Aika monessa ikkunassa on valo, kello on 2.30... siis kinkunpaistoa, arvelen ja kaikesta päätellen! Ensimmäinen jouluikävyys kaveripiirissä onkin jo tapahtunut. Eräs  tuttu soitteli eilen aamulla kuuden tienoilla, vähän jurrissa ja itkeskellen. Täysi-ikäiset lapset olivat nauttineet hänen kanssaan jotakin vaffempaa ja alkaneet sitten riidellä, jättäneet kaverin itsekseen itkemään ja vahtimaan kinkkua. No, kukaan muu kuin Welhotar ei ole hereillä siihen aikaan, joten minullehan hän soitti. Yritin rauhoitella, että eihän siinä se kummempaaa – asia varmasti selviää kaikkien ollessa selvin päin. Ja kinkkukin tuntui jo olevan lähes valmiina. Käskin mennä nukkumaan ja vähän selvittelemään päätään ja soittamaan sitten lapsille ja puhumaan asiasta. Että turha pidellä vihaa, kuka kasvatti ketä ja miten, kuka erosi kenestä ja miksi jne. Tragediaa, tavallaan. Ikävää vain kuulla hänen itkeskelyään siinä. Jotenkin ymmärsin, että siinä lapset nyt kyllä syyllistivät äitiään syyttä suotta, muutaman siiderin uholla ja kahdestaan häntä vastaan. Tiedän aivan varmasti, että hän on huolehtinut aina lapsistaan erinomaisen hyvin yksinhuoltajana! Liekö nyt sitten lapsilla keittänyt joku juttu juuri jouluna yli tms. En osaa sanoa, toivottavasti asia selviää ja uutiset ovat tänään jo parempia!

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Täällä ei riidellä. Ihan siksi, koska yksin on aika vaikea riidellä! Korkeintaan voi soimata ja takoa itseään päähän, että on joskus erinäisiä tyhmyyksiä tehnyt. Joista on itse joutunut selviämään sekä niitä myös korjaamaan. Turha siis itkeä omia typeryyksiään, ei se miksikään näin jälkikäteen muutu!

 

Ikävä postauksen aloitus, jotenkin se jäi eilen vähän kaihertamaan mieltä. No, tänään illemmalla taas puhelimet käyvät kuumina. Vanhan tavan mukaan useampikin kaveri viestittää itsestään tai minä itse soittelen heille päin.  Hah – yhdellä ystävällä on huomenna syntymäpäiväkin...

 

Joulukatastrofi täälläkin kuitenkin tapahtui: Hirveä kolina ja meteli aivan keskellä yötäl. Heräsin ja jähmetyin. Mitä hvettiä tapahtui? Ensimmäinen ajatus oli tietysti, että onko Black Beauty kunnossa. Muuta arvokasta täällä ei ole. Juu, läheltä liippasi. Toisena, mutta vähäisempänä kävi sekunnin sisällä mielessä parvekkeen kynttilälyhty tai sitten kirjahyllyn sortuminen. Ei sentään, tuo yksi viherikkö joka roikkuu ikkunassa ja kuvittelee kasvavansa, oli tippunut kokonaan alas. Eli minulla on kaikissa roikkiksissa viherkasveissa kiinnitys rissaan, jotta niitä voi vedellä kiskoilla. Nyt rissa oli ilm. pettänyt ja härpäke tipahtanut. Onneksi toisen, ison puskan päälle. Mikään ei ollut vaurioitunut, ei rikki. *huokaus* Kasvitkin nousivat ihan pirteinä ja sain kaikki korjattua. Jostain kumman syystä kissä ei edes häntäänsä heilauttanut – on siinä minulla vahtikissi! Hmph!

 

Eilen tuli siivottua koko residenssi, kohtuuhyvin jopa. Lisäksi pesin koko kylppärin (se on aina urotyö, lattia on huomattavan pluikas!). Pyykkiä pesin ison koneellisen. Mitä vielä – sitä pientä puuhastelua ja vähän vaatteiden korjaamista. Ja lukemista. Jäks – kirjat loppuvat aivan varmasti liian aikaisin. Welhotar on syvästi huolissaan ja rauhatoinen!

 

Sienet ovat sulamassa salaattia ajatellen. Muu kaikki on valmiina. Kananmunia keitellään tuossa myöhemmin aamulla, sitten ne täytetään ja koristellaan. Samoin laitellaan jotakin pientä valmiiksi. Periaatteena edelleenkin se, että vähän, mutta sitäkin parempaa ;D Ja aika montaa plaatua kuitenkin. Muuten lounas on lähes valmis nostettavaksi pöytään silloin kun nälättää. Ei edelleenkään siis mitään perinteistä! Mutta te muut – nauttikaa omista ruuistanne yhtä paljon kuin minä (ja ehkä Kummisetä) omistamme. Herkkua on siinä, useammanlaista ,D Kissikin on jo saanut etukäteismaistiaiset ja lisää on tulossa...

