyä. Ette usko, mutta valmista tuli eikä mitään mokia ainakaan tietääkseni tapahtunut. Loppuiltapäivästä pääsin sitten jo vähän itse säätämään matolaatikkoani. Voihan vee, sanon minä! Asia oli hoidettu äärikehnosti, mikrotuki & apunsa olivat  helisemässä, suunnittelija pelasi pasianssia =O Meitä lähimikrotukia ei ole edes koulutettu (eikä sitä ole missään kerrottu), mutta ovellani juoksi myös väkeä. Kerroin vain, että hyvät ohjeet löytyvät sieltä ja täältä, kädestä pitäen kävin sitten myöhemmin jo näyttämässä mitä tehdä. Huh – no, onneksi tänään aamulla toivottavasti *ristii käsivarsiaankin* on aikaa leikitellä ja säätää mielinmäärin...  Mutta tosi ikävää tulla lomalta tietämättä asiasta tuon taivahallista, kelelauta nih. Melkein meni hermo, sitten tulin kylmäksi kuin kurkku ja vedin päivän läpi tuon kummempaa valittelematta. Eipä se olisi mitään auttanut kuitenkaan. 

Toinen ahin aiheuttaja ja oikeastaan melkein pahempi olivat jälleen kerran taksot! Tuolla kelillä ja näillä teillä ja työmatkalla oli aivan karmeaa, siis hirveääkin hirveämpää ajotyyliä. Lisäksi minut noudettiin ja jätettiin molemmissa päissä äärikauas, jotta sain kävellä nilkat lenuten kunnon höttölumessa. Missään ei ole hoidettu mitään kinoksia niin, että invataksi pääsisi kunnolla parkkiin tai edes pysähtymään. Lisäksi, kohtalon ivaa, kuskina olivat mamut! Ei siis pahalla – olisiko heille tyrkätty nämä ikäänkuin ajokoulutuksen nimissä, vähän tämä pisti epäilemään. Hyvinhän he muuten suoriutuivat, ei tuo keli eikä lumiesteiden putsaamattomuus heidän vikansa ole. Harmitti vaan, alkoi taas särkeä niin kirotusti... Äkkiä lumet pois – minä vaatin! 

Muuten ei mitään ihmeellistä. Sain lekotettua Hörhönkin kämpillensä lepäämään ja siivoamaan sekä etsimään erinäisiä papereita, jotka lupasin jossakin vaiheessa katsoa läpi *phuuuuuuh*. Ilta menikin vihannespataa vängertäessä ja kissan kanssa kalapuikkelia jakaessa. Juu, söin itsekin yhden ,D Hyvää oli! Serkuista ehdin hakea rootsin kurkkuja, adjikaa, mehua sekä sylillisen täisteräleib ja puuvilileib, jotka yleensä ovat maanantaisin 50 % alessa. Laitoin oitis pakkaseen – leipäjomma paras jömma. Täytyy käydä vielä toiste myöhemmin viikolla hakemassa muita appeita sieltäkin, nyt ei jaksanut ajatella kuin aivan pakollisia ostoksia. 

Että tällä tavalla käynnistyi loman jälkeinen leppoisa helmikuun viikko (tämä on olevinansa ironiaa!). Minä taidan mennä vielä ottamaan lisää vitamiineja ja edelleenkin nikotiinia – olen molempien tarpeessa!

--------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrviska, kattiskat! Nonnih, sainha mä kummiskii heekkui. Mamiska tyhjäs pakastimettimest jotai ja sitt se hiffas, ett siin kalapuikkelilaatikos oo melkee mitää. Nii ni se laitto ne kaikki kaks puikkelii tuleen ja me syätiin ne puakkii. Heekkuu, njam! Mutt tosi pahaa kissinruakaa toi, mitä se sano, ett on melkee ku se toine. Jäks, en syä. Syän vaa keleet enkä muuta. On mull raksui ja mä pärjään niil ihan hyvin. Sitt eilenkii oli tosi klfifaa, ku mami tuli ja mä pääsin sen viakkuu mein uutee sänkyy. On se sitt magee, mä goisin ja tuhisin nii, ett toi nauro äänee ja mä heräsinki siihe. Nukuin meinaa ihan täpöll jo tosi aikasin illall. Ai, nii, joo – ei taaskaa fotoi. Ei möhkö jaksunu, soli jostai iha reporäks. Mä sitt annoin sen säälist olla tän kerran, kuha ei tuu tavaks. Se vaa luki ja skrivas.... Tollase judeka se löys sitt jostai. Ääää, eikä, ei noi pitkii kattei ookkaa, mamiiih, eihä?! >o<

Kliffaa tisdaagenii hei!

----------------------------------------- 

Vincent, olet todellakin söpö nukkuessasi! Tv. Uskollinen Ihailijasi 

Päivän slogan: Täydellinen välinpitämättömyys on kostoista paras! 

Päivän biisi: Why 

Luettua: Gao Xingjian – Vaarin onkivapa, novelleja Kiinasta. Herkkiä ja kauniisti kerrottuja, erilaisia tunteita läheltä katsastavia tarinoita, käsittelivät sitten mitä aihetta tahansa. Suosittelen kaikille, erityisesti lyhyiden tarinoiden ystäville – tätä voi lukea mieluusti novelli kerrallaan pitkänkin ajan kuluessa. Muuten, jostakin syystä olen aivan varma, että olen lukenut kaksi näistä jo aikaisemmin jossakin – englanniksi? Ei aavistustakaan eikä juuri nyt tule mieleen. Mutta kannattaa todella tutustua tähän opukseen. Jean Echenoz – Pitkä juoksu, kevyehkö pienoisromaani Zatopekista ja hänen raskaasta juoksustaan ,D Apuva, miksi minä taas sorruin urheilukirjaan, saisi jo riittää. Mutta ihan mielenkiintoinen toteutus aiheesta... jos minä mitään siis ymmärrän. Ja illalla sitten sängyssä taas lisää Saarikoskea, josta en luovu *halipus*!

MINÄ JA MAIHARIT LÄHDEMME SÄÄTÄMÄÄN – NIH KERTA!

Aha. Aijjaa. Että töissä saa olla 70-v. asti. Kyllä minäkin varmaan ylijohtajana... en kyllä toimistohommissa, en taatusti. Hyvä jos jaksaa tämän viikon, tai oikeastaan päivän kerrallaan. On taas oikein hyvä aloitus Varaston normiviikoille! Ketuttaa niin, että oikein hajahtaa. 

Nukuttu on kohtuukehnosti, koipisia särkee ja juilii tavan mukaan. Ei siis mitään erityistä. Eikä vika ole sängyssä, ei tod. Siinä on niin hyvä nukkua, että kissikin goisi eilen koko päivän eikä muistanut nousta illalla edes syömään =O Siitäkin voi sitten jo päätellä jotakin (että ruoka ei ole sitä oikeaa?). Eli tämä on edelleenkin tyytyväinen. Siis siihen asiaan. 

Muutoin jännitystä on ilmassa vähän turhankin kanssa. Pelottaa se työsuma, joka on odotettavissa. Yritän lahjoa toimistojumalattaria ja ostin minipusuja vietäväksi kaffepöytään. Toivottavasti uhraus on kannattava. Minen jaksaisi heti aloittaa taas täysillä itseni kiusaamista. Tällä viikolla kun pitäisi kai ehtiä jonakin päivän Pazilan kirjastoonkin. Siis ruokatunnilla, tietysti, eli omalla ajalla. Mutta kun ei mitään isoja nippuja kehtaa jättää seisomaan ja kylmästi häippäistä näkyvistä! 

Kirjapula on kohta edessä, sen verran ujoa oli Malmin kirjaston tarjonta perstaina eli eipä paljon mitään. Tiedän, että postissa on tulossa jotakin, mutta en aivan tarkkaan, milloin luukku kolahtaa. Pari opusta on jäljellä, erittäin ohuita! On siis turvautuminen omaan hyllyyn, jos Pazilaan ei ehdi... Lisäksi heti tänään pitää käydä Serkuissa täydentämässä varastoa. Puuttuu adjikaa, leipää ja vähän muutakin, olennaista sellaista. Mutta sinne ehdin ennen kotoon menoa, se ei ole mikään ongelma! 

Eli ei tässä oikesti mitään ongelmaa ole. Vain nämä normipähkäilyt, tuleeko taksi ja milloin,  mitä suht siistiä päälle tällä viikolla (no, ei ole paljon vaihtoehtoja) sekä työmäärän ajatteleminen. En minä töitä pelkää, mutta niiden priorisointi on äärihankalaa. Joku ottaa aina asian kuitenkin henkilökohtaisesti... ei voi mitään. No, nyt kuitenkin osastolla pitäisi olla suht täysi miehitys. Se voi tietää joko hyvää tai pahaa, ans kattooo nyt. Minä tulen rapottamaan asiasta. 

Nyt vain nikotiinille ja vitamiinille sekä valmistautumaan lähtöön!

---------------------------------------

Purrrrrrrrrrrve, kavrut! Siis hei, ei tiätteks mitää heekkui eile. Iha tavismuanaa ja sitt viäl semmost pahempaa, vaiks toi väittää ett samaa son, mutt hiukka eri mallii. En tykkää, jäks. Väkisin syän vähä. Sitt syän raksui enempi ja pummin kaakkei. Eikä toi suastunu eile tekee mitää oikeet ruakii, vihanneksei taas vaa. Mä jo luulin, ett fisutint tulis enemmänkii. Ei sitt *kissimöks*! Soli palauttanu jotai mun muanaa, ku oli pilall ja sitt sitä ei enää ollukkaa koko kaupass. Ei pitäis tekee tommosii, soli ainoo safka, ku mä suastun syämää. Nyt mä sitt oon nälissää, jos ei tulis vaiks tänää jo jotai oikeet muanaa. Mä tiän, ett toll on mulle nyt pakkasjömmas iha jauhistkii ja fisutint! Jos vaiks siält, jooko. Ai ett ehkä? No mä yritän olla tänää oikee kilti.... vaiks ei munst oo fotookaa, ku mä kert goisin eilisen. On vaa tollane omituine judeka.

Kaikill mä toivotan kummiskii kliffaa viiko alkuu!

--------------------------------------- 

Kiitos Vincent, miten ymmärtäväistä! 

Päivän slogan: Sattuu niin moneen paikkaan, että kivut kohta alkavat kumota toisiaan? 

Päivän biisi: Esplanadi 

Luettua: Elisabeth Adler – Malibun yöt, hömppää, yksinkertaisesti hömppää ja jonkinmoista jännitystä. Kelpaa korkeintaan matkalukemiseen ja unta odottelemaan, sorry nyt vaan. Aiheuttaa lievää inhoreaktiota kaikkinensa, liian siloisen puhdasta ja kaikki niin kauniita, jäks – niin, ja lopussa, kiitos, seisoo! Anneli Vainio – Missä kalat syövät puiden lehtiä. Erinomaisen hyvä opus vapaaehtoistyöstä lääkärinä Kambodzassa sekä elämästä ja asumisesta siellä. Sitten vielä mainio kuvaus matkasta Laosin, Tiibetin ja Kiinan kautta koto-Suomeen. Tämä tykkäsi kovasti, varsinkin kun sitä uskontopuolta ei missään tuputettu vaan puhuttiin enempi asiaa ja järkeä. Tämä suosittaa vieraista kulttuureista pitäville ja matkakirjoista nauttiville – tässä oikeaa asiaa vanhemmallakin iällä toteutettavaksi! Leidi muuten on erikoistunut kivunhoitoon... hmmm...

TÄYTYY ETSIÄ MAIHARIT... 

Näin lumihuitaleiden leijuessa vaihteeksi taas ulkona, on sentään onni huomata, että kärsitään sitä muuallakin. Ei, en toivo mitään pahaa siis kenellekään enkä minnekään. Suomessakin on selkeästi lumen käsittelyn tieto-taito unohdettu jo muutamassa vuodessa tai vuosikymmenessä. Nimittäin edelleen katujen auraus on kesken tai pihan hoidettu äärikehnosti. Meillekään eivät kaikki autot pääse pihaan asti, joten on varauduttava lengottamaan tuonne tien päähän – sinne hiinä-ja-hiinä pääsee, jos lunta ei ole kovin paljon tai se ei ole aivan pehmeää. 

Tämän päivityksen aloitus siis selkeästi jo viittaa siihen, että paluu Varastolle on edessä heti huomisaamuna ja varhain! Grrr. Toisaalta, en tunne lomailleeni – olen vain ollut poissa töistä. Joka päivä (ainakin melkein) on ollut jotakin järjellistä ja tärkeääkin tekemistä. Tänäänkin pitäisi vielä kertaalleen siivota kursorisesti eli imureerata sekä vielä vaan pyykätä yksi korillinen tavaraa. En minä kyllä ymmärrä, miten sitä pyykkiä on kertynyt – näin vaan on! Lisäksi viitakon hoitoa, pakkoruisku ja vaatteiden etsintää Varasto-olosuhteisiin. Se onkin vaikeampaa, kun on kulkenut mukavissa ja karvaisissa kotivaatteissa koko viikon. No, eiköhän sieltä jotakin löydy. Täytyy kääntää taas pari pinoa, löytää erilaisia näyttöliittymiä aivan uudella tavalla ,D 

Eilinen meni oikein viihdykkäästi! Belgarion tuli hyvin täsmällisesti puolilta päivin ja oli suorastaan hämmentynyt, kun ei tarvinnutkaan tehdä mitään. Oikeasti hän epäili minun huijaavan jotenkin, joten pakkohan se oli lähtiessä tyhjennyttää täysi lehtiroskis sekä sekajäteroskis – että tekisi jotain lounaansa eteen, nimittäin ,D Lenkkarit olivat ikävä kyllä numeroa liian isot! Harmi, ne ovat täysin käyttämättömät ja siistit; jos joltakin puuttuu saapi hakea kokoa 43 olevat musta-harmaat, hopeisella raidalla koristetut lenkkarit Welhottarelasta suoraan käyttöönsä! Lounaaksi tein tonnikala-sieni-purjopiirasta, joka onnistui ihan äärihyvin (aina pohjasta ei tule niin hyvää, nyt tein sen maustamattomaan jugurttiin ja toimii) eli tuli syötyä kaikkinensa! Kaffetta, vähään karkkia sekä brownieseja – jo jaksoi taas jututtaa. Ei hänelläkään mitään ihmeitä ollut kerrottavana, vain opiskelijan arkea ja melko yksinäistä sellaista kaikkiaan. Mukaansa hän sai paremman puutteessa omelaa kookos-mango-ananas –tuoremehua, tofua sekä Lotte-keksejä ,D Sellainen itämais-virolainen yhdistelmä, kun en missään ole viikolla käynyt. 

Tein sitten myös lasitilauksen Favopticiin. Nyt kun sieltä voi lainata kuudet kokeilukehykset kerrallansa, jotkin aina sopivat! Löysin heti kahdet mahdolliset käyttölasit sekä yhdet lukulasit, jotka oli pakko saada. Belga katsasti myös vaihtoehdot ja oli vähän eri mieltä käyttölaseista, hänen mielestään muistutan niissä P. Wäyrystä, vaikka minusta ennemminkin Urkkia ,D Lukulaseista hänkin oli oitis samaa mieltä; nuo karkkilasit oli ihan pakko saada – varsinkin kun hinta kaikkinensa oli 19 juuroa. Joten tilaus lähti ja rapotusta seuraa. Tässä siis kuvat: monitehot vasemmalla jokapäiväiseen käyttöön, karkkilasit oikealla (kyllä, ne ovat pinkkiä ja oranssia, kuvassa värit ovat liian haaleat!).

