Jospa tästä kehkeytyisi vielä jonkinlainen puuhapäivä? Eilinen meni ketuillensa – tai ei nyt ihan. Iltapäivään asti haahuilin, lueskelin, mätin pizzaa kitaani, keittelin kaffetta, haahuilin vähän lisää. Sitten iski taas outo pirkeys! Outoa, mutta kummallista: aloitin pyihkimällä pölyjä erinäisistä oudoista paikoista. Onneksi oli jo pimeää, joten kaikki ei varmasti näkynyt ja jälki on taatusti epätasaista, ettenkö siis sanoisi persoonallista. Viitakkoa piti vähän karsia ja pari isompaa vihreää kääntää vähäistä valoa kohti. Ainakin peikonlehti kasvaa näköjään tosi kieroon muistuttaen siten emoansa. Lisäksi vähän loppusijoittelin vaatteita kätevämpiin paikkoihin. Niin, tuota, muutostahan on siis melko täsmälleen 3 kk. Osa tavaroista ja tietyistä vaatteista vaan etsii edelleen paikkaansa (terveisiä sinne muuttopuuhien keskelle!).

 

Virkistys kulminoitui jälleen alkuillasta, jolloin innostuin kirjoittamaan ja samalla laittamaan taas eteenpäin pari juttua. Edelleen hyvin outoa... mistä tuollaisia kohtauksia saa? Lääkkeillä ei ainakaan ole mitään tekemistä asian kanssa, siis oikeasti ei ole! Ehkä minut on vain rakennettu niin, että joko heti aamusta tai sitten illasta. Päivä on työntekoa varten ja se näkyy myös kotoelossa. Ei se mitään, niin kauan kun jotakin tulee edes joskus tehtyä. *atsih* Nyt aivastuttaa, toivottavasti ei se kirottu lunssa iske meikäläiseen. Varastolla on liikkeellä lyhytkestoista lunssanpoikasta, joka on kaatanut väkeä jokusen päivän sairikselle. Ei, eih... minä en halua taas sairastaa lomalla, kuten lähes jokaisella lomalla on lopulta käynyt! Toivottavasti tämä on vain reaktio tuohon ulkoa hohkavaan viileyteen. Jossa on hyväkin puolensa, kone ja minä pysymme molemmat varsin kuosissa eli tuuletus pelaa, vaikka sitten ulkokautta!

 

 

 

 

Tänään Toveritar on luvannut tulla käymään, tuoda vielä yhdet bambusukat ja kyytiä minua hieman tuossa lähistöllä. Sukat ovat menossa työkaverille, joka on lievästi ekohenkinen luonnonystävä ja melkein vei minun sukkani, kun hetken sai niitä hiplata. Joten pyysin sitten toveritarta tuomaan hänelle omansa, toki sentään maksua vastaan ,D Edelleen mainostan nuita sukkia – ne pelastavat tämän talven, aivan varmasti. Eilen tein myös kauppalistoja *huokaus*. On käytävä postissa (yksi paketti noudettava), kirjastossa (kirjoja!), Karjaustalossa (harja-kihveli-yhdistelmä on edelleenkin risa ja uusi on tarpeen), parissa ruokakaupassa ja ehkä vielä muuallakin. On sellaista tavaraa, joka on äärettömän hankala yksin raahata taksoon, jos edes taksoon ottavat. En minä nyt mitään isoa ole ostamassa, mutta tarkoitan noin yleensä tilannetta, että perjantaisin olen noutanut kirjat ja ruokaa – paljon enempää en pysty yksin raahaamaan. Nyt voisin ehkä ostaa vähän jemmaan jotakin. No, katsotaan. Ei, en uskalla pelästyttää ketään etukäteen. Oikeasti, en minä mitään huonekaluja tms. ole raijjaamassa!

 

Illalla voisi vähän imureerata eilisen pölytyksen jäljiltä. Se tulisi kyllä tarpeeseen. Pakkoruiskussakin on käytävä, hrrrh. Pyykkiä en ala tänään käsittelemään, se voi hyvinkin jäädä viikonlopuksi. Iloisana yllärinä huomasin, että marjantai ei olekaan marjantai eli töihin mennäänkin vasta tirstaina. Hienoa, mikäs sen mukavampaa. Olin jotenkin aktiivisesti unohtanut tuon ylimääräisen vapaapäivän *huijaa itseään*.

 

Jahas, jospa kuitenkin toinen saavillinen kaffetta? Mömelöjen otto on säästettävä hiukan myöhempään, että pääsen liikkeelle. Pirulauta muuten, että lonkkia särkee – heräsin yöllä useampaan kertaan siihen, että voihkin taas ääneen näitä prleen kipuja. Nilkkoja juilii melkoisen lahjakkaasti myös, argh. No, kyllä kai se tästä...

 

 

 

 

POLKA YRITTÄÄ REIPASTUA – PAINO SANALLA YRITTÄÄ!