Seuraava diagnoosikin on Welhottarelle sitten varma – olen raskaana! Ei, se ON mahdotonta, mutta eilisaamun toimista päätellen... Kaikki alkoi siitä, kun hyvin valvotun yön jälkeen tekaisin aamukaffet ja kärtsäsin leivät tuossa klo 2 aikoihin. Nautiskelin ne ja mömelöt sekä aloin puuhastella muuta. Kesken puuhastelujen tuli vielä vähän nälkä, tuossa 4 – 5 aikoihin. No, pieni annos kaurapuuroa, örps ja hyvää oli. Sehän tunnetusti vie nälän pitkäksi aikaa! Kunnes alkoi tapahtua. Klo 7.30 silmäni alkoivat punoittaa ja vatsa kurista. Inventoin mielessäni pakkasen sisältöä samalla jo riipoen ovea auki. Haaaaa – Liiterin salamipizzaa (tarjousostos, ostettu ns. vararuuaksi!). Kuola suupielistä valuen revin pakettia hädissäni auki, en tarttunut saksiin en veitseen. Rumaa jälkeä. Pizza makasi muovin alla, sen riivin auki hampaillani. Ja uuniin runsaalla valkosipulilla ja vähäsellä tandoorilisällä ryyditettynä. Edelleen silmät suurina katselin uuniin kiihkoisasti odotellen, milloin juusto alkaa sulaa. Kun pizza näytti vähänkin syötävältä, kiskaisin sen ulos. Lautaselle ja nassuun ilman mitään ruokailuvälineitä. Aikaa lie mennyt pari sekuntia. Raskas örrrrp, rasvat pois suupielistä ja sänkyyn nukkumaan 1.5 tunniksi. Ja ystävät hyvät, minähän en siis juurikaan syö lihaa enkä juustoa ,D Elimistöni ilmeisesti vaati juuri tällaista yhdistelmää eilisaamuna, oli se niin karmeaa! *puistattelee vieläkin*
Nyt on jälleen kiehumassa sosekeitto ja täällä valvotaan. Nukuin eilisen illan melkein kokonaan sekä vielä tuossa 1.5 h alkuyöstä, tai mikä yö se nyt, mutta kuitenkin. Mitä välii – minä teen täällä mitä minä haluan, jos en häiritse muita. Ei Vincent näytä panevan pahakseen valvomista, nettailua, musiikin kuuntelua ja kokkaamista. Kaikki on kovin hiljaista puuhaa verrattuna siihen, mitä paikallinen asujamisto elämöi tuossa ulkona kapakoista palatessaan. Eli jälleen valvomme, nyt vähän rauhallisemmalla mielellä. Kyllä se uni joskus tulee, viimeistään tänään iltapäivällä. Ja huomenna on meno Varastolle joka tapauksessa, oli olo mikä tahansa.
Belgarion oli siis eilen käymässä. Tarjosin hyvän lounaan eli roipentelin rintaa uunissa, riisiä, sienikastiketta (purkkisieniä mukaan) sekä vihanneksia. Hyvää oli, lisäksi rahkajälkkärit ja muut. Pähkäilimme Vuodatus-asiaa ja päätimme toistaiseksi jäädä tänne asustamaan. Meillä kun on rojekti, joka on periaatteessa jo valmis. Vaatii vain aivan pientä hiontaa *niinhän sitä aina luvataan*. Liittyen siis lähinnä kirjaosioon ym. Eli täällä ollaan ja pysytään, heidän takiaan mä jouduin tänne taloon! Poika myös entrasi konettani ja asensi yhden haittaohjelmien poistajan lisää. Nyt on parempi. Eli kaikki lienee siis ok tällä saralla. Muutoin pojalla tuntuu menevän ihan kohtuullisesti, ei ainakaan valitellut. Stipendiäkään ei eilen ottanut, mutta sai mukaansa kassissa tofua, bambuversoja chiliöljyssä, rahkaherkkua ja semmoista. Vaihtelua opiskelijan ruokavalioon ;D No ei, hän ei käy Yliopiston kuppilassa syömässä, koska luennot ovat yleensä vääriin aikoihin tai niin pitkiä, ettei oikein sovi. Eli edelleenkin