Kirjoittaakin taas pitäisi, jätin tähän aamuun. Hörhö halusi eilenkin katsella kuvalaatikkoasioita ja minä puolestani lukea tuon yhden opuksen kokonaisuutena loppuun. Lisäksi opetin Hörhöä maltillisemmin (minä?) käyttämään tuota kuvalaatikkopuolta, nyt se jo alkaa sujua. Kun vielä saan opetettua hänet sulkemaan sen sekä koneen, voi hänet jättääkin katsomaan myöhäisleffoja *huokaus*. Nyt kone on suljettu miten sattuu tai ei suljettu lainkaan. No, minä yritän! Tiedän, että en ole hyvä opettamaan, minulta menee hermo aika nopeasti, jos mikään ei näytä menevän perille. Ja varsinkin, kun mitään peruskäsitteitäkään ei ole hallussa, tuntuu välillä kovin turhauttavalta selittää asioita. Mutta eiköhän se siitä – Hörhö ei ole lainkaan tyhmä, hän ei ole vain tutustunut tähän puoleen elämässä – vielä *uhkailee*.  

No niin, mutta normiviikot siis alkavat ja uuden viran velvoitteet *eheheeh*. Sen kunniaksi menenkin kietaisemaan pari mukillista vitamiinijuomaa!

----------------------------------------

Purrrrrrrmenta, kavrut! Kyll siis hei mull on oikeest kissinpäivät. Taas tuli kaikkee kliffaa.  Poika oli käymäss ja mä sain olla sen kans soffall. Sitt se mamin kavruukii  oli taas täälä ja se ain sanoo, ettei mami saa kiusant munt ja kysyy oonks mä saanu safkaa. Nii ja eilenkii sitt mami teki donaripiirast, mä sain ihan tosipaljo donarii. Tuli tosi pullukka olo, ku Poika lähti, mä goisinkii melkiist koko illa meinaan. Ja kaikki noi on ollu mulle oikee tosi kilttei! Nyt muakii taas haamittaa, ku mami sano nyt jo, ett sen pitää taas lähtee tianaa raksurahoi. Ei oo reiluu tommone! Mutt toisaalt, sitt on taas kliffempi venaa sitä himaa ja ootella, jos jotai kivaa safkaa joskus viikolkii sattuis sitt olee eväksen tai jotai. Nii mun tarttee viäläkii sanoo, ett mä oon ollu tosi kilti, ku mä oon saanu goisii täsä mein uudes sänkyss. En oo mitää tehny, goisinu vaa – on nii mukavaa >o<  Fotoo ei tänää tuu eikä mitää muutakaa, mä annan mun kuvatilan noill mamin varasilmill. Ku must kert ei oo omii kuvei nii ni ei sitt täll kertaa muutakaa. Möhkö vois reipastuu ja ottaaa kuvei, nih kerta! 

Kliffaa söndaagii ja heekkui kans kaikill!

------------------------------------------ 

Vincent, oikein kiltisti tehty – lupaan yrittää ottaa kuvia tänään... 

Päivän slogan: Minä yritän virittää sekä nostaa kestokykyäni – harjoittelen Hörhöllä... 

Päivän biisi: Sunnuntaina 

Luettua: John Simon – Koneen ruhtinas, Pekka Herlinin elämä. Tässä siis se kovasti kohkattu opus. Enkä minä taaskaan ymmärrä miksi... selkeää tekstiähän tämä. Selviää myös, miksi kirjoittaja on se joka on. Selviää kovin paljon muutakin, Herlinin perheestä, Pekka Herlinin persoonasta jne. Kaikki vielä joko kirjallisin faktoin tai haastatteluin perusteltuna. Hyvä elämänkerta, tämä piti – ja hyvä, että asiat sanotaan niinkuin ne ovat. Suosittelen kaikille elämänkerroista pitäville, perhekriiseistä ja -yrityksistä kiinnostuneille sekä muuten vain udekkaille lukijoille... Ei paha ollenkanas, vaikka välillä aika rankkaa ja paljastuksenomaista tekstiä onkin!

SIIRTYMÄVAIHEESSA LEPUUTUKSESTA LÄHTÖKUOPPIIN...

Auts, pirullista särkyä jälleen. Menin nukkumaan, heräsin pariksi tunniksi ja taas nukuin pari tuntia. Vähän pätkittäistä, sano. Eikä olo tällaisten unien jälkeen ole mitenkään pirteä – täytyy yrittää myöhemmin vielä uusiounia tai päikkäreitä. Edelleen kättä jomottaa messevästi ja koivet pistivät eilisen roudusretken pahakseen. Uusi sänky on edelleen uusi ja hyvä eli ei lasketa sen viaksi. Hyvä on nukkua, ei paina eikä upota ,D 

Niin, eilinen roudaus toteutui sitten Hörhön avustuksella oikeinkin mallikkaasti. Tapasimme paaaljon tuttua hörhöjä ja hörhöttäriä, maksupäivät nähkääs. Minä kävin kaupat ja Hörhö hoiteli omia asioitaan, kaikki natsasi suht kunnolla. Sain jopa merkittävän ruokaylijäämän, jota sitten verotettiinkin jo eilisen aikana aika kreppavasti. Olimme molemmat vähän ruokatuulella, joten tarjolle tuli meksikolaista vihannespataa, keitettyjä leikkopapuja, tattaria sekä vähän jämiä. Hyvää oli, örps. Ja jälkkäriksi kaffetta ja brownieseja, joista Hörhökin pitää ,D Kissi puolestaan sai maistaa kalapuikkelia ihan itsekseen sekä palan kanaa. Kirottua, sitä tiettyä kissinmuonaa ei ollut Rismassa eikä etenkään Liiterissä. Toivottavasti tuo korvike nyt kelpaa – parasta olisi. Mietinkin, onkohan koko ao. ruokasatsi vedetty pois markkinoilta valitukseni jälkeen? Siitä ei ole kyllä kuulunut tänne vielä yhtään mitään. 

Belgarion on tänään tulossa kerrankin vain syömään – ei tarvitse tehdä mitään! Kuulosti kovasti ilahtuneelta asiasta *ihmettelee*. Löysin hänelle aivan pitämättömät lenkkarit, jotka eivät edes näytä pahalta, toivottavasti ne ovat sopivat. Oli ollut kertoman mukaan mukavaa jo toisilla uusvanhoilla kengillä, kun ei tarvinnut jokaista sohjokasaa kiertää... Ruuaksi suunnittelin jotakin piirasta, tod.näk. kalaa ja sieniä, purjoa ym. Paljon juustoraastetta ja kaveriksi pieni salaattisatsi. Sen pitäisi kelvata kaikillle. Kai sitä jokin pieni hommakin pitää keksiä, ihan muistutuksen vuoksi *virn*. 

Tuli tehtyä muuten pieni moka eli näytettyä Hörhölle, miten netti-TV toimii. Sitten yritin opettaa häntä käyttämään tätä konetta, ettei itse tarvitsisi aina olla vieressä neuvomassa. No just ja joo, henkilö alkoi esittää minulle huomautuksia siitä, miten tätä pitäisi käsitellä! Siis Hörhöhän ei ole koskaan käyttänyt tietokonetta eikä tiedä aiheesta tuon taivaallista, lisäksi hän on aikaisemmin myös kieltäytynyt opettelemasta. No nyt saatiin jo yksi kunnon riita asiasta aikaiseksi. Sovittiin sitten, että minä hiljalleen alan opettaa ihan normikäyttöä ja opetan ensin tuon kuvalaatikkopuolen kuitenkin *huokaus*. Eli aika vähän olen itse sitten päässyt mm. eilen koneelle! Prle, taidan tosiaan kohta virittää tuon toisen matolaatikon nettikoneeksi. 

Mitään uutta kerrottavaa täällä ei olekaan. Viikon loma on aivan liian lyhyt – ehdin tehdä vain pakolliset kotihommat, jotka oli jätetty tekemättä tai jömmattu loman ajaksi. Lisäksi ehdin toivuutella koipisia, jotka kuitenkin rasittuivat eilisestä lengottelusta tuolla pehmeässä lumessa. Malmin tiet ja raitit ovat kuin perunapeltoa; hankalat sekä ajaa että kävellä. Ei kiva. Ahittaa  taas töiden alkaminen, lähinnä jälleen se, minkälaisen pinon papereita ”työ””toverit” ovat saaneet sinne ahdettua ja onko minua sijaistanut kukaan. Ei, en aktiivisesti sentään ajattele asiaa, mutta kyllä se käy mielessä välillä. Samoin kuin mielessä käy taas taksot tällä kelillä, niiden ajoitus ja muut mukavat asiat. Seuraava ns. loma on maaliskuussa, pari päivää. Sitä voikin sitten alkaa odottaa ihan rauhassa, mikäli ei sitä ennen muuta ole. No juu, on hammaslääkäriä *käks* ja miittiä sekä muuta mukavaa, jotka katkaisee normipäivät suht kivasti kuitenkin ,D Varsinkin hammaslääkäri, jolle on aika keskellä päivää – en minä sen jälkeen ainakaan töihin takaisin aio pungertaa. (Kirjoitan nyt kovastipaljon hammaslääkäristä, että ei vain tulisi peruttua aikaa ”vahingossa ja työesteen vuoksi”!) 

Eli normielo jatkuu ainakin vielä tänään – huomenna valmistaudutaan jo työviikon kohtaamiseen!

--------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrve, kavrut! Hei, hei kaikki, mull onkii kissinpäivät taas vaihteeks. Eilenkii sain kaht heekkuu, fisuliinii ja kotkotint saman päivän. Ihan upeet! Mami vaa parantaa tarjoomuksii, kissinruaka ei ollu oikeet kyll. Mutt kai sitäki sitt on pakko syädä, kert yks kanto sitä tänne. Ja sitt Poikakii on tuloss tänää ja kaikkee kliffaa. Ja uus sänky, sitä mä oon kuulkaas käyttäny ihan urakall. Ku toi oli kaupoill, nii ni goisin sillonkii siinä. Ei muute laittanu ees paprui, sano, ett luattaa munhu. Ja mä sitt tosiaan vaan goisin ja otin nätist relaa siin. Nii, joo, tota Poikaa mä oikee ootan ja sitt safkaa kans. Ku kert on luvattu jotai fisuliinipiirast. Mä oon kyll ain luullu, ett piirakset on makeit. Tota, mä oon vissi ollu vääräss, nii mami ainakii väitti. Kyll mä kummiskii siis jotai heekkuu saan, pääsen ainaskii Pojan viakkuu ja semmost. Ainuu pahempi judeka on se, ett vaihteeks varmaa taas murinakone pistetää pyärii, se pahus on pyäriny jo monen päivän. Ja sitt toi varmaa imureeraa tänää tai huamenn. Mutt son vast sitte, ekaks kaikkee kliffaa... Eikä toi taaskaa mitä fotoi munst oo ottanu. Tämmöse kuva se jostai löys.

Kliffaa viikendii kaikill!

--------------------------------------- 

Vincent, edelleen mielessä vain ruoka ja mukavuudet? 

Päivän slogan: On pakko yrittää opetella luottamaan – ensin harjoituskappaleena kissa! 

Päivän biisi: Nähdään lauantaina 

Luettua: Virginia Ironside – Oon voimissain, päiväkirjaromaani, jonka päähenkilö aloittaa 59-vuotiaana. Aika pätevää tavaraa, josta jo tunnistaa omia kremppojaan ;D Eli ei pahaa brittihupia ollenkanas, ihan sopivaa iltaluettavaa. Toinen opus, josta eilen mainitsin, on vieläkin kesken – se pahus kun vaatii jopa vähän keskittymistä. Lisää siis huomenna...

VIELÄ LEPUUTELLAAN KUNNOLLA TÄMÄ PÄIVÄ!

Ettei kummempaa kuuluisi, fatta myönsi yllättäen työmatkat jatkuvina eli enää niitä ei tarvitse anoa vuosittain! Ihan piruuttaan nimittäin tuon nimityskirjan saatuani otin siitä kopion ja laitoin vapaamuotoisen kirjeen sos.toimistoon tyyliin ”vakityö, vakisairaudet ja vain pahenevat – saisiko päätöksen jatkuvaksi, ettei tarvitse muistaa aina anoa etukäteen?”. Ja kas, ei voi olla totta, noin viikon sisällä koko asia hoitui. Tämä ihmettelee ensiksikin nopeutta ja toiseksi päätöksen järkevyyttä! Ziitos siis kerrankin fattan väelle, joka tätä vammaispuolta hoitelee. Tosin jännitysmomenttina on jälleen uusi kortti, toimiiko vaiko eikö. Mutta se jää nähtäväksi aivan kohtapuoliin eli tänään. Ottakaas muutkin virastot ja toimipisteet mallia, tämä kävi ainakin tosi näppärästi, nopeasti ja asiallisesti (toki hakemuskin oli asiallinen ja perusteltu *köh*). 

Tästä jo kävikin ilmi, että tämä aikoo matkata tänään taksolla. Siirsin suosiolla roudausretken tälle päivälle heti aamuun eli ns. viikonlopun normiaikaan. Hörhö lupasi lähteä avittelemaan – saapi nähdä sitten, pitääkö lupaus. Mutta jos ei, pelkällä sisulla raahaan ruuat ja appeeni kotoon. Tärkeimpänä tietysti kirjat; kirjastossa odottaa pari mielenkiintoista tapausta noutajaansa. Lisäksi sekä jääkaappi että pakastimen puoli alkavat olla tosi siistissä kunnossa eli melkein tyhjinä. En minä sentään ihan yksin ole kaikkea syönyt, mutta silti... Eväsruokaa ja jömmamuonaakin taas olisi tarvis, prle, Varastokin alkaa jo huhuilla tuolta kauempaa. Tänään tuossa aikaisemmin jo käväisi mielessä, mitä siellä onkaan odottamassa. No, ei kannata surra, työstä selviää tekemällä. Samoin kuin roudausretkestä *phuuh*. 

Yllättävä olkasärky (melko harvinainen molemminpuolinen sellainen) herätti parin-kolmen tunnin unien jälkeen niin rätväkkänä, että oli ihan pakko nousta. Ei tietoakaan nukkumisesta, harmitusta vain. Ei oikein voisi ihan vielä (klo 0.42) ottaa lääkkeitäkään. Yritän sinnitellä jokusen tunnin ja palata sitten asiaan. Kunhan nyt kirjaelen tässä, mitä mieleen tulee. 

Mietinkin juuri mm. sitä, olenko liian tiukkapipoinen keskiäkäinen akka. Harmitti huomata nimittäin aika tavallinen asia; Hörhö täällä oleskellessaan oli tyhjännyt melkein kokonaan ison suklaakarkkipaketin (oli tarkoitettu töihin tulijaisiksi) sekä mässyttänyt jonakin yönä osan pakastimessa olleista appeista. Ei siinä mitään, kaikkihan on syötäväksi tarkoitettu. Mutta tehty myös täysin salakähmäisesti tietämättäni. Olisi edes ilmonnut! Olenkohan minä asustellut liian kauan liian yksin, koska jotkut asiat vain pistävät ketuttamaan oudosti. Samantyyppistä käyttäytymistä olen huomannut itsessäni myös muutoin; olen komenteleva, suunnittelen kaikki etukäteen jne. Ai että mitä? Eikö maailma pyörikään minun ympäri? Joku on sitten väärässä, enkä se ole minä. Se on se Joku Muu, jota varmaan pitää taas syyttää... Tai yrittää vaan olla huomaamatta moisia asioita. Kontrollifriikille se on melkoisen vaikeaa, argh! 

Nyt tämä leikkisi melkein normaalia ja lähtisi keittelemään aamukaffet, ne ensimmäiset siis.

