Jo toisen kerran tänä yönä on noustava ylös ja kello on n. 1.30. Hyvin siis menee, kele. Eipäs kun, koipia särkee niin täpöllä, lisäksi alkoi krampata, että katsoin parhaaksi nousta ylös ja keitellä kaffet sekä riipiä kourallisen mömelöitä. Ehkä jonkun tunnin päästä saisin nukuttua lisää. Toisaalta, olen myös niin kirotun vihainen, että sekin voipi vaikuttaa asiaan.

Ei olisi todellakaan eilen pitänyt kirjoittaa taksoista ja niiden toimivuudesta. Kuten sanoin, taatusti tapahtuu jotain merkillistä. Ja kyllä tapahtuikin: voi Palmian kuljetuspalvelut sentään (tämä ihan hakusanojen takia – tahtoo muidenkin lukevan tämän)! Odotin siis taksoa Varaston edessä normitapaan. Oli tosi nopsa lähtö röistä, kiireellistä lähtevää materiaalia jne. No, takso oli myöhässä, vähän vaan, mutta hiukan jo hermostutti. Kun auto tuli, siellä oli jo joku! Siis tilannehan on se, että työmatkakyytejä EI ikinä eikä koskaan yhdistetä, eli niissä ei käytetä kimppakyytiä. Muutoinhan joku voisi tulla töihin 1.5 h kierrellen ympäri Tsadia, samoin kävisi kotiinpaluun kanssa. Eli ne matkat kuljetaan aina yksin. Mutta mitä oli tehnyt tämä idiotiikkamainen kuski? Hän oli JO tätä ennen kuljettanut leidiä mukanaan kimppakyydissä tunnin (1 h) ajan. Aivan uskomatonta... siis mistään piittaamatonta toimintaa. Minulle kuski sitten selitti, että rouva viedään ensin kotoon ja sitten minut Malmille – ei se poikkea kuin 5 min aikataulusta kuitenkaan. Jo vainen valehteli, kusiainen, jos Pazilasta ajellaan Kennelmäkeen ja sieltä Malmille, aikaa menee puolisen tuntia eikä 5 min. Sain raivarin! Hillittömän Welhotar-raivarin: haukuin kuskin, joka vain pudisteli päätään. Sitten kysyin, eikö leidi aio valittaa asiasta? No, hän oli hyvin hissukan ja alistuneen näköinen – raivoni vain paheni. Soitin suoraan välityskeskukseen ja kysyin asiasta: aivan, siinä autossa siihen aikaan olisi pitänyt istua vain Polgan menossa oikeaan aikaan oikeaan paikkaan. Kuski oli tehnyt mokan eli ei ollut kieltäytynyt ylimääräisistä kyydeistä (liekö luullut, että siitä saisi jotakin ylimääräistä lovvoa tahi sitten glooriaa päällensä). Kuski sai samantien jotkin ohjeet puhelimestani, jonka annoin hänelle. Mutta koko reissu oli katastrofaalinen, minä haukuin ja puhuin rumia – myönnetään. En kuitenkaan käyttänyt rasistikorttia, sillä ei ole mitään tekemistä asian kanssa. Kunnes tajusin (kirjoittaessani valitusta Palmiaan illalla kotona), että jospa tämä olikin johtunut siitä, että me molemmat olimme työssäkäyviä naisia ja vammaisia, pää pelasi, koivet eivät, ilman apuvälineitä vieläpä liikkeellä. Hän siis saattoi käyttäytyä oman kulttuurinsa perinteiden tavoin. Ilmoitinkin sitten, että taidankin tarkistaa tasa-arvovaltuutetulta, miten tällaiseen pitäisi suhtautua... vammaisten valkoisten naisten sortoa? Eikö olekin mielenkiintoista?

