Kirjaston tarjoomukset olivat sentään kohtuuhyvät. Mutta miksi epäröivät, kun kysyin, onko kirjasto varmasti auki, silloin kun pitäisi – siis rempan jälkeen? Kai sitä nyt muutkin ovat tiedustaneet, prle. Minen kauaa jaksa työpäivän välissä ravata Varaston lähikirjastossa, siellä pitää käydä pari kertaa viikossa. Siis että saisi tarpeellisen määrän materiaalia. Ruokakaupoista ei kummempaa, sitä tipusuikulaa ja wokkivihanneksia hamstrasin vähän jömmaan. Löysin myös punaisia linssejä, tahtoo tehdä sellaista linssicurrya, jota olen joskus aikaisemminkin onnistunut laatimaan – hyvää siis. Sitten tavismuonaa, kaffetta ym. varastoon. Juu, multaa myös, triffidien takia. Ajatuksena olisi jossain vaiheessa vaikka yksitellen saada vaihdettua niitäkin. Mutta kun ei pysty jaksamaan, niin ei kertakaikkiaan pysty, prle. Kun ei oikein pysty edes seisomaan. Ainakaan juuri nyt eikä tänään ehkä ollenkaan. Ikävä, että nämä ovat pakollisia hommia, joita olisi mukavakin tehdä. Särky nyt vain estää nauttimasta yhtään mistään muusta kuin loikomisesta koivet ylhäällä, mieluusti hiljaa ja hievahtamatta. Eikä sekään oikein onnistu. Että voihan vee, sanoo tämä!
Eipä siis oikein ilahduta, kun sattuu koko ajan. Jos niinkuin joku ymmärtäisi, että ei voi olla innoissaan, kun särkee täpöllä. Eikä mikään auta!
Huomenna pitäisi sinne Hakikseen, kun olen vapaata ilmoittanut pitäväni. Pidänhän minä, käyn Yrjöllä ja hallissa, josko ihan uskaltautuisi Viivoaniinkin (tämä on erinomaisen epävarmaa, matkaa on huomattavan paljon lisää... juu ei teille, mutta minulle). Ahistaa myös se, että Varastolla odottelee iso pino materiaalia. No, se odottaa ja minä olen siellä heti aamusta, ennen muita. Ehdin aika paljon siihen mennessä, kun noteerattava osuus henkilökuntaa edes suvaitsee saapua aamukaffelle.
Juu, valitustahan tässäkin tuli! Ei voi mitään, lukijat saavat nyt vain luvan kestää. Kun ei päällimmäisenä nyt kertakaikkiaan ole muuta ajatusta. Yksi Huutis-juttukin tuli tänään hoidettavaksi eli leidi noutaa ostamansa tavaran joko tänään tahi huomenna. Hah, jokunen juuro taas kotiinpäin ;D Mutta kun sekin vaatii minun liikkumistani tuonne pihaan ja takaisin... eihhhh.
--------------------------------
Purrrrve kaiffat! Vähäks toi orja on ollut mulle ilkee, sano, ett keskell mattoo ei sais oksuu. Minkä mä sille voin, ett mun miälest oksu on parempi matoll ku lattiall. Paljas lattia on kylmä ja sillee. Ett mä eilen sitt meinasin vetää oksut toll soffall, mutt mami otti niskast ja laitto lattiall. Mä sitt siitä hivuttauduin matoll ja annon tulla – kunnon karvapallojutska oikee ja liämet mukana. Ett siivoos ny, orja! Vähä puuhaa niinku. Ett ei tarvii valittaa ja semmost. Eikä siit pyykkii tuu, tai juu no, tulee, mutt mattopyykkii. Ja sitä se ei voi tehdä ees himas, kihihiih. Pitää mennä ulos asti, eikä toi voi tekee sitä itte. Poika tekee. Mmmmm. Poika oliki tääll eile, mä sain taas makaa sen viakuss. Ja sain hyvei ruakii, ja sitt ku se pesi partsin nii ni mä kävelin siälä. Jäi omelat jäljet mun tassuist =O Nyt vaa koko partsi on iha sekasi, siälä voi kunnoll ees jolista. Onneks Poika tulee taas takasi kohtapian. Lupas laittaa kaike kondiksee sitte, mulle kans niinku. Kilti, kiva poika. Paaaljo kivempi ku mamiska, nih kerta! Ei sanonu pahasti yhtää. Eikä meinannukkaa sanoo mitää, vaiks mä melkee oksusin sen pääll. Niin kilti, nii hiljane – ainaski mulle. Sitt noi söi jotai uutta jutskaa, mä sitä saanu, tsiigasin vaa. En ois kyll maistanukkaa. Ja sitt ne kaffitteli ja söi jotai makeet, ei sekää käy mulle. Ett antaa senki vaa olla. Mä tahtosin nyt määkäruakaa, mitä, mull annettu vaa puukkiruakaa. Eips, ei käy! Mamiiiiiiiiiiiiiiiiiih, kunno safkaa kehii tai mä teen jotai sille puhtaall sänkyll. Oisko miälestäs kivaa, täh? Mäki oon vähä pahall pääll, kattokaas ku tuukki lähtee, tulee vähä semmone ärtsy ja omituine olo. Ja sitt tää kevätki niinku viälä. Ei oo kissilkää aina hyvä viilis, niinku.... Täss on nyt foto, ku noi vaihto soffall uude taki. Ihan samanlaine, ku enneki – eri värine vaa. Mami sano, ett väri ei oikeest oo noi räikee, kuulemma kaamera valehtelee. Ei se ookkaa, tosi kyll, se on semmone rauhallise vaalee, sopii hyvi mun tuukkii >o<
Nyt mun tarttee jo saada se safka. Orja lopettaa kohta ton skrivaamise, hommii siältä!!! Hei, kliffaa daagii vaa kaikill muille... Huamisee!
--------------------------------------
Vincent, pissien, paashkan ja ykien kuningas, armoitettu nelijalkainen ystäväni – ja niin vaatimatonkin vielä.
Päivän slogan: Valittelu ja vinkuminen on tapa yrittää päästä edes hetkeksi ajattelemaan jotakin muuta.
Päivän biisi: Paha hedelmä
Luettua: Åke Edwardson – Huone numero 10, tämäkin uudelleen luennassa. Vanhat asiat kiertyvät uusiin, katoamisia ja outoja tapahtumia, kuka on kuka ja missä ja milloin. Winter pähkäilee ja selvittelee, osin intuition varassa, muistellen samalla ensimmäistä juttuaan, joka myös liittynee asiaan. Eli Welhotar pitää edelleen ja suosittelee dekkarien kavereille. Anna Jansson – Pääkallovaras. Tyypillisesti tämäkin Janssonin kirja sijoittuu Gotlantiin, hyvää paikalliskuvausta. Mukaan on onnistuttu kyllä sotkemaan kaikenlaista materiaalia lapsista ja kiusaamisesta ym. prostituutioon ja venäläiseen mafiaan sekä ydinjätteisiin asti. Ei silti, minä pidän omalla tavallani Janssonistakin, en niin paljon, mutta kuitenkin. Tämä nyt on sieltä hiukka sotkuisemmasta päästä eli liian paljon tavaraa ja tapahtumia pariin päivään sijoitettuna. Kirja ei ole kehno, aivan lukukelpoinen kyllä. Suosittelen Janssonista muutenkin pitäville. Kyllä tämä Welhottarellekin kelpasi iltalukemiseksi ,D
SÖPÖÄ SÖNDAAGIA!
Kommentit