------------------------------------------

Purrrrrrrrrrve, kaiffanderit! On mull kyll taas ollu oikee kissinpäivät. Eilenkii sain kaht erilaist fisuliinii, toine tuaret ja toinen pakastimettimest. Ai ett ne olikii hyvei, ihan hurrjan hyvei. Mamin kavru tuli ja toi niit tuareit fisui ja ne paisto ja söi ne, mä sain hännät ja massuu, njam. Just tarpeeks eikä yhtää liikaa. Sitt mä sain kalapuikkelii ihan itellee. Kilti mami, heti tajus, ett mä tarviin spesiaalisafkaa, ku mä oon spesiaalikissikii kerta. Ja sitt mä oon saanu goisii mamin kans sen uudes sänkyss oikee tosi paljo. Siis mami ei sunkas oo goisinu, vaan mä. Mä oon oikee mestarigoisija nykysin. On nii kamalan tylsää, ku ei pääse viäl partsill kunnoll oleen. Basess taas on tylsää yksin ja sillee. Nii ni sillon ihan paras paikka on makkarin sänky. Siält ku viäl näkee ja kuulee, millo toi alkaa vängertää safkaa tai jos joku puukki vaiks avataa tai jotai. Melkee hiffaa niinku kaikki! Juu, sänky on tähä aikaa vuadest iha paras paikka. Ai, ett kuvei? Ei toi oo muistanu  vissii ottaa. Eikä siin sänkyskää oo kuvaamist, ku se on riisuttu. Ihan tavalline sänky son, vaiks mitä toi hehkuttais. Siis se on vaa uus ja tuntuu hyvält. Nii ett tämmöne kuvatus nyt vaa täll kertaa sitte, en kyll hiffaa tota  >o<

Kliffaa viikendi alkuu hei kaikill!

------------------------------------------- 

Vincent, kaikkiko oliot täällä ovat heekkupeeseitä? 

Päivän slogan: Keskiäkäistä naista inhottavat eniten keski-ikäisten miesten tavat! 

Päivän biisi: D-R-U-N-K 

Luettua: Roberto Bolano – Kesyttömät etsivät. Tuota, tämä ei jostakin syystä jaksanut pitää tästä, lukekaa te muut. Linksusta siis lisää. Yksi uusi opus kesken, josta lisää myöhemmin. Eli ei varsinaisesti mitään uutta. Saarikoski on edelleen tarjonnut uusioluettavaansa *halipus*!

VIELÄ ON AIKAA LEPUUTTAA!

Nyt SE ON TÄÄLLÄ! Se uusi sänky,  jos ihan vähän saa hehkuttaa. Se on ihana. Tämä nukkui kuulkaas kuusi (-> 6) tuntia heräämättä välillä ja herätäkin oli pakko vain siksi, että lonkkaa juili niin prleesti, ettei enää kestänyt goisia. Tosin unetus saattoi johtua myös silkasta helpotuksesta. Tämä on tyytyväinen nyt, ainakin tuotteeseen siis. Sänky on hiukan normaalia korkeampi, joka alkaa näin vanhukselle olla jo aivan tarpeeseen. Lisäksi petarin kolous (siis siinä on ikäänkuin piikkimattoa loivassa muodossa ,D) tuntuu aika vinkeältä, mukavalta siis. Juu eli tykkää kovasti *pus*, ihana, upouusi sänky. Niin muuten pitää kissakin ja kaksi ei voi yhdessä olla väärässä, eihän? 

Tarinahan alkoi heti eilisaamusta, jolloin Sotka viestitti tekstarilla, että sänky on tulossa. Sen jälkeen seurasin kuljetusliikkeen sivustoa, josta voi tarkistaa ostoksensa toimitustilanteen. Ja kas, sinne se ilmestyi Welhottarenkin nimi heti iltapäivän ensimmäisiin kuljetuksiin. Soittivat asiallisesti puolisen tuntia ennen tuloaan, ehdin laatia isomman huoneen tyhjäksi (huonekalut siis laidoille) ja laittaa vanhan sängyn noutokuntoon eli riisua sen – näyttipä se muuten karmealta. Tästä plussat, että siis ilmoittavat oikeasti, milloin ovat tulossa. Tuli kaksi kaveria, hyvin nuoria ja tehokkaita. Siinä ei kuulkaas kauan mennyt, kun sänky oli riisuttu muoveistaan ja kasattu, vanha sänky viety pois ja uusi laitettu nätisti kohdallensa. Siistejä ja mukavia nuoria miehiä, kova kiire heillä näkyi olevan. Kysyin asiaa, kertoivat, että illassa saattaa mennä parhaimmillaan jopa 10 (!) sänkyä, siinä klo 16 – 22 välisenä aikana siis. Se kyllä näkyi, ammattimiehiä, sano. Tämä oli tyytyväinen kavereihin ja heidän asenteeseensa – ei mitään turhaa, vain ammattimainen tehokas työ ja jälkien putsaus (josta aina jaksaa olla yhtä iloinen). Mutta edelleen ihmettelen, mistä tämä sänky nyt näin yhtäkkiä löytyi? Siis tiistaina ei ollut yhtään keskusvarastossa eikä muuallakaan ja äkkiä se keskiviikoksi tuli jostain... No, asiahan ei minulle kuulu, mutta kun kuittasin lähetyslistaa, siinä oli merkintä jostakin häiriöstä ja jonkun piti tarkistaa jotakin jne. Eli kuljetusliike on ilmeisesti tössinyt varastossa tahi Sotka omassa varastossaan. Jutusta jäi vähän ikävä maku sinänsä. Se, ettei voi luottaa näihin sovittuihin ja jo maksettuihin kuljetuksiin! Onneksi olen nyt lomalla eli pystyin olemaan paikalla heti heidän tullessaan... toisaalta, normiterve olisi saattanut sopia jotakin tärkeääkin menoa seuraavalle päivälle jne. Että tähän tämä ei nyt ole tyytyväinen, varsinkin kun selitykset ontuivat ja syytettä vieriteltiin yrittäjältä toiselle! Tärkeintä kuitenkin, että se sänky tiesi paikkansa =D 

Päätin juuri äsken, että en minä ainakaan tänään mihinkään koipi-rtg:n lähde edes yrittämään. Ei huvita eikä todellakaan huvita. Taidan nauttia tuosta sängystä tänään ihan koko rahan edestä. Eli katsastan ensin ajan uusvanhalle omisarvikselle ja sen perusteella käyn sitten rtg:ssä, kuvat lausutaan vrk:n sisällä, joten se ei ole mikään isompi ongelma. Lisäksi Arvaustalossa on rtg:ssäkin jonotussysteemi, joten sinne vain heti aamulla, niin ei menisi työaikaakaan pahemmin hukkaan. Jep – niin minä teen! 

Eilen tuossa sängyn tuloa odotellessa päätinkin sitten taas repäistä ja tein yhden pienen kotihomman eli  sen perinteisen -> pesin saunan ja kylppärin *huoh*. Se ei kuulosta isolta hommalta, ehkä suurimman osan aikaa vie tavaroiden tyhjäys, että pääsen käyttämään suihkuja ja moppia täpöllä eikä tarvitse varoa suuremmin. Hyvin tuli kuulkaas taas putsittua kissaoksut saunan puolelta ja kaikki se omituinen pöly kylppäristä, joka ei koskaan tartu imureeratessa mukaan. On mukavan puhdasta ja raikasta *kehuu itseään*. Samalla pesaisin yhden ison päällisloihkanan käsin, ettei siihen tulisi enää lisää kissinkarvoja (niistä juuri yritin päästä eroon pesemällä). Kissi pölisee nyt aika pahasti ja näyttääkin vähän koinsyömältä vanhalta muhvilta... reppana! 

Postista tulikin sitten Favopticin uudet kokeilusangat, jee. Aika mukavia uusia malleja tarjolla, tämä tykkäsi. Nyt on vain ongelma, otanko monitehot vai kahdet klasit. Mietittyäni pääsin siihen, että otan monitehot ja lukulasit. Syystä että meikäläinen lukee paljon sängyssä! Silloin olisi hyvä olla kestävät pelkät lukulasit käytössä. Monitehot taas töihin ja muuhun käyttöön. Eikä tulisi edes kalliiksi, kun nuo yhdet ale-sangat ovat kuni karkkia vain ja sopisivat Welhottarelle oikein hyvin lukuklaseiksi. Muuhun käyttöön tulisi sitten varsinainen retromalli ,D Ans kattoo, tämä vaatii vielä Belgan mielipiteen ja hänen vakaan kätensä merkitsemään oikeat katsantopaikat. Mutta tilaus tulee varmaankin tehtyä! Laskin, että tästä hupista selviää 120 juurolla kaikkinensa eli ei paha minusta.  

Hah, minähän se vasta kuluttajaksi olenkin heittäytynyt pitkästä aikaa. Toisaalta, nämä hankinnat ovat välttämättömiä. Sängystä on minulle makuupaikkaa tod.näk. loppuiäksi. Lasit taas ovat pakkohankinta, jos haluaa nähdä jotakin ilman siristelyä ja manailua. Oikeasti – veronpalautukset riittävät lähes kokonaan näihin hankintoihin... Juu, kyllä ne klasitkin on nyt juuri hyvä hankkia, sitten on sekin tehty. Tämän päätöksen kunniaksi menen kippaamaan pari klasillista vitamiinijuomia.

--------------------------------------

Purrrrrve, kaiffat! Hei, tääl tapahtu eile jotai kauheet. Siis kesken mun unejen toi tuli ja vei mut basee ja pisti oven kii. Lisäks bases oli iha vetist ja mä aloin huutaa, ett mä en oo taatust tehty mitää. Ja sitt alko kuuluu iha hurjii äänei ja ihmisii ravaa ja kaikkee. Ja mä huusinvikisin, ett tahon mukaan tsiigaan mitä tapahtuu. Mutt sitt mä muistin, ett oliha mami sanonu, ett tulee uus sänky meill, ja ett sillon mä en voi olla mukan siin duunaas sitä kondiksee ja pomottamas, niinku yleensä. Ku sen tua iha viaraat äijät ja mä oisin vaa tiälä. *hmph* Mä loukkaantusin kyll, mutt sitt pääsinkii heti koklaa tota sänkyy mamin kaa ja siin olikii iha älden hyvä goisii, viäl parempi ku vanhas sänkyss. Ja sitt mami teki meill donarileivät, siis niinku ett mä sain hirveen kasan mun heekkudonarii ja kaikkee. Nii ni nyt mä oon ihan tyytyväine. Ai ett mä oon koinsyämä taas, tota, no ihan vähän. Must lähtee semmosii tupsukoit, tiätteks. Enkä anna mamin haajattaa, en varpist. Nii ett eile tapahtukii meill ihan kauheest kaikkee! Tota, joku meemi-haaste –judeka, sano mami eikä me yleesä vastata näihi, ett tää on ihan poikkeus. Eikä mekää haasteta ketää megee. No täss on nyt neljänne kansio neljäs foto. Ja tiäteskii siin oon mä ja ihan parhaimmillaa viälä. Mä yritän selittää just mamill, ett mä ehottomast tarviin jotai heekkuu tai ainaski kissinkaakkei, nih kerta.

Kliffaa torjantait hei kaikill, mä meen takas sänkyy!

--------------------------------------- 

Vincent, sydämeni eräs valittu ;D

Päivän slogan: Onni on uusi sänky, josta myös kissa pitää =D 

Päivän biisi: Kurjuuden kuningas. Samalla tässä onnittelut aina yhtä hyvälle Handelle tämän johdosta! 

Luettua: Frederick Exley – Luuserin muistiinpanot. Ehdottoman suositeltava muka-elämänkerta oman elämänsä luuserista. Luennassa toista kertaa, koska Welhotar piti tästä ja suosittelee muillekin epämääräisen ja härön kirjallisuuden kavereille! Sopisi kyllä omaankin hyllyyn... Jahas ja tiedoksi, että kirjakevät (!) on jo alkanut. Kirjoja tipahtelee harvakseltaan postiluukusta ja sehän meikäläistä kovasti ilahduttaa ;D

WELHOTAR LEPUUTTAA EDELLEEN – NYT UUDESSA SÄNGYSSÄ!

Mitäs minä aikaisemmin olenkaan sanonut Welhottaren tuurista? Se vaan jaksaa jatkua, vettu, mitään sänkyä tullut, ei tod. Odottelin toimitusta ja sitten kyselin perään. Kohtapian joku kottarainen soitti, että ostamaani ja maksamaani sänkyä ei olekaan olemassa =O Juu, ostaessani sen, se tarkistettiin ja merkittiin varastossa olevaksi ja siis saapuvaksi sieltä eilen. Mutta leidi kertoi sellaisesta pienen pienestä inhimillisestä virheestä, että varastokirjanpito ei pitänytkään paikkansa eikä yhtään ainutta Welhottaren sänkyä ollut koko hallissa! Arvatkaas kuka sai kilarit, arvatkaas huviksenne. Raivo oli melkoinen, minä siis todella keskityin odottamaan uutta petiä, prle. Vaadin tietysti myös  hyvitystä, koska kyseessä on selkeä sopimusrikkomus. Tarjottiin lahjakorttia samaan lafkaan, jolloin sain vielä pahemmat raivarit. Mitä vettua minä enää tekisin lahjakortilla ja varsinkin ao. liikkeen siihen toimipisteeseen? En minä tarvitse enkä halua mitään. Eikä minulla ole edes seuraavat kerran vapaa-ajan matkojakaan käydä siellä kuin ehkä ensi tai sitä seuraavana vuonna. Grrrrrrrrrrrrrrrrrrr! Lopulta leidi lupasi, että Joku Muu (se kuuluisa!) soittaisi minulle asiasta. Hermoni nääs pettivät jo totaalisesti. Sitten sain meiliä, että koko juttu olikin laitettu ulkopuolisen kuljetusliikkeen syyksi ja heiltä joku tulee ottamaan yhteyttä ja sopimaan kanssani – sopimaan mistä? Prle, että ketuttaa vieläkin. Siis oikeasti, voiko kellään muulla olla tällaista tuuria? Tämä vain kyselee, ihan huviksensa, prletto.... 

Toisekseen se koiven rtg-asia. Juu, ei, ei tarvita toisen koiven rtg:tä. Ei, en myöskään saa sieltä kortisonipiikkiä. Syynä nyt se, että omisarvis onkin vaihtunut eli entinen lähti jonnekin muualle ja vanha palasi takaisin omalle tontillensa. Hänen mukaansa aikaisempi lekurini ei ollut merkinnyt potilasasiakirjoihin mitään bursiitista eikä kortisonipiikeistä! Voi äimälän pässit, laamasen lehmät ja muut elukat. Siis leidi ei ole ilmeisesti merkinnyt läheskään kaikkea muutakaan sitten ylös. Täytyy taas pyytää omat asiakirjat nähtäväksi *huoh*. Asiat vain pitkittyvät ja mutkistuvat ja Welhottaren lonkat huutavat hoosiannaa melkoisen reippaasti. Kokeilin, jo eilisellä roskiskeikalla ja tuossa kelissä ei käveleminen kuulkaas ole mitenkään hupaa tavaraa. Se sattuu! Niin että tämäkin siis pitkittyy ja mutkistuu. Täytyy käydäkin varaamassa hetikohta aika uusvanhalle omisarvikselle asioita varten. Sekin ketuttaa, joudun taas käyttämään asioiden selittämiseen tuhottomasti aikaa ja vaivaa. Tehän tiedättekin jo, että tilanteeni ja lääkitykseni ei ole kovin tavanomainen. Aivan varmasti siitäkin asiasta tulee sanomista ja kälätystä. 

Puoli eilistä iltaa menikin taas raivotessa, itkeskellessä ja vihatessa maailmaa! 

