Voi hyväinen aika sentään taas, ystävät. Nyt se on totistettu – meillä ON aivot! Tämä tulee vähän jälkijunassa, mutta Utua tuolta kauempaa laittoi tämmöisen tunnustuksen ,D Juu, vähänkös on nyt kreppava olo, tsihih. 

 

Halukkaat voivat siis ottaa aivot tästä narikasta. Erityisesti kyllä haluaisin ne luovuttaa myös eteenpäin eli Petaalin Shushulle, että kaikissa blogeissaan olisi aivot. Sitten Mielenkiinnotonta siksi, että ”joku” voisi askarrella lisää foliopipoja *lisätodisteita salaliitosta*. Elegialle, jotta mahtava Kokkikoulu ja varsinkin part II jatkuisi yhtä mielenkiintoisena ja opettavaisena. Lenkkiä leipäjonosta, että kenenkään meistä ei tarvitsisi hakea lenkkiä leipäjonosta. Akka krätisee, että akka ei missään nimessä lopettaisi krätisemistä! Muut saavat ottaa nuo ihan itse – vassokuu vaan, näin Vapun jälkeisen elon kunniaksi ja jakakaa halutessanne eteenpäin...

Kiitoksia vaan eilisistä kommenteista, asiaa! Josta pääseekin valittelemaan, että kivahan se on lepuutella itseään kotona päivän verran ilman mitään stressiä mistään. Koivetkin ovat aika nätit ja särky vain sellaista tavissärkyä. Paitsi että, en perhana soikoon ottanut edes päikkäreitä, mutta uni vaan pysyi kadoksissa. Edes lisäavitusunimömelö ei auttanut. No, uusiounille minä tästä kohta, kunhan kirjailen *tsihih* vähän ensin. Sen verran kävin unessa, että leikin jossain hemmetin Survival-radalla ”säily hengissä” –meiningillä eikä ollut kivaa yhtään, vaikka pääsinkin radan loppuun. Aika ahdistavaa tuommoinen unikin. Minä muuten näen aika eloisia unia.

Aaah – normaali lauantai! Se on ainakin mukavaa. Pääsee kirjastoon ja apteekkiin sekä tietty ruokakauppaan. Lista on taas mittava, WC-papereista ja kissan kuivamuonista lähtien ovat varastot tyhjinä. Samoin kirjaston kirjat, kustantajan paketti sekä kaverin päivähoitokirjat on melkein luettu loppuun. Kammoittava puutos alkaa kohta juilia mielessäni, joudun tyytymään oman hyllyn antiin.... No, ensi viikolla voin jonakin päivänä käväistä vaikka Pazilan kirjastossa, jos oikein kirja-ahi iskee päälle. Belgarion on tulossa avittamaan ja hänellekin pitäisi jotakin lounasta... en taaskaan keksi mitään. Tofu on loppu, en pääse Vii Voaninkaan kuin vasta viikon päästä, öbaut. Muutkin itämaiset appeet ovat melkein finito... pitäisiköhän värkätä taas soijapiffejä, jollain erilaisella koostumuksella eli tökätä sekaan jotakin, vaikka aurinkokuivattua tomangia tai herkkareita? Olisikohan se mitään? Ja sitten riisiä ja tzazikia, ne maistuvat ainakin. Ruokasalaatista pitäisin itse, mutta Belgarionille se voipi olla liian keveää tavaraa. Hän kuitenkin elää viikot vähän yksipuolisesti. No, pitää tarkistaa, mitä hän itse haluaa. Jos olisi tuoretta fisua, mutta ei tällaisena lauantaina ole, ostaisin palasen lohta ja paistaisin sen aivan sellaisenaan.

Turha tehdä tuosta ongelmaa, aina ovat ruokani kelvanneet ja kelvannevat vastakin. Minussa vain elää jokin pieni kunnianhimoinen kokinplanttu, joka haluaa tehdä erilaisia hyviä ruokia kerran viikossa ja tavallista hyvää ruokaa joka päivä ;D *käy lisäämässä listaan pari einettä lisää* Vielä mömelöiden sivuvaikutuksista ja varsinkin mm. kodeiinista; minä pyrin ottamaan kaikki mömelöt niin, että samalla syön jotakin, vaikka vaan jotakin pientä. Välttyy pahimmilta vatsaongelmilta. Opiaateilla vain on kirjaimellisesti paskamaisia sivuvaikutuksia eli ummetus, josta taas selviää syömällä kilotolkulla salaattia! Tämä on näköjään ainut keino, ainakin minulla, kun en pysty syömään läheskään kaikkia vihanneksia ja hedelmiä – mutta tavallinen keräsalaatti uppoaa äärihyvin, onneksi. En nimittäin halua enää kaiken lisäksi syödä mitään keinotekoisia kuituja tms. Riivon siis salaattia, sipulia, keitettyä porganaa, tomaattia ja kurkkua, kesäkurmitsaa, paprikaa, ituja niin paljon kuin sielu sietää ja kukkaro antaa myöten. Ketuttaa se, että esim. kaali ei käy eikä suuri osa kotomaisia juureksia. Selviäisi halvemmalla. No, se taas lääkkeistä ja ruuasta *hakee reseptejään valmiiksi, lääke- siis*.

