No niin, täällä sitä taas kökötetään ja aletaan leikkiä työntekoa. Josko alkaisi myös järjestellä klemmareita, kuten Elmallakin on tapana ,D  Se pahus ei täällä vaan oikein onnistu, pitää ihan tehdäkin jotakin, koska lusmuilu näkyy välittömästi. Vaikka toki on erittäin tärkeää pitää nuo niskoittelevat klemmarit järjestyksessä, samoin kuin niittarin niitit, nuo toiset mokomat.

Jännitysnäytelmää kerrakseen oli taas päästä bussiin näin lehtikelillä - ei uskoisi miten pluikkaita on laaja kerros isoja vaahteranlehtiä, ja niitä on matkalla paljon. Lisäksi on pimeää. Gummititiltä sain tosi hienon ötökkäheijastimen, joka näkyy huisin hyvin! Kiitti, se on hieno ja toimiva, vaikka ensin vähän epäilin. Sitten testasin ihan kysymällä 69:n naiskuskilta, että näkyikö heijastin. Häntä nauratti, näkyi kuulema edelliselle pysäkille asti. Hyvä! Welhotar ei siis olekaan näkymätön. Kuljen nimittäin pääasiassa mustissa vaatteissa ja autoilijoiden mukaan olen siis todellinen turp...ei kun siis turvariski näin pimeällä, kun minua ei kunnolla näy. Uskomatonta, tätä kokoa eikä näy! Mitenkäs ne vapaana vaeltavat norsut näkevät? Täh? Kysynpä vaan!

Eilinen päivä menikin taas kotihommissa ja päikkäreillä. Väsytti hirveästi koko päivän. Ja kun menin nukkumaan, väsytti vain parin tunnin ajan. Sen jälkeen alkoin heräillä vähän väliä. Sinnittelin kuitenkin 4.30 asti ja nousin vasta sitten. Että olisi tuntunut edes vähän pirtsakammalta. Ei tuntunut. Väsyttää edelleenkin. Unohdin ottaa vitamiinijuomankin aamulla. Tuntuu, että unohdin jotakin muutakin, mutta en tiedä mitä se olisi ollut. Ehkä omat ajatukseni.

Eli mitä muuta tänään pitää tehdä töissä, töiden lisäksi siis. Soitella pari puhelua ainakin ja tehdä Kummisedälle myös omalääkärin vaihtoilmoitus. Omalääkärimme on siis palannut takaisin, hän oli vuoden tässä välillä erikoistumassa. Sijaisina oli aivan loistavia kandeja. Ja nyt tämä harppu on siis palannut. Siinä on ihminen, joka ensin haukkuu ja vidhuilee potilaan lähes itkun tai raivon partaalle ja sitten armollisesti mahdollisesti kirjoittaa lääkityksen ja sairasloman. Ei sovi arvauskeskuslääkäriksi, ei ollenkaan. Ei etenkään asemalle, jossa on runsaslukuinen vanhusväestö. Minua inhottaa ajatella, miten hän käyttäytyy vanhuksia kohtaan. Joten kun kuulin hänen palanneen, anoin heti ylilääkäriltä uutta omalääkäri perusteena se, että en vain tule toimeen ao. henkilön kanssa. Kummisetä halusi samanlaisen paperin itselleen. Hänet ao. lääkäri oli haukkunut täysin puihin ja lisäksi sanonut, että hyvä jos elää enää 10 - 15 v. Jos. Kummisetä kun tupakoi, on diabeetikko ja vähän runsaan täyteläinen. Näitä ominaisuuksia tämä lääkäri kyttää ja vihaa yli kaiken. Niin että taas on kirje lähdössä. Eiköhän ylilääkärikin jotain huomaa, jos useampi laittaa vaihtopyynnön menemäään. Sääliksi käy, että aika moni ei tiedä, että jokaisella on oikeus pyytää omalääkärin vaihtoa. Kirje arvauskeskuksen ylilääkärille riittää.

Sen verran tuli vilkaistua, että tottakai työt ovat myöhässä. Hällä väliä, en aio niillä itseäni loppuun asti kiusata eli teen vain pakollisen määrän työtunteja, en yhtään enempää. En jaksa. Jos taas jatkan tekemällä 10 h päiviä, en pysty kotona enää mihinkään muuhun, kuin loikomaan ja pitämään silmiä kiinni. Että parempi tyytyä normaaliin työaikaan ja antaa kiireiden hoitaa itse itsensä.

------------------------------------

Purrrrrrrrrrrrrrrrrrr, mä en ala. Nyt mamiska taas aloitti ne työt. Ja mä jäin yksin. Jätti se mulle kissaruokaa ja kaikkee. Ja jätti viälä partsin ovenki sen verran raolleen, ett mä pääsen ulos. Vaiks se tiätää, ett tääll on sitte aika galsa, ku se tulee himaa. Mutt täytyyhä mun päästä välillä vähä partsilleki tsiigaa, mitä tapahtuu. Jos vaiks tulee taas koiratappelus tai muuta jännää. Nii, ja anto mamiska nyt aamullaki pari heekkukaakkia, kun se selitti, ett nyt pitää taas jäädä yksin. Mä yritin näyttää oikee onnettomalta, ett ois irronnu viälä lisää, mutt ei se onnistunu. Kun mä olin jo saanu mun kalkkunaheekun ja mami oli puhdistanu mun laatikon ja tehny ihan kaikki jutskat. Ei oo mitää valittamista, muuta ku se, ett mami ei oo kotona. En mä sen viekus haluu koko ajan olla, en mä sitä tarkota. Mutt on vaa kliffa, kun joku on mun kaa. Yksin on joskus vähä tylsää. Sillo mä nukun pitkää ja hartaasti toss tyynykolossa, se on mahtava mesta goisii. Reeti jo tossa kertoki, ett Kollikalenteri 2007 on hyvällä mallilla! Yesh! Ja musta tulee vissii siihe sitte kaks kuvaa...tai ainaski yks. Aika magee juttu, mutt mäki kerron sitte lisää, kun se on ihan varma ja asia täysin kondiksessa.

Tässä mä oon taas mun melkeen-lemppari-mestassa. Eli ku jengii on himassa, mä lojun mielellää tässä karvasoffan selustalla tällee pitkänä. Joskus mä voin goisiiki tässä. Mutt nyt mami lähti, nii ett mä taidan siirtyy partsille tsiigaa vähäks aikaa ja sitten tyynykasaan goisiin. Se on purrrrrrr-viikonalkua kaikille Lokistanian kissinkoille!

--------------------------

Ja tämä täällä tarkistaa vielä pari asiaa ja lähtee etsimään litraista kaffetörppöä, en käynnisty ilman kaffetta tänä aamuna!

Päivän slogan: Kateus on perimmältään vain ylenpalttista ihailua!

Kesken oleva kirja: Janne Huilaja - Yöpaikka, novelleja vanhuksista, hiljaisista, leskistä, työttömistä ja yksinäisistä.

Päivän biisi: Radio Ga Ga

Tänään 16.10.1938 on syntynyt mm. Jorma Ojaharju - Welhotar onnittelee!

                                                  

                       VIEKASTA VIIKON ALKUA KAIKILLE!