Toisaalta, on niitä ihania ja mukavia ihmisiäkin vielä olemassa. Ystävä kaikilta omilta kiireiltään ehti käväistä pikaiseen leikkaamassa hiukseni (juu, lähti reilu peukalonhangallinen harsuuntuneita latvoja). Lisäksi sain tuliaisina silakkarullia, njammm, jotka onkin jo melkein syöty kokonaan. Kälättelimme hetken, hänellä oli menoa, joten pitkään ei sitäkään iloa kestänyt. Kiva kun kävit ja kiitos! Tämä on ilokas hiuksista kuin myös ruuasta ,D 

Tänään ohjelmassa puhelun odottelua sängyn kohtalosta, prle! Onko liian paljon pyydetty, jos haluan vain ostamani ja maksamani sängyn, sen kuljetuksen ja asennuksen, täh? Ilmeisestikin sen saisi sitten lauvantaina. Just ja joo – sillä pilataan lauvantaipäivä silleensä, koska roudausta ei voi siirtää perjantaiksi ainakaan Belgaan nojautuen... No, ans kattoo! Lisäksi pitänee käydä läpi klitsun tavarat ja etsiä Belgalle sopivia kenkiä, yhdet jo löysin ja ne ovatkin jo hänellä käytössä. Lisää pitäisi olla, koko jätesäkillinen, kunhan vain käyn ne läpi. Eipä hirveästi huvittaisi sekään, mutta opiskelijan rahavarannot kuluvat paremmin vaikka tofuun kuin kenkiin – Belga on kulkenut nimittäin viimeiset puoli vuotta kengissä, joiden pohjassa on reikä ja paikattu sisäpuolelta kontaktimuovilla. Pakkasilla aika vinkeä vaihtoehto, eikö? No, nyt siis viikon on ollut ainakin yhdet kunnon kengät, mutta lisäkään ei liene pahitteeksi. Ei kun penkomaan! 

Ei siis mitään mukavaa tiedossa, yksi kirja tuli eilen – aika pätevä jännäri, jonka lukaisin illalla pois kuleksimasta. Muuten taidan tänään pitäytyä murehtimaan itseäni ja maailman menoa... Lisää vitamiinia ja nikotiinia kehiin, olen sen tarpeessa. 

---------------------------------------

Purrrrrrrrrve, kavrut! Epist, hei taas tosi epist. Toi söi silakoi ja mä en taaskaa saanu yhtää. Niiku mä kert oksun, mutt kummiskii. Haisut oli siis toooosi heekkui ja mä sain vaa tavismuanaa. Hmph. Partsilkii on galsa ja sitt mä kävin kummiskii vähä steppailees siälä. Jäi muute nököttimee tosi södet kissitassun jäljet >o< Mutt sitt mä tahoin äkkii sisäll, ku mä muistin sen, ku mä olin kadoksiss siälä sillo talvell, ku mutt löydettii. Hrr, tuli paha olo ja tahtosinkii sitt äkkii sisää ja sänkyy mamin viakkuu. Kyll oma hima on kummiskii kissill ihan kaikist tärkein judeka. Mä voin olla ilma sitä silakoi, mutt en kyll enää ala olee ilma himaa, nih kerta! Eikä toi mua mihkää päästäkkää, vaiks me eilenkii vähä riideltii. Mä meinasin taas syädä sen kukkeleit (no joo, salaa söinkii). Ja sitt mä vedin yhet oikee rajut hepulit, pitki seinii meinaa ja kaikkee. Mutt ei mull mitää asiaa oo, fotoi toi ei oo ottanu, tämmöse kuva se löysi. 

Kliffaa keskintait kaikill – tänää ei nökötä, vissii...

------------------------------------------------------

Vincent, keskimääräistä kummallisempi kissa! 

Päivän slogan: Pitää olla toleranssia; pitää sietää oma vihansa ja toisten. 

Päivän biisi: Let’s Go To Bed 

Luettua: Liza Marklund & James Patterson – Postikorttimurhat. Melkoiset kirjailijat kimpassa, tuloksena sujuva ja melkoisen kammokin dekkari, ei ollenkas paha. Sarjamurhaajat iskevät ennalta ilmoittaen, hyvin daideellisella tavalla. Ei enempää paljastuksia, lisää linksusta ja arvostelu myöhemmin siellä toisaalla. Juu, ei ihan lempparikirjallisuuttani, mutta iltalukemiseksi kelpaavaa ja hyvin kehiteltyä dekkaria kuitenkin. Kesken opus, joka vasta aloitettu, siitä myöhemmin...

LEPUUTUSTA JA KETUTUSTA – ON TÄMÄKIN LOMA!

Aamuyötä taas, lukijat! Tai no aamua kuitenkin eli ns. normiunet on kuitenkin tullut vetäistyä. Särky vaan haittaa edelleen nukkumista, josta pääsenkin heti oitis urputtamaan ensimmäiset väninäni. 

Olin siis menossa (oikeastaan olen edelleen) nilkkojen rtg:n Arvaustaloon Kanppiin tällä viikolla. Ajattelin, että samalla saisin ne kortisonipiikit lonkkiin. Kun asia kerta näkyy omisarviksen kirjaamissa tiedoissa. No, muutenkin tarkistaakseni lähetteen tilan ja ao. tahon järjenjuoksun, koska viimeksi he tössivät kuvauksen, päätinkin soittaa ja tiedustaa kaikkia asioita. Juuei, en päässyt läpi. Pääsin sentään keskukseen, josta luvattiin soittaa minulle mahdollisimman pian, tämä siis n. klo 9.40. Minulle soitettiin tuossa lähempänä klo 19... Ja kyllä, oikean nilkan rtg –lähete heillä on. Aha, juu! Siis että vasemmasta ei oteta kuvaa, vaikka sekin kipuilee. No, siinähän on tietty samat ongelmat (jos niitä ongelmia on) kuin oikeassakin, joten varmaan turha kuvata. Ja mitään kortisonipiikkiä ei voi saada ilman omisarviksen lähetettä! Ziis, siis ilman lähetettä =O Jopa arvauskeskuksesta sain bursiittiin piikin vain soittamalla ja ilmoamalla. Jopas nyt ollaan sitten tärkeitä, prletto! Ääneni jo kohosi hieman ja leidi hoki ”tota, tota, mie voisin...” – argh. Sovimme nyt sitten niin, että hän yrittää (!) soittaa omisarvikselle, joka voisi laittaa lähetteen ja saisin kaiken samalla kertaa samasta paikasta. Että minun ei tarvitsisi pungertaa ja odotella taksoja ympäri kaupunkia, kuluttaa matkoja ja lopulta päätyä Varaston pihaan...(jee, vammaiskortti käytetty!).  On kyllä tehty harvinaisen hankalaksi joidenkin asioiden hoitaminen näissä yksityisissäkin terveyspalvelulaitoksissa, vaikka he kovasti tunkevat nyt markkinoille mm. 24 h palveluillaan. Minä kiltisti siis odotan soittoa sieltä päin. Murrr – en ole kovin helposti lähestyttävä nyt tässäkään asiassa.  BTW, keksiikö joku kortisonille jotakin viihdekäyttöä, vai?! 

Ja sitten – mitään tekstaria sängyn toimittamisesta tänään ei tullut, vaikka niin oli sovittu. Siis hiukan tämä on nyt hermostunut. Tämä aikoo soittaa asiasta ja kysäistä perään. Minä nimittäin valmistauduin siihen sekä fyyisesti että henkisesti. Pesin patjansuojuksen, siivoilin makkaria, suunnittelin mihin työntää pikkusoffa, että henkilöt pääsevät nätisti sisään jne. Ja minulle pyhästi luvattiin, että tiistaina viimeistään klo 22.00 nukun uudessa sängyssäni! Jos minulle nyt kerrotaan, että se sänky tuleekin ”joskus”, kyseessähän on selkeä sopimusrikkomus ja  minä haluan jotakin hyvikettä, pirulauta nih. Kyllähän se tietysti jo kuulostikin liian hyvältä ollakseen totta. Ja olenhan minä nyt täällä ilman onnea tuovaa Toveritarta, joten ilmeisesti kaikki on menossa vitelikköön siltä osin. Mutta kun Sotka aukeaa, minä olen kännikkä kädessä kyselemässä maksamani sängyn perään! 

Eilinen meni siis pikkuisissa puuhissa, pientä siivousta, pientä pyykkäystä, uusioruuanlaittoa (lue: lämmitin vanhat jämät), pientä jupinaa. Lukemista ja hiljaista kälätystä Hörhön kanssa. Tiedoksi vaan, että Hörhö on viihtynyt täällä parisen päivää. Tilanne siellä omalla kimppakämpällä on aika kestämätön välillä ja Hörhö(kin) haluaa olla välillä ihan selvistä päin – eikö olekin outoa?! Joten huushollimme sisältää tällä hetkellä kaksi kollia, joista Vincent on välillä äänekkäämpi... Onhan se mukavaa, että on seuraa. 

Lunta tulee edelleen ja me peitymme siihen hiljalleen, oikein viihdyttävää. Varsinkin, koska ei ole tarvis lähteä mihinkään. VR on mokaillut näemmä lähes joka päivä...kuulutukset asemalta tunkevat meille asti. Samoin ratikkakalusto sekoilee. Lumen ja pakkasen takia! Haloo, missä oikein kuvittelemme asustavamme? No, ei tästä sen kummempaa. Minua vain vähäsen pelottaa se, mitä oikeasti tapahtuu lumien sulaessa. Se tuskin käy ihan yhdessä päivässä tai viikossa. Odotettavissa liukkaita jääkelejä, tulvia ja vaikka mitä.... Juu, olen pessimisti. 

Taidankin mennä tekemään toisen vitamiinidrinksun, että jaksan nuo odottelupuhelut!

---------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrrve, kaiffat! Hei, nyt mull on kyll aikastas kliffaa, ku mami on himass ja sitt toi kavrukii on täälä. Se on mulle huisin kilti kans, ei sano rumast niinku mami. Mami heti heemostu, ku mä aloin syädä sen kukkeleist niit piänii valkosii. Höh, nehä on ku kissii varte tehtyi! Ja sitt mä sain pakkasest jömmajauhist ihan oman annoksen, njammmm. Tänää se lupas laittaa jotai fisusafkaa, ai ett mä ootan taas. Mmmmm, mä tykkään tämmösest, vois olla aina näin. Vaiks sitt toi kyll otti taas mun upeen karvainstallaation pikkusoffalt ja tyynypäälliset ja kaikki ja heitti ne murinakoneesee. Mä loukkaannuin nii, ett melkee pureeraavitin mamii. Ne kyll on just tulos takasi, toi sano jo. Koht tapahtuu niinku, se lupas. Sitt se taas yritti haajattaa munt, ei onnistu. Eikä muute lähde ne kaavat, sitä se ihmetteli. Ett niinku kaavoi pölisee ja niit on joka paikas, mutt ku haajall ees yrittää, ei löydy *tsihih*. Ihan oli möhkö taas tiadot hakuses... No, mull on nyt aamusafkan aika, mamiiiiiiih! Ja toi foto, tota, hheheheh, voitte vaiks yrittää aavaa, ett kene takamus siin on?! >o<

Kliffaa päivää ja paaaljo nökötint!

---------------------------------------- 

Vincent, salakavala pieni pirulainen. 

Päivän slogan: Fasismi ei ole kuollut – se on koteloitunut ja jo heräämässä uuteen viattomasti hymyilevään kukoistukseensa! 

Päivän biisi: Logical Progression 

Luettua: Elina Lehtinen – Ole minulle olemassa, varsin kaksijakoinen opus. Alku on mainio satiiri (tai tosikertomus) akateemisen työttömän arjesta, työharjoittelusta palkatta, ”asenneongelmasta” ja muusta hyvinkin tunnistettavasta totuudesta. Tämä siis mainiota ironiaa, virnuamista ja ahiakin. Mutta sitten äkkilähtö Pariisiin ja hullaannuttava rakastuminen vievät pohjan pois hyvältä kokonaisuudelta. Tässä kaksi tarinaa tuntuu ympättäneen yhteen vain niiden itsensä vuoksi. Rakkaustarina on koomisen klassinen, minusta siis, eikä sovi kirjaan pätkääkään. Olisi siis ollut parasta jatkaa alun linjalla. Tämä suosittaa lukemaan kirjan, mutta rakennetta katsastaen. Muuten siis ihan ok tekstiä! Mauno Saari – Haavikko-niminen mies, juu, tämä siis se kohkattu kirja. En kyllä ymmärrä miksi. Toki aiheyhteydestä irroitettuna muutama sana voi tehdä mitä tahansa. Kokonaisuutena kirja on todellakin Haavikon näköinen ja oloinen, kovastikin! Ongelma on minulle vain se, että en henk.koht. pidä Mauno Saaresta... yritän unohtaa asian. Eli kyllä – tämä on hyvä kokonaisesitys Haavikon elämästä, tavasta ajatella ja elää, kirjoittamisesta ja oudoistakin mielleyhtymistä. Suosittelen lukemaan, jos eteen tulee. Voisin harkita jopa tämän hankkimista itsellekin, jos erityisen edukkaasti vastaan kävelisi.

TÄMÄ LEPUUTTAA JA ODOTTELEE PUHELIMEN SOIVAN – USEITA KERTOJA!!!

Ensimmäisen ns. oikean lomapäivän aamu! Tai aamuyö, miten sen nyt sitten ottaa ,D Suunnitelmia on, tietysti. Näitä kaikkia –isi –juttuja. Tänään siis pitäisi siivota ja pyyhiskellä laattioita. Ei muuten, mutta epäilen sängyn alla elelevän jotakin ja uusi sänky siis tuodaan huomenna. Pakko sieltä ainakin on siivota, samalla siivoaakin jo koko makkarin. Samoin ruokapöydän ja pikkusoffan alla kasvustoa on, joten kohtalo on sama. Myös kylppäri pitäisi pestä kokonaan, varsinkin saunan puoli; joku on oksunut sinne *tuijottaa syyttävästi Vinskiä*. Että aloitetaan näin niinkuin puhtaalta pöydältä! *muhahaahaah* 

En minä tänään sitten muuta aikonutkaan. Askarrella pitäisi vähän jonakin päivänä. Juu-uh, ette usko, mutta tosi on. Parin taulun paspikset on vaihdettava likaisen valkoisista mustiin. On iso homma ja arvokkaat ”taulut”... Että huolella sekin on tehtävä. Apuakin tarvitaan, että ne saan alas ja takaisin paikoilleen. Ehkä se kuitenkin on tänään tehtävä sekin. Huomisesta kun ei koskaan tiedä. Ai niin, on helmikuu ja uusi kuva kalenterissa – jo huomattavasti värikkäämpi ja valoisampi. Toivottavasti se tarkoittaa myös sitä, että asiat alkaisivat järjestyä ja / tai mennä jopa paremmin (en uskalla sanoa hyvin). Tämä kovasti toivoo! Kalenterinkin kuvat ovat niin hienoja, että säästän ne ja ehkä käytän myös myöhemmin tauluina, taiteilija LUPASI signeerata ne jälkikäteen ,D 

Muuten en siis todellakaan aio tehdä mitään nyt loman aikana. Eilen jo vetelin unia kunnolla – tosin katkonaisesti, mutta kumminkin suhteellisen reilusti eli melkein tarpeeksi. Koivet särkevät vaan vieläkin tosi pahasti. Ajatelkaas nyt, maanantaina oli sitä seisoskelua ja  Malmin keikka, perstaina Toverittaren kanssa The Grand Tour sekä normiroudaus vielä lauvantaina. Eivät minun koipeni sellaista kestä. Ne on mitoitettu kestämään normiroudaus sekä yksi kevyt ylimääräinen juttu viikossa eikä yhtään sen enempää. Muuten saa kärsiä ja voi perustaa sen kärsäkaupan ihan rauhassa. Sillä tähän kipuun eivät enää auta nuo vahvemmatkaan kipumömelöt, särkee vaan eikä pysty kävelemään kuin huonekaluista ja seinistä tukea ottaen... grauh! Itkeä melkein teki mieli. Lisäksi yöllä särki toista käsivartta simona sikispiikin jälkeen, toista taas ärsytti se vanha vainooja ja sen käden päällä piti yrittää nukkua. Huteraa siis oli, joka paikkaa koski. 

