Jep, tänään taas siis Varastolle, normitapaan. Mikäli ei muusta muuta johdu. Iisalami vahvisti tilaukset tismalleen pyyntöjeni mukaan. Siis tod.näk. se tietää sitä, että mikään kyydeistä ei tule ilmoitettuun aikaan. Luulisin. Odottamassa ei pitäisi olla mitään ihmeellistä duunia, sitä tavallista vaan. Maanantai nyt on yleensä selkeästi rauhallisin työpäivä. Tällä viikolla ei muutenkaan tapahdu ihmeellisiä. Ei ainakaan pitäisi.
Belgarionin loppuaika intissä menee siis 2 viikonloppua lomillla, 1 viikonloppu kiinni jne. Mikäli ei tule isompia harjoituksia ja loppusotahan on tietty vielä jäljellä. Eli suurinpiirtein tuolla tavalla. Nykyään armeija pitää porukoita niin paljon lomilla kuin mahdollista. On erinomaisen kallista pitää miehiä makoilemassa siellä viikonloput, syöttää nuoret täyteen pari kertaa päivässä, lisäksi välipalat jne. Ja vahtiminen. Eli nythän lomille pääsee alokasaikana, jo ennen valaakin. Ai kauheeta tätä nykymaailmaa, ei ennen vaan ;D
Joku saisi kyllä minulle kertoa, miten Vintoosan automaattipäivitykset saa edes kysymään lupaa – tai taidan minä sen itsekin jo tietää. Mutta kun minusta se väittää, ettei niistä voi kieltäytyä?! Edelleen epäilen niitä kaikkien hässäköiden aiheuttajiksi. Prletto.
Tuli mieleen, että tuossa Belgarionin kanssa hihittelimme monelle asialle, mm. Upiksen hommille, minun työlleni ja tietysti kissan puuhasteluille. Kissa kun ei pitänyt siitä, että häneen ei kiinnitetty huomiota kaikessa kiireessä. Hihitys huipentui jossain vaiheessa siihen, kun Vincent alkoi kakkishepuloinnin eli säntäilyn ees-taas ja samalla mouruamisen, ennen kuin meni pingertämään hiekkikselle. Käkätin siinä, että jos minäkin Varastolla tekisin tuollaista ennen WC:ssä käyntiä. Naisten WC on jostain tod. oudosta syystä aivan Pomon huoneen läheisyydessä, melkein vastapäätä kaffehuonetta. Muut vain sitten toteaisivat, että aha, Polgaralla on hätä *hekottaa*! Että näin meillä naureskeltiin paashkaisia nauruja!
Eilinen menikin sitten lotkottaessa, lukiessa ja Suomi-poppia kuunnellessa. Niin ja syödessä, tietty. Eli varsinainen lepopäivä. Parit päikkäritkin vetäisin, kun oli sen verran tylsistynyt olo. Siksi ei nyt oikein taida enää nukuttaakaan. Ei ole myöskään mitään järkevää kirjoitettavaa ,D Jos sitä nyt on muutenkaan.
-----------------------------------------
Purrrrrrrrrrrrrrrve, kaiffat! Ai, taas mua joteski vissii mollataa, jos mä niinku oikee hiffaa. Ja mun kakkimistapoi. Höh, ne on mun tapoi. Ihmisill on omii tapoi, en mäkää niihi puutu, eli epist toi tommone. Nyt mä muute oksun, ehin syädä jonku kuivunee lehde, ku hääräsin toss. Siin o! Mamill siivottavaa. Mitä puuttuu mut jutskeihi! Höh! Olis vaa hiljaa ja antais mull heekkui. Mutt ei, heti vaa koneell. Jotai se selitti, ett ei näi aikasi viälä voi syädä eikä ottaa mömelöit. Hei, kamoon, kyll mä vaa voin. Miks mun pitää sit olla ilman, täh? No, mä sain eile kuiteski hirmusen hyvää jauhist, raakan oikee. Njam. Toi vaa teki siitt sitte syämäkelvotonta. Tunki nääs sekaa niit omii jutskiisa. Ja mä sitt kans nukkusin. Mutt kyll mä leikinki mun leluill. Sitt ku orja suastu heittelee niit mulle. Ei niill yksi kunnoll oikee voi. Sitt se kaasutti taas noit tyynyi ja kaikkii mestoi ja tunki lisähaisuleita niihi. Omituine otus, toi mamiska siis. Mä joskus kerta käyny merkkaas, taas huamautti. En ees muista, millo oon käyny, ihan snadi tippa. Heti tulee kaikkii suihkui ja haisuleit. Jäks. Onneks se painuu taas tianaa meill safkaa. Mä saan rauhass tehä tääll mitä mä tahdon. Ekaks mä goisin kunnoll. Sitt mä voin laitella vähä uutta järjestyst ja sillee. Ett toll on puuhaa illaks. On se kuiteski taas illall pahall pääll, ku se tulee...
Täss mä vedän oikee kunnoll mun leluu turpiloo, sen se tarviiki, ärsytti mua. Nih! Kliffaa viikon alkuu kaikill ja huamisee.
----------------------------------------
Selvähän se, että lelut ärsyttävät! Niin minuakin. Taidan kohta ruveta keittelemään kaffetta, kunhan saan tämän päivityksen valmiiksi.
Päivän slogan: Kaikkea voi ja pitää vaatia. Eri asia, toteutuvatko ne, mutta mitään ei ilman saakkaan!
Päivän biisi: Amalia
Luettua: Johan Harstad – Ambulanssi, pieniä tarinoita ihmisistä, joiden tiet risteytyvät arvaamattomilla ja oudoilla tavoilla. Welhotar piti tästä ja suosittaa muillekin. Lyhyttä ja tiivistä kerrontaa, silti oudon tehoavaa. Augusten Burroughs – Juoksee saksien kanssa, omaelämänkerrallinen outo opus, todella merkillisiä tapahtumia psykiatriperheessä potilaan pojan silmin. Huvittavaa ja traagista menoa, jota ei jossain vaiheessa enää pidä edes kummallisena. Tästä Welhotar piti kovasti ja suosittelee tietysti ihan kaikille epätavallisesta pitäville. Michael Palmer – Uhraus, elinvarkauksia, salaliitto ja uutta lääkettä. Eli semmoista medikaalista trilleriä, sano. Lajinsa tyypillinen edustaja, eli eipä juuri irroita kommenteja. Kyllä tämän lukee, mutta ei ihmeesti kiinnosta meikäläistä. Varmasti myy hyvin... ehh... Koo Reiman – Joka viimeksi nauraa. Toimintaleffa siirrettynä kirjalliseen muotoon, ei sinänsä paha, jos tällaisesta pitää. Kiva vanhanmallinen kansi ;D
MAANANTAITA!
Kommentit