No nyt, se tapahtui sitten taas! Olisi sen voinut arvatakin – keskiviikkona loppui puhti täysin, veto vegs. Varastolla töitä niin, että näköä haittaa, koska kaikki olivat tiistaina pois. Argh, itku meinasi taas tulla. Käytävillä luudatessa koivet huusivat hoosiannaa ja lonkka vastasi kepoisasti roisilla kompilla.  Molemmat jalat ovat kipeät eri kohdasta, edes ontuminen ei ole symmetristä – se on erittäin vaikeaa ja taitolaji jo sinänsä. Että näin, prle. Ei ole minusta mihinkään, ei vaan jaksa. Omisarvis on viikon päästä, tasan. Toivon todella olevani silloinkin tässä kunnossa. Näkisi livenä, miten torstainen jaksu on päällänsä. No, tein mitä tein ja osa jää väkisinkin muista syistä täksi päiväksi. Mitäs tuosta, eivät ole ennenkään olleet päivän, eivät edes aina viikon tarkkuudella. Tosin sain vähän mutinaa eräästä asiasta, johon minä en voi millään tavalla vaikuttaa. Kerroinkin sen hyvin tarkasti ja pyysin vielä kaveria vahvistamaan. Olin oikeassa *vaatimattomuus kaunistaa Welhotartakin*...

 

Takso tuli suht ajoissa, ei ollut se kiva kaveri. Oli tuttu vanhempi mies, jonka auto vetelee viimeisiään – melkein jäätiin tien päälle. Vaihteet jumittivat, eivät hirttäneet kuitenkaan kiinni eli sai sentään vielä minut kotoon asti. Kiroili korjaamoja, yhtiötä jne. Just, autojen pitäisi olla alle 3 v. ikäisiä. No eivät todellakaan, eivät voi olla. Tuo yksilö on niitä vanhimpia malleja, joita olen nähnyt. Aivan hirveässä kunnossa, osa turpavöistäkin käyttökelvottomia siten, että joutuu käyttämään irrallisia lantiovöitä jne. Matot reuhottavat irrallaan, aika vaarallista siis, samoin apukaffat ovat melkein irti. Hrrrr, näin liukkaalla alkaa pelottaa oudosti. Vaikka mitäs tuosta, Kalmio hoitaa kaiken!

 

Kotoon tultuani en päässyt yli esteiden: eteinen oli täpötäynnä mainospostia, j:sta sellaista, yäks! Päivän pelasti kirjalähetys kustantajalta, jeee ja ziitosta. Tämä on harvinaisempaa herkkua, mitä nyt sain. Menee pinon alimmaiseen osaan odottelemaan vuoroaan. Kaaduin suoraan sänkyyn meditoimaan =I Sellaista puolihorrosta, ei unta, ei oikein valvomistakaan. Särki ja vetutti. Onneksi eväkset olivat valmiina eikä mitään aivan pakollista tehtävää. Tänään pitäisi sentään käydä pakkoruiskussa ja laittaa jotakin muonaa. Miten minä oikein jaksan? Pitäisiköhän ottaa ylimääräinen mömelö?  Kissikin vaati huomiota, mutta kun en millään jaksanut mitään muuta kuin vähän paijattaa. On tämä hirveää heitteillejättöä... elukkarääkkäystä ja ihmisrääkkäystä siinä sivussa.

 

Rääkkäyksestä tulikin mieleen, että lomalistakin piti täyttää. Merkitsin joitain epämääräisiä päiviä ja yhden kokonaisen viikon helmikuulle. Sillä oletuksella, että jatkomääräys tulee. Tosin unohdin taas penätä sitä. Tarvitsen sen tavallista aikaisemmin, koska uusi anomus sos.tstoon työmatkoista on jälleen tehtävä ennen vuoden vaihdetta. Siis jos määräystä jatketaan. Jos ei, ihan sama. Olisin itse asiassa melkein tyytyväisempi niin. Ainakin jollakin tavalla. Tosin siinä olisi koko ajan pieni pelko persiissä, että ne pakottaisivat aktivointikurssille tai johonkin muualle, joka ei käy! No, ans kattoo. Tuo nyt on pienin huoleni. Asiat joko järjestyvät tahi sitten ei – minä en niihin voi vaikuttaa millään tavalla! Olen nimittäin rahoitusehdolla... joko rahaa tulee tai ei, joko minut palkataan tai ei. No problems! Minä vain teen töitä ja luen, muut saa silittää!