Ihan muuten vaan tiedoksi, koska kuvaa tästä on mahdoton ottaa: me elämme iglussa! Lumi on kasaantunut parvekkeen kaiteille ja kuura maalannut lasien yläosat – ei näy, ei kuulu ja on äärihiljaista. Hassun näköistä – ikinä ole täällä aikaisemmin tuollaista ollut! Kissikin on ihmeissään, kun missään ei ole rakosta, josta katsella ulkona kulkijoita. Anti olla vaan, tämä jotenkin tykkää! 

Ai että muuta? No lauvantaina tosiaan kävimme kirjastossa ja kaupoilla. Minä hamstrasin joka paikasta mahdollisimman paljon tavaraa – sekä kirjastosta että ruokakaupoista. Nyt on evästäkin, vaikka jäisi lumen saartamaksi, mmmm. Turvallinen olo siis kaikkinensa ,D Lauvantaina myös syötiin erittäin hyvin eli savulohta, pikkuperunoita, ragunaporganoita, sienikastiketta. Jälkkärinä kahvihyydyke. Sen jälkeen II jälkkärinä kaffetta ja tuoremustikkakakkua. Oli kuulkaas tämän vuoden (!) paras ateria! Eilen tekelehdin ison kattilallisen soijarouhekastiketta, parsakaali-paprika-muhennosta ja jämäperunat. Niistä syödään varmaan vielä tänäänkin. Arkiruokaa, mutta hyvää! Jälkkärinä kaffet ja kohuked. Sunnuntairuuaksikin ihan pistämätöntä. Nyt ei tarvitse laitella eväitä, joten syöminen saapi luvan siirtyä vähän myöhäisemmäksi päivällä – tai sitten on otettava käyttöön iltapala tai aamupuurot. Joka tapauksessa siis evästä on eikä tarvitse pyydellä apuja jatkuvasti! Grauh! 

Muuten peseskelin jokusen koneellisen käyttövaatepyykkiä. Ei muuten, mutta kun ne olivat niin prleen karvaisia! Vincentistä lähtee nyt ohutta aluskarvaa ja sitä on aivan joka vaatteessa. Osa on vielä pakko pestä käsin jossakin vaiheessa. Niin lomalaisenhan kuuluu puuhastella jatkuvasti jotakin – eikö? Taidankin mennä takaisin pitkälleni, koipisia juilii tämä kirjoittaminen – ihan totta! 

Ja ettei totuus unohtuisi, koipien rtg:n pitäisi ehtiä tällä viikolla, samoin kortisonipiikit lonkkiin olisi syytä hakea nyt! Hush – Welhotar, toimintaa. En varmaan muuten ole ehtinyt kertoa, että olen varannut ajan (ja saanutkin sen jo helmikuuksi) kunnalliseen hammashoitoon... nyt kun kirjoitan sen tänne, en enää voi perääntyä kunniallisesti ikinä! Mutta ensin minä keitän ensimmäiset aamukaffet ja mietin sitten taas viikon aikataulutusta, joka on kova sana ;D

-------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrrrrrrrrmenta, kissinkat! Mä en siis hei ala, nyt vast mä saan koneaikaa. Toi vaa skrivaillu omiisa, eikä munst mitää. Vaiks mä oon talon tärkein kissa, kerta. No, tiijätte, ett Poika sitt kävikii ja kaikkee. Mäkin sain sitä hurrrrrrrrjan hyvää punast fisuu ihan vähä, paljo mulle sitä ei saa antaa ku mulle voi tulla ykätin. Mutt sitt Poika oli taas ihana, mä sain sen jälkkärist nualla loput siit kipost. Soli ihan hurrrrjan herkkuu kans. Ikinä oo semmost enne syäny! Oli hianoo, sitt ku mä viäl sain olla ja maata pikkusoffall Pojan kans tosi pitkää. Se kyll väitti, ett mä leviin ain ku se lähti johkii. Höh, ei se nii menny. Poika ite levis... Ai, te ette usko! No voiha se olla, ett sitä tartti vähä lisä tilaa sill hyväll safkall meinaa. Nyt on sen verta lämmin, ett mä oon päässy mamin kaa partsill ja siäl on toooooosi outoo! Ei nää meinaa mitää, haistaa voi. Nii paljo snögee, etei pikkukissi varpist pärjäis tuala. Ett mä vaan käyn olees jonki aikaa ja tuun sitt äkkii vegs, mamin viakkuu. Se saaki hakee mull kissimuanaa just nyt, tekee miäli. Mamiiih.... Ai nii, toss mä otan kunno unei, Poika on just väsääs jotai tärkeet judekaa >o<

Kliffaa viiko alkuu – me lomaillaan.

--------------------------------------- 

Vincent, tarkoitus olisi lomailla, mutta se tuskin koskee sinua! 

Päivän slogan: Loma on hyvä tekosyy joko tehdä tai jättää tekemättä monta asiaa... 

Päivän biisi: Poplaulajan vapaapäivä 

Luettua: Olen aivan varma, että osa luetuista on palautettu kirjastoon... anteeksi! Mutta sieltä nyt sitten mm. Sophie Kinsella – Muistatko minut?,  hömppää, eikä edes kovin hauskaa minusta. En suosittele, joten linksussa loput. Heikki Luoma – Kuuusniemi taistelee,  niitä ns. hauskoja kuntatarinoita... tämä ei tykännyt, ei sitten yhtään! Totuus on nimittäin vieläkin hauskempaa ja ihmeellisempää, kuten olemme Tsadissa jo huomanneet. En siis voi suositella tätäkään! Sen sijaan Saarikoskea on vielä jäljellä *halipus* ja sitä voin suositella jokaiselle kotomaisen kirjallisuuden kaverille lämpimästi, nih!

WELHOTTAREN LOMAPÄIVÄ – MINUA TARVITAAN TÄÄLLÄ TÄNÄÄN!

No niin, rakkaat höpönassulukijani siellä! Polga-täti on taas nukkunut kipujen ja särkyjen kourissa vain vähän ja päättikin alkaa päivityshässäkän joutessaan (?). 

Eli todellakin perjantaina selvisi, miten The Virka joutui minulle ja miksi sitä juhlittiin juuri osastolla koko porukan voimin melkoisen iloisana. Asiahan lähti siitä, että itse luulin virkamääräyksen olevan vain vahvistus oman virkani virallisestamisesta eli siitä, missä jo olen. Koska mitään kutsua haastatteluun tms. ei ollut tullut. Viattomasti siis kuittasin sen vain iloisana yllärinä. Totuus on hieman monimutkaisempi, valtion tapaan ,D 

The Virka oli ollut jo jonkin aikaa täyttämättä. Kun se sitten julistettiin haettavaksi hyvin lyhyellä varoitusajalla, kaikki konkarit tietävät, että paikka täytetään silloin tavallisesti talon sisältä. Meitä sisäisiä hakijoita oli 5 – 6, en nyt nimittäin muista kaikkia. Ulkoakin tuli nivaska hakemuksia, joista kuuleman mukaan valkattiin haastatteluun ihmisiä tarkoituksena käyttää heitä hyväksi mahdollisissa muissa olevissa ja tulevissa sijaisuuksissa eikä suinkaan The Viran täyttämisessä. The Virka oli päätetty täyttää sisäisen haun kautta tulleista hakemuksista. 

Ensin oli katsottu koulutuskortit ja nimikirjat, eli jokaisen eritasoinen koulutus ja CV näin suomennettuna tavalliselle rupusakille *ehheehheh*. Sen jälkeen oli arvotettu henkilön työhistoriaa Varastolla, monialaista osaamista, suhtautumista sijaistuksiin ja yleensäkin työntekoon. Siinä vaiheessa kuulema Welhotar oli rankattu välittömästi ykköseksi. Jäljellä oli vain lausuntojen pyytäminen asiasta ja tietojen mukaan kaikki muutkin tahot olivat samaa mieltä. Siksi siis minut valittiin... ei mitään paljastavaa tai kammottavaa; vain raakaa ja rujoa työntekoa, kohtuullisen huolellisesti, tietyt perusasiat hyvin tuntien eikä mitään eteen tulevaa vältellen tai peräti työstä kieltäytyen! 

Ai mistäkö minä tiedän tämän kaiken? No, alkaa olla hyviä ystävätuttuja jo – siis ei ihan ystävän tasoisia, mutta parempia kuin tuttavat. Kaffepöydän tietotoimisto oli jo varma, että leidi M. valitaan. Hän on mainostanut kovasti itseään mm. koulutuksen osalta ja ollut kohtuupitkään talossa... 

Valinnan teki siis henkilöstöpuoli ja se, että se osui minuun ja meidän osastollemme, tarkoitti tietysti meriittiä ja juhlimista myös osastolla. Osastolla on taas uusi vakivirka! Upokin lienee hyvin, hyvin  tyytyväinen sekä itseensä että alaisiinsa. Siksi siis sellaiset pienimuotoiset juhlat! Siksi sain tosi vinkeän kukkapuketin, tarjolle kasan suklaaleivareita, keksejä ja muuta kivaa ,D Sen takia lähes kaikki kävivät jutustamassa ja kyselemässä tai kertomassa omasta vakinaistamisestaan. Vakinaistaminen kun nykyisin ei ole mikään pikku juttu, näemmä. Jotkut odottavat sitä kymmenkunta vuotta, jopa pidempäänkin! Oli siis oikein mukavaa olla suosion kohteena, juttusin monen kanssa pitkät pätkät ”vanhoista hyvistä ajoista”, jolloin minäkin aloitin valtiolla jne. Eli tällainen tarina tämä! Oletteko nyt pahoillanne, kun ei tämän suurempia paljastuksia tullutkaan *virnuaa*? 

Welhotar siis teki työnsä, kiroili ja meuhkasi ääneen työhuoneessaan, kompuroi ja laahusti käytävillä myös välillä kiroillen, haisi tupakalta ja raahasi isoja viherkasveja huoneeseensa, pungersi joka päivä taksolla manaillen perille mukanaan iso kassi, jossa kummallisen hajuista kasvismuonaa, kirja sekä muuta viihdykettä vaikka puolijoukkuetarpeisiin.  Sillä sen viran näköjään sitten saa =D Se, että olen näinkin ilokas, johtuu eräästä asiasta. Tässä iässä oleva naisihminen, tällä koulutuksella ja ulkonäöllä sekä sairauksilla koristeltuna ei ole taatusti työmarkkinoiden halutuinta kastia! Muutoinhan tämä osoittaa taas Varaston puolelta melkoista ennakkoluulottomuutta, mikä on vain hyväksi maineelle. 

Ja sitten sänkyasiaan! Olen jo vuoden haikaillut vuodetta – ensimmäistä omaa kunnon sänkyä ja päätin jo aikanaan käyttää veronpalautusrahat siihen. Fibrolle ja selkäongelmaiselle sänky nyt vaan on aika tärkeä asia! No, en löytänyt sopivaa eikä aikaakaan tuossa aikaisemmin ollut (HUOM! EI myöskään joutilaita vapaa-ajan matkoja!!!), otin hiljallensa netin kautta selvää, mistä löytyisi se mitä haluan: runkopatja jalkoineen ja petareineen, kotiin kuljetettuna ja kasattuna sekä vanha pois vietynä roskineen (ei tarkoita kolleja!).  Minulla kun ei ole ystäviä, jotka avittaisivat tällaisissa asioissa. Ja Sotkaan sitä sitten tuli päädyttyä, kuten aikaisemmin postasinkin jo eli asiakaspalvelu oli iso osa valintaprosessia. 

Toveritar lupautui kaveriksi pullakaffepalkalla, laadin hienon aikataulun sille kaameimmalle lumimyräkkäpäivälle ja sitten sukelsimme reissuun. Ette muuten usko – taksojen aikataulutus piti ja oli jopa edellä aikaansa ihan kotoon asti. Eli ensin suuntasimme Lanternan Sotkaan. Katsaus patjoihin, Toveritar toimi koipina ja etsi myyjän. Kerroin haluavani joko-tai-sängyn, että katsoisin niitä. Hän esitteli ja kerroin jo katsoneeni tarkemmat tiedot netistä, että tämä ja vain tämä on nyt sitten oikea. Nopea valinta ja koeistunta vielä – jesh. Ja ei kun laatimaan papereita sekä maksamaan. Viissa vingahti, paperia kului ja sänky luvattiin tiistaiksi viimeistään klo 22.00  (heillä kuljetukset hoitaa ulkopuolinen taho klo 16.00 – 22.00, edellisenä päivänä tulee ilmo tekstarina tarkemmasta ajasta). Ja hah – olin tosi fiksu ja filmaattinen; olin laatinut pihakartan ympäröivästä alueesta eli miten tänne oikeasti saa ja pystyy ajamaan isommalla autolla eli ei pihaan vaan pysäköintialueelle jne. Tämän paperin henkilötietoineni luovutin vielä eteenpäin ;D Kaveri oli kovin tyytyväinen, olin ilmeisen aktiivisen omatoiminen asiakas, toki pohjana oli se aikaisempi tarkka soitto ja kysely. Eli nyt vain odotan toimitusta. Mies vielä mainitsi, että taatusti tiistaina ennen klo 22.00 nukun jo uudessa sängyssäni ;D Kerroin, että Sotka on nyt Blogistaniassa noteerattu ja mikäli tuote ei ole hintansa arvoinen tahi toimitus tms. kusee, minä rapotan siitä välittömästi. Enkö olekin kiva ihminen ja aasiakas? 

Tähän Täydellisen Sängyn Metsästykseen kului siis noin 12 minuuttia! Loppuajaksi menimme pullakaffelle ja kälättelemään joutavia, jos myös asiaakin. 

Vielä jatkoimme Toverittaren kanssa Itikseen ja Yrjölle. Minulla oli vakaa aikomus hakea vain kosteusvoidetta sekä samalla antaa vähän negapalautetta toiminnasta. Mutta sitten kävi niinkuin kävi. Sain kaksi jömma(taas!)shampoota, kaksi isoa ja kaksi pientä kosteusvoidetta, huulirasvaa, ripsaria sekä kaffemukiparin – ja maksoin koko hoidosta noin 10 monikansallista. Lisäksi minua palveli itämaisperäinen leidi, joka todella palveli ja oli erinomaisen osaava. En minä voinut olla hänelle vihainen, hänhän ei ole minulle mitään tehnyt. Edellinen visiitti vain oli katastrofi kehnon palvelun osalta... Joten jouduin poistumaan tyytyväisenä sieltäkin, hmph. Tässä vaiheessa Toveritarta taisi jo naurattaa – arvelen! 

Vielä käväisin vihannestsioskilla noutamassa vähän apetta ja ei kun odottamaan taksoa, aikaa oli runsaasti. Menimme ulos, sytytin tupakan ja kas, taksohärra vähän kauempaa tulee kysymään, olenko mahdollisesti Welhotar menossa kotoon=O Äimän käki siinä sitten hilautui taksoon ja pääsi sen hirveän keliahijonomonionnettomuuksien ohitse nopeasti ja varmasti. 

Eli kaikki sujui paremmin kuin hyvin! Uskon tämän johtuneen siitä, että mukana oli tuo onnea tuova Toveritar. Yksin olisin luultavasti ollut hyvinkin kuusessa pikaisesti – ettekö tekin usko? Eli ziitosta vaan, lisäpalkkiota joskus toiste ;D 

Ainoa ongelma onkin se, että tuli käveltyä sen verran, että koivet olivat jo lauvantai-aamuna äärikipeät ja vähän turvokkeessa. Ja sitten piti vielä Belgarionin kanssa roudausreissulle. Asiasta seurasi se, että nyt olen taas kävelykelvoton, kohta heitän särkylääkkeet kitusiini – odottelen vielä jonkin aikaa! 

Koska tästä postauksesta tuli nyt näinkin runsas, normipostaus palaa kehiin joko tänään myöhemmin (aika epätodennäköistä), mutta viimeistään huomisaamuna Vincent-kuvineen kaikkineen!