Prle, minä olen vieläkin raivosta kankeana. En vähiten sen jo kyydissä olleen hissukan vuoksi, joka tuskin kehtaa tehdä edes valitusta! Jumankekka, tuollainen kohtelu nyt vaan ei satu täällä onnistumaan.... No, odotin sitten vielä kuljetusta kotoon siinä Risman edessä (ei, en käynyt kaupassa!). Kun takso tuli, se oli jo sen verran myöhässä, että olin melkein jo taas soittamassa Palmiaan. No, kiipesin autoon myrtsinä ja kuski kehtasi vielä sanoa, olevansa vähän myöhässä eikä heti huomannut minua. Hän kun etsi pyörätuolissa olevaa? Tuota, teki taas mieli sanoa, että sieltä löytyvät nekin tiedot, profiilista ja tilauksesta, kun vaan viitsii ja osaa katsoa. Voi kilin sukupuolielimet! Pääsin siis sisään ja kaarroimme kotia kohti, kuskin puhelin soi ja kajarit olivat päällä: Siellä osa Palmian henkilökuntaa kysyi, onko Polgara Welhotar JO kyydissä (hieman huolestuneella ja jännittyneellä äänellä). Kun kuski vastasi asiakkaan istuvan jo autossa, herrahenkilön huojennus oli huomattava.... Siis ilmeisesti minulla on tuollakin jo jonkinlainen merkintä ”käsiteltävä varoen, älä mene liian lähelle, ärsytettynä vaarallinen itselleen ja muille”. Että se siitä, miten ennustukset toteuttavat itseään – kuten minä eilen sanoin! Älkää, älkää missään nimessä toivoko mitään. Pahimmoillaan toivomuksenne voi jopa toteutua =I

No niin, pahin raivo asiasta on purettu! Purin sen kyllä jo Belgarionille, mutta hän on niin tottunut näihin raivareihini, että lähes naureskelee asioille. Toisinaan kyllä mainitsee, ettei sitten tunne minua, jos alan riehumaan keskellä väkijoukkoa ,D No, repäisin tuossa myös magnesiumit, ehkä menen nyt lepuuttamaan ja jatkan tätä postausta myöhemmin – asiaa tahi ei!

Belgarionin kanssa toimimme kuitenkin tiiminä niin saumattomasti, että hyvin ehdimme hoitaa asiat. Minä sain kirjani postista, ziitosta vaan taas kustantajalle ja perästä kuuluu *prööööööööt*. Lisäksi häiriköin vihannestsioskilla, tosin vain vähän, koska kotona oli kaikkea herkkua. Sitten vain täsmäisku Liiterin ja valmista tuli. On se hyvä vaan, että Belgarion jaksaa kestää minua! Kiitokseksi sijoitan tähän johonkin väliin kuvan hänen ponnaristaan – olen suorastaan kade siitä. Ja vain vuoden kasvatuksen tulos siilistä mukavaksi pölyhuiskuksi =D Lupasin, että kukaan ei tunnista häntä kuvasta, ehheheh.

Kotona Belgarion keskittyi Lost in Translation –kirjaan, josta hänkin nautti täpöllä, suosittelen! Hirveää hekotusta välillä, lisäksi hänellä kun on tuo kieli ja vivahteet vielä paremmin hallussa kuin itselläni eli näytti nauttivan olostaan. Kun vängersin iltapalaksi kevätkääryleitä pari kummallekin sekä chilirahkalevitteellä täytettyjä herkkareita samaan uuniin, olimmekin tyytyväisiä. Ja kun oli ns. karkkipäivä (-> hyvää ruokaa kerran viikossa –rojekti) söimme õuna-kaaneli strideliä hillon kanssa ja ilman, keksejä hillon kanssa ja ilman, mansikka-valkosuklaa –pusuja sekä kohukked päälle – niin ja kaikki tämä vaffan kaffen kanssa. Kyllä siinä jo täyttyi sekä vanhempi että nuorempi sukunsa edustaja. Lisäksi kumpikin ehdimme lukea yhden kirjan, jorista joutavia atk:sta ja maailmanpolitiikan nykytilanteesta, setelinpidikkeistä ja muusta tärkeästä ja asiallisesta asiasta. Hän sai mukaansa survival packin erilaista syötävää ensi viikoksi. Näyttää näin loma-aikana, kun luentoja on harvassa, tuo ruuanlaitto ja –hankinta olevan vähän kehnohkoa – enempi leipä ja salaatti –linjaa.

