kalenterista on jo yliviivattu tämä päivä. Kun on jo kerta herännyt ja saanut itsensä tähän asti. Päivästä on melkein 1/3 mennyt siinä vaiheessa, kun on päässyt Varastolle eli käyttänyt jo hirmuisen ison osan energiastaan sekä matkalla kettuuntunut riittävästi.

Tarjolla on – arvattavasti – runsaasti tekemätöntä työtä. Todennäköisesti jotakin sisustustyyppistä puuhastelua, jos ovihemmot ovat käyneet ja kaikenmoista muuta pientä. Ihan niinkuin siinä sivussa. Meikäläisellä kun on niin hemmetisti aikaa paneutua koristelemaan kämppäänsä... Onhan SN:lläkin kaikkea "kivaa" omalla puolellaan. No joo, istuttelin minäkin eilen yrttejä uusiin ruukkuihin. Jäin vain miettimään, viitsinkö raahata niitä duuniin. Ehkä kuitenkin – minä pidän vihreästä! Ja SN on siinä ainakin (myös) täysi tumpelo *muahhaahah, pahantahtoista käkätystä*.

Muuten en eilen saanut aikaiseksi mitään järkevää. Normaalit söndaagipuuhat sekä kolme juttua esille. Siinä ne meikäläisen tekemiset. Vinski makoili puoli päivää parvekkeella keskellä pöytää ja otti suulista ruskettuakseen vielä enemmän. Minä pidättäydyin ja kävin vain tupakalla tuolloin-tällöin. Parveketta EI siis ole vielä siivottu eikä laseja pesty, joten siellä ei hirveästi huvita oleilla. Oma vika, sika!

Juuei, ei minulla ole mitään järkevää kerrottavaa, joten painun keittelemään kaffet. Maanantain kunniaksi tarjolle kuitenkin lista luetuista kirjoista, vaihteeksi ;)

Kuva täältä

Päivän slogan: Jos ei ole kaunis, rietas ja onnellinen – saako olla ruma, pahantuulinen, rietas ja onneton?

Päivän biisi: Out Of Time

Luettua: Rax Rinnekangas – Peilipoika, ollenkaan aiheeseen tms. puuttumatta tulee mieleen Aleksanteri Ahola-Valon päiväkirjat ja kirjoitelmat... Mutta tämä jotenkin ei jaksanut vakuuttaa. Ahola-Valolla oli sentään omanlaisensa ideologia, vaikka siihen ei yhtyisikään – se jaksoi kuitenkin kiinnostaa sen verran, että aikanaan lukaisin kaikki hänen julkaisunsa. Kaarle Aho – Väärän kuninkaan päivä. Eletään ensimmäisen laman alkuvuosia, kun tapahtumatkin alkavat. Tai alkavathan ne jo aikaisemmin. Pääosassa pitäisi olla mies, joka osasi tehdä rahaa eikä joutunut tuomiolle oikeudessa. Hänestä tekee dokumenttia mies, joka myös laman juuri tullessa sortui pahoihin virhearviointeihin. Jotenkin tässä kirjassa sivuhenkilöt nousevat arvoon arvaamattomaan ja kuvaus on äärihyvää. Muutoin – no joo, sukupolviromaani rahasta ja rahan vallasta. Christian Rönnbacka – Operaatio Troijalainen, kotomaiseksi poliisiromaaniksi ei tällä kertaa ollenkaan kehnompaa tavaraa. Juonta juonen päälle. Odottamattomia tapahtumia, soluttautumista ja kälmejä kavereita puolin jos toisinkin. Huimeita, poliisikollegoita, kauniita naisia ja pahoja miehiä. Suositan, kotomaiseksi ja esikoiseksi suorastaan hyvä... Seija Ridell – Elämää Facebookin ihmemaassa. Ensikin tämä on tutkimus ja se pitää muistaa lukiessa eli lukukokemus voi olla joillekin puuduttava ;) Mutta asia on mielenkiintoista, kieltämättä. Mm. joidenkin "sosiaaliset paineet" liittyä Naamattuun, koska vain siellä tiedotetaan ja kerrotaan asioista jne. Monet näkevät paljon hyvää, osa pikkuisen huonoa. Oudon vähän haastatellut ovat kiinnittäneet huomiota mm. suojauksiin ja turvallisuuteen sun muuhun. Sopisi lukea kaikkienkin Naamattua aktiivisesti käyttävien, mutta tod.näk. opuksen muodollisuus estää. Kannattaisi tehdä varmaan Naamattuversio (jollei jo ole?) tästä *wirn*. En tiedä, minähän EN tunnetusti ole Naamatussa enkä sinne halua! :D Ben Jacovitti – Cocco Bill, osa 1, Kamomillacowboy saapuu kaupunkiin. Hulvaton lehmipoikasarjis, parodia italialaisittain, mukana myös Hölkky-heppa, kivat luut sekä veikeät salamit. Sarjisten kavereille ehdoton pakkorako :D Suositan! Marc Spitz – Jagger. Henkilökuva ja elämäkerta Mick Jaggerista suht paljaana. Haastatteluja ystäviltä ja vihollisilta, toki myös perustietoja, levytyksiä ym. Tod.näk. tehty vastaiskuksi viime vuonna ilmestyneelle Keith Richardsin kirjalle, joka piruili ja ivasi Jaggeria pahasti. Asiallinen ja siinä mielessä poikkeava elämäkerta, eli suositan. Carita Forström – Perintö. Erään suvun ja perheyrityksenkin hieman poikkeava tarina, vähän jännäriä ja odottamattomia tapahtumia mukana. Forströmiltä pikkuisen vaisuhko esitys Jänistanssin jälkeen, mutta ihan kelpoisaa luettavaa mm. perhesuhteista ja niiden vaikutuksesta, menneisyydestä jne. Antonio Hill – Kuolleiden lelujen kesä. Rikkaan perheen poika putoaa ikkunasta humalassa, vai putoaako. Asiaa aletaan selvitellä ja esille tulee paljon muutakin outoa ja omituista. Jotenkin tämä jäi laahaamaan keskivaiheilla... käypäisä kuitenkin. Outi Pakkanen – Julma kuu. Se sama talo, mutta kerrankin vastapäätä asuvan näkökulmasta erään alkavan parisuhteen tragediaa ja väkivaltaa sekä Suuri Paljastus. Melko tyypillistä Pakkasta, hänestä pitäville. Satu Järvinen – Järjenjuoksuja. Elämää CP-vamman kanssa. Pelkistetty, asiallinen esitys CP-vammasta, sen seurauksista, CP-vammaisen mahdollisuuksista sekä kohtelusta nyky-Suomessa. Erittäin asiallinen opus, suosittelen jokaiselle eli rokotus asennevammoja vastaan! ;) Pirjo Mellanen – Kohtalokas Albania. Suomalaispariskunta ostaa asunnon Albaniasta ja jo matkalla leidi huomaa heitä seurattavan. Sitten hyvän matka- ja asunnonostotarinan keskeyttää kidnappaus ja sen selvittelyt. Hmm, olisin mieluummin lukenut kirjan vain Albaniasta, juoni oli melko kökkö... eli pliiz, seuraavaksi se tarina siitä asunnosta, ympäristöstä, ihmisistä jne. Olisi paljon parempi ideo! :D

Jahas, jotain taisi taas jäädä välistä. Niin sitä käy, kun lukee montaa kirjaa yhtä aikaa ja kirjoittaa vielä muista kirjoista... käykääs taas siellä toisaalla *härn*.

POLKA – TAKSO TUO, TAKSO VIE, SAISI HOITAA KOTITYÖTKIN!