POLKA LOMAILEE JA LEPUUTTAA, MAIHARIT MYÖS!

PS: Lumimyräkkä näyttää alkaneen! Onneksi minulla on nyt hyvä varmuusvarasto muonaa ja jokunen seinällinen kirjoja. Hamsteri viihtyy.... =D

Meikäläisen kovasti piti tässä aamulla postata lisää eilisistä The Virka -pippaloista - sain halipuseja, kukkia, karkkia, suklaata jne. Siis Osaston omalta väeltä! 

Lisäksi kävin Toverittaren kanssa mm. sänkyostoksilla.

Nyt tuossa aamuyöstä unten taas ollessa kadoksissa innostuin kirjoittelemaan ja sain karrrrrrmean kranpin tuonne vas. selkäpuolelle. Onneksi Hörhö oli täällä ja sai hierottua sen pois. Kipeä on edelleen, joten nyt jätän suuremman postauksen sikseen ja lepuuttelen ainakin tämän päivän. Valitan, mutta se koski niin, että itku oli tulla... garrrsheeta!

Mutta - heti kun tilanne on parempi kuulette melko merkillisen tarinan, miksi The Virkaa niin juhlittiin sekä uskomattoman nopeasta Täydellisen Sängyn Metsästyksestä!

NISKA-SELKÄKIPUINEN WELHOTAR LÄHTEE ROUDAUSREISSULLE! 

On se sitten kumma. Kiirettä piisaa, sekä töissä että tänään vapaalla – yhtä kiire kuin yksikätisellä tapetoijalla urakkahommissa.... Töitä jäi ja tulee lisää, ne prleet kun muistavat minun olevan pois ensi viikolla, argh. Toivoisin joskus jonkun edes unohtavan, mutta kun ei. Eilenkin tuli taas väännettyä niin, että heikkopäistä hirvittäisi. Ainoa kunnon tauko oli käynti Arvaustalossa sikispiikillä, oli se pakkoistunto 15 min. Hjuu, on vähän jäykkis ja kipeä handu nyt... Sika sai siis sikaa O__O Voin kerrankin kehua saaneeni =D 

Vapaan kiireet ovatkin sitten aasia erikseen. Palmia toki lähetti hienon aikataulun, kunhan se nyt vain toteutuisi. Ja jos kaikki menee kuten Minä olen suunnitellut. Eli lähden ihan vaan sellaisille ostoksille, joita on hyvin pitkään ja hartaasti harkittu ja mietitty, Toveritar seurana. Selvä? Rapotusta sitten taas myöhemmin asiasta... 

Mutta on se mukava, että kaupunginvaltuutettu (muistattehan, kun kyselin kokemuksia jne. matkapalvelusta) nyt todellakin toimii asian eteen. Ja pitää minut ajan tasalla toimiinsa liittyen. Eli sain eilen meiliä, josta tässä ote: 

Otin ryhmäpuheenvuorossa tasa-arvosuunnitelmaa käsiteltäessä viime viikolla valtuustossa esille Matkapalvelun toiminnan ongelmat. Tein asiasta ponsiesityksen, jota kannatti mm. XXXX. Ponsista äänestetään viikon kuluttua. Pyrin viemään asiaa eteenpäin myös muissa keskusteluissa, joissa on mahdollisuus myös esittää laajempia perusteluja. 

Tämä lähetti omissa nimissään kiitosviestin heti. Toki muistatte, että minun nimenihän nuissa papereissa vain näkyy. Tosin olipa joku hyvän kirjoituksen vääntänyt  Palmian ja matkapalvelun toiminnasta (tai siis ei-toiminnasta) eilisen HS:n mielipidepalstalle. Valitettavasti se on maksullisella puolella, joten en voi linkata. Joku oikeudet omistava voisi laittaa kommenttilootaan linksun? Mutta katsokaa vaikka eilisestä paperilehdestä! Asiaa, sano... oikein hyvä siis. Hyökkäämme kaikilla rintamilla yhtä aikaa ,D Pelottaako, oi Palmia??? *noitamaista käkätystä* 

Mutta kyllä voi ihmisenpoikasta väsyttää ja särkeä. Ei tämä ole kuulkaas kivaa, ei sitten yhtään! Eikä oikein jaksa nyt vänistä Varaston eilisestä härra ei-tervehtivän tempuistakaan eli toiste siitäkin. Tulin kuitenkin siihen tahtotilaan, että en tarjoa mitään Varaston porukalle *kiäh-kiäh*, katsotaan asiaa myöhemmin. Nyt tämä lähtee keittelemään kaffet, riipomaan vitamiineja ja nikotiinia ihan ensalkuun! Nih kerta!

-------------------------------------------

Purrrrrrrrrve, kavrut! Hei, ei siis heekkui, vaa tavismuanaa. Ja ihan kamalan galsaa, mä en tod siis ala yhtää mitää enää. Mamiiiiiiiiih, teke mulle kesä, jooko? Aurinko ja lämmint partsill – siit mä diggaisin tosi paljo. Nyt vaa möllötän tääll päivät ja venaan tota yht himaa. Tänää se sanokii jo, ett se tulee aikaste paljo myähemmi ku tavallist. Hui, miten mä pärjään?! Mä en tykkää muuteskaa olla yksin tääll niit kamalan pitkei tyäpäivei. Ja sitt toi viäl lähtee johti hakittaa jotai taravoi. En ala *möks*!Iha hölmö toi kuvaki, son sitt täält enkä mä oo siin >o<

Kliffaa viikendi alkuu kummiskii kaikill frendeill!

------------------------------------- 

Vincent, joskus on pakko hoidella asioita, joista ehkä on kissillekin iloa *hysh*! 

Päivän slogan: Elämme, toivottavasti, vain suuren suurta harhaa... 

Päivän biisi: Suuret setelit 

Luettua: Poikkeuksellisesti kesken pari kirjaa eli Saarikoskea edelleen ja eräs toinen tiileskives. Rapotetaan, kun on valmista ,D Jaa, Salingerkin lopulta lopetti tupakoinnin *köh*, kepoisat mullat! 

SE ON MENOA  EIKÄ MAININKEJA – MUKANA MYÖS MAIHARIT!

Arvatkaas kuka voitti, Varasto vaiko minä? Minä nimittäin nyt ehtottomasti vaatin, että minua puhutellaan tästä lähtien The Virkanainen Polgara af-von-und-zu Welhottareksi und Vincent kans ,D Kävi nimittäin niin, että sain The Viran! Ei, en sitä mitä hain, mutta oikean viran, jatkuvan määräyksen siis. Tosin se aivan selvästi olikin suunnattu minulle: viran numero on 666 *huutonaurua*! Palkka nousee yhden palkkaluokan, hommat pysyvät samoina (lisänä se, mistä eilen kerroin) eikä tarvii lähteä mihiskään. Että tämmöinen tapaus! *kumartelee, niiailee ja odottelee runsaita taputuksia* 

Minä siis katson ainakin moraalisesti voittaneeni! Tosin eilinenkin oli yhtä hemmetin matalalentoa töiden osalta, huh... karmeeta kattoo. Kerran jo vetelin päin seiniä, kun koipi petti – ja hlöstöpäällikkö vieressä pelästyi *tsihih*, jopa ainakin uskoo vaivojani. Vieläkin jäi tekemistä ja hommaa eli lähdin normiaikaan ja tiedän, että sinne vielä ilmestyi illan aikana rojua. No, eihän se työ tosiaan tekemällä ole ennenkään loppunut, että jos vaikka lähtisi siitä. Pidin eilen sitten taukoja iltapäivällä enemmän ja painoin aamun rajummin menemään – olen nähkääs parhaimmillani aamulla, kuten te kaikki 10 armasta lukijaani tiedätte(hän)?! 

Mutta mitä tekee koko iiiison hallinnon atk-puoli: ilmoittaa, että kappas vaan, IE6:ssa on tietoturvariski. Siis ei hemmetissä, mistä ne sen sai tietää vasta nyt – ja pistivät netinkäyttökiellon. Toiset noudattavat, toiset eivät *köh*. Eli ainakin yritän katsastaa viestini, jos en muuta ehdi tai pysty. Paljoa ei blogeissa uskalla ravata, seurannevat liikennettä nyt aika tiheään... On se, päivittävät koko hoidon ilmeisesti. Ja tiedättekös mitä, viikon päästä asennetaan uudet keskusyksiköt kaikille, siihen liittyen myös ohjelmistopäivityksiä eli anna mun kaikki kestää! Miksi kukaan ei ole siellä ihan vain ajattelemassa? (No joo, tämä OLI toki retorinen kysymys!) Jos Minä Itte saisin taas päättää, tekisin asiat yhteen syssyyn, mutta kun ei niin ei. Arrrrrrrrrgggggggh. 

Ah onnea oli kuitenkin se, että härra joka pitää itsestään, oli etätyössä. Rouva Kääkkänä taas teetti niin paljon töitä, että unohti svidduilla ja kohdella kuni koiraa. Eli siinä mielessä pääsin suht helpolla. Lisäksi infosin Kääkkänää eräästä tiedosta, joten hän ei tullut menettäneeksi kasvojaan! Kiltti minä, Pikku-Polka nostaa päätään. Kotona odotti paketti ja kirjapaketti, jee kirjapaketille, jossa oli yksi kirja ,D Tämä tykkää semmoisista paketeista kovasti! 

Tänään onkin vuorossa sikalunssapiikki heti aamusta. Illalla olisi työkaverin läksiäiset eli rva M. siirtyy toiselle osastolle, harmi-harmi. Minä en aio juhliin jäädä, kun eivät ole työajalla. Siis minun työajallani, tietysti. Varmaan joskus klo 16 jälkeen. Toivottavasti jättävät jämiä köyhille eli aneita ja almuja ,D Itsekin vissiin pitäisi tarjota jotakin lauvantaina. On kaikenlaista *köh-räyh-auts* syytä... no, sain paketin The Ä:ltä, jossa oli kaffetta, suklaata ja suolakeksejä. Jos kaivelen vielä kaappeja, ei tarvitse värvätä ketään edes kauppaan ja kai nyt yhden osaston väen tuolla hoitaa. Tai jospa tällä vinkeällä rosmolla olisi avitusta asiaan ;D  Että yhtä juhlaa tämä elämä, eiks? Ei, no ei kyllä. Koipia siis särkee edelleen melkoisen täpöllä eivätkä ne pidä kunnolla. Pitää olla tarkkana kuin Tarkka itse!  

Että se huomisesta, perstaina onkin paljon puuhastelua ja matkustelua eri toimipisteiden – siis kauppojen yms. – välillä, ziitosta vaan apua luvanneelle. Lisää asiasta huomenna, että teidänkin mielenkiintonne lukea joutavia jorinoitani säilyy tai jopa kasvaa ,D 

----------------------------------------

Purrrrrrrve, kaiffat! Nonnih, mami teki sitt eile kalapuikkelileivän ja mä sain ihan oman puikkelin, njammmm. Ja sitt Poika kävi päiväll, mutt ei se ehtiny olla, ku sill oli kamala kiirus. Se tulee sitt parin päivän pääst. Joteski mun tekis miäli jotai hyvää, mutt toi vaa ei oo antanu. Enkä mä oikee tiijä mitä se sitt oiskaa, meinaa. Tahon vaa jotakii! Muute oon ollut iness, goisinu peiton all ja soffall ja venannu, ett toi tulee himaa. Hirrrrrrrmusen galsa tuala on, mun pylde ihan jääty illall, ku mä kävin siälä. Mä en tajuu, miks ihmisten tarvii mennä ulos. Eiks ne vois vaa jäädä himaa? Hoitaa niinku kissei, ku on paljo pakkast? Must semmone judeka pitäis saada johki elukkalakii heti ja just. Ai jaha, taas toi on ettiny jotai kissikuvei, ku ei oo muka ehtiny must ottaa fotoi. No joo, se on ollu ihan kammon kipee ja väsy... Jos se viikendin ehtis sitt, mä ainaskii toivon! Ai nii, tää kuva on tualt.

Kliffaa torpsontait kaikill mun kavruill!

--------------------------------------------- 

Vincent, materialisti – mutta pakkasesta olen samaa mieltä! 

Päivän slogan: On niin kylmä, että aivotkin jäävät mieluummin kotoon peiton alle koko päiväksi! 

Päivän biisi: Follow Me 

Luettua: Colin Beavan – Ekovuosi Manhattanilla. Joo ja tuota, kohtuullisen mutkatonta ja pätevää tekstiä – mutta, jos on riittävästi rahaa voipi myös ns. köyhäillä. Eli hiukan tässä nyt menee jenkkiläisyyden ja rahan piiriin tämä meno, valitettavasti. Uskottavuus siis hieman kärsii. Toki tämä on hauska tietokirjaksi, ei siinä mitään. Ja kirjan parasta antia on lopun yhteenveto sekä mutkattomasti esitetyt tilastotiedot ja ennusteet. Suositellaan kaikille ekologiasta, kestävästä kulutuksesta sekä ilmastonmuutoksesta kiinnostuneille. Rätväkämpi arvostelu myöhemmin toisaalla... Suosittelen kuitenkin luettavaksi ihan kaikillekin, sen verran sujuvasanaista on tämän toimittajan ja bloggaajan teksti! ;D

AIKAINEN LINTU SAA MATOJA – POLKA TAAS VIRAN!

Ensin ajattelin kuitata tämän vain sillä, että PITÄKÄÄ TUNKKINNE! Sitten päätin tässä valvoessani, että jokunen sana eilisestä perkeleellisestä päivästä voisi olla paikallansa. Pääsette ainakin kommentoimaan *pahantahtoinen irv*. 

Juu, kelli on 1.30 ja nukuin pari tuntia erittäin vahvoilla mömelöillä kipujen seassa velloen. Että se siitä, Varastolle tieni käy. Päätin kokeilla, kumpi voittaa – minä vai Varasto ja uskon sen loppumetreillä olevan minä. Sitäpaitsi, siellä on ainakin joku nostamassa minut pystyyn tai soittamassa erilaisia hätäautoja (PekkaNiska, pii-paa –versioita kaikkia värejä). 

Nimittäin työtilanne on aivan järjetön. Katastrofaalinen. Ne prkeleet ovat katsoneet sisäisestä järjestelmästä, että olen lomalla ensi viikon. Jep-jep. Minä en nimittäin pääse ITSE sinne, samaan järjestelmään merkitään mm. anotut lomat ja sairaslomat jne. Että tietty taso tietää rottien tiet.... hmph. 

Eilen tein niin hemmetisti hommia, että itseäkin hävettää. Eli tosi paljon, taukoamatta. Kiitosta ei tietenkään herunut, eihän nyt toki. Eikä se kissakaan kiitoksella elä, fisua ja raksujakin tarvitaan. Kuten myös Welhotar. Päätin siis näyttää, että Minä Itte kyllä selätän tämän kirotun Varaston tavat. Näköjään ei tule onnistumaan. Hetkeksi sain pöydän niin puhtaaksi, että ehdin putsata printterin ja sitten se alkoi taas. Massoittain papereita ja kaikilla tietysti kiire -> kuun loppu, minä lomalle, Upo lomalle jne. 

No koivet alkoivat huutaa hoosiannaa jo aamulla. Mutta kun asentaa jalkansa aivan täysin suoraan, ei kipu nyt suoraan tapa (mutta melkein). Asento on kyllä outo ja omituinen, kävelen kuin Quasimodo ja harhailen seinustalta toiselle... Taatusti vekkuli näky – ja me tietyt varastolaiset nauroimme niiiiiiiiiiiin. 

