Ettei kummempaa kuuluisi, fatta myönsi yllättäen työmatkat jatkuvina eli enää niitä ei tarvitse anoa vuosittain! Ihan piruuttaan nimittäin tuon nimityskirjan saatuani otin siitä kopion ja laitoin vapaamuotoisen kirjeen sos.toimistoon tyyliin ”vakityö, vakisairaudet ja vain pahenevat – saisiko päätöksen jatkuvaksi, ettei tarvitse muistaa aina anoa etukäteen?”. Ja kas, ei voi olla totta, noin viikon sisällä koko asia hoitui. Tämä ihmettelee ensiksikin nopeutta ja toiseksi päätöksen järkevyyttä! Ziitos siis kerrankin fattan väelle, joka tätä vammaispuolta hoitelee. Tosin jännitysmomenttina on jälleen uusi kortti, toimiiko vaiko eikö. Mutta se jää nähtäväksi aivan kohtapuoliin eli tänään. Ottakaas muutkin virastot ja toimipisteet mallia, tämä kävi ainakin tosi näppärästi, nopeasti ja asiallisesti (toki hakemuskin oli asiallinen ja perusteltu *köh*).

 

Tästä jo kävikin ilmi, että tämä aikoo matkata tänään taksolla. Siirsin suosiolla roudausretken tälle päivälle heti aamuun eli ns. viikonlopun normiaikaan. Hörhö lupasi lähteä avittelemaan – saapi nähdä sitten, pitääkö lupaus. Mutta jos ei, pelkällä sisulla raahaan ruuat ja appeeni kotoon. Tärkeimpänä tietysti kirjat; kirjastossa odottaa pari mielenkiintoista tapausta noutajaansa. Lisäksi sekä jääkaappi että pakastimen puoli alkavat olla tosi siistissä kunnossa eli melkein tyhjinä. En minä sentään ihan yksin ole kaikkea syönyt, mutta silti... Eväsruokaa ja jömmamuonaakin taas olisi tarvis, prle, Varastokin alkaa jo huhuilla tuolta kauempaa. Tänään tuossa aikaisemmin jo käväisi mielessä, mitä siellä onkaan odottamassa. No, ei kannata surra, työstä selviää tekemällä. Samoin kuin roudausretkestä *phuuh*.

 

Yllättävä olkasärky (melko harvinainen molemminpuolinen sellainen) herätti parin-kolmen tunnin unien jälkeen niin rätväkkänä, että oli ihan pakko nousta. Ei tietoakaan nukkumisesta, harmitusta vain. Ei oikein voisi ihan vielä (klo 0.42) ottaa lääkkeitäkään. Yritän sinnitellä jokusen tunnin ja palata sitten asiaan. Kunhan nyt kirjaelen tässä, mitä mieleen tulee.

 

Mietinkin juuri mm. sitä, olenko liian tiukkapipoinen keskiäkäinen akka. Harmitti huomata nimittäin aika tavallinen asia; Hörhö täällä oleskellessaan oli tyhjännyt melkein kokonaan ison suklaakarkkipaketin (oli tarkoitettu töihin tulijaisiksi) sekä mässyttänyt jonakin yönä osan pakastimessa olleista appeista. Ei siinä mitään, kaikkihan on syötäväksi tarkoitettu. Mutta tehty myös täysin salakähmäisesti tietämättäni. Olisi edes ilmonnut! Olenkohan minä asustellut liian kauan liian yksin, koska jotkut asiat vain pistävät ketuttamaan oudosti. Samantyyppistä käyttäytymistä olen huomannut itsessäni myös muutoin; olen komenteleva, suunnittelen kaikki etukäteen jne. Ai että mitä? Eikö maailma pyörikään minun ympäri? Joku on sitten väärässä, enkä se ole minä. Se on se Joku Muu, jota varmaan pitää taas syyttää... Tai yrittää vaan olla huomaamatta moisia asioita. Kontrollifriikille se on melkoisen vaikeaa, argh!

 

Nyt tämä leikkisi melkein normaalia ja lähtisi keittelemään aamukaffet, ne ensimmäiset siis.

------------------------------------------

 

Purrrrrrrrrrve, kaiffanderit! On mull kyll taas ollu oikee kissinpäivät. Eilenkii sain kaht erilaist fisuliinii, toine tuaret ja toinen pakastimettimest. Ai ett ne olikii hyvei, ihan hurrjan hyvei. Mamin kavru tuli ja toi niit tuareit fisui ja ne paisto ja söi ne, mä sain hännät ja massuu, njam. Just tarpeeks eikä yhtää liikaa. Sitt mä sain kalapuikkelii ihan itellee. Kilti mami, heti tajus, ett mä tarviin spesiaalisafkaa, ku mä oon spesiaalikissikii kerta. Ja sitt mä oon saanu goisii mamin kans sen uudes sänkyss oikee tosi paljo. Siis mami ei sunkas oo goisinu, vaan mä. Mä oon oikee mestarigoisija nykysin. On nii kamalan tylsää, ku ei pääse viäl partsill kunnoll oleen. Basess taas on tylsää yksin ja sillee. Nii ni sillon ihan paras paikka on makkarin sänky. Siält ku viäl näkee ja kuulee, millo toi alkaa vängertää safkaa tai jos joku puukki vaiks avataa tai jotai. Melkee hiffaa niinku kaikki! Juu, sänky on tähä aikaa vuadest iha paras paikka. Ai, ett kuvei? Ei toi oo muistanu  vissii ottaa. Eikä siin sänkyskää oo kuvaamist, ku se on riisuttu. Ihan tavalline sänky son, vaiks mitä toi hehkuttais. Siis se on vaa uus ja tuntuu hyvält. Nii ett tämmöne kuvatus nyt vaa täll kertaa sitte, en kyll hiffaa tota  >o<

 

Kliffaa viikendi alkuu hei kaikill!

------------------------------------------- 

Vincent, kaikkiko oliot täällä ovat heekkupeeseitä?

 

Päivän slogan: Keskiäkäistä naista inhottavat eniten keski-ikäisten miesten tavat!

 

Päivän biisi: D-R-U-N-K

 

Luettua: Roberto Bolano – Kesyttömät etsivät. Tuota, tämä ei jostakin syystä jaksanut pitää tästä, lukekaa te muut. Linksusta siis lisää. Yksi uusi opus kesken, josta lisää myöhemmin. Eli ei varsinaisesti mitään uutta. Saarikoski on edelleen tarjonnut uusioluettavaansa *halipus*!

 

VIELÄ ON AIKAA LEPUUTTAA!