 

----------------------------------------

 

Purrrrrrrrrrrrvista vaa, kaikki kissinkat! Juu, niinku mamiska sanoski jo, meill on oikeesti nyt heekkui. Mä saan omii heekkui ja sitt maistiaisii kaikist, mitä mamiki syä. Ett taatusti tulee jotai. Nyt mä sain normiaamuheekut ja sitt kissinmuanaa. Mut muanaa vaa ihan vähä. Mä luulen ,ett se on just sen takii, ett mahtuis sitt kaikki muu, mitä varpisti on tulos. Ei oo tyhmä mami. Enkä mäkää, mä söin nyt ja alan kohta goisii, ett oon sitt valppaana pöydäss ku aletaa safkaa. Eile orja inventeeras tota jääskobee ja kyllä siältä vaa tuli hyvii haisulei, jesh! Ja me saadaa olla iha keskenää, korkeintaa Kummisetä tulee käymää. Poikaa ois vähä ikävä, mutt se hei tulee viälä käymää toss ... ööö... joku päivä, enneku se menee sinne jonneski takasi. Ett mä kyll toivon, ett sillonki viälä on jotain kivaa syätävää. Muute on rauhallist. Mami sano, ett mä en muka vahtinu ku jotai tippu. Kyll mä vahdin, mutt jos joku kasvis tippuu akkunast, mitä mä muka sill teen? Täh? Se minkää pääll tippunu, ni mä ajatteli, ett anti olla sitte. Nou hätä, mami ja mä ollaan turvas. Ja toi mamin kone. Tai siis meidä kone. Ku mäki kerta skrivaa mun juttui. Mä oon kans ajatellu, ett jos mäki alkasi skrivaa johki lehtee, ku mamiskaki kerta. Mä voisin olla hyvä, niinku tuada tota kissinäkökulmaa sillee esille. Tarttee miättii asiaa, mamill vois olla jotai idiksii. Tartteeki ehdotella sille! Sitt mä voisin ostaa mulle mun omii safkoi ja sillee. Vaiks mä mitää muuta tarviikkaa oikeestaa. Se oli vaa tommone yks ajatus. Ku mamiska koko ajan taas on nakutellu ja korjaillu jotai sen juttuu. Ett jos mäki niinku. Semmone Vinskin neuvoi orjie kasvatuksee –palsta, vaiks *virn*.

 

 

Basekuva taas, joo. Kattokaas, mä viätän aina osan päiväst bases, ku se on tän torpan rauhallisin mesta. Eilenki ku orja siivos, sinnehä se oli pakko mennä turvaa! Mutt hei – kaikill edellee tosi heekukasta päivää! Huamisee taas..

 

--------------------------------------

 

Jep, huomiseen. Minä taidan jatkaa lukemista ja etsiä yhden viukunan...

 

Päivän slogan: Jos joku kävelee jatkuvasti ylitsesti, nouse ylös lattialta!

 

Päivän biisi: Pakollinen joulu

 

Luettua: Reko Lundán – Rinnakkain, melko hyvä kuvaus keskiluokkaista paremman (!) rivaritaloyhtiön elämästä, naapuri"sovusta" sekä varsinkin erään pariskunnan suhteista, miehen burn outista jne. Eli ei paha, ollenkanas. Suositan, Lundán osasi (se viimeisin oli floppi, olen edelleen sitä mieltä).  Katri Manninen – FC Venus, Anna ja Pete. Juu, siis tämä kai on joku leffakin. Welhotar ei niitä katsele. Ahaa, siis tämä on ikäänkin tapahtumia ennen leffaa, just, just! No, tosihömppää, sopii luettavaksi siivouksen ja perunoiden keittämisen ohessa. Muuten ei. Miina Supinen  - Liha tottelee kuria, miksi ihmeessä tästäkin on kohuttu. Ei tässä todellakaan ole mitään ihmeellistä. Ihan lukukelpoinen opus, mutta ei siis sen kummempaa. Yrittää kovasti kuvata jonkinlaista erilaisen perheen elämää perheenjäsenien kautta. On siis aivan luettavaa, eli lukea voi, jos vastaan kävelee. Eipä tässä muuta sanottavaa oikein ole. Kirjoittaja olisi voinut tarkistaa vielä kertaalleen tekstinsä, pari kohtaa eivät ole loogisesti toisiinsa liittyviä eli korjailut on tehty huolimattomasti – sorry.

 

JA LOPUKSI WELHOTAR, BELGARION JA VINCENT TOIVOTTAVAT KAIKILLE KÄVIJÖILLE RAUHAPITOISTA JA MUKAVAA PÄIVÄÄ SEKÄ NUITA PYHIÄ – KINKUKASTA JA LAHJAKASTA JOULUA SIIS!

 

 

PITÄKÄÄ KIVA PÄIVÄ!