tietäisi, haluaisi (no, ehkä todellakaan ette ede sitä) tietää tai kuvittelisi tietävänne. Päivät Varastolla ovat niin samanlaisia eli saakelin ahittavia ja edelleen täynnä töitä. Pieni lodekavoitto on se, että kämppis jäi pidemmälle saikulle. Syytä ei tietenkään kerrottu, mikä oikein onkin. Liekö häntä ahittanut jo ne kaksi päivää, jotka joutui pakosti haistelemaan minua. Lisäksi hän on yltiösosiaalinen kammopitsiniska sekä kermaperse viimeisen päälle – ja minuthan te tiedättekin... Joten hyvinkin voipi olla hän stressiahilomalla uuden pakkosijoittelun takia. Ainakin asiasta ilmoittanut (hänen "ystävänsä") tuijotti minua syyttävästi *muahhahaaaaaah*.

Ensi viikolla on taas tarjolla miitti tästä yhteiselosta ja töiden jakamisesta, voihan villu. Minä jo kahdelle esihenkilölle olen sanonut, että eiköhän riittäne se, että minä teen työni. Ilmeisesti ei. Ehkä se on raahauduttava valittamaan lekurille, mutta kun ei oikeasti jaksaisi edes sitäkään :O Olen niin kyllästynyt tähän kirottuun tilanteeseen, että joku kerta läimäisen oven kiinni ja poistun. Ehkä. No, kuvittelua kai se on. Mutta silti, eilen taas yritettiin teettää aivan simona hommia ja sinnehän sitä jäi pino odottamaan aamua. Ei jumankauta kukaan tule ajatelleeksi, että aloitan klo 6.40 ja lopetan klo 14.20 (tai 13.20). Siinä välissä hätäisesti yksin evästän, kerran keitän kaffet ja silläkin välillä käyn jotakin tekemässä, otan kuppini ja käyn. Argh... siis tarkoitus ei ole tässä korostaa omia töitään vaan kertoa siitä, mitä minä teen ja miten sen teen. Eikä kenelläkään todella ole haluja viedä niitä hommia nuille pitsiniskoille, kuten jo monta kertaa on todettu. Ei haluttaisi kyllä alkaa myöskään vetelehtiä tai tehdä paskasti hommia, siitä en tykkäisi sitten yhtään. Joku ratkaisu tähän olisi vain nyt laadittava tai ainakin suunnitelma kehitettävä. Jospa alkaisi dokailemaan? ;)

Tänään tämän viikon viimeinen työpäivä ja se raskain, tietty. Sen jälkeen vaihteeksi postiin viemään myytyjä roippeita (tienattu ainakin n. 60 euroa) sekä noutamaan kirjapaketti. Rahoilla käyn ostamassa päärynöitä, ananiasta ja vihanneksoja sekä ehkä jotain oikeaakin (?) syötävää. Kissille ei taaskaan näin lämpöisellä oikein märkäruoka maistu, joten tarjolle isketään aamulla kupillinen kissinmaitoa ja jatkuvasti tarjolle raksuja sekä vettä. Märkäruokaa vain vähän ja sen verran kuin kerralla alas menee. Siinä on sekin paha puoli, että se alkaa haista aika pikaisesti ja Vinski on kronkeli ruokansa suhteen – siis tehdastekoisen muonan. Jos se on meikäläisen tekemää, menipä tuossa jo kerran punajuuri-soijapiffitkin alas >O< Varsinaista kissinmuonaa oli se...

Jaaritella kyllä taas voisi, mutta ei anna olkapäät eikä oikea käsi periksi, ei selkäkään jne. Vali-vali, märi-märi. Menen dippailemaan mömelöitä vaffaan kaffeen sekä vitamiinojuomaan, haukkapalaksi kärtsättyä ruipparia. Örps.

POLKA – MENEE KUIN VIIMEISTÄ PÄIVÄÄ!