Tämän päivän blogi on tällä kertaa varsinainen valitusblogi. Mikä voi mättää niin kerta kaikkiaan yhtenä ja samana aamuna.

Jo herääminen oli karmeaa. Eli klo 3.00 kinkkuherätys - makasin lahnana hikeä valuen päiväpeiton päällä. Eikä se sängystä nousu mitään, mutta liikkeellelähtö. !"=#(>")##&¤#"> ja muita runsaasti lapsille sopimattomia sanoja. Eli en taaskaan pysynyt tolpillani, kirjaimellisesti. Sattui. Kovasti. Oikein kovasti. Johtui varmasti siitä eilisestä kirjasto-kauppa -hässäkästä, joka käytännössä tarkoittaa päivittäiseen liikuntaan n. vajaan kilometrin lisäkävelyä ja jaloillaan oloa pari tuntia. Belgarion oli onneksi mukana fillarilla, joten kassit kulkivat siinä kepoisasti. Uskonpuute kyllä tuli ja jo ääneen pohdiskelin taxin sponsorointia (taxi keskustasta kotiovelle maksaa 5.10 - 5.70), mutta pihinä akkana kärsin mieluummin kipua. Etenkin kun myös pihinä lapsena tunnettu Belgarion huomautti asiasta. Eli kävelin kotiin, vaikka hädin tuskin jalka meni toisen eteen. Väkisin ruoskin itseäni eteenpäin. Ilta meni vielä siinä yhtä sun toista väsätessä, snadeja kotihommia jne. Lepuuttamaan pääsin vasta 21 paikkeilla eli lukemaan ja koivet tyynylle. Siksi siis jalat aamulla muistuttivat lähinnä niitä ufo-kurpitsoja, tiedättehän, joita syksyllä näkee, sellaisia plittanoita. Eli nilkoissa oli ihan omat pelastusrenkaat, jalkapöydät taas muistuttivat tattien lakkeja.

No, kissalle raps-kinkku, aamukaffet ja mömmöt sekä lepuutusta niiden vaikutusta odotellessa. Ja sitten ulos ovesta. Ja "!=#("&/¤ vieköön, Vincent notkeana kissana livahti siinä sisäovea sulkiessani näppärästi ulos. No, minä välittömästi perään kassi ja laukku mukana, onneksi sain lähes niskasta kiinni. Vincent oli kuitenkin niin nopea, että ote luisti, mutta  näppini toimivat vielä liukkaasti, joten sain tiukasti kiinni hännästä. Tiedän - inhottavaa rääkkäystä, mutta se oli siinä tilanteessa ainoa keino. Eli hännästä kiinni ja kissan suoranainen heittäminen sisään. Ovien sulkeminen uudelleen ja vielä tarkistus. Vincent on jo pidemmän aikaa uteliaasti aina kurkkinut ovesta, kun joku tulee tai menee, mutta ei ole sen kummemmin yrittänytkään ulos. Liekö tämä kamala hellekeli sekoittanut kissiraukankin pään, mutta näin nyt kävi. Jos Vincent olisi päässyt rappuun, en olisi omin toimin saanut kissaa kiinni. Ja alakerrassa on vielä kaksi uloskäyntiä. Huh - kun pääsin sitten ulko-ovesta ulos, iski jälkitärinät eli polvet tutisivat ja sydän hakkasi sataa. Varsinainen peljästys tuli näköjään vasta jälkikäteen. No, miettiköön nyt sitten kotona, mitä mahtoi tulla tehtyä!

Ja valitus jatkuu. Käveleminen pysäkille teki edelleen kipeää, mömelöt eivät riittäneet eilisen maratonin jälkeen. Minulla on tapana olla bussipysäkillä mieluusti hyvissä ajoin, että voin hetken aikaa istua siinä penkillä. Niin nytkin. Odotin ja odotin - "!=#(#"!&"! - vuoro oli poissa välistä, eli kuski oli ilmeisesti aloittanut jo Jussin juhlimisen. Ei tässä mitään, liukuva työaika jne. Tämä  tapahtuu 1 - 2 x vkossa, aina sama vuoro. Aikaisemmin jo kerran tein valituksen. Pakko tehdä tänään toinen. Tuttavani nimittäin käyttää juuri tätä bussia, koska sillä ehtii hyvin vaihtamaan jatkoyhteyteen ja silti ehtii hyvissä ajoin töihin. Jos tulee seuraavalla, myöhästyy töistä 40 min. jonka hän joutuu aina tekemään sisään tai se otetaan palkasta pois. Lievää manausta siis kuului hänenkin puoleltaan.

