Pitäisi varmaan heti alkaa ihmetellä, miksi Suomessa itsenäisyyspäivää vietetään niin synkin menoin. Muualla  maailmalla itsenäisyyspäivät ovat yleensä ilon, juhlien ja karnevaalien aikaa, pidetään hauskaa ja iloitaan. Täällä käydään haudoilla, pidetään puheita, katsellaan Linnan juhlia töllöstä (mikäli ei itse olla mukana ,>) ja juodaan viinaa synkistellen sekä Tuntematonta sotilasta katsellen. Kansanluonto on sellainen, että perkelettäkö tässä juhlimaan. Ja jos asiaa tarkemmin ajatellaan, kyllä maamme itsenäisyyden ns. armosta sai. Lennu siitä päätti, antaa harmittomalle pikkumaalle sen itsenäisyyden. Jota sitten sodissa puolustettiin. Ja totta on myös se, että mikäli tuolloin olisi todella pyritty Suomen miehittämiseen, se olisi ollut melko pieni juttu. Tämä ei ole mikään provo. Kunnioitan sotaveteraaneja - niitä, jotka vielä ovat hengissä. Heille soisin vähän enemmänkin etuja, mitä tällä hetkellä on. Eipä ole enää montaa näitäkään kavereita hengissä.

Mutta se itsenäisyydestä. Aikaisemmin, vielä muutama vuosi sitten, meillä oli tapana juhlia Itsenäisyyspäivää pitämällä oma vastaanotto tyylíin ruoka talon puolesta ja OMP. Katsella Tuntematonta ja arvostella Juhlien pukuvermellyksiä. Sekin tapa on jäänyt, kuten em. tuttavatkin. Kun ei tule enää liikuttua ihmisten ilmoilla, tulee unohdetuksi sieluksi aika nopeasti. En ole katkero, mutta....

Eilen lupasin itselleni niin pitkät yöunet kuin mahdollista! Heräsin klo 2, särkyyn. Keitin tuossa kaffet ja nappasin mömelöt. Tämän päivityksen jälkeen menen uudestaan yrittämään jatkounia. Herätessä en vain muistanut, mikä päivä on. Olin lähdössä töihin. Ilmeisesti viikkorytmi on jotenkin kateissa eli hukassa ,D No, kyllä minä varmaan päivällä jossain välissä saan jkv nukuttua. Parasta olisi, eilinen iltapäivä alkoi mennä hiukan liian pitkälle. Hyvin valvotun yön jälkeen 9 h työpäivän lopuilla alkoivat rivit näytöllä jo kiemurrella ja kyseenalainen valppaus hävitä tyystin. Silloin tein äkkilähdön, ettei tule tehtyä ísompia työmokia. Herjaamolla riittää kiirusta, varsinkin kun vkon sairasloman aikana oli vain yhden päivän työt tehty - muut saan sitten kiriä tässä ihan rauhassa kiinni, kunhan vain teen sen nopeasti. Pirunmoinen oravanpyörä: sairikselta töihin, pitäisi pystyä pitämään taukoja, ettei tulisi taas kovin kipeäksi, mutta ei voi, koska pitää kiriä sairisajan työt kiinni. Uhhh!

Eli tänään on päiväohjelmassa nukkumista, lukemista, Huutis-asiointia, muuta yltiöpäistä nettailua, lisää nukkumista ja jospa vielä parit päikkäritkin, kiitos. En ylenkatsoisi tällaista ohjelmaa lainkaan. Lupasin myös Kummisedälle tarjota myöhäisen lounaan jossain vaiheessa. Samoin Belgarionille, jos hän sattuu poikkeamaan torpassa. On vielä vähän herkkuakin pupellettavana. Niin, toki tuon päiväohjelman välissä täytyy syödä jotain pientä kivaa. Onneksi ne mega-giga-hormoni-jättikoipireidet loppuivat - kiitos minun ja Vincentin. Vincentistä oli iso apu eilisissä syömingeissä ,D

