No, ei täällä tänäänkään ole mitään kerrottavaa... Welhotar on nukkunut sikiunta ensin illalla pari tuntia ja sen perään kemikaaliavusteisesti vielä kuutisen tuntia. Silti olen töissä iltapäivällä ja kotona illalla supiväsy. Ei huvita mikään, ei jaksa mitään! Ei kiva, ei mukava, ei varsinkaan huvittava.

Varastolla ovat normityöt alkaneet. Käytännössä tämä tarkoittaa veikeitä käytännön piloja. Esim. sitä, että eilen vähän ennen klo 15 tuodaan pöydälle yli 10 cm korkea nippu papereita, aamua varten. Juu, ei tarvitse siis tehdä enää ennen lähtöä... mutta sitten heti aamusta. Ziitosta vaan, että ilahduttaakin aloittaa raataminen heti Varastolle päästyä. Jonne kyllä olenkin päässyt nyt aamuisin nätisti. On ollut sama vanha yrmy kuski, joka on ollut aikataulussaan. Iltapäivät ovatkin sitten erilaisia – edelleen perään sitä, että onhan se hyvä, että maahanmuuttajille on töitä. Mutta jos he eivät osaa edes käyttää paikanninta, voi pärshe. Eilinen kaveri ei osannut. Eikä ymmärtänyt suomea, kun sanoin, että neuvon... Jouduin huutelemaan koko matkan ohjeita... argh, hermo oli mennä, kun kuski vielä teki jänniä uukkareita ja puhui samalla paria yksityispuhelua! Huh – jännittäviä matkoja minulla, kaikin tavoin!

Residenssissä näyttää talvelta! Ai että miksi? En ole jaksanut joka päivä lakaista tai imuroida ja Vincentin valkoiset masukarvat lähtevät vielä suloisina tuppuina. On se kivaa ja mukavaa. Lisäksi sammalenvihreä mattoni on täynnä oksu- ym. läikkiä, hupaisasti epäsymmetrisesti koristeltuna. Matot pitäisi saada pyykkiin viikonloppuna, samoin petari ja klaffisoffan patja. Ne näyttävät kaikki jotenkin – lievästi sanoen mielenkiintoiselta. Belgarionille olisi vähän puuhaa, toivottavasti hänelle sopii!

Kummisetäkin saa tod.näk. jatkoa töihinsä vuoden vaihteeseen asti ja on kovasti tyytyväinen. Hänen piti eilen tuoda lisää kissanruokaa, eipä miestä näkynyt. Viimeinen pussi on nyt aamulla menossa. No, onneksi jääkkärissä on donaria ja pakkasessa jauhista. Me selviämme hätätapauksessa mainiosti perjantai-iltaan asti niillä. Olen varannut roudauspäivän taas perstai-illaksi, mikä on inhottavaa, mutta pakko vielä toistaiseksi. Kirjastojen lauantai-aukiolo alkaa vasta parin viikon päästä, jolloin pääsee siirtymään taas perusteltuun päiväjärjestykseen. Tällöin välttää myös kaupparyysiksen ja on pieni mahdollisuus saada ale-ruokia edes. Nyt nekin ovat olleet hakusessa. Ai niiiin, te perhanan lurjukkeet, jotka olette käyneet Eestin Herkkusissa ja syöneet kaikki Welhottaren kirsikkarahkapatukat; prle, jättäkää sinne aina pari kpl minua varten, samoin kirsikkajuggaa! Nyt eilen sain vain perustarpeet, kele, että harmitti, kun käytin asiointiin vielä ruokatuntia!

Oikeastaan tässä on vähän kaikki hakusessa – on huvituttamaton olo. Ei huvita työt, ei kotihommat. Huvittaisi vain lukea ja nukkua – kas ei muuta.

-----------------------------------------

Purrrrrrmenta, kaiffat! Heh, mä oonki saanu joka päivä täll viikoll sitä heekkupussimuanaa. Joo, mamin vahinko, mutt hyvä vahinko. Mä voisin syädä sitä vaiks kui, mutt toi muka rajottaa sitä vähä. Höh, epist, en tykkää. Ai nii, tiätteks, mä goisinki eile yälä tosi oudoss paikass. Mä goisin mamin tyynyn takan! Mä hiipisin sinne, ku se goisi ja kitisi. Sen tyyny niinku liuku pois ja sinne jäi toise tyyny ja mamin tyyny välii just kissin kokone kohta – siälä oli kamalan hyvä nukkuu! Toi sitt jossai vaiheess yätä huamas sen, mutt ei se jaksunu sanoo mitää. Ihmetteli vaa, ku sen hiukset oli mun koipisiss kii, tsihih! Kyll mä löydän sitt hyvii mestoi. Nyt mä oon viättäny taas päivät partsill ja melkee illatki, tullu sitt ton viakkuu myähemmi goisii. Kunnoll on saatu suulistkii, en oo viäläkää ruskettunu. Mutt oon muute hyväs kondiksess, paremmass ei vois olla. Yks leidi mamin töist oli kysyny mua lainaa, ku sill on hiiruloit koton! Mitäh, siis mami ei antanu mua!!! Hei aatelkaa vähä, mä oisi päässy ulos asti mettästää. Mutt ku se oli just siälä lähell, mist mut on löydetty, toi ei uskaltanu. Mutt ois se ollut hianoo, ois oikee palkattu mettästäjäks! Ei mull oo kunno fotoikaa... tualt löyty yks tommone...

No, kliffaa loppuviikon alkuu. Huamisee!

----------------------------------------

Vincent, en ymmärrä, miten olit keplotellut itsesi sinne sängyn koloon =O

Päivän slogan: Jos ketuttaa, antaa ketuttaa vaan – se antaa mukavaa potkua työelämään.

Päivän biisi: Kolmen minuutin muna

Luettua: Arnaldur Indrinason – Laulu kuin enkelten, uudelleen luettavana. Jouluaika islantilaisessa hotellissa, portsari (joka toimii myös joulupukkina) on murhattu oudoissa olosuhteissa. Mukaan liittyy poikakuoroa, keräilijöitä ja lasten kasvatusta. Welhotar piti ja suosittaa, kiero tarina siis.

Ja täältä sitten parempaa luettavaa, minäkin tilasin jo!

                                             

                                                   TOIKKAROIKAA TORSTAINA!