Tai siis ainakaan mitään kivaa ei näy - yksi asiallinen asia pitää muistaa hoitaa perstaina suoraan töiden jälkeen. Muuten saapi olla täysin ajattelematta. Töissähän ei tarvitse ajatella. Tehdä vain töitä. Työ, tuo välttämätön paha, josta suoritetaan pieni kertakorvaus tilille kerran kuukaudessa. Sen verran avustusta, että selviää taas kuukauden eteenpäin. Hmph.

Pitkästä aikaa särkyrapo: Eilen alkoi yllättäen kaiken muun jännittävän kivun lisäksi särkeä myös kyynärpäitä! Ne ovatkin olleet ainoa paikka, jota ei ole vielä kurmuutettu. Sormia on jo särkenyt, samoin ranteita, niskaa, päätä, lapoja, olkaniveliä, olkavarsia ja - etenkin - koipia. Mielenkiintoista, mihin minä vielä pääsenkään. Hah - lisäksi erehdyin juomaan puoli lasillista maitoa ja syömään palan näkkäriä. Heräsin yöllä juoksemaan kais-tiedätte-missä ja epäilin noron iskeneen. Ja kirjaimellisesti paskat, pitäisi jo uskoa, ettei juo raakaa maitoa! Kaffen kanssa aamulla kyllä, mutta ei muutoin. Käsiteltynä, kyllä. Mutta ei siis raakana....sen juomisella on siis p...mainen loppu!

Eilinenkin ilta tuli taas haahuiltua. Olisi ollut tekemistä, mutta en taaskaan saanut mitään aikaiseksi. Tarttis saada jotain piristystä ja pikanopeasti. Ehdotuksia otetaan vastaan, ziitos. Kaikki käy, kunhan se ei ole laitonta (tai ei ainakaan tuota pitkää tuomiota) tai moraalisesti arveluttavaa (ja tästäkin voidaan vähän tinkiä)!

Herjaamolla ei mitään uutta. Kuulin, että pari leidiä olisi jäämässä ihkaoikealle eläkeelle kevätkesän aikana. Saa nähdä, täytetäänkö heidän paikkansa, vai viedäänkö toimet täältä Herjaamolta toisaalle. Olisihan se mukava olla ihan vakituinenkin - toisaalta, väliäkö hällä... laiskuus nostaa isoa rumaa päätään ja vilkuttaa puolihuolimattomasti!

--------------------------------------

Huaaaaaaaaaaaahmenta, kissinkat! Vähäks mä oon väsyny. Me herättii sen mamin inhoherättimen äänee. Mä en tajuu, miten mä en ollu aikaisemmi heränny - eikä ees mami. Tai kyll mä kuulin, ett se oli hereill, mutt nukku uudestaa. Siis hei, mikään oo niin karmeeta ku herätin. Paitsi ett sen jälkee onneks mamiskaki liikkuu heti. Ett mä saan mun aamupalan. Oli vähän aamunälkä nääs. Orja ei eilenkää laittanut mun ruakaa, se oli viäläki löytäny sitä kumilenkkii. No, kyll mä sitä vähä sitt söin. Ei kyll mamikaa sitä oikee irvistelemättä syäny, se tunki jotai sörsselei siihe sekaa taas. Aika metkaa ainetta, se semmone kevytlenkkijutska. Se ihan tutisee ja on ku jotain muavikumia! *virn*. Ett sitt tuli vaa tavallist kissanmuanaa ja napikoita. Onneks mami ei niis maitonapeis säästele. Ootteks te muute sitä miältä, ett ulkona on galsa? Mä nimittäin meinasin aamull palelluttaa mun piänet tassut tuala partsilla, hrrr. Vaiks siälä on matto, niin tassui palelsi. En mä kun vähä terottelin kynsii ja kerran joikasin, tulin aikastas äkkii takasi.

No, juu, mä nyt laitakkaa mun fotoo. Vaiks kyll mull on, mutt tarttee jemmata. Kun Poika ei pääsekkää tänne nyt vähää aikaa, sill on siälä sen skoles jotai juttui. Ett sen niinku tarttee ihan olla siälä. Omituist! Mutt nii, tää foto. Tää on ihan yksinkertane jutska, jokane kissi saa arvata kuka (tai mikä) täss fotos on... lisäkuva luvass viäl huamena!  Oikee arvannu saa joko kunnon halit ja pusut (leidit) tai kunnon kissapainit (kollit)!

Mä kyll meinaan, ett sitt ei heti haeta mamii apuu, nih! No, onneks orja lähti. Taas se mumis jotai, ku mä goisin jo sen sängyll. Vetelin ihan kunnolla unii nimittäin. Väitti taas, ett se haluis olla kissa. No joo, onhan tää oikeestaa ihan kliffaa! Se on purrrrrrrrrr taas huamisee kaikille kavruille.

-----------------------------------------

Olen kade, huomattavan kade Vincentille, joka saa jäädä lämpöiseen nukkumaan. Kyllä minäkin töihin tulisin, mutta myöhemmin ja sitten vastaavasti taas lähtisin aikaisemmin. Olisikohan se mahdollista? No niin, joo, unohdetaan koko juttu. Taidan aloittaa ns. työt, heti kun joku on tullut ja aloittanut yhteistyön kaffenkeittimen kanssa!

Päivän slogan: Ei minun tarvitse kehua itseäni, olen riittävän hyvä muutoinkin!

Päivän biisi: Kaljanlanttauslaulu

Luettua: Niin, se eilen aloittamani Lontoolainen rakastaja - suosittelen, erittäin ovelaa tekstiä...,D Sen jälkeen tuli luettua: Juntta Kuulasvuo - Leka. Linkkejä ei ole. Eli lyhykäinen tarina vankilamaailmasta, hörhöistä ja venkuloista. Tuota, ihan ok muuten, mutta slangi osittain epäuskottavaa, ikävä kyllä, samoin osa tapahtumista. Vaikka tämä onkin olevinaan ilmeisesti dokumentinomaista tekstiä. Lähempänä lienee dokumäntihkö. Malmilla ainakin ollaan siis tätä mieltä. Ei yllä Nikki Pitkäsillan teksteihin parhaimmillaankaan ,>  Ja nyt aamulla pääsin aloittamaan vielä Koo Reiman - Tulen tuhkaa, aika mielenkiintoista, mutta pelottavan todellisen oloista tekstiä...lisää rapoa huomenna.

                              

                           TIMANGIA TIISTAITA!