-------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrrrrr, kiitti mami. Mami ymmärs heti eilen illalla, ku se tuli himaa, ett mitä mä oikee tarkotin. Mä nimittäin aloin mankuu melkee heti, ku se tuli sisää. Mä muistin, ett se oli perkannu ne koivet. Jesh! No, se vähä aikaa luki tossa ja duunas jotai juttuu. Sitt se kaivo ne broiskujutskat ja - jeps, mulle tuli osa. Taas se syätti mua kädestä ja mä söin. Ei se niin vaarallista ookaa, mutt kyll mä silti vähä varoin. Ett me syätii semmonen iso koipi pualiks. Ei siin ollu mitää maustei oikeestaa, mami laitto omaasa sitt kaikkee makupurvelii, mutt mä söin ihan naturell. Oli tiätteks heekkuva! Mitäkähä mami tänää laittaa? Mä tiän, ett sill on ainaski suikista ja broiskusuikista kylmemmässä jääkkäris. Ja jauhista! Jotain sen on pakko siältä ottaa ja ne kaikki kyll käy mulleki - hei mamiiiiiiiiiih, ihan mikä vaan sopii tälle kissille!!! Ai nii, ton syämisen jälkee mami taas kaatu soffalle. Ja mä muute taas kiipesi sen päälle. Ai ett, siit se oli jotain kliffaa. No, onhan orja tosi pehmone ja levee alusta. Mä sitt vähä aikaa talloin siinä, vaiks se jotain sano jostain "muka pehmeist" tassuist ja sitt mä pistin ihan lötköllee sen päälle *hih*. Me lötköttii siin pikkusoffall ja mami sai taas silitellä ja kehuu mua. Kyll mä vähän aikaa sitä kestin ja vähä hurisinki, mutt sitt ku se alko sanoo taas mua nupuks ja lutukaks ja mamin pikku kisuliiniks - nou vei - mä otin hypyt! Vähäks toi on noloo kunnon kollille, hei! Mutt kyll mun taas tarvii kehasta, ett nyt mami taas huamautti, ett mun kaavat on tosi hyväs kuasis ja ihan erilaiset ku sillon ku mä tulin tänne Omaa Himaa. Ett vissii oon sitt kaikkee vitamiinei ja hivenesaineita saanu tarpeeks. Niinku kunnon ruakaa, meinaa, ja maitonapikoita *kissavirn*. Mä yritän nyt hirveesti saada mamin vakuuttuneeks, ett mun turkin kondis johtuu ihan vaan maitonapikoist ja mamin tekemäst safkast ,D

Tota, mä nyt en sitt oo varma, pistetääks tässä painiks vai "painiks" *vino kissavirn*. Mutt jotenki tutun olosii kattiskoi, nii mä päätin valkkaa tän sitt tän päivän vriijutskaks. Ens viikoll mä saan sitt omii kuvei! Nyt mä haluun viälä pari napikkaa - sitt me mennää goisii! Hei kavrut - muistakaa juhlii tätä päivää ja vaatii orjilt herkkuruokii! Se on purrrr taas huamisee...

--------------------------------------

Vincentin karva on ehdottoman upea nyt, verrattuna siihen, millainen se oli toukokuussa. Ei juurikaan karvanlähtöä, pehmeä, ihana, mmmmmmmm.... Juu, kyllä, jos se riippuu maitonapeista, niitä voidaan ostaa jatkuvasti. Halpoja ne ainakin suhteessa ovat, jos kissa voi hyvin niiden ansiosta =)

Päivän slogan: Inhoaminen alkaa kyllästyttää - taidan siirtyä itsesääliin!

Eilen luettua ja tänään aloitettua: Eija Jansson - Rekkamiehen morsian sekä Jared Cade - Agatha Christie katoaa.

Päivän biisi(t): Taatusti erilaisia joululauluja ;D

             

Todettakoon, että tänä päivänä 6.12.1941 klo 16 tienoilla isäni makasi haavoittuneena keskellä taistelua kivien taakse suojaan kannettuna ja mietti lopettaisiko itsensä, koska taistelu ympärillä näytti toivottomalta...

HYVÄÄ ITSENÄISYYSPÄIVÄÄ LOKISTANIAN VAPAAVALTIOON!