No nyt Tsadi taas tempun teki – sai lopultakin taas ja jälleen tahtonsa perille! Epistä, tämä tykkää lehmistä ja Äkkijyrkästä  

Kyllä tässä nyt on taas ne prleen koirapuistolaiset ja Tsadin eräät tahot takana. Grrr. Antaisitte Miinan asua kyyttöineen ja olla erilainen muori - minusta hän on ollut ihan ystävällinen, antanut ihastella lehmiään (W:n kanssa aikanaan) sekä ollut kiintoisa ihminen kaikinpuolin! Mutta ei, ei täällä saa olla erilainen ja poikkeava. Tiedänhän minä sen itsekin, ei se ole sopivaa, Minä Kissikenkäläinen!

Terveiset Miinalle – pidä linjasi! Kuuntelin paikallisraatiosta haastattelusi, se oli tosi hyvä. Ja muuten, te koirapuistolaiset, pitäkää nyt jo nassunne ummessa, koiranne kiinni jne. Minä tunnen teistäkin jokusen ja tiedän, miten te puolestanne toimitte – ei ihan-niin-viattomasti kuin annatte ymmärtää. Yrjö Hakanen teki taas yhtä hienon vedon kuin sosiaalijohtajan kalusteistakin puhuttaessa. Sinne myös täältä terpat ja sympatiat. Ai niin, hän myös kyseli Palmian vanhusten ruokajakelun tilaa! Ja kyllä, olen tavannut molemmat henk.koht. Joka tässä juhlallisesti ja salamyhkäisesti paljastettakoon ,D Tsemppiä molemmille! Ja aivan varmasti Tsadi ensin lupaa siihen muka jotakin ”jännää nuorille” tms. kunnes äkkiä onkin kaavamuutoksen paikka ja paikalle kohoaa vähintään 31-kerroksinen pieni asuintalo, jonka yläkerran loft-asunnot maksavat jokusen ziljoonan. Prle, etten taas paremmin sano. Nyt Welhotar on taas kärmeissänsä! Inhoan nyky-Vuosaarta jo muutenkin aivan tarpeeksi asti. Vanha Vuosaari oli mukava ja ihmisläheinen, kivakin paikka asua. Kun tuo rakentaminen alkoi, kaikki meni paashaksi heti oitis ja tykkänään. Murrrrrrrrrrrrrrrrr!

 

Sitten taksokivaa ,D Armas kuljetuspalvelu on ilmeisesti keksinyt huvittavan idean omasta päästään: eräs kuljettaja lienee hieman epäsuosiossa, koska arvostelee em. toimintaa ja ohjelmia ihan kuten minäkin teen. Nyt meidät on niputettu iltapäiväksi yhteen – hän on aina odottamassa etuajassa eli keikka annetaan liian hyvissä ajoin, ettei ehdi muuta välillä tehdä. Minä taas tulen ulos tupakalle myös hyvissä ajoin. Niin siis Kalmion pettymykseksi olemme pari päivää ajelleet kimpassa kotoon, puhuneet paashaa, haukkuneet Kalmiota ja sitä-IT-yritystä sekä kaikkea muuta kivaa. Meillä on ollut helkkarin hauskaa, suorastaan. Voi kun net tietäisivät – varmasti loppuisivat kyydit välittömästi ,DDD Vahingosta seuraa joskus jotain mukavaakin!

 

Niin, kaverin kanssa käytiin pikapyrähdys postiinkin, sain yhden hirrrrrveästi haluamani opuksen! *huutelee sekavia itsekseen ja kiittää kustantajaa!* Säästäen luettavaa tavaraa, ettei lopu liian aikaisin. Kiva oli myös kuulla tuota postin italiaanovastineelle annettua uutta ohjeistusta. Kyllä esim. paketin lähettäminen nyt on aivan hemmetin hintavaa, ei esim. kirjoja kannata lähettää vain 1 – 2 kpl, kyllä se on koko laatikko oltava, että se vähän edes kannattaa. Tämä olisi kovasti iloisa, jos se toteutuisi niin kuin Minä sen olen suunnitellut, tietysti =D Uskon, että muitakin kannattajia löytyy lukijoiden joukosta, esim. Huutista käyttävät toverit!

 

Ai niin, vielä tiedoksi kaikille, että rapussa ei enää löyhkää! Vain pieni hajahdus tuntui ja sekin hälveni iltaan mennessä. Nou hätä siis *phuuh*. En olisi välittänyt löytää uutta kroppaa näin pikaisesti edellisen jälkeen. Mutta uskokaa pois, se haju lemahtaa välillä vieläkin sieraimiin. Näinhän se on, tiedän sen. En vain hevillä uskonut, piti pistää ihan punkiksi *muahahahahahah*.

