ja tässä hän saa nyt itse kertoa itsestään sillä aikaa, kun keitän kaffet.

"Niin, olen siis Vincent, Kissa, isolla K:lla, kuten tuo mamma aina sanoo. Tiedän, että olen noin 5-vuotias, mutta minulle on tapahtunut niin paljon ikäviä asioita, että kärsin tilapäisestä amnesiasta. Tiedän, että minulla on joskus ollut varmasti hyvä koti ja minusta on pidetty huolta, mutta sitten tapahtui jotakin. Minä en muista enää mitä, mutta minut löydettiin irtolaisena Espoon Kirstinmäestä tammikuussa -06. Joku kiltti ihminen oli ilmoittanut, että harhailen siellä yksinäni ja kotia etsien.

Sieltä minut napattiin siis kiinni, onneksi kunnon talvi ei ollut silloin vielä alkanut. Jouduin ensin Pieneläinklinikalle - siellä muuten haisi Isolle Piikille ja minä pelkäsin aika paljon...Onneksi minut sitten vietiin Kissataloon. Siellä minut laitettiin yhden typerän katin kanssa samaan koppiin. Minä en tykännyt siitä tyypistä ja me riideltiin aika paljon. Sitten sain semmoisen tosi pienen yksinäiskopin. Ja ajaltekaas nyt - oveen laitettiin lappu, jossa sanottiin, että olen epäluotettava, en sopeudu toisten kissojen kanssa ja olen epävakaa persoonallisuus (mammalla taitaa kyllä olla samanlainen lappu) *kissavirn*.

Tämä mamma haki minut Hesystä, sieltä kissatalosta 1.5 vkoa sitten. Mamman entinen kissa oli sairastunut vakavasti ja se sai  Ison Piikin. Mamma oli kuulema ollut ihan onneton eikä ollut osannut edes nukkua. Mamma tuli siis sylikummien, Tädin ja Sedän, kanssa hakemaan minut-minut-minut pois sieltä. Kyllä se henkilökunta yritti jotain selittää, että olen vaikea kissa ja semmoista. Pyh pihkaa - mamma valkkasi heti minut, vaikka diskreetisti katsasti muutkin otukset. Sitten Täti auttoi kovasti mammaa ja Setä toi meidät kaahaten tänne minun uuteen kotiini.

Minä katsastin täällä kaikki paikat, oli niin paljon tuoretta kissan tuoksua joka paikassa. En löytänyt mitään uhkaavaa, vaikka kuinka etsin. Mutta löysin ihanan ison parvekkeen, siellä oli minua varten laitettu iso korituoli, jossa voin ottaa aurinkonokosia. Ja sitten saunassa on aika kiva istua, hirveästi mammalla on viherkasveja, mutta minulle on omaa kissaruohoa ja olen jo löytänyt monta kissajemmaa....

Kyllä minä luulen, että suostun jäämään tänne. Sain mammankin jo ensimmäisenä yönä nukkumaan 4 h ja se on sille jo aika paljon. Eikä se enää ole niin surullinen. Mutta kyllä minun pitää alkaa sitten vähitellen kouluttaa sitä vähän paremmin. Palvelu ei aina oikein pelaa  toiveiden mukaan. Jatkan kertomustani toiste, tämä kaksitassujärjestelmä on vähän hermostuttavaa."

----------------------------------------------------

Joo, Vincent pökki päällään poskiani tuossa klo 4 tiimoilla ja vaati itselleen myös koneaikaa. Lupasin, että hän siis saa jatkaa myöhemmin, koska hänellä on kuulema vielä paljon kerrottavaa kaikille kissoille.

Sairaskertomus: Tilanne on suht hyvä *koputtaa puuta* kun ei liikuskele ympäriinsä. Ja ottaa riittävästi mömmöjä. Ja jatkaa lepuuttamista.

Muuten olen nukkunut kuin pieni sika. Ja aamut ovat kauniita, siksi kannattaa herätä aikaisin. Sunnuntait ovat viikon inhottavimpia päiviä. Maanantai-ahdistus nostaa jo rumaa päätään. Sunnuntaina ei voi tehdä muuta kuin pyykätä ja siivota, tietysti klo 12 jälkeen, ettei häiritse krapulaisia ja uskovaisia. Sitten pitää valmistautua huomiseen. Eli ns. "työhön". Aion kuitenkin kuluttaa huomisaamun sairasloman hankkimiseen. Sunnuntaina iskee myös kunnon villutus jossain vaiheessa. Miksi pitää lähteä johonkin? Miksi pitäisi oikeastaan tehdä yhtään mitään? Tästäkin syytä olen kateellinen kissalle!

Päivän tehtävä: Kokeile tätä Ihmisgeneraattoria, ei tarvitse kirjoittaa turhaan omaa elämänkertaansa tänne, koska tämä mahtava generaattori tekee sen puolestasi.

Päivän biisi: Stairway To Heaven

Nyt minä menen, mutta kohta minä taas tulen!