 

Ai, pitäisikö herättää jotakin keskustelun aihetta? En keksi juuri nyt muuta kuin Minä-Minä-Minä ja se ei ole mitenkään mielenkiintoista eikä siitä ole mitään vekkulia missään lehdessäkään. Annettaisiinko olla tältä päivältä? Lupaan yrittää jotain repäisevämpää joskus toiste *ristii sormiaan terhakasti*. No sen verran tässä, että turhaan en kropan hajua epäillyt – se oli vaan hiukan kauempana! Näin se käy, katsokaas, meillä yksinäisillä melko helposti.

 

Hemmetin kylmä ulkona ja sisällä, ulkoisesti ja sisäisesti, arggggggggggggh! Toisaalta, nukuin yli 7 h, olin supiväsy ja kämähdin sänkyyn alkuillasta.

-----------------------------------

 

Purrrrrrve, kattiskat! Joohei, toi vaa tuli himaa tiätteks ja kaatu sänkyy. Jotai onemoit sill oli ja sitt Serkkutaravoit, mutt ku mä tiän ett ne ei oo kissill. Ne on Pojall tai toll itellee. Jotai kjuutioit ja sitä yht höttöö. Juu ja mä tiän, ett se osti semmoset leivarit itellee ja Pojall. Mä voin kertoo, ku ei se kummiskaa luje tätä nii ni ei se tiärä. Mä sitt sain vaa ekaks vähä paijatuksii ja vanhat muanat loju siälä. Yriti pitää mekkalaa ja tää vaa loju iha hiljaa. Möhkö oikee, joo. Makas vaa, kirjaakaa lukittanu. Silmät melkee auki, ei se niinko goisinu kummiskaa. Iha omituine tapaus. Sitt mä viäl rupesi oikee kiljuu nii ni käytii partsill ja mä suutuin ja menin  basee. Ei tullu hetikää muanaa, myähemmi vast. En tajuu! Miks pitäs syädä vanha ruaka ekas pois ja sitt vast uutta. Mä haluun kunno safkaa, ai nii, tota justha mä sain. No joo, sovitaa sitt ett muanat yleensä on ok. Toi foto on kyll kehnompi ku yleesä, mutt sill ei ollu enää muut valmiin.. Ett kai se täss käy, ku muutenki tää on iha riipinraapin tää judeka tänä aamun. Ai nii, kiitti tein kommenteist, krhmhm. Kyll mä taidan harkita jotai semmost duunii, miss mä voin käyttää mun vilmaattist olemust hyväks...>o<

 

 Toimeliast torjantait hei kaikill – orjat järjestyksee!

-----------------------------------

Vincent, josta ensin laittaisit itsesi järjestykseen! 

Päivän slogan: Ajattelu kuuluu etuoikeutetuille, oikeaa työtä tekeville ihmisille. Jos on töissä, saa myös vapaa-aikaa. Vapaa-ajalla ajatellaan!

 

Päivän biisi: Vittu kun vituttaa

 

Luettua: Pauliina Vanhatalo – Gallup, tavallinen kaveri tapaa kivan naisen, seuraa avioliitto ja leidin siirtyminen poliitikan pyörteisiin täpöllä. Välillä pari lasta ja eduskuntaan. Jep-jep, ja kiva-mies koti-isäksi. Sitten iskee mediamyllytys ja ylläri, erohan siitä sukeutuu... Jotenkin tehdyn oloinen asetelma erosta sovussa ja vastuun jakamisesta jo ennen sitä ym. Pitäisikö poliitikkoja ymmärtää? Tämä ei antanut minulle yhtään mitään, en kyllä laske hömpäksikään. Sopinee erokriisistä kärsiville / kärsähtäneille tai muuten vaan tällaisesta pitäville (ja oikeaa puoluetta kannattaville). Ei oikein ropise nyt täältä pinnoja, ei löydy vastetta, ei!

 

KAIKEN UHALLA – KISSIKENKILLÄ MENNÄÄN, PRLE!