Yöhuomenta taas! Ei, mitkään äänet eivät sentään häiritse öisin – eivät edes ne pään sisäiset. En vaan saa nukuttua. Nyt heräilen vaihteeksi kunnon kipuihin, koivet ja oik. olkapää ovat aika pahassa kunnossa. Ensi viikolla on labra, sitten seuraavalla terkka. Siitä voipi olla seurauksena passitus työarvauslääkärille. Huoh! Minen vaan jaksaisi.... ja kuulin, että sielläkin on yksi, joka ehdottomasti on aina potilaan kanssa eri mieltä. Siis jos potilas tietää, mikä vaivaa (kuten kroonikot aina), tämä tri määrää jotakin uutta mömelöä kokeiltavaksi. Että sellaista, en odota innolla, en todellakaan. Yritän nyt vain lusia tämän viikon ja lepuuttaa viikonloppuna niin paljon kuin mahdollista. Nämä kelivaihtelut ovat kyllä selkeästi pahasta. Nyt alkoi sitten se kunnon syksy, kuulas ja aurinkoinen, alkoihan? Ainakin nyt näyttää jo ihan lupaavalta.
Eilinen iltakin oli ihan lupaava. Sain Huutiksesta jo kauan etsimäni kirjan, no juu, tietysi Eggen – Sisustaja ja halvalla. Divarissakin olisi kalliimpi ja nyt tulee kotiin asti ,D Olen ilokas! Ai niin, eihän minun niitä kirjoja pitänyt. Mutta tuossa hyllyn ohi kulkiessa siinä on aivan selvästi ainakin viiden kunnollisen kirjan kokoinen kolo – ihan totta *vakuuttelee*! Lisäksi vein Varastolle puolikieliselle työkaverille yhden vääräkielisen hömppäkirjan, aion viedä pari muutakin, jos ne hänelle kelpaavat. Hän kuulema lukee niitä mieluusti junamatkoilla. Hyvä, on toiveita päästä niistä eroon ja ne saavat paremman kodon kuin täällä. Lisäksi odotan yhtä kirjaa painosta, onkohan se jo tullut tänne asti? Täytyy viikonloppuna tarkistaa. Ikävä kyllä, odotan, että se tulee Rismaan myyntiin. Tiedän, että se tulee sinne ja on rutosti halvempi kuin kirjakaupassa (eikä sovi unohtaa poonuksia). Näin ei pitäisi toimia, mutta kun Suomalainen Kirjakauppakaan ei enää myy kirjoja kuin nimeksi asti, lienee sama, mistä Welhotar opuksensa ostaa!
Olipa muuten mielenkiintoinen soijarouhekokeilu, herkkuva, ääriherkkuahan siitä tuli. Hörhö sattui käymään täällä ja maistatin apetta hänellä, väitti jauhelihasoossistani puuttuvan suolaa *virn*, että se harhautuksista. Taidan tarjota tätä Belgarionille lauantaina!Welhottaren kirpsakka soijamurukastike itämaisin kanssavaikuttein eli
Muru sä oot sitte ihana!
öljyä
tummaa soijarouhetta n. pari kourallista
1 sipuli
1 pss wokkivihanneksia
(tai kotomaisia juureksia ja vihanneksia vastaavasti)
2 kasvisliemikuutiota
3 – 4 kynttä valkosipulia
n. 2 cm pala inkivääriä
currya
chiliä
korianteria
tandoorisekoitusta
sitruunamehua
tomaattipyrettä
(jokunen oliivi jos on jäänyt jostakin jäljelle)
Tipautetaan isolle pannulle liraus öljyä, rypsisellaista, olisiko n. 1.5 rkl. Heitetään päälle 1 rkl currya, hottia sellaista. Annetaan curryn heräillä siinä ja ropsaistaan päälle soijamurulasti. Hämmennellään koko ajan lastalla ja annetaan hässäkän ottaa vähän väriä. Tuota, se väri nyt ei oikein näy. Minä vaan sen aikaa kärventelin, kuin kuvittelisin käsitteleväni jauhista ja kun haisut tuntuivat oikeilta. Varo, ettei mikään kärähdä – vahdi sitä muonaa! Sitten lisätään kiehuvaa kasvislientä siitä toisesta kattilasta, joka on laitettu yhtä aikaa tulelle pannun kanssa. Jossa nyt kiehahtaa kasvisliemi ja pipopieniksi pilpottu sipuli. Lisäillään vettä pannulle hiljalleen – haa ja soijahan turpoaa... Kun se näyttää tasaiselta, kauniin ruskealta ja kypsältä puurolta eikä irtonestettä lillu missään, kumotaan pannullinen sinne kattilaan kiehuvaan kasvisliemeen. Nakataan sekaan pussi wokkivihanneksia (no sitä Risman halvinta, jossa on sieniä ja vesikastanjaa) tai kotomainen juuresvalikoima. Lisätään valkosipulin kynnet 3 – 4 kpl pilpottuna, inkivääri raastettuna tai pilpottuna, 3 – 4 pientä mietoa chiliä suikuloina, loraus sitruunamehua, korianteria ja tandooria maun mukaan sekä lopuksi puoli putkikollista tomaattipyrettä. Lisäillään vettä, jos on tarpeen. Keitellään hissukseen koko homma kasaan. Koko tämä prosessi vei noin 20 – 25 min.
