Suhteellisen kivutonta, jos ei äidy steppailemaan liikaa -> linja ”Älä tee mitään, jos voit olla tekemättä!”. Istuminenkin sujuu jo paremmin, samoin pystyin viemään roskat *jihhaa-huutoja*. Parasta onkin, aion imureerata kissinkarvat tänään! Hurjia suorituspaineita, nähkääs. Ja huomenna valmistautua posti-kirjasto-kauppa –iltaroudaukseen. Ja sitten taas työviikkoon, arrrrrrrgh.

Mutta eilisen sain kulumaan huomattavan nopeasti, ei siinä tarvitse kuin pinon kirjoja ja tämän Black Beautyn. Eli lukemista ja erinäistä kirjoituspuuhaa, paljon. Välillä, itse asiassa vähän väliä, apehtimista. Eilen kunnostauduin jopa laatimalla alkupalat: pari kourallista keitettyjä vehreitä leikkopapuja. Ja jos joku prle sanoo, että luovu merisuolasta, saa köniinsä. Keittoveteen pitää lisätä merisuolaa, muuten maku ei ole oikea. Pavut tarjolle kuumina saviastiassa, päälle vain pieni biitti mitä tahansa kiinteää rasvaa, mitä kotona on. Vain vähän, mutta se tarvitsee sen – muuten maku ei ole oikea. Ja tässä EI käy mikään oviiliöljy, ei. Juu, hyviä olivat, oikein tosiherkkua. Sen jälkeen olikin sen verran nälkä, että käytin aikaa tehden donarisalaatin. Alussa oli vain iso salaattikerä ja säilykepurkki, kunnes etsintöjen jälkeen löytyi puolikas nahkeaa paprikaa, pätkä purjoa ja vähän sitä sun tätä. Hyvä salado siitä tuli, pesofatillisen verran, jo alkoi olla kupu täynnä. Ja päälle päiväkaffet, tietty. No niin – nyt voitte käydä tässä välissä sitten siellä jääkaapilla, mitään järkevää kerrottavaahan minulla ei ole.

Edelleen mietin jotakin kälmiä keinoa elättää itseni ilman varsinaista työntekoa tai suoranaista rikollista tai epämoraalista toimintaa. Ei ole vielä tullut mieleen, vinksuja kyllä otetaan vastaan. Siis nimenomaan kotona tehtävää työtä, korkeintaan kerran viikossa voisi käydä jossain pääkallonpaikalla. Korkeintaan, siis. Muuten minun pitäisi saada olla rauhassa ja hiljaa, mieluusti puhelinkin pois päältä. Olisikohan tällaista tarjolla? Epäilen. Siksi en ole selannutkaan mollin sivuja...

Lisää luettavaa materiaalia saapui ja saapuu. Kuten sanoin, tämä on erittäin satoisa kirjasyksy, suorastaan mieletön... ja yllättävän hyvä, mitä olen tässä nyt ehtinyt lukea! Tosin huomasin, että yhden saamani opuksen olen jo lukenut (missäkähän ihmeen välissä =O), mutta mitä siitä. Se sopii ihan hyvin myös uudelleenluentaan, ei se kehno ollut mitenkäs sekään. Tällaista vain sattuu, kun pitää 30 varausta HelMetissä, ruinaa kirjoja joka puolelta ja saa sitten vielä ylläreitäkin bonuksena =D En pistä hanttiin, en ollenkaan, enkä myöskään valita. Kun ei pääse metsään, ei kävelemään, korjaan syksyn sadon tällä tavalla *muahhahahaaaaah*. Jos tästä vielä jotain maksettaisiinkin, niin... no kaikkea ei sentään voi saada. Vaikka Minun kyllä pitäisi, tietysti! *minä-minä-minä-minä*

