Alkoipa työviikko kälyisesti – siis todella töiden merkeissä. Kiireisiä juttuja, jotka poikivat tekemistä meikäläiselle ihan iltapäivään asti. Höh ja ikävää, ei ehtinyt kunnolla keskittyä edes lokeihin ja lehtien lukemiseen netissä. Sen nyt pitäisi sisältyä jo työsopimukseenkin! Toisaalta, päivä kuluu nopeaan ja minäkin tunnen itseni tarpeelliseksi ja melkein ihmiseksi, ajatelkaa.... Muutenkin Varastolla tilanne elää, useampiakin on lähdössä kuka mihinkin ja sijaisuuksia tulossa auki – tod.näk. ei sellaisia, joihin minä olisin sopiva. Ikävä kyllä. Toisaalta, jos vain hiljaa linnoittaudun työhuoneeseen ja teen vänisemättä työni, on ehkä mahdollisesti jatkojakin tarjolla. Nyt on jo elokuu, kohta täytyy oikeasti alkaa miettiä mitä tehdä vuoden vaihteessa! Minulla on PTS tietysti valmiina – ai ette usko vai, no ei kyllä ole. Kunhan selviän päivä kerrallaan tästäkin.

Kelien puolesta eilinen oli outo päivä. Työkaveri tuli iltapäivällä kysymään, onko minullakin huono olo ja hiki vai onko hän itse tulossa kipeäksi. Myönsin, että hiki on ja ilman kosteus lienee huipussa. Molemmat huokaisimme helpotuksesta – ei siis vielä kuumia aaltoja ,D Kumma juttu, yleensä tuolla ilmastointi pelaa, mutta eilinen oli kyllä varsin inha päivä. Toisaalta joka toinen Varastolla potee kesäflunssaa, joka toinen ruikulipaskattia, joten tässä voi odottaa mitä tahansa epämääräistä oloa. Lisäksi vasen koipeni on ottanut jostain pahakseen ja särkee täpöllä. Jos sekin vielä tuosta turpoaa, on pakko harkita yhteydenottoa lääkinnällliseen puoleen ja koiven sitomista, yäk. En tykkää!

Karvatakamus herätti minut ensimmäisen kerran tuossa klo 2 aikaan, sen jälkeen tuli märinää märinän perään, sitä sellaista jatkuvaa. Yritin tunkea peittoa korville, ei se auta. Oli ihan pakko nousta ja antaa aamuherkut. Kohta menen antamaan ruuat, nyt on kyllä hiljaista taas. Jos kissan voisi sanoa jankkaavan, tämä on juuri sitä. Ei minuutin hiljaisuutta välillä.

Muuta? Kissin oksukausi jatkuu eli itsensä hoitaminen karvanlähdön jälkeen, se tietää melkein päivittäistä oksupallukoiden keräämistä ja mattojen pesua. Eilen pesin kaksi pikkumattoa. Onneksi on pesukone, muuten olisin kuusessa. Siivotakin saisi näköjään joka päivä. Täytyy tuossa aamun mittaan lakaista ainakin keittiön puolella. Jostakin vaan sitä roskaa ja karvoja ilmestyy... Pientä aamupuuhaa itse kullekin. Hah – josta tuli mieleen, että Herjaamolla valittelin kaffepöydässä nukkuvani vain n. 4 h yössä, jolloin Mr. M. tunnusti kärsivänsä samasta ongelmasta. Hän vain menee myöhään nukkumaan ja herää sitten täsmälleen 4 h päästä. Nyt luomme toisiimme ymmärtäväisiä katseita, jos jompikumpi on räjähtäneen näköinen tai silmät punaisina aamulla. Ei, se ei ole krapulaa – se on vanha kunnon unettomuus!

Taidan tänään käväistä Varaston lähikirjastossa vähän ulkoilemassa ja hakemassa vanhempaa luettavaa. Tuo viimeisin uutuusluettelohan oli siis täysi floppi; täynnä uusintapainoksia ja vanhaa krääsää, prletto. Syksyn uutuuksia ei vielä ole kirjastoihin asti ehtinyt, joten olo on aika onea. Onneksi minulla on tuossa pino säästeltyjä uutuuksia vielä, mutta käyttökirjallisuuttakin tässä kaipaa. Kenetkähän valitsisi uhriksi? Siis kenen kirjailijan tuotannon tässä vielä kahlaisi läpi kesän merkeissä?

Ja jokaistahan toki kiinnostavat evääni? Ai ei vai? No, joka tapauksessa vuorossa on vanha kunnon kesäkurmitsa-tomaatti-porkkana-sieni –kastike ja kourallinen tagliatellea, satsiin on piilotettu pari lusikallista raejuustoa. Lisäksi Varaston jääkaapissa on purkillinen salaattia kylkeen ammennettavaksi. Ei ehkä kaunista tai ruokahalua kiihottavaa, mutta hyvää!

Jospa lähtisi lakaisemaan ja laittelemaan vaatteita kuntoon *muaahahah*. Eihän Varastolla nyt ihan missä tahansa rytkyissä voi olla... minä kyllä olen...

