ole mitään hyvää! Minä voin sen luvata heti tänä aamuna. Olen edelleen kipeä, kettuuntunut ja väsynyt. En jaksaisi mitään, mutta on pakko. Kieltäydyin joululounaasta tänään, teen senkin ajan duunia. Ettei kukaan vaan luulisi minua sosiaaliseksi eläimeksi tai sitten mahdollisesti jopa jotenkin kiitolliseksi jostakin. Fyi fan!

Olen ärsyyntynyt kaikkeen ja lähes kaikkiin. Mieluummin vetäytyisin jonkinlaisille pakkounille peiton alle, varustettuna runsaalla keolla kipu- ja rauhoitusnapitusta. Ehkä vähän lämmittävää alkomahooliakin olisi tarpeen. Siellä minä köllisin, kaikessa rauhassa – kaukana kavala maailma...

Yule on 22.12., hah! Miksi minä sitäkään viettäisin. Minä en vietä mitään. Mikä viettää minua :/ Ymmärtäkää miten haluatte, mitä se minulle kuuluu... Ei sitten niin pätkääkään. Ei edes se pätkä. Ei paljoa kiinnosta.

Menen, kun on pakko. Otan kipulääkettä, koska sattuu niin saatanasti. On sattunut jo monta päivää eikä tämä hellitä. Kai sillä yritetään muistuttaa jostakin, että "pitäisi" taas jotakin. Voihan vee, minä sanon. Vee! Omisarvis ottaa vastaan, kiitosta vaan tästäkin, ensi vuoden puolella eli 2.1.12. Hmph.

Ja vielä on pakko jonakin päivänä tsempata itsensä tuonne ostoshelvettiin hakemaan ruokaa. Voi vee sillekin. Minen jaksa! Mutta pakko se on, jos aikoo itse syödä eikä aio tappaa kissaa nälkään tai kushiekan puutteeseen. Ehkä se olisikin veikeä ja omaperäinen ratkaisu kaikkiin ongelmiin...

PITÄKÄÄ TAI ÄLKÄÄ – MINÄ OLEN JUURI TÄLLAINEN!