Eli oli melkein jopa mukava päivä, siis eilinen. En sentään hymyillyt, saati naureskellut ääneen. Se olisi ollut jo sopimatonta ja taatusti aiheuttanut taas jonkin onnettomuuden! Vielä se ison perslihaksen kipu tuntuu, muutoin jo parempi. Mustelmathan eivät ole kipeät, jos niitä ei ärsyttele. Koivet sinänsä ovat aika ok, mitä nyt välillä jossain asennoissa kipua ja pettämisen tunnetta – mutta siitä tässä on kärsitty jo useampi vuosi. Vettu sitä omisarvista, ei se ota kuuleviin korviinsa koipiasiaa. Nyt tänään minä otan asiakseni varata ajan ensi viikolle ja kysyä vain ja ainoastaan sitä tämän vammasession takia! Lupaan ja vannon, enkä edes risti sormiani, nih kerta. Sen verta alkanut ketuttaa tämä omituinen lääkärien suhtautuminen asiaan... Vai onko kyse sitten edelleenkin siitä, että diagnoosin on asettanut erikoislääkäri? Eikä muille tulkinnoille muka ole sikaa majatalossa eli lääkäriasemalla, täh?

Kas, itsensä saa aika äkkiä ärsytyksen partaalle – käyn tässä taas tsekkaamassa Malmin yöilman ,D Melko viileää, ovi on ollut koko yön kuitenkin raollaan.

-----------------------------------------

Purrrrrrrrve, kavrut! Nonnih, me ollaa ny mamin kaa sitt väleis. Mutt hei, tiätteks te, siis mä en tajuu, en sitt millää. Mulle tuatii uusii raksui, niit ku oli noi tota edellisetki, ei niinko viimeset, nii ni ne onkii huisin pahoi nyt mun miälest! Ei pitäis vaihdella mun raksui – jäks, en syä. En syä määkäruakaakaa. Mä alotan nyt semmose... mikä son... nälkälakon, nih. Takasi entiset raksut ja määkäruaka. Ai nii, toiha on sitä samaa... tota joo, kummiskii! Must toi on sitt ärsyttävää, yks-kaks vaa vaihdellaa toise ruakii. Mun pitäis ite päästä kaupoill, mutt ku se ei oikee käy. Mami vaa tos sanoo, ett mite nii ei käy, ku edellinenki pussi meni tosi äkkii. No nii meni joo, mutt ku nää viimeset oli mun miälest parempii! Ois sen pitäny se hihvaa. Mitää tajuu, mein möhkö. Kattelee vaa mustelmiisa ja märisee, höh. No sain mä kalkonii, mutt söin vaa osan, ihan miälenosotukseks. Etei se luulis, ett mä oon joteski helppo kolli. En nimittäi oo, iha vaa, jos se aikoo tunkee mutt teille jollekkii hoitoo tai muuta. Mä oon aika vaatelias kaveri, mutt sitt tosi ihana ja lutune *kehu-kehu*. Ai ett en vai, joo mami aukoo toss taas nassuusa. Voi olla, ett mä viäl joudun syämää noitkii raksui, mutt ei ehkä viäl tänää, katotaa. Tää on semmone hiljane sota. Muute ei mitää erikoist. Eile jo mami rapsu ja paijatti mua ja mä goisin sen viakus >o< Ja tollase foton se etti, ku ei jaksu ottaa must ees kuvei, omast kissist ei ees kuvei, aatelkaa, julmaa ja välinpitämätönt, meinaa... (toim.huom. kuva on kuin Vincent basessa!)

Kliffaa päivää kummiskii kaikill!

------------------------------------------

Vincent, sietämättömän kranttu jopa kissaksi!

Päivän slogan: Elämä on sellaista! Jotkut pääsevät helpolla elämän loppuun asti. Toiset, kuten minä, saavat enemmän kuin osansa. Paljon enemmän. Ja pahinta on, ettei se immunisoi ihmistä jatkossa vielä enemmältä.

