Mikäs nyt on vaivana? Welhotar veteli sikeitä ihan sojona melkein 7 h. Sitä ennen otin vaivaiset parin tunnin iltapäikkärit. Liekö rasitteena tuo hirmuisen raskas viikonloppu vai eilinen raitis ulkoilma ja reipas kävelyretki (se 100 metriä Vii Voanista hallin kautta taksoon)? Joka tapauksessa, nukuttua siis on ainakin tullut, pitkästä aikaa. Ziitos nyt tästäkin vähästä. Kävely ja odottelu sai koivet vekkulisti särkemään ja uutena taas polvien kolotus ja jomotus illalla. Olen tulossa vanhaksi – tai olen jo – joten se tietänee taas ilmaston muutosta. Ne lupasivatten jotakin lumisadetta jossakin vaiheessa, ei prle. En minä tahdo enää! Näytti jo niin lupaavasti sulavan tuo entinenkin pois.

Vii Voanissa olin vain minä ja runsas aasialaisvahvistus. Taistelimme erään leidin kanssa loput tofut pois makaamasta eli jaoimme ne tasan sovussa, 3 kummallekin ja naureskelimme. Kyllä sinne oli lisää tulossa, varastopäivä nääs. Sitten kävin listalta läpi muutkin ostokset, ähh, vain yksi purkki bambusuikulaa, sitäkin olisi varmaan ollut kuormassa... No, toiste sitten. Tuo riittää, jos jaan sen Belgarionin kanssa toiseen purkkiin. Lisäksi normaalisti kappa erilaisia mausteita, chilikastiketta ja kookospurvelia. Kassillinen tavaraa tuli, 17 euroa meni. En pitäisi pahana, otetaan taas huomioon se, että mausteet ovat ravintolakokoa eli 400 g:n isoja pusseja ja tofuakin on siis 1.5 kg. Tuosta kyllä syö useamman kerran ihan kunnolla. Käväisin myös hallissa lopultakin noutamassa karvatakamukselle mjunuaisia. Siellä hovihankkijan tiskillä alkoi ääneen naurattaa – sama aasialaisleidi jonotti sielläkin. No, hän osti mitä lie, kanankauloja, kivipiiraa tai jotakin omaa herkkua. Minä mjunuaisia pari kappaletta. Joka lihasta tms. pitää, hänelle suosittelisin tätä puotia. Ei mitään fileitä (tai siis toki niitäkin löytyy), täällä on myynnissä kaikki eri ruhon ja kanan osat, maksasta kanankauloihin asti, häränhäntiä ja luita unohtamatta. Aikamoinen puoti, koko ajan käy väkeä. Paljon vierasperäistä porukkaa, joka osaa käyttää niitä osia elukasta, jota suomalaiset eivät syö. Kalaa oli kehnosti tarjolla, norjalaista lohta halvalla, kotimaista fisua äärikalliilla. Mikä siinä on, että kotomainen fisu maksaa niin prleesti? En ostanut sitten mitään. Kotona on donaria ,D

Taksoa sitten joutuikin odottelemaan yli 20 min. Melkein jo soitin Iisalameen, tosin tekstari kertoi auton olevan tulossa, arvasin sen olevan ”vain” myöhässä. Just, venäläisvahvistuksemme Ivan (nimi muutettu) kaahasi paikalle. Hitaasti kysyin, onko kovinkin paljon ruuhkaa. Kaveri alkoi söpöttää, että aikataulu on liian kireä. Siinä vaiheessa sanoin, että eikö hän voi ilmoittaa siitä, kuten muutkin kuskit? Jos aikataulu ei riitä eli odotukset menevät turhan pitkiksi, välistä vedetään joku keikka pois. Niin muut tekevät. Lienee niin, että tämä kaveri ei uskalla/kehtaa soitella asiasta.... en tiedä, ketutti. Haimme nimittäin kimppakyytiin ulkona myös melkein puoli tuntia palelleen veteraanin. Ei kiva eikä mukava. Tosin Ivan ajoi kuin aito moskovalainen ainakin, puikkelehti, kaasutteli jne. En kuitenkaan valittanut, syynä kaverin ankea olomuoto. En halunnut hänelle harmeja, joita varmaan olisi sitten tullut. Kai minä nyt tuon odotuksen kestin, vapaalla vielä.

