valehtelisin kaikille armaille lukijoilleni. Suoraan sanoen ottaa päähän. Ei, flunssa on melkolailla parempi, ei se. Muuten vaan. Tiedän jo, missä kunnossa olen taas tänä iltana ja entäs sitten keskiviikkona sekä loppuviikosta. Voi hyväinen aika! Kun jo perjantain pidempi kauppa-posti-humputtelukeikan jälkeen olin kipeä kuin mikä, olin vielä lauantainakin. Niin että mitään mukavaa ei ole odotettavissa.

 

Keskiviikkona isoplunssapiikitys, samalla voisi raporteerata omisarvikselle lääkityksestä. Jos on oikein kamala tilanne, taidan käydä näytillä. Met katsomma sitäkin. Muuten Varastolla on odotettavissa vain garmiwa pino tekemättömiä töitä sekä kuivat viherkasvit ja lukemattomia lukemattomia viestejä yhdentekevistä asioista. Kukaan tai mikään muu ei minua odotakaan.

 

Sain kuitenkin eilen tehtyä pakkotyöt, hah. Ihan sinnitellessäni ja piruillessani (ja kummasti lääkityksen ajoittaminen oikein avittaa siinäkin) imureerasin kunnollisemmin kuin aikoihin sekä pyyhin muutamia omituisia fläkkejä seinistä, niitä pahimpia. Osa taas oli semmoisia, joita ei saanut pois. En enää muistanutkaan, että niitä on niin paljon. Siis muuttaessanihan pesin suurinpiirtein koko kämpän. Jälkiä siis on, sellaisia lähtemättömiä. Tarvitsisin avustajan lisäksi myös remonttimiehen – ei olisi väliä, vaikka se olisi sama pärsoona! ;D Voisi se tehdä kaikkea muutakin. Lokinperkeleet ovat taas paskoneet yhden parvekeklasin, se pitäisi pestä. Ne fläkit ovat nimittäin isoja ruikulifläkkejä. Pirulauta! Häiritsee tuommoinen, enempi kuin parveketupakointi. Eikö Kuse-Niina voisi puuttua lokkien, pulujen ja muiden lentävien esineiden aiheuttamiin kuspaskatuotoksiin mieluummin kuin röökaamiseen ja bisseprossien alentamiseen? Minä olisin paljon iloisampi semmoisesta politiikasta. Saati sitten siitä, että yleensäkin terveydenhuoltopuoleen voisi satsata vähän enemmän...

 

Ei, minulla ei ole mitään ihmeen ilokasta kerrottavaa. Kaikenlaista pientä tässä tullut väännettyä ja käännettyä sairiksen aikana. Enempi kyllä tosiaan lueskeltua, eilen myös kirjoiteltua. Hyvä edes niin. En minä kunnolla saa nukuttua siltikään, kivut herättävät aina vaan. Ne eivät ymmärrä, että sairaslomalla niiden ei pitäisi häiritä! Kivut, säryt ja juiliminen eivät pidä lomaa, eivät minkäänlaista.

 

Belga sentään kävi lauantaina lounaalla. Saan minä olla iloinen siitä, että edes joku käy. Ja että Belga on mukava ihminen. Oli käynyt ViiVoanista ja muistanut minua; sain osterikastiketta, mustapippurisoossia ja yhden muun jutun toisaalta. Tofua ei tippunut, hän oli ostanut kaikki tarjolla olleet kaksi pakettia ;) Lisäksi sain taas raportin opiskelijan ruokailusta. Paikallisessa kaupassa oli ollut kaalia älyttömän isolla halvennuksella ja Belga oli meikäläisen tapaan ostanut suurimman mahdollisen kaalin. Siis valtavan ison, tiedossa on kuuleman mukaan kaali-soijarouhe-laatikkopatahässäkkää ilmeisesti aika pitkäksi aikaa. Onneksi pojilla on pakastin! Lykkäsin mukaan sitten vähän täysmehuja, marjoja ja suklaakeksejä – jotakin heekkuja terveellisen ruokavalion väliin!

 

Josta tulikin mieleen raportoida melkoinen makuelämys. Yhtenä päivänä tympäännyin normisalaattiorgioihini (donaria, taas), koska aineksia oli vähän knaftisti tarjolla. Muistin, että kanan kanssa oli ennen muinoin tapana syödä mustaviinimarjahyytelöä (tai –hilloa tms.)...*hmmm, harmaat aivosoluni toimivat*. Kaivoin pakkasesta kipollisen mustaviinimarjoja, ripottelin kourallisen donarisalaattiin ja annoin olla jonkun aikaa huoneenlämmössä. En muutenkaan pidä kylmästä salaatista. Oli aivan hemmetin hyvää – teen toistekin. Ja juu, saa nauraa, päivitellä ja ihmetellä. Minusta se vaan toimi erittäin hyvin. Kirpsakat marjat tekivät ihmeitä jo vähän nuutuneelle salaatille, mauttomalle vesidonarille sekä muille vähän kärsähtäneille vihanneksille siinä seassa. Sattumia, ikäänkuin. Tämä tällä kertaa Polkan keittiövinksuista!

 

Eikä tässä mitään kerrottavaa tosiaan olekaan. Normiaamu, normipuuhat; menen keittelemään kaffet, riipomaan mömelöt ja narskuttamaan aamupalaa. Ja sitten odottamaan sitä upeaa limousiinitaksoa koppalakkisine kuljettajineen, jollaisella toki kaikki tietävät minun kulkevan... *muistakaa kumartaa / niiata, kun ajelen ylväästi, kättäni armollisesti heilutellen ohitsenne*

 

 

 

POLKA, JOKA EI OLE MUKA KATKERO, MUTTA KUITENKIN...