Uni tuli, kerrankin, ja olikin ainakin 6 h. Se on edes hyvä. Muutoin tämä täällä on lievästi ylistressaantunut. Sydän hakkailee omiaan. Ei kiva. Viikon kun jaksaisi, pahin olisi ohi. Sitten on enää pari juttua jäljellä. Lisäksi on pitänyt tehdä töitä kuin viimeistä päivää – hah! Eikö vaan ollutkin haaskasti sanottu?

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Ai niin – ja te ns. työkaverit, jotka ilman lupiani sattumoisin tänne olette löytäneet ja luette tätä, muistakaa, että vakoiluni toimii! Minä tiedän kuka täällä käy – te ette. Tämä oli uhkaus, ei mikään lupaus. Huomatkaa myös, että minä kirjoitan vain totuuksia...

 

Minä en usko selviäväni ensi vkon tentistä, en sitten millään. Lisäksi tuo yksi ohjelma tökkii (on nimittäin aina tökkinyt) psyykkisesti, minä en pidä siitä eikä sekään pidä minusta. Vaikka Kummisetä kuinka yrittää todistaa, että se tekee vain sen, minkä minä sanon, hän on väärässä. Ohjelma tekee omiaan ilman minua, kiusaa ja heittelee sinne-sun-tänne halujensa mukaan, antaa vääriä tietoja jne. Shit! Jos minä jumalauta olen selvillä vesillä n. 2 vkon päästä, minä pidän bileet, ainakin virtuaaliset! Silloin on kaikki tulokset tiedossa, ainakin noin niinkuin periaatteessa.

 

Ja jatkoista töissä viis tai sitten kuus! Minä en tahdo jaksaa edes ajatella. Minä kaipaisin nyt pitkää vapaata tahi sairaslomaa. Olen joka ilta repopoikki ja sikaväsy. Siis kotiin tultuani jo. Elä tässä sitten. Tai  eihän minulla ole elämää. Minulla ei ole sosiaalista elämää. Minulla ei ole juuri mitään muutakaan elämää. Hädin tuskin jaksaa kissasta huolehtia. Ja lukea. Edes.

 

Onko kukaan muu muuten kuullut jotakin määräaikaisista työsuhteista, siis jotakin uutta, vaikka uutisista? Minä en, Kummisetä väitti jotakin kuullensa. Minä olen nähnyt vain tämän, mikä ei ole mitään uutta. Niin ja joku viestisi, että Höplässä olisi ollut taksoasiaa, no  en löytänyt nettiversiosta. Paperilehtiä ei ole Herjaamolla käytettävissä, eihän toki! Jos joku tietää näistä asioista, voisi jättää linkkiä tahi muuta, ziitos. Minä en ehdi näiden omien ongelmien eli työn ja ns. opiskelun ohella juuri nyt tehdä mitään muuta, aamulla kuuntelen radiouutiset...

 

Että tällainen väninä-valitus-venytyspostaus tänään. Minä menen nyt neurolle kiusattavaksi. Jos se on yhtä vidhumainen kuin ensimmäinenkin hemmo, lähden samantien pois. Jääköön kesken koko juttu, minä en jaksa enää stressata sillä itseäni kaiken muun keskellä.  Sitten vääntäydyn mahdolliseksi Hakikseen Yrjölle ja divariin. Ajattelin leikkiä kuluttajaa ja käyttää n. 15 juuroa ihan vaan ostoksiin! Kuulenko BKT:n nousevan kohisten?

 

Tällaista tänään: väninää ja valitusta, oliko mitään uutta, täh?

 

-------------------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrve kavrut! No taas jakso orjanderi goisii, vähäks hei. Epistä, mä taas sitt illall sain leikkii yksi. Se jaksunu ees heitellä mylpyröitä. Enkä saanu fisuu tai mitää. Tai joo, anto se sitä heekkupussimuanaa. Mutt silti. No, kyll mä vähä kostin sille, tiätty. En sillee, mutt kuiteski. Siis niinku. Luulin, ett tänää mamiska ois kotona. Mitä viälä, johki se on lähössä, mutt vast vähä myähemmi. No, on se ainaski vähän aikaa mun kaa seurana. Ja tulee sitt aikasee. Ja mä kuulin, ku se puhu hallist. Vois tuada piänell kissiraasull vähä niinku muanaa kans. Heekkuu siis. Munuaisi tai jotai semmost, mist mä diggaan. Jookosta, hei! Mamiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiih!!! Se mitää taas kuule, ku nakuttaa vaa tota masiinaa. Hei, mä tsiigaan ihan täss viäress, ett se ei pääse skrivaa must mitää epäreiluu. Kun sitä ei koskaan tiijä, mitä se keksii. Nih!

 

 

Mä hualehdin mun puhtaudest kyll tosi tarkkaa, niinku näkyy *virn*. Nyt voiki mennä takasi goisii, mami saa vahtii mun unta. Huamisee!

 

-------------------------------------------

 

Mami vahtii, kuten aina!

 

Päivän slogan: Ahkeruus on neurologinen häiriö, jota esiintyy nuorilla tai muuten hyvin kokemattomilla ihmisillä työperäisissä tilanteissa!

 

Päivän biisi: Mäyrä

 

Luettua: Michael Crichton – Nyt, pelailua geeniteknologialla, jeps. Eli tämä on taas sellaista, joka voisi olla jopa totta, ainakin osittain. Crichtonissa on se hauska puoli, että kaveri osaa olla aina niin vakuuttava näissä fiktioissaankin. Alkaa pelottaa – oikeasti. Suosittelen siis, kukapa ei haluaisi lukea vähän lisää kammotulevaisuudesta ja geenimuuntelusta yms. suosikkiaiheista! Sopii välilukemiseksi ilta- ja yötoimiin, ruuanlaittoon jne. Ei mitään suurta kirjallisuutta, kuitenkin kelpo viihdettä.

 

Tänään on siis Taiston päivä - hyvä, TAISTO!

 

                                  

 

                          KETTUMAISTA KESKIVIIKKOA!