----------------------------------------

Purrrve, kaiffat! Nonnih, no nyt toi sitt suvaitsi herätä lopultaki. Hirvee homma saada se ylös. Mä ku goisin illall ihan hirvee pitkää nii ni toi ei nyt tajuu, ett mä oon jo goisinu mun yäunet. Ylös! Mulle heekut ja safkaa. Sitt mä taas voin goisii lisää. Tajus se ainaki eile onkii mulle donaripuukin, ku se taas väsäs pelkkää semmost safkaa, mist ei kissill tuu mitää. Omituist, se haisuu hyväll, mutt siin ei oo mitää syätävää. Mä sitt sain kissinmuanaa ja sen päälle donarii sotkotettun, aikas hyvää oli, muute. Mä luulen, ett se jömmas viäl donarii aamuks, äske tuaksahti iha donarilt, ku se availi tota jääkkärii. Mitä se valittaa karvaoksuist? Pitäshän sen tiätää, ett mä oon siisti kissi ja hoidan mun tuukkii joka päivä. Ei sill sitt voi mitää, ett nyt just tulee niit pallukoit vähä tavallist enemmä. Sitä varte orja on, ett se siivoo kans. Ei se kyll vihane oo eikä mitää, vähä vaan joskus huakailee. Mä kyll goisin taas vaa osan yätä sen viäress, tääll on hirmuse kuuma. Menin sitt yälläki partsill. Iha hiljastki tääll on. Senki takii piti herättää mami, ett on vähä seuraa. Ei se paljo ehdi duunipäivin olla mun kaa. Se on mun miälest aina nii kamalan pitkää pois. Ihan eri ku viikonloppusi, ku me voidaa loikoo kimpass vaiks koko päivä. Ei se oo taaskaa ottanu must fotoi, ku mä en oo suastunu kuvattavaks. Mä paan silmät kii, jos se yrittää ottaa kuvei. Enkä tykkää siit kaameran äänest enkä niist salamoist. Nih kerta! Kuvais jotai muuta, mutt ei se vissii sitt haluu. Ei meill kyll ookkaa mitää kuvaamist ku sekane sänky ja sekane resitenssi >o< Mäki oon vähä sekane, siis mun tuukki! Kattokaa, se herätti mut ja otti foto, mä oon iha uness!

Kliffaa päivää ja hyvii unkkoi kaikill, mä ainaski jatkan goisimist. Huamisee.

--------------------------------------

Vincent, kateuteni tuosta nukkumiskyvystä on suunnaton!

Päivän slogan: Tarvitsen lisää vihamiehiä, koska ystäväni ovat kadonneet!

Päivän biisi: Smokin' In The Boys Room

Luettua: Aino Trosell – Älä katso heitä silmiin, tunturihotellissa järjestettävän korkean tason konferenssin aikana tapahtuu murha jos toinenkin. Siivooja on avainasemassa, näkee ja huomaa kaiken. Welhotar piti ja suosittelee kunnon dekkareiden kavereille, tässä on jotakin ovelaa. Marcus Sedgwick – Miekkani laulaa, nuorille sopivampi vampyyritarinoihin pohjaava opus. Eläviä kuolleita, neitsyitä, jotka naitetaan kuolleille jne. Vampyyriperinteitä ja mytologiaa myös muutoin. Ei paha, mutta tylsähkö. Dean Koontz – Odd Thomas - Luostarin kirous. Koontz vain parantaa otettaan, nämä Odd Thomas –kirjat ovat ihan parasta antia. Tällä kertaa Odd viipyy luostarissa rauhoittuakseen kaiken tapahtuneen jälkeen ja saadakseen elämänsä takaisin, mutta kaikkea muuta. Lumimyrskyn sekaan ilmestyy itseään muuttavia luurankoja, bodacheja ilmaantuu paikalle ja venäläinen kirjastonhoitajakaan ei ole sitä miltä näyttää. Erinomaisen suositeltavaa kauhun ystäville, Welhotar piti kovasti! Ristö Pönniö – American Dream, tavallinen suomalainen mies matkatöissä joutuu epäillyksi terrorismista, huumeyhteyksistä jne. Absurdisti tarkoittaessaan hyvää, kaikki hänen käsissään tuntuu epäonnistuvan tai pissivän alleen. Lopulta huumejengi on saatu kiinni ja passi käteen, mies suuntaa Suomeen perheensä luo. Yllätyksenä vaimo on ottamassa eron ja mies päättää palata Jenkkilään... ehkä. Aika mahdoton opus muutoin, mutta välillä kivaa kritiikkiä joistakin asioista. Ei paha, voi lukea. Nikki Sixx & Ian Gittins – Heroiinipäiväkirja, kirja kamasta, keikoista (siis Mötley Crüen!), kamasta ja vähän lisää kamasta. Perustuu Nikkin päiväkirjoihin ja lappusiin. Ehdottoman luettavaa tavaraa, ehdottoman katsottavaa tavaraa myös. Ziis, mitä kuvia ja mikä taitto, kammottavan sopiva juuri tähän opukseen! Tässä jää vain miettimään, miten herra voi vielä olla hengissä. Lukekaa ihmeessä, jos vastaan tulee. Hankin itsellenikin, jos divarista saisi. Sen verran hurjaa kuviota myös ihan kirjaimellisesti. Welhotar suosittaa!

                                                 

                                                      JAKSAKAA IHAN KOKO PÄIVÄ!