Kehityskeskustelu Upon kanssa sujui odotetusti eli yhtä pitkää kuin leveääkin. Lisäksi lupasin ottaa pari uutta ”pikku hommaa” kontolleni *korahdus*. Sain kuitenkin tehtyä myös pari esitystä, joiden hän lupasi jopa menevän eteenpäinkin eli konttorirottien lomitusjärjestelmän varmistus esim. palkkaamalla kiertävä lomittaja tai ainakin ns. takavarmistaja. Sekä yksi työ-työasioihin liittyvä asia. Ja hyvän pomon tapaan hän kertoi olevansa toki aina käytettävissä ja jututettavissa. Hmph, nähköön ken haluaa. Ihan hieno ja asiantunteva nainen virkaansa, toki. Mutta ei kovin... jämerä ja kova tietyissä asioissa, arvelisin. Että se siitä. Sen hän antoi ymmärtää, että The Virka ei tule minulle (tietenkään), mutta jatkossa olisi ehkä tarjolla (kymmeniä vuosia?). No, eipä tuo jättänyt kuin tauon paikan oikeiden töiden keskelle. 

Kun sitten palasin jatkamaan hommia, tämä tietty esihenkilötaso istui kaffella (kuten pari kertaa päivässä pari tuntia kerrallaan) puhumassa ”työasioita” ja heittämässä henk.koht. kommenteja. Suuna ja päänä se eräs härra, joka ei edes tervehdi. Nyt hänellä oli aikaa juoruta ympäriinsä ja kehuskella itseään. Ai että ketutti, se ihminen on hjumanoidi – uskokaa pois. Minut koko tilanne sai melkein itkemään; sattui niin prleesti, pakko oli vain jaksaa ja nämä – teettäjät – pitävät kaffekutsujansa. Argh! Sain itkupotkuraivarin, nappasin rauhoikkeen ja häivyin Serkkuihin tekemään ostokseni ennen takson tuloa. Sepäs sattuikin olemaan minuutilleen ajassa, ulkomaalaisvahvistuksemme, joka ei välitä turvavöistä ja ajelee kuin pps. No, minä viis tahi kuus välitin, kunhan pääsin kotoon. 

Ja kotona sitten vain lepuutusta, vihannespadan luontia, pyykkäystä ja lukemista. Tiedättehän, normitoimet. Ketuttaa kuni pientä oravaa. En ole vain keksinyt sopivaa kostoa, koska työnpaskahan ei tekemällä tuolla lopu. Liian hyvälle olen ehtinyt heidät yli parissa vuodessa opettaa. Että sellaista tänään! 

Lisäksi voisin kertoa mm. Valion tuotteiden välttämisestä (suositan!) ja ns. vanhoista "ystävistä" – mutta pitäähän tässä olla väninä- ja vitutus- sekä morkkausemmettä huomiseksikin. 

Niin että tämä menee nyt keittelemään päivän ekat aamukaffet!

----------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrrve, kavrut! Eh, tota, mami ku tuli, mä luulin son olevan sekasin. Se oli vähän sen näköne, melkee vollas ja käveli iha oudost. Sitt se känätti mulle, ett oonks mä kakkinu jonnekki =o No enkä, ku ihan laatikoll. Sitt se vissii vähä rauhottu ja alko duunailee safkaa. Mäki sain donarii puukist oikee iso biitin, ite se teki taas semmose donarileivän. Ne onkii hyvei, ku mull jää nii paljo aina, mmm. Juu, ei tääll mitää tapahdu. Poika vissii tulee käymää päiväll hakees jotai! Voi ku sill ois aikaa seurustell vähä munkii kans. Ois kauheeeeeeeeeeeeeen kiva >o< Jep, outoi kuvei toi on löytäny jostai....

Kliffaa keskintait porukoill!

---------------------------------------- 

Vincent, vanhin tosiystävä... 

Päivän slogan: Kun tietää, että itsellä on riittävästi, on saavuttanut tarpeeksi! 

Päivän biisi: Platypus (I Hate You) 

Luettua: Tumppi Varonen – Sottopassaggio, ihan luettavaa tarinaa henkilöistä eri töiden parissa, ihmissuhteista, ja ihan oikeista töistä ,D Töistä irtautumisesta, romahduksesta, masennuksestakin jne. Kyllä tämän luki, mutta ei tässä nyt ihan mitään ihmeitä kuitenkaan ollut. Lisäksi normiannos Saarikoskea *pus*. Ja uuden opuksen aloitus, josta lisää huomenna.

PERKELE – VARASTOLLE LÄPI TULEN JA TULIKIVEN!

Aivan, tavanomainen maanantai ja tavistakso, tuttu kaveri vielä puikoissa Varastolle. Siihen tavallisuus sitten loppuikin. Kuten arvaatte, sairiksen aikana on kannettu erittäin runsaasti tekemättömiä töitä ja kun on vielä kuukauden loppukin... argh! Ja lisää tuli pitkin päivää. Tämä raatoi niska väärässä, vaikka siitä saa vain väärän selän, klo 6.40 – 14.35 ja lähti aivan jäykkiskipeänä odottamaan taksoa. 

Ja odotti. Odotti. Odotti vieläkin. Ja se stana oli 45 min myöhässä. Ei, itse asiassa olivat jotenkin tössineet tilaukseni, minulle siitä ei kerrottu, mutta tuli normitaksi Pazilan tolpalta – vähän laittaa ajatteluttamaan taas niitä käytäntöjä, prle. No, olin sopinut erään hlön kanssa käynnistä postissa, kirjastossa ja kaupassa – samalla olisi voinut nähdä yhteisiä tuttuja. No, hänellä ei ollut puheaikaa luurissa, en saanut kiinni, lienee sitten epäillyt, että johonkin jäin. Ai että kismitti. Ja kuten olen kertonut, täsmälleen turha valittaa. Tehän näitte viimeisen vastauksen kokonaan. Eli mitään korvausta kivuista, säryistä sekä menetetystä (ja palellusta) ajasta ei mistään tule, ei tod. 

Eikä tässä vielä kaikki, kuten me Kostokanavalla sanomme – posti palveli niiiiiiiin hitaaasti, melkein kuin rautakauppa. No saavutus oli loistava, kolme (->3) uutuutta luettavaksi ja silleensä, mmmm. Kirjastossa taas oli uusi harjoittelija *huoh*. Tämä ei millään meinannut enää jaksaa. Katsokaas, kun paluutaksokin oli varattu ja olin yksin liikenteessä. 

No, pikapäätös: kaikki ruuat Rismasta, koska sieltä saa sekä kissinruokaa että tupakkaa ja jotakin muonan tapaistakin. Äkkiäkös tuo, Welhotar selvisi sieltä 15 minuutissa. Ja sitten tuli takso melkein heti. Ja kotiin aivan puhkipoikkinaisena ja seipäänä. Söin jotakin, mitä en muista syöneeni vuosiin; kertokaas te, mitä se voisi olla ,D Olisi kiva kuulla epäilyksiänne?! Ja pötkölleen uuden kirjan kanssa. Ihan hissukseen ja varo-varo-vasti, särky nimittäin oli ja on melkoinen. Kello on nyt täsmälleen 00.00, enkä ole vielä edes saanut torkahdettua, vaikka olen lääkinnyt niin tuhdisti kuin uskallan ajatellen tulevaa työpäivää. 

Tänään onkin sitten veikeä ja taatusti kaikkien odottaman kehityskeskustelu Upon kanssa. Mrrr... mietin jo, miksikähän kaikki katselivat minua eilen niin oudosti. Johtuukohan se jostakin, mistä minä en VIELÄ ole tietoinen. Pahaa pelkään, rapotan heti lisätiedoista! Nih kerta. Uuups, synkeä idea tuli mieleni syövereistä ja erään kaverin herjanheitosta – ovatkohan ne löytäneet tämän lokin =O No, en minä Varastoa ole ihmeemmin haukkunut enkä paljastanut mitään, mitä ei tapahtuisi missä tapahansa normaalissa Varastossa. Enhän? 

No olkoon, sinne nyt kuitenkin on mentävä. Vaikka vain haluaisi lääkäriin ja se voisi tod. olla nyt paikallaan. Mitäs juoksuttivat eilen kuin järkensä menettänyttä (tai siksiköhän ne minua luulevat?). Paranoidiset piirteeni tuntuvat lisääntyvät vähitellen, huh. 

Miksi muuten on olemassa Bad Hair Day, mutta kukaan ei ole vielä lanseerannut Bad Legs Dayta? Sillä olisi kovastikin eräissä piireissä ehkä käyttöä. No juu, olisi kai tässä muutakin, mutta ei nyt heittäydytä ihan mahdottomuuksiin kuitenkaan. 

Ei kun katsastamaan nettimaailmaa ja kohta ensimmäiset aamukaffet *köyhä virn*!

----------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrrrrve, kissinkat! Ai ett, oonks mä sanonu jo, ett toi mami on välill aika ihana. Se kävi ihan yksin urheest kaupas ja toi mulle-mulle-mulle kissimuanaa ja huuuuuuurjast kalapuikkeleit ja donarii! *pus* Tai siis en mä nyt saanu ku yhen kalapuikkelin, mutt mä näin ison paketin heekkui ja puukkei <3 Nyt alko taas safkapolitiikka pelittää, ku välill tulee muutki muanaa. Mami muute äske ihan pelästy, ku mä goisinkii sen peiton alla ja alkasin pitää ihan omituist metelii. Höh, mä kattelin vaa uneja, en muista kummosii, mutt hurjan vaarallisii noli. Ett piti sitt ääntelehtii kans semmottis tyylii sopivast. Se ihan kävi jo kattoos, mikä mull on hätän tai jotai, se sano. Liikkist, just. Täss ku joku ihmetteli eile sitä fotoo, mä oon nousemass siin eilisess fotos täst asennost goisiis! Nii ett ei ihme, jos se näyttää vähä omituiselt >o<

Kliffaa tisjantait koko jengill!

-------------------------------------------- 

Vincent, tämä ehti jo oikeasti pelästyä *huh-huh-huh* 

Päivän slogan: Vainoharhaisuus ei tarkoita, ettei joku silti seuraisi toimiasi! 

Päivän biisi: All I Really Want To Do 

Luettua: Henning Mankell – Savuna ilmaan, taas hiukan poikkeavaa tarinaa tältä kaverilta. Toki löytyy murha meren läheltä, poliisin sisäisiä ongelmia ja sitten se suuri liikuttaja eli raha! Juu, minä pidin, hieman erilaista kerrontaa jälleen kerran ja suosittelen vähintään Mankellin kavereille. Mary Ann Shaffer ja Annie Barrows – Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville. Älkää antako nimen johtaa harhaan, tämä on aika viehättävän omanlaistaan kirjeenvaihtoa sodanjälkeisestä Englannista sekä Guernseyn saarilta, jotka kärsivät sodasta omalla omituisella tavallaan. Pidin tästäkin, vaikka en yleensä tämän tyyppisistä kirjeromaaneista välitä – tämä toimii aika hyvin ja tuo esiin historian pienen sivujuonteen. Eli suositellaan aivan senkin takia, vassokuu. Ja niin, sitä Saarikoskea aina välillä jokusen kymmentä sivua, ettei totuus unohtuisi =I

KOHTA TAAS MENNÄÄN - VOIHAN ÄIMÄLÄN PÄSSIT! 

No niin niin, kyllä minä tiedän – ei ole ollut päivityksiä. Ja tästäkin tulee lyhyt.... ei jaksa, en ole nukkunut pariin yöhön. Särkee koipia edelleen täpöllä, lomperointikin meni kuten piti *ehehheheh* ja yksi yllärikin julkistetaan myöhemmin. 

Lähinnä tässä nyt ollaan unen puutteessa, vatsa kipeänä ja lievässä flunssassa *koputtaa puuta, suorastaan hakkaa*.  Tämä viikko olisi töitä, yksi tärkeämpikin juttu. Ja tämähän ei taas minusta riipu. Jos Varastolla en pysty kävelemään, se on lekurin paikka. Nih kerta! Ensi viikko onkin se piskuinen lomanpoikanen enkä aio tehdä yhtään mitään järkevää (no niin, no ehkä ruokaa...). 

Että tällaista tänne, nukuin ehkä tunnin – uni vain karttelee. No, kyllä se joskus tuleekin, mutta on se veemäistä olla töissä silmät sikkaralla. En ole nimittäin saanut vielä niitä uusia klasejakaan. Ketuttaa siis. 

Mutta nyt keittelemään kaffetta ja lukemaan Saarikoskea (jihhaa – se tuli, se kirja siis).

---------------------------------------

Purrrrrrrrrve, kaiffat! Mä tiän, ett te ootte venannu mun postaust, mutt toi ei oo jaksunu mitää. Maannu vaa ja lukenu, nii ja juonu hihitysjuamaa. Ja sitt sen yks frendikii on ollu tääll, ett mull on kaikki ollut ihan ok – aatelkaa, nukkuu nyt kahen lämpösen ihmisen viakus, mmmmmm. Ja sain heekkuikii. Ett galsa siäl vaa on, ihan hirvee. Mä meen nyt takas goisiin, toi saa pitää kaffes ja kirjas >o< Ai nii ja tiätty mun ihailijoill ain yks foto *kollivirn*.

Voihan Vincent sentään.....

----------------------------------------- 

Päivän slogan: Sitä ihminen tekee kaikenlaisia hulluja juttuja vain kerran elämässään ensimmäistä kertaa ;D 

Päivän biisi: Living Loving Maid 

Luettua: Iso pino omia dekkareita (kun ei päässyt kirjastoon). Hanna Laitinen – Vartijat, nimeäisiköhän tämän enemmän nuorisofantasiaksi, siis tylsä miekka & kolhuinen kilpi –tyyliin. Onhan se mukava saada kotimaista fantasiaa, mutta ei nyt ihan näin tylsää, sorry vaan.... No, osan voi laittaa sentään kirjailijan nuoruuden tilille, vain 15-vuotta, eli siinä mielessä ei nyt hirmuisen paha. Edmundo Paz Soldan – Pakeneva joki, hiukan erilaista ympäristöä ja politiikkaa, ehkä rikoskin tarjolla. Erinomaista ympäristön, poliittisen tilanteen sekä koululaisten kuvausta. Vilkaiskaahan linkistä, suosittelen erityisesti Etelä-Amerikasta kiinnostuneille! Ja sokerina pohjalla William Blum – Roistovaltio, maailman ainoa supervalta. Ja tässähän sitä kiinnostavaa riittikin, tilastoja myöten. Mitä USA on väittänyt ja mitä oikeasti tehnyt.... aika pelottavaa luettavaa. Tämä hankkii kirjan ja suosittelee muillekin luettavaksi, hrrrrr. Pahempi kuin pahinkaan kauhukirja! Tämä oli siis todella suositus.

MENNÄÄN PAKKASEEN, KYLMÄÄN JA KURJUUTEEN – MUTTA MAIHARIT JALASSA!

Voi hyväinen aika, nyt on jotakin vialla! Welhotar on vain nukkunut pari päivää, hätinään jaksanut hiukan lueskella. Enkä minä ole vieläkään piristynyt... juu, tiedän diagnoosini. Mutta menepäs esittämään taas Arvaustaloon, mikä on vaivana. Ähh, verkkoajanvarauksen mukaan ei ole vapaita aikoja. Prletto! Koivet eivät kyllä ole vieläkään kunnossa, että jospa sillä sitten mentäisiin. Alkoi jo huolestuttaa, kun pää painui väkisin peiton alle ja kirja kolahti lattialle. Pahempi juttu, suorastaan pelottavaa. Ja vielä vaan väsyttää! 

