Huh, ei sitä meikäläinen ole näköjään turhaan pelännyt eri hissejä jo vuosikausia. Nimittäin ennen tätä totaalista koipien irtisanoutumista oli jo hankalaa kävellä portaita varsinkin alaspäin ja käytin esim. metrossa ja juna-asemilla aina hissejä. No, näinhän siinä olisi voinut käydä  . Eikä ole muuten yksi eikä kuusi kertaa, kun Varastollakin joku on lusmuillut hississä 10 min - 1 tunnin. Onneksi Varastolla hälyytys näyttää toimivan (ainakin siis varastoaikana!) ja tiettyä hissiä on syytä vältellä. Se nimittäin tuntuu tilttaavan helpommin kuin muut. Voin vain kuvitella, millainen olo ihmisellä on tuolla ollut. Ilman kännikkää tms. Huh hemmetti! Varsinkin, kun tietää, miltä siellä on kesähelteellä haiskahtanut (teille, jotka ette tiedä: kaikille helteessä muhineille ihmis- sekä mahd. myös eläineritteille).
 
No, mitä opin tästä? En sitten yhtään mitään! Taidan vain tarkistaa kännikkäni mukanaolon sekä sen latauksen tavallista usemmin. Mitä muuta tässä voi? Pysyä kotona - ei taida onnistua, jos pitää töihinkin lähteä. Ja töissä kulkea hissillä monen monta kertaa päivässä kerrosten väliä... Prletto. Huomasin muuten, että joku oli jossain tsätissä valittanut siitä, että miksi "tällaisestakin asiasta" (siis että hissi ei toimi / jää jumiin ja joku sisään vuorokaudeksi) pitää valittaa! Haloo, ihan oikeasti, hissiä tarvitsevat myös MONET MUUT kuin pelkästään lastenvaunujen, pyörätuolin tai rollaattorin kanssa kulkevat. Jo tuossa on iso joukko ja siihen vielä lisää kaikenmaailman (siis minä) selkä- ja koipivammakot ja -valitaajat sun muut, prle! Nih kerta!
 
Varastolla ei ihmeempiä, lievästi töitä. Lupasin perehdyttää uutta työntekijää naapuriosastolla. Sieltä leidi lähti lätkimään,  mutta ei suostunut (!) perehdyttämään seuraajaansa... omituista. No, tottakai lupasin. Uusi leidi on jo ollut kuukauden töissä, mutta kaivannee jonkinlaista hengenvahvistusta tietyissä nippeliasioissa. Kilti minä, hjuu *taputtaa itseään päähän*.
 
Jahas, mitäs vielä. Asunnosta ei mitään asia-asiaa. Sen verran, että tajusin jääväni lomalle viikko ennen aiottua muuttoa. Olin laskenut väärin eli luulin jääväni vasta viikkoa myöhemmin. *huokaus* Eli erinomaisen hyvä juttu! Saan rauhassa pakkailla sen, minkä pystyn ja ehkä saan jonkun auttamaan keskellä viikkoakin. Muu jääköön vielä toistaiseksi vahvistamatta, koska mitään ei mistään ole kuulunut. Tällä viikolla aion kuitenkin olla yhteydessä Byrokratiaan kyselläkseni sitä maksupuolta. Vaihtokaverin olisi pitänyt viimeistään eilen toimittaa paperinsa sinne, joten he pystynevät laskemaan maksut ainakin muutaman kympin / satasen tarkkuudella ja muullahan ei ole väliä. Haluan vain tietää sen öpauttia-summan. Vuokran tiedän, se ei nouse, ei laske. Tarkalleen ottaen ero on 133,02 euroa, eli sen verran enemmän tulisi maksettavaa. Mietin edelleenkin, onko se sen arvoista. Toisaalta - minä olen vain ja ainoastaan kotona. En käy missään muualla kuin töissä ja kuka tietää kuinka kauan. Muutoin liikahdan vain kaupoille, kirjastoon, apteekkiin... Miksi en siis myös viihtyisi siellä ja vähän laajemmissa tiloissa? Tekisi siitä mukavamman itselleni olla ja elää niin kauan kuin henki vielä pihisee... Voisi olla itsellä parempi olo. Ja jos en hanki muuta lisähärpäkettä kuin kirjahyllyä, saan myös tavarat kohdallensa. Juu, tiedän, siinä(kin) olen vähän nipo, olen monessa muussakin. Neitsyen *tsihih, taas neitsyt mainittu* luonteeni vain punkeaa esiin. Minusta olisi kamalan mukavaa, jos kaikki olisi kohdallansa ja helppoa siivota. Tai ainakin saisi taravat nätisti piiloon kaappeihin ja laatikoihin ;D Ja tämä tarkoittaa vaatteiden lisäksi esim. tyhjiä pulloja ja muuta. Ei, täysiä meillä ei ehditä koskaan säilöä mihinkään jömmaan.

--------------------------------------

 

 

 

Purrrrrrrrrrrrviska, kaiffanderit! Mä tulin vaa välill moikkaa, ku mä en oo skrivannu tiäs millo viimeks. Kattokaas, ku mitää ei oo kerta tapahtunu. Mä vaan goisin päivät tuala partsill ja otan suulist. Sitt möhkö tulee himaa, mä saan safkaa – hei, siis JOS saan niinku. Taas on ollut palvelijoitte hommis vähä valittamist, joo. Uudelleekoulutus ois kyll kova sana. Onneks sitä o kuiteski semmosii niinku oikeitkii kissaihmisii viälä!  Ja sitt mä taas goisin vähä lisää, välill käyn makaas toss viileell lattiall ja semmost. Ja sitt toiki alkaa muka goisii, nii ni mä meen viakkuu. Ei se goisi, mutt flöittaa semmost. Nii ni ei tääll oo mitää uutta. Tulin vaa taas sanoo, ett mikä on se, mikä meiss oransseiss kissoiss on se erikoine judeka. Kattokaas, ku mamill ja mull, meill unohdettii kokonaa kertoo, millo meit tullaa hakee ja mist >o< Siks täss tarttee venaa koko ajan, ja sitt kaikk muut väittää, ett me olla omituisei. Ett semmottos. Täss EN siis oo mä täss fotos, vaiks mäki voisin diggaa jostai kivoist tommosist...*kolliwirn*

 

 

 

 

Kliffaa viikkoo hei kaikill kattiskoill!

 

------------------------------------------------------
 
Päivän slogan: Joskus kuvittelen olevani epätäydellinen, mutta sitten krapula meneekin ohi!

Päivän biisi: Panic Song 

 

Luettua: Michael Freedland – Frank Sinatra, loppuun asti. Peruselämänkerta Vanhasta sinisilmästä. Ei paha ollenkas, ei sensaatioita havitteleva tms. Käy läpi asiallisesti kaikki mafiakytkennät ja muut asiaa sivuavat seikat. Pääpaino Sinatralla, lauluilla, levytyksillä ja elämällä sellaisenaan. Tykkäsin, ihan parhaasta päästä eli pahempiakin olen tod. lukenut. Suositan! Arja-Liisa Landén – Kuutamosonaatti, uhhh. Henkistä etsintää, hömppäsellaista... ei, ei sovi meikäläiselle. Jos olisi edes jotenkin perusteltua, mutta kun ei. Ährättyjä unelmia ja niiden väkisinsovittamista myyttilöihin ja itseen. Ei kiva, aika jäks – ei suositella, tahraa tunput! Antakaa olla...

 

 

 

JA TAAS MENNÄÄN – TÄÄLTÄ KEKSEJÄ ENSI KEKSIVIIKOKSI!