Tämä täällä päätti siis eilen hakea sen lunssapiikin, josta seurasi sitten isompi matkailurojekti. Uskomatonta, työarvaushoitaja oli ystävällinen, kuni sulaa vahaa ja hyvin hyvällä tuulella. Sama ihminen, joka ei puhelimessa pysty koskaan kommunikoimaan (taitaa olla molemminpuoleista) kanssani. Eli piikki käsivarsikinkkuun ja ei kun menoksi. Koska työarvaushuollon edestä pääsee suoraan bussilla Hakikseen, odottelin siinä hetken ja matkasin täydessä bussissa torille.
Ensin piti käydä Yrjöllä hakemassa Tarpeellista Tavaraa (shampoo, dödö, nassurasva, tuoksuketta sekä Yrjön lahjukset, tilpehööriä oli kummasti!). Ja sitte Halliin, mmmmmmmm. Ihana paikka. Siellä saisi menemään aikaa tunteja. Ruokaa. Mausteita. Lisää ruokaa. Yläkerrassa kaikkea kivaa tarpeellista ja tarpeetonta. Yritin kyllä hillitä itseäni ja onneksi ei ollut kovin paljon rahaa mukana. Eli päädyin, tietysti, ostamaan roiskeita. Ai mitä? Roiskeita, kukkahattutädit pyytävät kultiveeratusti "pyttipannuaineita", mutta minä ja rantojen miehet roiskeita. Eli kinkuista ja makkaroista yms. leikkeistä jääneet liian ohuet tai vajaat siivut, rikkoutuneet osat jne. kerätään kuppiin, joka on lihatiskin takana jömmassa. Ei, niitä ei mainosteta. Niitä pitää osata pyytää! Eli kävin hoviroiskehankkijallani, sain 1.5 kg erilaista kinkkua, paahtopaistia, metvurstia, kalkkunaa jne. Lähes kaikki kokolihaa. Kotona sitten lajittelin ne parhaat palat odottamaan viikonloppua. Osan luukutin Kummisedälle ja lopuista tuli roiskeilla aateloitua Wanhaa Kostajaa. Ja sitten piti käydä toisella hovihankkijalla, jolta yleensä ostan häränhäntiä, mutta tällä kertaa munuaisia eräälle meillä asustavalle konsultille. Sekin onnistui, mutta vain nippa nappa. Eli sain kaksi viimeistä, jotka olivat jäljellä. Hinta ei kyllä päätä huimannut, euro taisi mennä ihan kokonansa. Sitten vähän kuljeskelin ja katselin - mieli teki ostaa vähän sitä sun tätä, mutta onneksi koipia väsytti niin, että rämmin kotibussille, joka sekin lähtee aivan hallin kupeesta. Matka oli siis varsin jännittävä ja tapahtumarikas. Liian paljon ihmisiä vaan liikkeellä. Ei mukava. Tunsin osallistuneeni kulutusjuhlaan täysipainoisesti ,D
Koska Kummisetäkin pitää lihasta, soitin hänet käymään meillä. Olisi ollut kuulemma muutenkin tulossa. Oli raportoitavaa ja neuvoja kysyttävänä. Meni kevyesti koko ilta siinä joristessa, en ehtinyt koneellekaan kuin puoleksi tunniksi. Mutta Kummisetä ilahtui suuresti roiskeista ja sai haluamansa neuvot (kirjavinkki tyttärelle). Ai niin - mainoksen paikka: Kummisetä oli käynyt karvaamolla. Suositin hänelle jo aikaisemmin Hiushoitola Lintumäkeä tuossa Kirkonkyläntiellä (tai oikeastaan Örskinkujalla), Lintumäen talossa. Siellä on lähes jatkuvasti harjoittelijoita ja tehdään oppilastöitä erinomaisen halvalla. Kuljen siitä ohi lähes joka iltapäivä ja näin aikaisemmin jo ständin, jossa mainostettiin edukkaita oppilastöitä; hiusten leikkaus, värjäykset, kampaukset sekä kestovärit kulmiin ja ripsiin. Kummisetäkin oli päässyt ihka-ensimmäiseksi oikeaksi leikkauspääksi uudelle harjoittelijalle. Aikaa oli mennyt, mutta tulos oli minusta suorastaan mainio. Ottaen huomioon, että koko leikkaus maksoi 5 juuroa! Yleensäkin toiminto kannattaa muistaa, koska ohjaaja on jatkuvasti katsomassa oppilaan työtä, neuvoo ja ohjaa, joten harvemmin tulee mitään mokia. Mutta aikaa tähän pitää varata tavallista enemmän. Suosittelemme - eli kysykää omaltakin karvaajaltanne oppilastöiden mahdollisuutta? Köyhä selviää tästäkin siis halvalla.
Herjaamolla tilanne on huomattavasti rauhoittunut. Leidi kävi eilen aamulla kauniisti pyytämässä anteeksi K:lta ja niin kaikki ovat taas kavereita keskenään. Myönnän - itsellänikin päreet paloivat kerran, kävin myös pyytämässä anteeksi, syy oli täysin omani (kun särkee, pinna menee melko helposti, tämä vain puolustuksena!). Eli näin ennen pyhiä elämme kaikin puolin juhlakkaassa tunnelmassa. Eilen vietettiin myös kihlajaisia. Ystävämme P. oli mennä pätkäissyt kihloihin yks-kaks! Jesh - onneva ja ilova. Ovathan he jo seurustelleetkin kuulemma 5 kk 5 pvää. Pitänee mainita, että kyseessä on lähinnä Welhottaren ikäinen leidi, eli ei mikään nuorisoa edustava tytönhupakko =D Tämä on kivaa, kun on mukavaa!