Muuta eilisestä? Kirjasto tarjosi yllärinä kuusi varausta ja matkalla on muutama, ei paha. Lisää lukemattomia kirjoja, huh. Vihanneksia on taatusti riittävästi, vaikka unohdinkin porkkanat. Toisaalta ostin melkoisen jättimäisen retikan ,D Tänään tarjolla itselleni perunaa ja silliä, herkkua siis.... ehkä jopa kananhävyttömän (keitetyn sellaisen) kera sekä tomaatti-sipulisaladoa. Muuten normiruuat sekä itselle että kissille taas viikoksi. Pikkusoffa näytti muuten aika veikeältä eilen: siihen oli majoittunut ainakin viisi pikkutyynyä, torkkupeitto, Belgarion ja Vincent, kissinleluja, pari lehteä ja jokunen kirja, niin sekä Reppu! Vincent tosiaan vielä punki itsensä kaiken tämän keskelle levittäytyen ympärilleen ja alkoi kuorsata oikein kunnolla nauttien. Nauratti! Laiva on lastattu ,D

Tarjolla päivän PC-tarina (poimittu niistä pistelokeista): "asensin XP:tä kolme päivää. Nettikin alkoi toimia, kun tajusin yhdistää modeemin... jne. " Tuota, ehkäpä näitä pistelokeja pitävät todellakin tarvitsevat ne ostoskorttinsa, meikkinsä ja muut (mm. tikkarit!). *eheheh* 

No myönnetään – tässä välissä kävin kaksi kertaa hereillä, mutta en jaksanut aloittaa kirjoittamista. Sain sentään nukuttua jonkun tunnin, silti särkee. Lisää huomenna, ehkä.

-------------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrmenta, kaiffat! On se sitt kliffa, ett toi Poika käy. Mä pakastan sitä edellee, moon sen vanittaja! Juuh, nytki mä menin sen viakkuu ja ensiks hurrasi iha äldest ja sitt mä aloin kuarsii, ku sain kert sen tuamaa muanaa. Juu, Poika tua mulle kaikki! Enkä välitä, vaiks mami sanoo, ett se valkkaa ja maksaa. Se on se kaikkein kivoin, kun sen tua himaa, nih kerta. Ja son Poika. Eikä sitt tullu munst fotoikaa, se saa käyttää ton kuvatilan. Muute mä sain sitt sitä heekkumuanaa ja fisuu lisää ja semmost. Tai kai ne on mamin judekoi osa, ett mä saan sitt, ku se duunaa jotai sopivaa. Tänää ei, mä tiän. Mä tsekkasin jo, mitä se skrivast. Jos se syä sillii, se ei oo kissill sopivaa, jäks ja hyi! Mutt mä saankii sitt jotai muut. Ja melkee jo goisin sen tyynyll, ainaskii se jo paijattaa mua. Varmuude vuaks mä siirryin goisii toho jalkopäähä. No, mä kuarsin taas! Mull meni kans yä vähä rikki, ku toi yks hyppi ylhääl ja vänisi. Sen tassut on kipeet, en tajuu. Mutt nii se on vaa välill. Ei tassuttelis sitt eikä menis sinne röihi. Mä oon sata kertaa sanonu, ett mä tarviin kokopäivähoitoo. Se vaa väittää, ett joku LEKA ei hyväksy semmost, ett se sais siit rahaa, ett on erityishoitoo tartteva kissi >o< Mä niill viäl näytän...

Kliffaa löördaagii kuiteskii kaikill – relataa ja syädää hyvi, eiks?

------------------------------------
 
Päivän slogan: Kyllä sitä voi maata katuojan pohjallakin ja katsella tähtiä...
 
Päivän biisi: Rakastan turkulaisia (yksi panovihreä löytyy sanoista, kuka löytää?)
 
Luettua: Ruth Rendell - Veden lumo, tämäkin sessio jatkuu edelleen eli uusintaluennassa. Erinomaisen mielenkiintoista, pirullisen koukuttavaa ja psykologista ahdinkoa sekä omituisuuksia. Lisää jälleen linkistä. Suositan edelleen kaikille, jotka eivät ole (vielä) tutustuneet ao. kirjailijan tuotantoon! Jaana Taponen – Lalalandia, uutuushömppää kotimaisittain. Yritystä on, mutta ei oikein kulje. Hiukan liian osoittelevaa, liikaa koristelua jne. Eli en ihmeemmin pitänyt, vain tosihömpän kavereille ja hätälukemiseksi. Linkki mainitsee karrikoinnin ja hauskan sanailun – no, tuota, ehkä minä luen sitten asioita vähän eri tavalla...

Ja lopuksi, Polgara tunnustaa: Tsekkailkkaa myös Hömpän Helmiä ainakin silloin tällöin – nyt arvosteltuna Kotkansilmän kartano –trilogia =D From Polgara with love... <3

KISSIKENKÄT EHTOTTOMASSA LEVOSSA MINUN MÄÄRÄYKSESTÄNI!