Lisäksi olen saanut ilmielävän kesäflunssan - ota kesäflunssa, älä kesäkissaa! Kurkku on ollut kipeä muutaman pvän, jonkin verran nuhaa ja eilisestä lähtien hirveää kröhää. Tämä ei ole allegriaa, allegrialääkitys on päällä ja muillakin on samoja oireita. Toivottavasti tämä ei pahene, en kestä enää yhtään lisää mömmökuureja.

Taidan nyt lopettaa tähän nämä pahimmat tämänhetkiset valitukset. Mutta sitten päästään kevyesti yleisvalituksiin eli kestoaiheisiin.

Luin eilen erästä blogia, jota en linkitä vielä ilman henkilön lupaa. Hän kyseli siinä aivan yleisen kohteliaisuuden, jokapäiväisten käytöstapojen perään. Siis siihen, että ihmiset eivät todellakaan osaa käyttäytyä. Ovet suljetaan nenän edestä, samoin hissin ovet. Ei tervehditä. Katsotaan täysin ohi. Hän liitti sen työhönsä, mutta oikeassa hän kyllä on aivan noin yleisesti. En minä mitään ihmeellistä kaipaa, mutta sanon kyllä kaikille huomenta, bussikuskille kaa ,D, Annan vanhusten mennä ensin bussiin, avaan oven, jos joku on siinä samalla tulossa jne. Tämä kai on normaalia. Tai sitten ei.

Eilen töissä yhdellä kottaraisella oli joko väärä lääkitys tai pää muuten vain vinksin-vonksin. Ensin löi oven kiinni tosiaan aivan nenäni edestä. Toisella kertaa tuli utelemaan ranneketjustani: "Mitä sinä oikein sairastat, kun sulla on tuo ketju?". Ketju on paksu kultaketju, jossa laatta ja miesvainaani nimi, eli tämä on hänen perujaan, kuten tuo iso sinettisormuskin, jossa on hänen suunnittelemansa monogrammi. Hyvin tyypilliset Malmin valkoisten kaaleitten roinat. Tuon kysymyksen kuullessani menin ihan hölmöksi, sitten vastasin, että olen bimbo. Leidi ei kuullut kunnolla tai lääkitys oli todellakin väärä, koska hän vielä kyseli lisää asiasta. Lopulta yksinkertaistin asiaa ja kerroin totuuden mahdollisimman selkeästi ja lyhytsanaisesti. Hmmmmmp - varmasti minä sitten näytän niin sairaalta......Ei siinä laatassa kylläkään lue, että nilkat ja selkä sökönä. Tarkistin juuri äsken.

Karkulainen blogatkoon - selityksiä ei suvaita!

----------------------------

Niin, tuota *äärimmäisen häpeävä kissavirn*, katsokaas kun sieltä rapusta tuli hajuja, ainaski kaks kissaa, varmaan yks koira. Ja jotakin jännää. Oisin mä halunnu hiukka ees haistella ja tutkia, enkä mä yhtään kyllä ymmärrä, miks kissit ei sais muka mennä rabaan ja vähän sniffailla himakulmia. Täh? Ja sitten tempastaa hännästä ja heitetää mut sisälle. Ihan kun iso karvarukkanen. Tästä mamma saa vielä kuulla. Ihan varmasti. Me aletaan nälkälakkoon.  (toim.huom. siis ketkä ME). Liitymme Kissojen Vapautusrintamaan. Perustetaan sissi-kissiosasto Loistava Kissa, joka siirtyy tekemään erinäisiä iskuja eri paikkoihin. Mulle ei =(#!¤/¤!"/&!!!!

-------------------------------------

No kappas, eipä näytä Vincent oikein tajunneen, mitä meni tekemään. Ja huomaan, että kielenkäyttö on minulta opittua ;D Minä odotan, että Vincent on soffalla odottamassa tuon kuvan mukaisesti, kun pääsen täältä joskus kotiin. En ole vihainen, en voi. Mutta täytyy yrittää vaan takoa (ei siis kirjaimellisesti) kissin päähän, että ulos  e i  voi mennä!

No, työt suorastaan huutavat, jouduin eilen lähtemään vähän aikaisemmin pois. Joten alan ryöskennellä...kiireisiä, kiireisiä....

Päivän hyvä puoli: HUOMENNA ON PERSTAI JA VAPAATA!!!

Päivän biisi: Sinä lähdit pois

Päivän lekurimoka: Diabeetikko vuosikontrollissa ja lääkäri kirjoittaa: Vuoden alusta muuttanut kardinaalisesti ruokavaliotaan....(oiskohan kuitenkin radikaalisti?)

TOSI LYHYTTÄ TORJANTAITA - TOIVOKAA TOISILLENNE JOTAIN KIVAA!!!