Samaan aikaan toisaalla eli vielä yhdellä vapaalla levyllä kiehui rouhittu ohra hiinä-ja-hiinä kypsäksi, sammutin levyn ja annoin loppukypsentyä kannen alla. Ruoka oli valmista nautittavaksi saman tien ja kaikki valmiina yhtä aikaa – hämmästyttävä ajoituskin. Kyllä, hyvää oli ja tätä teen eri variaatioina toistekin. Tämä tuntuu sellaiselta perussetiltä, jolla voi aloittaa. Rouhepussin kyljessä luki käyttöohjeena: Käytetään kuten jauhelihaa ,D Ja totta on, että Hörhö ei huomannut mitään (no, siitä nyt ei ole takeita), mutta minustakin tämä on niin lähellä jauhelihakastiketta, että ei ole tottakaan. Ne mausteet, nimittäin! Soijarouhe ainakin vaatii mielestäni jotain kirpsakkaa kaverikseen, minulla se on sitruuna ja tomaattipyre (ja ne oliivien jämät). Pussista meni 1/3 ja evästä tuli kahdeksi päiväksi, useammalle ruoka-ajalle siis. Halpaakin vielä! En sitten tiedä, onko eroa soijassa ja soijassa, suikaleissa ja rouheissa. Tämä on nimittäin paras tulos soijasta ikinä! Viimoisesta soijasuikula-satsista en oikein pitänyt, siis maku oli ihan ok. Mutta kun sitä käsitteli, tunsi koko ajan käsittelevänsä raakaa, vähän keitettyä sikalihaa – ei miellyttävä kokemus.
Vielä yksi juttu: en koskaan huuhtele tattaria tai ohraa keittämisen jälkeen. En ymmärrä, miksi pitäisi. Tattari on syytä huuhtoa lävikössä lämpimällä vedellä useampaan kertaan ennen sen kumoamista kiehuvaan veteen. Ohran huuhtaisin kertaalleen ja heitin kattilaan.
No niin, Welhotar otti kaapista kissinkuppinsa. Laittoi alle kauhallisen ohraa ja päälle ison kauhallisen kastiketta. Lorautti pienen tujauksen herkkusienisoijaa iiisosta pullosta, jossa oli vain omalaatuisia kirjaimia. Ja tunki tämän kaiken kitaansa kissan mouruamisen säestyksellä sekä kiitteli itseään syötyään – herkkua oli, suorastaan. Kerrottakoon, että kissa sai muonakseen liha-riisi-porkkanahässäkkää purkista, joten aika tasoihin meni ;D Sen jälkeen Welhotar täytti eväskipponsa. Ruokaa jäikin vielä huomiseksi evääksi ja ehkä jopa iltapalaksi. Soijarouhesessiosta eli siihen johtavista käsittelyvinksuista kiitokset erityisesti Satujatarelle ja Kurpitsamoskalle (ja muillekin ruokabloggaajille)!
Että muuta – no eipä eiliseltä mitään, ei tod. mitään! Illan yritin ottaa hissukseen ja makoilla koipia lepuutellen. Pyykkäsin pissityynyt ja laitoin kuivumaan. Vincent oli vähän häpeilevän näköinen. Loppuillan lueskelin ja Vincentkin pääsi paikalleen nassun ja kirjan viereen lopulta. En minä häntä ole estellyt, lienee hiukka häpeillyt omia pikku mokiaan. Nyt nukuimme koko yön fiksut päät vierekkäin – siis päät, sanoin! Eikä kissi edes herättänyt minua, minä herätin kissan ,D
Että ei kun Varastolle vain tänäänkin. Tiedoksi vaan, että minulle olisi sitten töitä myös Herjaamolla, jos Varasto ei jaksa kiinnostaa ja myös eräs muu taho on osoittanut halukkuutensa. Ehheeh, on se sitten mukava olla suosittu!