Kotona olinkin supiväsy. Tavarat kaappeihin, kissa huusi hulluna haistaessaan tuoreen lihan. Oli pakko pilppoa puolikas mjunuaista kippoon, josta se rouskeen saattamana hävisi tuulennopeasti. Kohta tyytyväinen kissi nuoleskeli vain huuliaan. Loput appeista pilpoin pakkaseen tulevia herkkupäiviä odottamaan. Itse kömmin petiin, väsytti ja paleli. Hah – heräsin parin tunnin päästä. Laadin eväkset ja luin viestini koneelta, väsytti uudestaan. Painuin kirjan kanssa sänkyyn ja lisää unta kaaliin, kissa kainalossa, haisi pahalta (ei kainalo, kissan hengitys!).

Varastolla oli rauhallista, ainakin siihen asti kun lähdin. Siellä on jotakin ylläriä taatusti odottamassa. Tänään on taas sellainen päivä. Ehdin kuitenkin eilen tehdä sen päätöksen, joka hoituikin kivasti netissä, että siirryn ainakin osittain toisen pankin asiakkaaksi. Minen enää kestä tuon Sampo-systeemin mokia. Siirryin sinne muualle, voitte ihan itse päätellä minne. Lupaavat kuitenkin kohtuullisia etuja kaikin puolin. Nettipankkikin toimii, jopa nopeasti ja yksinkertaisesti. Heh, ans kattoo taas! Lähetin kyllä heti perään kyselyn parista asiasta.

Mutta nyt vähän vitamiinia, nikotiinia ja magnesiumia sekä sään tarkistus!

----------------------------------------

Purrrrrrrrrrrviska, kaiffat! On mun mami kilti, on se kuiteskii. Siis vaiks mä hei puretin sitä, se silti toi mull heekkui. Ai ett oli hyvää, mä söin kaikki. Nualin kiponkii. Ja tota, sitt mäki goisin. Nytki mä goisin. Mami sanoo, ett mä kuarsaan ja pirisen. Se ääni kuulostaa siltä, vissii. En tiijä, en mä voi tiätää ku mä kerta goisin. Mutt oli hyvä päivä eile. Ensi oli tylsää ja sitt mami tuleeki tosi aikasi himaa ja sill on viäl heekkui, jeee. Tosi kliffaa. Vaiks se sitt meniki taas ite goisii. Mutt nousi se siält ja vähä aikaa oli mun kaa ja paijatti. Sain hampulikaakkei ja semmost. Ja sitt mentii uudestaa goisii. Ei mull ainakaa oo mitää sitä vastaa, ett tämmösii päivii olis useemmi. Mä tiän, toi laitto pakkasee ne loput heekut. Mä tiijän senki, ett en saa niit heti, semmosin sopivin annoksin. Mutt se on tosi kliffa tiätää, ett mull on mun omat heekut siälä, ku oikee alkaa tekee miäli jotai. Ett mä saan sitt jotai omaa, en mitää tavisjutskei vaa raakaa verist mjunuaist, njam. Mami melkee yäkki, mutt pilppo ja anto mull kuiteskii. On se kova gimma välill, meinaa. Ei mull mitää uutta sitte. Ootan täss ja goisin, toi laittaa viäl mun päiväjudekat valmiiks, ennenku se lähtee duunii taas. Se just sano, ett mialuummi se jäis mun kaa himaa. Jäis ny sitt, mutt se on se raksurahajutska, mä tiijän jo. Eikä must oo taaskaa fotoi, toi ettii jotai sopivaa.

 

 

 

Kliffaa päivää ja heekkui muillekkii!

-----------------------------------

Vincent, herkkukarvatakamus <3

Päivän slogan: I didn’t say it was your fault, I said I was going to blame you!
 
Päivän biisi: I Walk The Line

Luettua: Neal Gabler – Walt Disney, amerikkalaisuuden ikoni, elämänkerta ja biografia viimoisen päälle. Hirmuinen painava tiiliskivi, joka on siis vielä vähän kesken. Kertoo Disneyn elämästä ja työstä erinomaisen yksityiskohtaisesti, mutta myös luettavasti ja viihdyttävästikin. Juu, kestää vielä hetken, sivuja on yli 600 eli parempi arvio ehkä myöhemmin.

 

MIELUUMMIN KOTONA! 

PS: Vuodatus takkuaa - taas. Ei siis kuvia, jollei myöhemmin Varastolla... kele! Hah, osa, vain pieni osa kuvista näkyy =O Argh! Edelleenkin vain osa kuvista näkyy, joko minäkin vaihtaisin kotoa muualle?! Kas - klo 12.19 kuvat sai lopulta näkyviin =I