Lisäksi olen värkännyt lisää voodoo-nukkeja. Aion myös kuiskailla leidi K-P:n nähdessäni salaisia manauksia mojo-tyyliin. Tehoaisikohan se? Leidi kun näyttää olevan pärsheennuolija  pahimmasta päästä. Huomasin, kun eräs vanhempi härra lähti eläkeosiolleen, kävi niin pirtsakka asian selvittely ja teeskennelty nauru, että ei paremmasta väliä. Härra muuten on oikein mukava, ainakin minulle. Toivottavasti hän näkee läpi K-P:n tarkoituksen, kun hoitavat samoja osittain asioita. Tiedän, tämä vaivaa minua nyt aivan liikaa. Ei pitäisi kiinnittää asiaan mitään huomiota. Tämä on vain kovin poikkeuksellista, yleensä tulen toimeen ja siedän kaikkia ihmisiä tuolla. Ystävä tai kaveri ei tarvitse olla, kunhan hommat hoituvat. Mutta kun tämä pentele tunkee nokkansa minun hommiini ja utelee, mihin paperini printtaan, jössus prle. Lisäksi hän on hyvin urheilullinen eli ilmeisesti halveksii kovastikin paikallaan lötköttävää, klenkkaavaa, hituroivasti kävelevää ja hissiä käyttävää Welhotarta. Pitäisiköhän räväyttää se ”VAMMAKKO”-kyltti esille, ilman diagnooseja ehkä kuitenkin. Vetuttaa mennä Varastolle, suorastaan. 

Eilinen meni siis jälleen ketuillensa, aivan täysin. Jonkinlaista vihannespataa värkkäsin, tällä kertaa ihan kotomaisista juureksista, tosin intialaisin maustein – hyvältä se pahus maistui, vaikka näyttää aika omituiselta jälleen kerran. Onneksi ne työkaverit, jotka syövät kanssani yhtä aikaa, eivät katso pitkään (enää) appeitani. Tuoksusta yleensä vain huomautellaan nätisti, että herkulliset haisut siis ainakin leijuvat kaffehuoneessa. Pakkoruisku, pakko hoidella viidakkoa, pakko pestä pyykkiä. Ja entrata  pari vaatetta käyttökuntoon. Siinähän sitä jo aivan tarpeeksi haluttomalle ja saamattomalle akalle olikin. Ulos en ole nokkaani pistänyt pariin päivään. Mitä minä siellä, parveke on olemassa sitä varten ja lasien välissä parikin rakoa ;D 

Pitäisi myös hakea paluureissulla paketti postista. Juu, siellä on se himoamani kirja – kiva! Ei tässä muuta iloa kyllä nyt olekaan. Unetkaan eivät ole olleet kovin kaksisia. 

Ähh,  vitamiinia ja runsaasti nikotiinia, sitten pyrkimään taas Varastolle, fyi fan!

-----------------------------------

Purrrrrrrrviska, kaiffat! Mä sainkii eile donarii, toi söi vähä ja mä sain oikee ison biitin sitä ja sitt tavismuanaa. Ja sitt mä sain ainaskii illall goisii sen viakus. Muute mä goisin toss pikkusoffall. Enkä vissii oo tehny mitää typerää, ei toi ainaskaa oo yhtää vihaskana enää. Mutt ei se kyll kondikseskaa oo, se puhuu rumei iteksee, ei mulle. Meinaa, ett ei ihan terve mami. Jäiskii himaa mun kaa, meill ois nii kliffaa tääl kahestaa; syätäis vaa donarii ja goisittais, eiks? Ai ett ei, jaha. Mutt mä eile kävin jo joikasees oikee komeest tuall partsill. Kiipesi toho piänell pöydäll ja annoin tulla sillee, ett varmaa kaikki kuuli. Se kaiku meinaa aika hurjast. Eikä toi sanonu mitää *tsihih*. Jee, ihan selväst mull on kevättä rinnassa, niinku toi sitt nauro. (toim.huom. perinteistä kollin kevätmouruntaa värinän kanssa malmilaisittain!) Sitt toi sai jonku hepuli ja otti munst fotoikii, täsä yks ja lisääki niit vissii o. Mä painun nyt goisii, toi lähtee tianaa meill raksurahoi taas...

Kliffaa viiko alkuu kaikill!

------------------------------------- 

Vincent, en menisi töihin, jos ei olisi ihan väkinäinen pakko. 

Päivän slogan: Mieluummin yksin kotona ja kipeänä kuin normikipeänä Varastolla! 

Päivän biisi: Good Times, Bad Times 

Luettua: Stephen Davis – Jumalten vasara, saaga Led Zeppelinistä, ehdottoman luettavaa ja melkein hyllyyn hankittavaa tavaraa. Kaikki mitä olet ikinä halunnut tietää (tai olla tietämättä) ao.  bändistä ja siihen liittyvästä. Tämä tykkäsi ja suosittaa!

JUU, JUU – MENNÄÄN SINNE PRLEEN VARASTOLLE!

Aika hyvin maattu, sano! Eli eilinen päivä meni todellakin maatessa, joko nukkuessa tahi meditoidessa peiton alla. Lisäksi oli lämmintä, joka oli minusta myös kovinkin mukavaa. Särkyihin se ei vaikuta yhtään mitään, mutta eipähän palella jatkuvasti. Eli mitääntekemätön päivä, ahittaakin alkoi. Varasto nimittäin. Suunnittelin jo jopa lähtemistä sieltä. Kyllä minä sen karenssiajan eläisin... mutta toisaalta voisihan sitä tehdä jotakin, että saisi itsensä ulos sieltä. Lähinnä hankkia mittavia sairaslomia. Nytkään koivet eivät ole kunnossa, ei varsinkaan oikea. Lonkat ja selkä särkevät jatkuvasti. Mutta kun, sille omisarvikselle ei saa aikaa enkä minä luota näihin Arvaustalon muihin hyypiöihin, ne eivät ehdi lukea edes sairauskertomusta, ei edes esitietoja. Minä voisin syöttää sinne ihan mitä tahansa, jos huvittaisi! Hmph. 

Ja jos jotakin positiivista, HS ilmineerasi kevään  kaunokirjat sekä tietokirjat. Ei paha, nämä listat on hyvä pitää sopivasti esillä taas jonkun aikaa. Prleen HelMet ei ole taaskaan päivittynyt. Ilmeisesti sitten ei ole päivitettävää... Varauksia on vain 8! Hävettää. Eilen olikin pakko tarttua oman hyllyn antimiin välillä, kun nuo kirjastosta raahatut opukset eivät juuri tuolloin kiinnostaneet yhtään. Ei, hei siis, onhan toki siellä ihan luettavaakin tavaraa, mutta niin asiapitoista, ettei sopinut eiliseen lötkötysfiilikseen yhtään! 

Tänään taas kaikki pakkotoimet, yöks. Ei yhtään huvittaisi nyt mikään, se sunnuntai-ahi jatkaa eilistä kulkuaan ja vain pahenee. Jos huomenna särkee yhtä rutosti, vääntäydyn Arvaustaloon valiten sopivan uhrilekurin. Prle, kun en muista, keitä pitää välttää! Pari on nonseleerannut fibron (no, olen kyllä valittanut yleensä jotakin muuta), yksi pitää minua väärinkäyttäjänä (menin uusimaan reseptejä....), yksi luuleen minun flöittaavan  (vrt. fibro) ja kyseli, kaipaanko aurinkoa – no en oikeasti kaipaa! Prletto, että sekin kävi ketuttamaan. Minähän inhoan kuumaa ja suoraa aurinkoa yli kaiken, se ei käynyt taas tämän trin pirtaan ollenkanas. 

Ai, että mitäs tänään syötäis! Nuo tuota, perunoita, sekoisia vihanneksia, donaria ja silliä. Jämistä tehdään pariksi päiväksi evästä. Eivät ole siis kummoiset antimet, kaupassa tarjonta oli niin kälyisen näköistä, että tuoreet vihannekset ehtivät viikossa pilaantua jo hyvinkin. Että kotomaisella tarjonnalla ja pakkasavitteella mennään. Donaria siksikin, että Vinski tarvitsee jo jotakin herkkua myös... juu, minä olen kilti, Vinski nukkui ainakin alkuyön jo jalkopäässä. 

Kävin uusiounilla, tarjottiin sielläkin vain ahiunia, paskat!

-------------------------------------

Purrrrrrrve, kaiffat! Mami vissii melkee ainaskii on jo kavru, hei tiiätteks. Mä hirmu varovast kysysin, ett voinks mä goisii sen viakus ja joo, goisin. Nyt aamulkii. Mutt mä oon nyt kyll varovaine. Se lupaskii mulle kans fisuliinii, ku mä kert oon ollu kilti. Mmmmm. Mutt mun tarttee nyt kyll muistaa olla nätist. Sen hirveen haisuainee se laittaa vissii vast huamenn sitte. Ku se lähtee taas röihi, voi ku sen ei tarttis. Mäkää en taatusti tekis mitää torpsoi judekoi, ku se olis himas koko aika. Voisiks se sillee saada jotai pualustust? Ett jäis niinku himaa hoitaa mua, ku mä oon vähä tämmöne... mä oon vähä niinku erityiskissa. Hei, nyt mä haluisin mun aamukaakit, mamiiiiiiiiiiiih! Joo, se sano,ett heti ku se ehtii. Skrivaa ensi. Jep, mä ootan täsä, toi kuva on taas siält iipeist, myytävist tauluist se sano.

Kliffaa pyhist! Ei mamill, se ei diggaa.

-------------------------------------- 

Vincent, kohtalaisen kilti vaihteeksi, pahinta pelkään. 

Päivän slogan: Miksi minun ei anneta olla, jos minä itse haluan?! 

Päivän biisi: Laiskotellen 

Luettua: Eero Pasanen – Kononen ja yövieraat, Kononen ratkaisee jälleen juomisen, syömisen ja svidduilun välissä. Tämä tykkää Konosesta, sellaisia kertalukemisen arvoisia opuksia kylläkin, mutta parempia kuin moni muu kotomainen. Että kelpaa tämä lukea lyhyenä dekkarina, varsinkin jos pitää Konosen habituksesta *virn*. Lisäksi omasta hyllystä yksi tiiliskivi, esitelty täällä aikaisemmin.

KÄYDÄÄN KIERROKSILLA, HILJAISILLA SIIS... 

Kyllä eilen oli niiiin hankaavaa, että olin vähällä häippästä kesken päivän. Kyykytys oli pahimmoillaan, leidi K-P antoi tosiaan kaikkensa. Lähdin tupakalle ja kuulin, että hän on kovin ailahteleva luonne, välillä ihan ok:kin. Ehh, ettei pitäisi ottaa itseensä. Sviddu, kyllä otin, jos jotakin pistetään minun syykseni. Minun siksi, että mitään yleistä käytäntöä ei ole ja itse olen vain tehnyt samat asiat samalla tavalla eli osastolla vallitsee edes jonkinlainen yhteismitallisuus eräissä asioissa. Hän sitten ihmetteli, josko minä (tyhmänä) en "huomannut, että hän tekee AINA näin". Mistä minä sen olisin huomannut, jos hyyppää on tuskin näkynyt. Hän tuli osastolle jo ennen vuoden vaihdetta ja piti sitten melkein kuukauden lomaa, joten en ole pahemmin ehtinyt seurata tapojansa. Ja osaston tapa nyt vain on merkitä tietyt asiat konseptiin! Tiedättehän, oikolukumerkintöjen tapaan jne. Prle, ämmällä niistä tietoakaan, murrrr. Melkein jo kopieerasin ne hänelle ohjeeksi, mutta ajattelin sen vain ärsyttävän lisää. Pikku juttu, mutta svidutti silti. Varsinkin kun särky oli pahimmoillaan. Särky voi muuten saada aikaan vekkuleita raivareita, jos on aihetta muutenkin olla pahalla tuulella. Se mukavasti korostaa kiukun räväkkyyttä! Kokeilkaas joskus, kyllä lähtee. 

Tänä aamuna sentään sai viipyillä sängyssä, vaikkakin hereillä. Perskeles, ylös sitten taas huonekaluista kiinni pidellen, kiroillen ja lengottaen. Lonkat ja selkä ovat niin kipeinä, että kävelen oikein vekkulissa kulmassa. Jos tämä jatkuu, maanantaina on pakko hakea edes ne kortisonipiikit joltain lantulta meitin Arvaustalosta. Sattuu niin, että silmissä salamoi (kulunut kielikuva, mutta totta). Eilinen roudausretki oli jo liikaa, nimittäin. Kun on jo koko viikon kipuillut, ei ”pieni liikunta” todellakaan ole enää hyväksi – eikä varsinkaan taksojen odottelu! 

Muutoinkaan ei ollut kehumista missään; kirjastosta jokunen hölmö kirja, kaupoista ei mitään erityistä eli kehnoa tarjontaa – pettymys kaikkinensa. Sain sentään yhden kirjapaketin, pitää hakea se alkuviikosta. Tein Belgarionille thai-tai-kalaa ja kaffen kanssa söimme sitä leivaria, joka ei ollut sitten mitenkään ihmeellistä sekään eli lupasi enemmän kuin antoi. Lisäksi Belgan luennot ajoittuvat ensi jaksolla niin, että perstai-roudauksesta ei tule mitään. Tarkistamme vielä torstain tai sitten on siirryttävä vain takaisin lauvantaille. Ei siinä mitään, olen nyt vain tottunut pitämään lauantain täysin luppopäivänä ja maannut yleensä koko päivän sekä lepuutellut koipia... No, met katsomma ensi viikolla. 

Tämä menee nyt lepäämään välillä, josko saisi vähän unta uudestaan *toivoo*. Hahaah – nukuin melkein pari tuntia oikealla kyljellä ja olipa mukavaa näkemistä tarjolla; minä olin Kurvissa jonkun kämpillä, odottelin kaveria  ja – tietysti – dokasin. Olipa hauskaa. Alkaisikohan verottaa nuita varastoja tuolta, ans kattoo nyt. Jos oikein ahittaa, sihautan pari lonkeroa tuossa auki! 

Sitten vaan päivän toimiin eli lepäämään uudestaan ja suunnittelemaan ruokailua ,D

------------------------------------------

Purrrrrrrrrrve, kaiffat! Hei, mä sanoin, mähä sanoin. Heti ku Poika tulee, kaikki järkkääntyy. Mä sain olla Pojan viakus eikä toi kehannu olla antamatta mulle jääfisuu. Sain aika ison biitin ja ahmasin sen heti. Sitt menin takasi siihe ja lötkähdin oikee leveeks, nii, ett Pojall jäi vaa kapee platsi sittaa. Mutt ei se sanonu mitää. Kyll se sitt on kilti, on. Mamikaa ei kehannu hätyyttää munt yhtää, mutt taas sill oli jotai karmeet haisuainet, jäks. En mä sen viakkuu viäläkää päässy – kyll se nyt on pitkävihane. Se sano vaa, ett ei osta eest uut sänkyy, ennenku se on varma munst. Mähä oon ihan varma tapaus! Nyt en tajuu.... sen sänky on ihan hyvä kissill (toim.huom. mutta ei ihmiselle, siis minulle)! Tommose kuva se taas on napannu iipeist, iha hirvee. Mäki meen goisiii, ku toiki kerta...

Kliffaa löördaagii ja heekkui kaikill!

----------------------------------------- 

Vincent, en tiedä, mitä tehdä sinun kanssasi! 

Päivän slogan: Raivari päivässä pitää työkaveritkin onneksi loitolla! 

Päivän biisi: It's A Hard Life 

Luettua: Rauha S. Virtanen – Seljan Lumi ja Tuli, Chilen tapahtumia Seljan perheeseen liittyen 1970-luvulta. Harmi, miksi tämä ilmestyy vasta nyt, olisi ollut tarpeen jo paljon aikaisemmin. Toki muori luki ja piti sekä nostalgisoi kovastikin, mutta ei tämä yllä ensimmäisten kirjojen tasolle.... silti olisi puolustanut paikkaansa jo aikaisemmin. Nyt tämä kulunee enempi Selja-sarjaan jo aikanaan vihkiytyneiden käsissä, tai miksei uudempien ystävien käsissä. Hiukan jää kuitenkin omituinen maku koko asiasta =O

LEPUUTETAAN KAIKKIA PAIKKOJA *VIRN*!