Saiskun skutsissa mustarastaat ja muut siivekkäät pitävät ilmeisiä orgioita – karmea mekkala. Muutoin kun täällä on juuri nyt äärimmäisen rauhallista ja hiljaista.

----------------------------------------- 

Purrrrvinka. kavrut! Ähh, toi mami kans on omituine otus. Yälä se taas vehtas ja pyäri, mä jouduin herää vaiks kuin monta kertaa ja menee iha sen viakkuu eikä se rauhottunu millää. Hankala ihmine tommone lemmikkinä! Enkä mä saanu eile sitt oikeet fisuu taaskaa, mutt sain sitä kanpelaruakaa, seki on kyll iha hyvää. Ja sitt mä otin vähä suulist partsill. Mä sillee oikeeoppisest alotan vähä kerrallaa, ett ruskettuu tasasest eikä polta itteesä. Orja vaa puuhas jotai tosi omituist, se leikkas mein Tuijaa =O Vähäks mä tsiigasi, ku yks o saksiin kans sen kimpus. Sitt se selitti, ett siin o jotai kuivii oksii, ku pitää ottaa pois. Joo, mä hiffaan, eihä se sitt kasva ja sillee, kai.. Mutt semmost se väsäs ja sitt se anto sill suihkuu semmosest suihkutinpullost. Semmostkaa muista, ett oisin nähny! Ja eile oli kyll karmee päivä, ku kääpiöill oli jotai meluvehkeit ja ne huudatti niit yähö asti. Semmosii torvei ja pillei ja jotai. Ne käy kissi koovii, semmoset meinaa. Ei kääpiöt, niit o kliffa tsiigaa tualt ylhäält, ett mitä ne väsäilee. Ku ei tarvii itte nähdä niit lähempää, eikä ne tuu meill kiusii mua. Mamiih, muista muute mun ostoslista kans – ett kaikkee kivaa ja heekkuu mulle-mulle-mulle, jooko. Aha, ett listall on jo. Ai, pitäisiks toi muka uskoo? Mä goisin jo taas, orja ettii foton...

Kliffaa lauvantait kaikill – muistakaa ottaa suulist, jos on vaa mahollist!

------------------------------------- 

Vincent, haluat pitää siis ihmisiä lemmikkinä, kiitos!

Päivän slogan: Jos vain jaksaisi ja pystyisi, yrittäisin olla edes vähän onnellinen...

Päivän biisi: Son Of A Preacher Man

Luettua: Reijo Frank, työväen laulaja – toim. Pentti Peltoniemi. Ai että, tästä Welhotar piti. Frankin elämänkerta hänen itsensä kertomana lapsuudesta lähtien. Olen aina pitänyt Frankin vaatimattomuudesta ja tavasta esittää lauluja, nähnyt ja tavannut monessa erilaisessa tilaisuudessa. Säästinkin tämän luettavaksi juuri Vappuna, ihan elämyksen vuoksi. Hyvä kooste miehen elämästä, joka ei antautunut muusikon uralle vaan teki samassa työpaikassa Tsadilla hommia 40 vuotta. Siinä se on, työväenliikkeen miehen elämää yksissä kansissa. Kiinnostuneet, lukekaa ihmeessä! Bonuksena mukana CD, jossa Frankin omasta mielestään tärkeimmät laulut. Kiitos – tämä oli hienoa ,D Riikka Tanner ja Paula Lind – Käheä-ääninen tyttö, kaalego tsaj. Selvitys romanilasten elämästä 50-luvulta tähän päivään erityisesti Paula Lindin osalta. Päällekkäin kulkee Paulan oma tarina erilaisten virallisten (ja melko karmeiden) selvitysten, suunnitelmien ja järjestöjen toiminnan kautta. Paula itse, kuten moni romanilapsi, eli lapsuutensa lastenkodissa. Itse kaaleita paljonkin tuntevana en osaa tähän suhtautua mitenkään muuten kuin että karvat nousevat pystyyn! Mitä prklettä eräät järjestöt ja mm. valtio oikein ovat suunnitelleet? Ette usko, mutta lukekaa – lähes keskitysleirejä, lasten automaattista sijoittamista pois perheidensä luota romanien integroimiseksi valtaväestöön jne. Pelottavaa luettavaa mm. harjoitetun (ja muuten edelleen harjoitettavan) rahastuksen, kasvatusmenetelmien ym. osalta. Suosittelen kaikille, joilla sattuu olemaan yksikin tuttu tai ystävä kaalojen joukossa. Muillekin, koskaan ei tiedä, ketkä meistä todetaan epäkelvoiksi (kuten minut).

 

VÄSY ON KUMMISKIN, NIH!