hän laittaa itse ruokansa. Viime viikon suursuosikki oli kuin olikin tummasta soijarouheesta tehty ”jauhelihakastike”, jota oli näkemänsä mukaan maistellut myös Exä... kommenteista ei ole tietoja!Jahas. Huomenna siis Varastolle, jäks. Työpinot odottavat, pelottaa. Niska on ns. perinteisesti jumissa paljosta kirjoittamisesta. Olkapäätä särkee lievästi, lisäsin lääkitystä jo vähäsen. Saa nähdä, miten pärjää vai onko asiasta keskusteltava P-P:n kanssa. Tai sitten omisarvis keskustelee hänen kanssaan, ihan miten vaan. Tänään täytyykin etsiskellä taas vaatteet (kuulenko hekotusta) ja valmistella itsensä Varasto-kuntoon. Onneksi on eväitä, tsihih. Tänään nimittäin teen vielä tofupiffejä, joista ehkä myöhemmin lisää. Täällä on muuten taas tooosi hyvät sopan haisut ;D
---------------------------------------
Purrrrrve, kaiffat! Kerranki mä oon iha hereill ja mamikii keskell yätä. Tää o kliffaa hei. Äskenki mä sain lisäheekkuu, ku se halus must kerta foto. Tai siis mä halusin, mutt ku mä näytin aina vaa samalt eli goisivalt käärölt, vaiks mä en goisinu. Nii ni nyt en, ku kerta täss metästetää napikkaa. Muuteki ollu kliffaa, ku Poika oli käymäss. Mä sain sitä iha oikeet broiskuu mamilt ja se oli hurrrrrja hyvää, sitt viäl puukkimuanaa ja hampulikaakkei ja napikoit. Ja sitt juastii ja leikittii ja oltii partsill ja kaikkee. Ett mull oli iha hyvä päivä. Tänää vissii sitt goisitaa enempi päiväll. Saa nähdä sitt, mitä me oikee syädää. Ku kuulostaa taas vaa rehuilt ton orjan sössöt. Hei, joku tual oli ehdotellu mulle jotai lumijutskei ja semmost. Hei, ei kandee! Mä oon eläny villin metäss ja mun ekat tarinat voi lukee tualt sivust mamin ekoist tarinoist. En viitti toistaa, ku se ei oo mitää kliffaa kerrottavaa. Sen mä voin kertoo, ett meinasin joutuu Isoll Piikilkii. Nii, ett jos annettais olla vaa tän justkan nyt. Mull on nyt iha hyvä, vaiks välill otetaaki mami kaa vähä yhtee muutamist jutskist. Me ollaa eri miält nimittäi vaa iha parist asiast. Tehä tiijätte, Tuijan purkkii kakkimisest, viitakon syämisest, kirjahyllys steppaamisest ja sillee. Ett ei niinku vakavaa. Iha ok. Mull on hima, partsi, oma mami, Poika ja kaikkee. Omat mestat ja saan olla melkee joka paikas ja sillee, mmmmmm. Mä meenki koht goisii vähä. Nii ni toss o nyt toi foto must, mä halusi Ansku kaa siihe mukaa, mutt ku se ei nii mahtunut ku se o aikastas iso...
Kliffaa söndaagii hei kaikill, kissinkoill ja niitte orjill kaa!
------------------------------------------
Vincent, keräätkö sinä taas irtopisteitä ihan kaikilta? =DPäivän slogan: Minun pitäisi valita, mutta ei ole valittavaa!
Päivän biisi: Anteeks nieminen
Luettua: Eva Dozzi – Vihaan sinua, John Lennon, oudon tutun oloinen kirja *virn*. Tämä voisi olla totta, vai onko? Kannattaa lukea, jos aikaa on. Ei mitään suurta kirjallisuutta, mutta ihan vinkeä idea sinänsä. Michael Connelly – Musta kaupunki, Bosch-romaani jälleen. Mukana pyörii FBI, varkastettu cesium, toki väkivaltaa ja vähän sitä sun tätä. Ei kovinkaan kummoista, sopivaa välipalaluettavaa tai taksomatkoille mukaan!
TAAS ON KARMEE NÄLKÄ!
Kommentit