Tämä näin esipuheena siihen, että en taaskaan jaksa. Eilen olin aivan supiväsy heti aamusta ja ajattelin kömpiä sänkyyn ajoissa. Katin villut, uni ei tullut. Ei sitten millään. Vielä puoliltaöin jouduin hakemaan yhden rauhoikkeen avittamaan nukahtamista. Syynsä oli kai silläkin, että pitkästä aikaa oli aivan älyttömän rajuja kramppeja koivissa, lähinnä pohkeissa ja jalkaterissä. Erinomaisen epämukavaa, koska ne eivät häipyneet millään normikontsilla. Nyt aamullakin troppasin vielä tuplana magnesiumit varmuuden vuoksi. Hrhrhrrh, nuku siinä sitten... eli jopa nukkumisen minä saan vaikeaksi näemmä. Tämä kun on se viikon ainut yö, kun muutoin saisi goisia juuri niin paljon ja pitkään kuin huvittaa. Ei sitten huvituttanut, kun ei pystynyt!

Muutenkin takana on rankka työviikko, kipuja sen mukaisesti. Eli paljon, en märise enempää. En heti keksi täysin kivutonta paikkaa. Sen verran vain, että jouduin vaihteeksi kirjoittamaan käsin eräitäkin läystäkkeitä ison nipun. Oikea käsi ei tykkää siitä ollenkaan, ei sitten yhtään! On se kumma, miten Varastolla ei vaan saada hankittua tiettyjä peruskoneita käyttöön, sellaisia joka päivä tarvittavia. Prle, tämänkin asian kanssa tapeltu kolme vuotta. Edellinen yhteiskäytössä ollut kone oli hankala käyttää, mutta ei sentään tarvinnut käsin kirjoittaa. Nyt on upeat puitteet (sanoo Joku), mutta työntekijöillä ei ole asianmukaisia tarvikkeita eivätkä tietyt hommat vieläkään toimi. Just, näin se menee. Hienoa, kun torppa ainakin näyttää hienolta, vaikka toimivuuden kanssa voisin ollakin monessa kohtaa eri mieltä.

Menenkin vähäksi aikaa tässä kohti maate – näin pitäisi töissäkin pystyä tekemään ;) Jep, helpotti, muutama sivu hyvää kirjaa ja lotkotusta. Taidan viettää tällä tavalla loppupäivän. Tavan mukaan ja luultavasti piristyn taas hyvin myöhään illalla, ans kattoo nyt taas. Soppa-ainekset odottavat työtasolla, josko vaihteeksi *muahahahah* vihanneskeittoa pariksi päiväksi taas. Huomenna aikataulujen mukaan posti-kirjasto-vihannestsioski-kaupat -retki kaikkinensa. Ai niin, Serkkuin kavereille tiedoksi, että tarjolla oli uutuuksina sitruunakohuked sekä Jassi seemneleib, joka on ihan helkkarin hyvää. Pieni paketti, sopivasti muutama viipale, jotka voi pakastaa. Namia paahdettuna siis eikä ollut hinnalla pilattua tuokaan.

Täytynee laatia kauppalistaa sekä pakata pari kirjaa postitusta varten. Aivan helkkarin tärkeitä ja aikaa vieviä tehtäviä minulla täällä. En minä kyllä paljon muuta jaksa tai muuhun kykenekään ilman runsasta troppausta ja äärimmäistä itseruoskintaa.

Että tällaista tahatonta tajunnanvirtaa tällä kertaa, ilman mitään asiaa – kuten tavallista.

 

 

POLKA, JOKA AIKOO OTTAA JOKUSETKIN PÄIKKÄRIT!