Nökötys ei ilmeisesti aio tänäänkään loppua. Grauh, Varastolle pitäisi kuitenkin päästä, teiden ja katujen auraamisesta ei juuri tietoakaan. No, ei muuta, mutta kun minulla ei olisi lupa seisoskella pitkään noiden koipisten kanssa – sanoi siis lääkäri, myös kirjallinen vahvistus asiasta on. Prletto. Lisäksi edelleen pelottaa, mitä on edessä kustannuspaikalla. Papereita pöydällä irrallaan, lokeroissa sekä vielä tungettuna hassusti mappien ja omien matskujeni päällä, kuten joidenkin tapana on hommansa piilotella. Pitäisi niitäkin taas vähän kouluttaa lisää...

 

Eilinen menikin vaan ketutuksen merkeissä! Ensinnäkin eräs e-lasku oli hävinnyt bittien helvettiin, ei, se ei ollut edes roskakorissa. Se oli vaan häipynyt, no laittamaan viestiä ja jollei sitä tänään tule, pitää soittaa perään. Ai että, on tämä yhtä hemmettiä. Lisäksi veronpalautus tuli ja melkein sitten menikin muutaman tilisiirron myötä. Ei haita, en minä sen varaan tietysti mitään laskenutkaan, kun aktiivisesti aina yritän unohtaa tällaiset asiat. No, kävihän se kuitenkin viikonlopun olemassa tilillä ihailtavana. Kaunishan tuo oli katsoa, sen hetken! Lisäksi ymmärtämätön ja kykenemätön laatii hyödytöntä eli vängersin neljä tekstiä tuonne toisaalle.

 

Muuten tietysti kunnostauduin ja laittelin juuresspydäriä kolmelle päivälle eli söin eilen ja riittää sitä evääksikin pariksi päiväksi. Kiittelen edelleen todella lähes ainoaa heräteostostani Iikkeassa – kunnon wokkipannua! Millä hemmetillä muutoin saisi tuommoisen määrän pilpottua tavaraa käristettyä kuumaksi lähes ilman rasvaa (vain pieni tilkka öljyä) sekä vielä maustettua ja sekoitettua kunnolla? Appeesta tuli taas erittäin hyvää. Koostumus muuttuu aina ostosten ja kausituotteiden mukaan; nyt mukana oli kolme keskikokoista punajuuresta, kuusi porganaa ja saman verran pieniä pottuja. Reilu pätkä purjoa sekä kolme ehtaa virolaista suolakurkkua pilpottuna. Lisäksi valkosipulia, hot currya, kuivattua tilliä, tandoori masalaa, vähän BBQ Hickory smoke –sekoitusta sekä tietysti obligatorinen tattiliemikuutio, joka muserretaan joukkoon lopuksi ja päälle heitetään pieni tippa vettä – sekoitetaan vielä kunnolla. Heitetään ensimmäinen satsi tulikuumana käkättimeen, muistetaan maustaa se vielä roiskauksella hapanimelää chilikastiketta. Jo vain pitää naisen tieltä pois... Ja maistuu muuten eväänäkin oikein hyvältä! *örps*

 

Onkin tässä tullut ensin syötyä kaikenlaista epäterveellistä ja sen jälkeen kärsittyä vatsanpuruista, pitää siirtyä normaaliin päiväjärjestykseen! Vähän päiväevästä ja mieluusti vähemmän muonaa kerrallaan, sopii paremmin näin lääkityksen kanssakin. Se nimittäin ei sovi taas läheskään kaiken ruuan kanssa yhteen, mikä on myös huomattu.

 

Uniakin on katseltu, tuli mieleen eräs niistä. Olin meitin terveydenhoitajan luona ja yritin kiristää aikaa kunnon lääkärille. Kun hän ei sitä olisi minulle suonut, kävin käsiksi ja nipistin leidiä vasemmalla kädellä (siis siinä on melkoiset puristusvoimat ja terävät kynnet!), nipistin lujaa! Seurauksena oli jonkinlainen lääkäreiden pakkopaitameininki ja minut velvoitettiin (!) ilmoittautumaan vastaanotolla joka toinen päivä, että kuntoni voitaisiin tarkistaa (!). Voihan vee noita uniakin. Eivät nekään kannusta kauheasti menemään lekurille ja etsimään sitä oikeaa – ja minä nyt todella tarkoitan lekuria, joka jaksaisi EDES lukea koko sairauskertomukseni läpi... Argh, suututtaa!