 

Varastollakin oli suht rauhaisaa, osa väestä oli seminaarissa. Tosin loukkaannuin hieman, kun kuulin, että mikropönkkä oli joutunut iltasella laatimaan muistioita – ei kuulu hänen toimeenkuvaansa lainkaan. Siis hei, minä laadin niitä jo silloin, kun pönkkä vielä läpsytteli paashaa keittiön lattialla. Näin vain oli käsky käynyt ja sitä sitten vähän ihmeteltiin, hjuu! Tyhmä ja kouluttamaton minä, nähkääs =E

 

Taidankin mennä ulos palel... siis rauhoittumaan!

---------------------------------------

 

Purrrrrrrrrrrrve, kattiskat! Hei, tiäsinhä mä, ett toll on jotain jömmas. Mä sainkii eile donarii, lällislää. Oikee kunnollist, sitä just, mist mä enite diggaan. Söin iha hirmusest ja sitt painuinkii baseen goisii, ettei toi möhkö tuu ja lojahda mun päälle lukittaa. Se meinaa hääräs jotai kirjoje kaa. Sitt selviskii, ett se skrivaili taas iha hirveest. Menikii sänkyy vast myähemmi ja sitt mäki jo tulin mukaa, siis niinku iha viakkuu asti. Se isompi ähkytys ku meni meinaa ohi. Kilti mami, juu, ainaski joskus. On se taas laittaas toho fotonkii. Mitä? Eile muut ku yks ihmis-giltsi vaa kehu mua. Tää on nyt kyll mun miälest aika kummallist! Miss on kaikki kissagimmat, hei, mjouuuuuuuuuuuuuuuuh? Ei kai vaa kaikki oo goisiis jossai lämpöses niitte mamie tai iskä kaa? Mä haluun hei miälipiteit, ett kandeeks mun mennä niinku malliskolee tai johkii, rupeenks mä näyttelijäks vai mitä mä oikeen alan tekeen. Ku toiki vaa ain menee röihi ja tulee röist. Ja sitt välill käy vaa kaupass. Sitt mä voisin itte hakee ja maksaa mun omat safkat ja ne ois kyll sitt jotai iha muut, mitä tääll torpas tarjotaa meinaa... Ett miälipiteit kehii, hei. Tosa alla mä tarjoon mun profiilifotoo nyt sitte! Kelpaaks?

 

Kliffaa keskintait kaikill!

--------------------------------------- 

Vincent, sekopää ja itserakas kolli edelleen!

 

Päivän slogan: Yhteiskunta on suuri aikuisten päiväkoti...

 

Päivän biisi: Isojen tyttöjen yö

 

Luettua: Heikki-Pekka Miettinen – Miihkali, kokoelma sarjiksia... muistattehan Pahkasian ja Miihkalin. Ah niin opettavaisen kammottavaa, että hirnuttaa vieläkin! Mainio, kaikille sarjiksista ja Pahkiksesta pitäville must kokoelma ja vielä kovakantisena! Ei paha – Welhotar suosittaa! Tästä myöhemmin lisää siellä toisaalla. Lincoln Child – Sulamispiste. Tämä on kuin luettu ennenkin. Napajäätiköllä tapahtuu, sapelihammastiikeri (kai) sulatetaan ja samalla tehdään luontodokumenttia. Mutta Se onkin jotain muuta tappavaa. Ainakin kirja on tylsä, koska tämä on selkeä kopio vanhasta hyvästä aiheesta! Pyh pihkaa ja äkkiä takaisin kirjastoon, ei suositella... Emma Juslin – Yksin yhdessä, taas Juslinilta hirmuisen hyvä teos. Olga on yksinäinen ja isäkin vaikenee Fredin kanssa, koska isä on kokopäivätyötön eikä hänellä ole vapaa-aikaa. Tove on opettaja ja yrittää hoitaa ystäväänsä Stinaa, joka on omasta mielestään sekoamassa. Mukana häärää myös poikaystävä – ties kenen  - Sebastian. Hulvaton, kielellisesti äärimmäisen kirjavan monipuolinen ja kiehtova tarina oudosta elämästä kaupungissa nimeltä Vorpoo, Helsingissä Stinan kämpillä sekä juttua saunan olemuksesta ,D Ai että, minä pidin ja suositan muillekin. Tästä myöhemmin toisaalla.

 

VÄHÄN PALELEE KISSIKENKISSÄ JO....