mikä ikinä se sitten muka onkin. Tavallista ja erittäin tylsää tallomista sanoisin. Ainoana virikkeenä se, mitä vihanneksia kulloinkin tunkee soppaan mukaan. Sillähän sopii toki rasittaa aivojaan heti aamusta lähtien, pähkiä ja ihmetellä. Lisäksi voi aina miettiä, missä järjestyksessä lukea kirjoja... Oikein muita vaihtoehtoja ei näin äkkiseltään tule mieleen.

Tänään on kuitenkin viikon ensimmäinen asioita kylillä -päivä. Normisetti eli posti, kirjasto, kaupat sekä yllärinä tyhjien tölkkien vienti. Mahdollinen poikkeaminen Kittariin, joka ei kuulu normikauppojen settiin. Voi – tästähän tulee todella jännittävä päivä! Takana on nimittäin jo huisin jännittävä yö; piti katsoa jokainen tunti, millaiset numerot kelloraatioon ilmestyvätkään. Eli hemmetinmoista valvomista jälleen kerran ja kolme-neljä kunnon heräämistä ihan ylös asti. Argh. Ei reilua tämä.

Mitään erityistä ei ole tehty eikä ole tiedossakaan. Loma, siis se oikea, on elokuun loppupuolella. En minä tiedä, mitä minä silloinkaan oikein teen. Makaan varmaan kotona kuten nytkin ja kiroilen saamattomuuttani ja välinpitämättömyyttäni. Toisaalta, en ole vieläkään onnistunut vuokraamaan miestä tahi yleensä seuralaista. Onneksi tuohon aikaan jo saa paremmin kirjoja kuin nyt – nyt on jopa kirjastossa suhteellisen kuivaa.

Huomaattehan, päivän märinä- ja marinaosiot alkavat välittömästi. Lisäksi en ole vielä ottanut edes mömelöitä. Nekin kun on ajoitettava sen mukaan, että ne toimisivat ollessani reissussa. Edelleen odotan melkoisella kauhulla taksomatkoja. Kipu on nimittäin melkoista, on auto sitten millainen tahansa. Tärinä, käänteet, jo kiipeäminen tai itsensä laskostaminen (!) taksoon vaativat omalaatuista liikehdintää, varomista ja välillä suoraa huutoa. Kassien kanssa pärjää, jos niitä vain roikottaa suoraan alas. Nostaminen on vaativa ja karskin akan tehtävä. Onneksi taksojen periaatteessa pitäisi kantaa ostokset ovelle ja nyt minä olen kyllä suoraan pyytänyt heitä sen tekemään. Sen verran on ollut puhkipoikki palattaessa retkiltä.

Aikomuksena olisi kuitenkin keksiä itselleen jotakin muutakin ruokaa kuin vihanneskeittoa vaihteeksi. Jospa siis Kittarista löytyisi myös fisua sekä semmoisia kivoja leivarihärpäkkeitä makeaksi palaksi. Eipä tässä meikäläisellä muitakaan iloja ole kuin syöminen. Kirjasto on jo luvannut tarjota varauksia ainakin kädellisen, joten pari päivää näillä pitäisi pärjätä. Perstaina on toisen reissun vuoro ja silloin pitää taas varautua jo ensi viikkoon. Tiedättekö, minä en mitenkään hirveästi halua töihin. Jos jostakin saisi tämän rahan muuten, en minä sinne todellakaan kaipaisi. Työkaverin mukaan tilanne on katastrofaalinen, ihmisiä on sairaslomalla ja muuten vaan lomalla ja pöydälläni on ainakin metrinen pino papereita, joita kukaan ei ole katsastanut... ja meikäläinen siinä kunnossa, ettei pashalle taivu! Yöks, en halua edes ajatella koko asiaa.

 

POLKA AIKOO TAAS MENNÄ – KYLILLÄ JO PIILOUDUTAAN!