Nonnih, perjantai ja 13. päivä. Ja minähän en ole taikauskoinen, koska olen Welhotar *ristii sormiaan tanakasti*.  Tänään tiedossa rutosti töitä Varastolla ja normitapaan – ylläri, ylläri – roudausretki kirjasto-apteekki-vihannestsioskit-ruokakaupat ja kotoon! Kirjastossa näyttäisi olevan ihan mukavasti uutta ja vanhaa ETUKÄTEEN VARATTUA luettavaa ,D (nuo isot kirjaimet eivät aukene kaikille, mutta jotkut tietävät...) Lisäksi pari opusta könöttää tuossa jömmassa odottamassa sopivaa lukuhetkeä, se on nyt viikonloppuna. Kunhan vain tämän päivän vielä jaksaisi ja pääsisi kotoon asti. Särkee. Sattuu. Svinduttaa.

 

Ja ihan tiedoksi, paperit on sitten virallisesti allekirjoitettu Byrokratian valvovan silmän alla. Vaihtokaverin kanssa molemmat totesimme sen harvinaisen kivuttomaksi toimenpiteeksi. Oikein miellyttävä & asiallinen tilaisuus – no problem, no panic. Kaikki oli ok molempien osalta. Sain jopa yhden tiedon, josta voi joskus olla hyötyä joskus kaukana tulevaisuudessa (tai no, ehkä ei kovinkaan kaukana). Koskien siis näiden asuntojen luovuttamista eteenpäin esim.  jälkipolville (-> polvi = Belga). Kaveri oli ollut reissussa eikä siksi ollut ehtinyt vastailla... no, se hyväksyttäköön. Muuten sovimme siinä samalla monesta erilaisesta pikkuasiasta ja odottelemme vain muuttopäivää. Kaikki tuntuisi olevan menossa toivottavasti kohdallensa! Mies on kyllä niiiiin rauhallinen ja... niin... rauhallinen, mitä minä en tod. ole. Oikein kateeksi käy.

 

Lisäksi sain härra tarkastushärrankin kiinni ja sovittua ajan ensi viikolle yhdeksi iltapäiväksi eli lähden vain vähän aikaisemmin Varastolta. Jee – helpotus tuokin ja ehdin katsoa, onko karvakasa tehnyt tekosiaan, puunata parketit ja kiillottaa hopeat, piilottaa muut arvoesineet sekä viedä roskat tms. mikäli tarpeen. Kyseessä on hänen mukaansa vain nopea tekninen tarkastus, että kaikki toimii :o Mitä ihmettä se sitten pitääkin sisällänsä, ei ole tietoa. Sittenhän tuo nähdään.

 

Nyt vielä hoidettava pari virallisluontoista asiaa ja sitten pakkimaan huushollia yhteen kasaan. Voi kilin kellit sentään. Ihan oikeasti, se on karmivaa. Mutta apuja on luvattu ja niihin tulen tarttumaan, ziitosta vaan lupaajille. Otan yhteyttä vielä erikseen ja tämä on siis lupauksen lisäksi myös uhkaus. Muuttonaisille ja –miehille tarjoan muuttopäivän muonan ja juomat. Lisäksi kutsun tupareihin ,D Viimeksi tupareissa taisi olla kaksi ihmistä. Että silleensä, halvaksi tulee minun hupini ja samalla myös kavereiden hupi. Ei tarvitse kuin katsoa minua niin jo saavat nauraa ääneensä.

 

Vinskikin oli edellisen kakkakeikan jälkeen eilen hyvin rauhallinen ja kilti kissi. Tosin mietin jo kaikenlaista, jospa hän ei sopeudukaan isompaan huusholliin ja muuta. Pitäisikö vaikka pölisevä karvakasa marinoida? Eih, oikeasti, aika karmeaa! Ei, kyllähän Vinski siellä missä minäkin... eli ruuan perässä.

 

 

 

 

Ja nyt minä menen aamukaffelle, riivin kourallisen sateenkaarimömelöitä ja hoidan pari pikkujuttua heti aamusta pois kuleksimasta.

 

Päivän slogan: Rehellinen työ? Mitä ihmeen iloa siitä muka voisi olla...

 

Päivän biisi: Jormalla on työpaikka

 

Luettua: Outi Nikula – Arska ja Pena, hauskan omaperäinen (ja lievän opettavainen & alleviivaava) tarina naisesta ja miehestä etsimässä suhdetta – lopulta he löytävät toisensa. Pieni ongelma on kuitenkin Pena-kissa >o< Mukavia särähdyksiä ja luonnehdintoja mm ystävistä ja heidän motiiveistaan. Nopealukuinen, suositan. Ben Myers – Muse, Vastavirtaan – bändihistoria. Siinä se olikin sanottu, ei oikein sytyttänyt, ehkä faneille kelpaa. Luin yleistietouden nimissä...

 

 

 

NO NIIN – TAKSO, VIEKÄÄ MINUT VARASTOLLE JA TUOKAA TAKAISIN!