Päivän biisi: A Day in the Life

Luettua: Harlan Coben – Kadonneet, eräs kesäleiri ja siellä tapahtuneet murhat nousevat uudelleen pinnalle. Tuomitun syyllisyys ei enää olekaan varma, ainakin yksi murhatuista onkin jäänyt henkiin, mutta murhataan myöhemmin. Sotku on valmis, ei vähiten siksi, että piirisyyttäjä Copeland on syyttäjänä oikeudenkäynnissä, jossa silmäätekevien pojat ovat syytettynä raiskauksesta. Lokaa lentää puolin jos toisinkin. Tunnelma on äärimmäisen tiheä ja tähän kirjaan koukuttuu nopeasti. Coben osaa, täytyy myöntää. Jännäri sieltä paremmasta päästä, suositan yllätysten takia aika monellekin ,D Mikään kaunis kirja tämä ei ole, jälki on sitä luokkaa. Paha kuitenkin saa palkkansa, ehkä... Maeve Binchy – Sydämenasia, tyypillistä tälle kirjailijalle. Tällä kertaa kaikki rhomantiikka ja dharmatiikka sijoittuu vain sairaalan sydänklinikalle. Ei tarvinne selitellä enempää – hömpän parhaille kavereille ja lisää linksusta. Jim Thompson – Lumienkelit, Kari Vaara toimii Kittilässä ylikomisariona. Joulu on tulossa, on vuoden pimein ja synkin aika, kun hangesta löydetään kohulehdistäkin tuttu somalikaunotar murhattuna ja raa’asti silvottuna. Syyllinen tuntuu löytyvän ällistyttävän nopeasti, mutta niin alkaa löytyä tietoja leidistäkin ja rumaa sellaista. Äkkiä syyllisehdokkaita onkin enemmän ja tilanteet muuttuvat hengästyttävän nopeasti. Nuori mies tekee itsemurhan, taloudenhoitaja tappaa yllättäen skitsofreenikon työnantajansa ja Kittilässä on vainajia enemmän kuin tarpeeksi. Vaara onkin hätää kärsimässä, kun vaimokin ilmoittaa olevansa raskaana ja katkoo koipensa rinteessä. Mutta ei hätää, sankari Vaara selviää ja selvittää. Loppu hyvin ja kaikki hanskassa. Tarina on lopulta suhteellisen ruma ja ankea, kovin suomalainen... eivätkä motiivitkaan outoja ole. Kelpo luettavaa vauhdikkaamman kotomaisen jännärin kavereille, pesee erään tietyn kustannustalon dekkarit kyllä mennen-tullen. Helena Sinervo – Tykistönkadun päiväperho, tiedän, tästä on kai kohkattu. En muuten ole lukenut ainuttakaan arvostelua, ihan tarkoituksella (no, tuon linkin luin ja se olikin ensimmäinen linkki, joka tuli vastaan...). Minä nimittäin itse pidin tästä. Keski-ikäinen nainen päättää aloittaa projektin, käyttää omaa seksuaalisuuttaan ja ulkonäköään sekä tyydyttää halunsa juuri siten kuin on tarpeen. Eli käyttäen miestä! Mette etsii seuraa mm. netistä, erilaisia miehiä, mikä tahansa käy, kunhan varusteet ovat kohdallansa. Kaikki myös kuvaillaan suht tarkasti. Rinnalla kulkee älykkö-Mette, joka tarkastelee asiaa toisissa puitteissa. Lisäksi on perhe-Mette, joka puolestaan seurustelee tyttärensä ja vätysmiehensä kanssa. Sivujuonteina kulkee mm. vanhustenhoito ja erilaiset terapiamuodot, masennuskin... Jos tämä olisi miehen kirjoittama kirja naisista, kukaan tuskin puuttuisi kirjan välittämiin sanomiin ja mielikuviin millään tavalla. Ehkä sitten se, että jo vakiintunut nainen etsii seksiä ja tyydytystä ja nauttii siitä, on jollain tavoin erilaista – en kyllä ymmärrä miksi =O Minusta kirja oli hihityttävän hauska välillä, jopa traaginen toisaalta, erittäin älykäs ja hitonmoisen hyvin kirjoitettu ja koottu! Suosittelen kaikille, älkää tuomitko ettei teitä jne. Lukekaa siis ja muodostakaa oma käsityksenne, älkää sulkeko kansia ensimmäisten sivujen jälkeen!

KISSIKENKÄT - HILJAA!