----------------------------------------
Purrrrrrrrrrrrrrstaita kaikille kavruille! Jehs, tiäsinhän mä, ett orja muistaa mut! Se toi mulle niit munuaisii, aikastas ison pussukan. Mä haiston heti, ett sill on kassis kaikkee kivaa, hyvä haju tuli nääs heti ovelta. Mä ehdin sitä vastaanki, ku se tuli myähemmi kotii ku tavallista. Nii, ni kyll mä naukusin ja purrrrrrrrasin nii hirveesti, ett ku se oli vaihtanut kotikledjut päälle, se alko pilppuu mulle munuaista sitte. Koko lautasellisen, piäne siis, se pilppu. Loput meni jääkaapii, ja sitt mulle laitettii viälä kaks piäntä rasiaa tonne kylmempää jääkärii. En mull on nyt jömmaki! Nii ku se oli pilpunnu ne, se vei ne tonne mun ruakailupaikalle. Ja mä tiätty perässä. Mutt tiätteks te, mä en tajunnu mitä ne oli. Haju oli hyvä, joo. Sitt mä menin mamin peräs viäl takasi tsögee tsiigaa, ett tarkottiks se, ett noi on syätävii ja ett muuta ei tuu. Ni se vaa sano, ett jos ei kelpaa, sitt se heittää ne pois. Apuva - no mähän menin ja ihan varovasti maiston. Ja ai ett oli hyväääääääääääääääää. Mä hotkasin koko lautasellise menee. Ja sitte pikkusoffalle, puh. Mä olin ihan täynnä. Kummisetä nauro, ku se tuli, ett mikä mull oikee on. Mä makasin keskell soffaa massu pullollaa enkä jaksanu ku kääntää päätä kattoo sitä. Mami sitt kerto, ett mä olin vetäny sitä safkaa kerranki tarpeeks. Tai no tarpeeks ja tarpeeks, hmm. Oisin mä ehkä yöpalaks voinu jo syädä lisää. Kyllä tosissaa oli njamskista. Mutt sitt mä olin taas vähä hölmö aamulla. Mun piti nääs herättää toi mami, ku se vaa goisi. Ett se kammo-kello ei alkais soida. Nii ni mä purrasin sen taas hereille just ennen kelloa. Ja sitt mä aloin joikuu ja hepuloida. Oli vaa sellane olo. Mamiska oli hirmu hitaana taas tänä aamuna. Jotain se vänkytti sen tassuist taas. No, mä pääsin partsilleki. Mutt ku heti ei tullu safkaa eikä maitonapikoita, mä menin mamin sänkyy ja se iso keskimmäinen tyyny, nii mä istuin se päälle ja - mami ehti nähdä loput - mä pissin keskelle tyynyy! Vähäks mami riamastu. Vähäks mä olin nolo. En tiedä mikä minuun meni (toim. huom. tämä selitys ei enää ikinä päde!). Mun oli vaan pakko pissimerkata se iso tyyny. Ei muuten, mutt mami pesi sen just viikonloppuna. Siis tyynyn ja sen päällisen. Se sano kyll=/#!(T"%R%#!="¤#. Ja mä menin basee häpee! Mutt kyll se kuiteski anto napikat, mutt piti piäntä puhutteluu siinä mulle. Mami hei, en mä tarkottanu mitää pahaa, hei, kiltti hei! Sen verra sitä pänni, ett päiväevääks mä sain vaa kissinruakaa. Ei munuaist, ei. Vaiks sitä oli, siis. Mä saan varpisti sitä illall, kyll mamiska siihe menness on jo leppyny! Ei se voi olla mulle vihaskana hiimu pitkää. Eihän vaa voi, hei, eihän?! Kattokaas nyt:
Tää on parasta! Täss MÄ oon Pojan Ihanan Repun ja mun tyynykasan kaa soffall. Huamatkaa mun tyytyväinen ilme. Siin oli sitt nii hyvä olla. Toi Reppu on siis nii jotenki kissaystävälline, se haisu ja kaikki. Ja noi mustat on semmosii, johon kissi voi hinkata itteesä - ne on varmaa sitä varte tehty. Ne niinku rapsuttaa ja karvat jää siihe (toim. huom. repun alaosan tarrakiinnikkeet!!!). Kerranki ajateltu kissii, kun on tehty tommone reppu. Mutt mä meen nyt goisii ja funtsii, miten toi mami vähä rauhottus.... Se on moips taas huamisee!
----------------------------------------
Nyt minä tiedän, missä se Toivo on näin torstaisin. Ja Usko myös. Olenhan heitä kaivannut tässä kesästä lähtien lähes joka torstai. Nimittäin Mörkönen kertoi, että häneltä on taas kateissa Motivaatio, jota minä en ole edes viitsinyt mainita! Hah - Toivo, Usko ja Motivaatio ovat kaikki paenneet etelään nauttimaan kivoista keleistä. Heidät saa siis tavattaessa palauttaa omistajilleen, kiitos!
No niin, toivottavasti joku tulee kohta leikkimään Herjaamon kaffenkeittimen kanssa. Minä odotan, odotan, odotan....
Päivän slogan: Ympyrän pitää olla pyöreä, myös nurkista!
Päivän biisi: Vaivaistalot
Luettavana: Edelleen eilinen kirja, kun ilta meni joristessa.
MUISTAKAA PALAUTTAA AINAKIN TOIVO JA MOTIVAATIO, KIITOS!
Kommentit