 

 

 

 

No, Vinskillä on kissanpäivät. Hän sai loput hapukoorista nuollakseen ja sitä oli kohtuurunsaasti. Lisäksi kiltti minä annoin vähän maksapasteijaa ja muutakin heekkua nuista jämistä vielä. Että kissallakin oli juhlat, sano. Suklaatia en sentään antanut! Muuten Vinski yritti pungertaa minut laattialle nukkuessaan vieressäni – yhtäkkiä kissa alkoi venytellä selin minun selkääni ja minun oli pakko väistää aivan sängyn reunalle, ettei mussu olisi littaantunut. Hmph, ja sänky on sentään 140 cm leveä :D Pitäisi siihen nyt yhden akan ja pienehkön katin sentään mahtua.

 

Päivän slogan: Nälkä meil on aina vieraanamme, varsinkin jos syömme niitä toisten äitien laittamia valmisruokia!

 

Päivän biisi: Gabriel

 

 

Luettua: Herta Müller – Hengityskeinu, 17-vuotiaan romaniansaksalaisen kokemuksia työleirillä Neuvostoliitossa Stalinin ajalla, tämä kirja muuten sai Nöpelin. Ei ehkä syyttä. Erikoinen kertomus, erikoinen sisäinen asenne kertojaminällä. Sanat pelastavat nuoren, hänen sisäinen elämänsä ja mielikuvitus, nälkäenkelit, muistot. Suositan ja toisaalla lisää. Annika Sjögren – Kuin hiipuva hiillos, vaiettu totuus, jossa vaimo pahoinpitelee miestään. Lukuisat sattumat ajavat tilanteen varsin oudoksi, kun mukaan vielä liittyy vaimon tappo sekä hänen ystävättärensä katoaminen. Jo onkin joku pinteessä.. ja piina vain pahenee. Tykkäsin – erilainen dekkari ja trilleri, suositan! Bill Glegg – Nuoren addiktin omakuva, eräs kertomus narkkarista ja nimenomaan crackista. Ei paha, tosin tässäkin korostuu taas rahan mahti ja valta – tosin sekään ei siis estä koukkuuntumista, jolloin mikään ei enää riitä. Väittäisin suht todenmukaiseksi kuvaukseksi, kunhan muistatte mistä huumeesta on siis kysymys!!! Eoin Colfer – Artemis Fowl; Atlantiskompleksi. Tuota, alan vähän leipääntyä kuten ilmeisesti myös kirjoittaja. Ei enää ensimmäisten Artemisten veroinen... sorry. Tuija Lehtinen – Kolme miestä netissä. Auts, nimi ei kerro sitä, mitä minusta kirjalla olisi ehkä viihteellisestikin sanottavana. Lehtiseltä tällä kertaa tavallista mielenkiintoisempaa hömppää, voisin jopa suositella *wirn*, juu eli luin ja sanoisin jopa pitäväni tästä. Boris Hurtta – Valdemarin kirja, kaikki bibliofiili Rydbergin, aktikvariaatinpitäjän sekä apulais-Nissen seikkailut samoissa kansissa, mukana myös yksi ennen julkaisematon (muut julkaistu aik. Portissa). Ei paha, mutta kun on nämä kerran lukenut, ei niiiin hirveästi kutkuta saada näitä yksiin kansiin. Kuitenkin ihan kelpoisa opus herroja tuntemattomalle! Ja eihän tässä tietenkään ole vielä kaikki... ei toki, säästän teidät ja eräät muut tahot koko luettujen sarjalta jälleen kerran!

 

 

 

 

TAAS POLKA MENEE, JOS VAIN TAKSO TULEE – AINA VAAN JA JÄLLEEN!