-----------------------------------------
Purrrrrrrviska, kaiffarit! Hei, ny me ollaa kunno sovus mamin kaa. Nukuttiiki kimpass ja kaikkee. Mä sain hirmust paijatust ja pusui ja höpinää ja kaikkee. Mmmm, on se hyvä olla väleiss mamin kaa. Tai siis mähä se olin vähä sillee pois tolaltai tai jotai. En vaa menny mami viakkuu. Kai mä luulin, ett se potkii tai vetää turpii. Eikä se mitää. Paijatust toine tarjoo. Mä oikee oo viäläkää tottunu. Ett niinku asiat on käsitelty ja pyykit pesty, se on siinä. Ja haisui kyll on sitt joka paikass, mutt pikkusoffa on jätetty mulle ja base ja partsi ja muut mestat. Sänky ja klaffisoffa on semmosii, mihi mennää vaa mamin kaa. Ei se mua haita, mull kelpaa mikä vaa. Ai nii, mami teki hurrrjan hyvän näköst soossii, jauhissoossii, enkä mä saanu yhtää. No sitt se näytti, mitää jauhist ollu. Hirvee huijari toi! Mutt mä sain semmost erilaist ruakaa taas, miss oli porganaa ja riisii ja lihaa ja viäl kans jotai vihannest. Ikinä ollu näin vinkeet safkat, ei mull eikä mamill. Molemmat kyll syätii hyvi ja mentii sitt köllii! Tänääki on viäl samaa muanaa, jee. Toivottavast sitä löytyy lisääki eikä se oo hurja kallist! Mmmm, on tiätteks kiva olo. Mä oon goisinu hyvin ja syäny hyvin. Sain just aamuheekut ja kaikkee. Sitt mami toss enne lähtöö viäl tsekkaa mun mestat ja putsii ne ja laittaa päiväruakaa ja uutta vodaa ja kaikkee. Kissinpäivät, sano! Me ei eilekää otettu fotoi, ett tämmöne täst nyt kehii.
----------------------------------
Päivän slogan: Aika on pelkää harhaa – etenkin lounasaika!
Päivän biisi: Etkö unta saa?
Luettua: Sari Malkamäki – Viikon päivät. Naisen tuntoja tyttären lähdettyä vaihto-oppilaaksi, veljen häiriköityä omia asioitaan ja äidin mahdollisesti dementoituessa. Ahdistusta ja vanhojen muisteloa. Tuota, Malkamäki ei näytä olevan mitenkään nopea uudistumaan. Olen lukenut hänen aikaisemmatkin kirjansa ja tämä muistuttaa niitä kovasti. Samaa tematiikkaa, samoin emmein. Eli kyllähän tämän lukaisi, mutta ei tästä mitään vaikutusta minuun jäänyt. Kohtuuhyvää kotimaista lyhytproosaa naisnäkökulmasta. En taida edes suositella sen kummemmin. Ne, jotka tähän törmäävät ja kirjailijan tietävät, voivat lukea hyvällä omallatunnolla. Pauliina Susi – Lukot, tässä lisää naisnäkökulmaa. Rakkauksia, salaisuuksia ja niiden käsittelyä. Huomasin, että olen tämän lukaissut jossain vaiheessa pikalainana. Ei kestä toista luentaa, ei mitenkään. Eli ei tämäkään tee ihmeempää vaikutusta. Samat sanat kuin edellisestä, eli luettavaa kotimaista proosaa. Mutta eipä sitten sen enempää. En sitten mitenkään halua verrata näitä kirjailijoita toisiinsa – siitä ei ole kyse. Tyyli on erilaista, ulosanti, mietteet ja mielikuvat sekä tapa hahmottaa todellisuutta ja tunteita. Kunhan satuin lukemaan peräkkäin...
HelMet lopetti lopultakin varauskirjeiden lähettämisen! Sieltä saa nykyisin tiedot varauksista tai myöhästymisistä myös tekstarina tai suoraan meiliin. Minä pyysin kaikki infon meiliin – säästää paperia ja varmasti myös töitä siellä puolella. Ja aika kiva tuo varoitus, että parin päivän päästä lainasi on menossa vanhaksi. Minä en sitä niinkään kaipaa, mutta on varmasti tarpeellinen toiminto monelle! Eli HelMetille toiminnosta plussat, säästyy ainakin paperia ja kirjekuoria, meilit lienee ajastettu samalla kaavalla automaattilähetyksiksi.
TOIVO, TOIVOOOOOOH - MISÄ SÄ OOT?
Kommentit