olisi tänään paljon tehtävää; banderollit sun muut tsekattavana, marssijärjestys tehtävänä ja paljon muuta järjestettävänä. En siis muistele, kun en ole mukana. Tänäkään vuonna. Valitan. Kutsu kyllä kävi sekä tälle päivälle että huomiselle, jopa vappulounaalle. En uskaltanut luvata, koska seuraava päivä on työpäivä. Ei siksi, etten lievässä krapulassa muka pääsisi töihin, vaan siksi, että kunto ei fyysisesti kestä niitä kaikkia aktiviteetteja! Prhana sentään, että ottaa päähän. Oikeasti. Toverilliset taisteluterveiset kuitenkin kaikille mukanaolijoille!

Meikä siis pungertaa kuitenkin itsensä Varastolle työpinojen ääreen ihmettelemään, miten ne ovatkaan kasvaneet kahden päivän aikana. Se on vekkulia tämä, että edelleenkin viiden päivän työt pyritään teettämään kolmessa päivässä. Jo keskiviikkona sinne jäi nimittäin keveät pohjat noin aluksi, koska oli pakko lähteä. Kivaa siis odotettavissa kaikin tavoin. Lisäksi SN on myös töissä, hmph! Taidan silti poiketa pienellä kävelyllä (-> lue: yrittäen raahautua n. 100 m ja takaisin) ruokatauon aikaan. Minähän kuitenkin apehdin haisevat muonani vartissa, joten periaatteessa aikaa pitäisi olla. Paljon muutakin tietysti pitäisi, jos olisi kuten lakien mukaan. Hah.

Että sitä taaskin voi olla väsynyt, jäykkä ja kipeä. Argh, onneksi tässä on vielä aikaa riipiä ne kirotut mömelöt, vitamiinot, kaffet ja leivät kitusiinsa ja saada itsensä ainakin ulkoisesti jonkinlaiseen kuosiin. Ei tästä mitään muuten tulisi. Aamutoimeni kestävät hyvinkin 2 – 3 h, aamusta riippuen. Eikä tee tiukkaakaan, sen verran hidasta on toimien oltava, ettei satu / kaadu / saa kaiken tehtyä suht oikein päin ;) Tarkoitan tällä sitä, että vaatteet voi laittaa päälle ennenkuin viimeksi tunkee eväkset jääkaapista kassiinsa. Joku ihmettelee mitä järjestys tarkoittaa, tiedän. Se vain on sitä, ettei kaikkea häslää sikinsokin, vaatteet ovat valmiina jo joku roti aamutoimissa on pakko olla. Ihan vaan siksikin, että saa lääkityksen ajoitettua sopivasti – samoin päivän appeet ajoittuvat lääkkeiden mukaan. Vaikka tällä ei periaatteessa olisi mitään merkitystä, varon kuitenkin sitä, ettei enää saisi älyttömiä vatsakipuja eri lääkityksistä. Se tästä enää puuttuisikin*koputtaa päätään*! Eli jotakin syömistä aina, jos otetaan isompi määrä mömelöitä.

Muut menkööt tänään juhlimaan tai mihin huvittaa. Juokaa vinaa, pitäkää kivaa! Minä menen lukemaan ja kirjoittamaan sekä tod.näk. niin aikaisin nukkumaan kuin kuvittelen saavani unta. Pidän omaa kivaa! :)

 

Unissaan koi kuvitella kaikenlaista!

Päivän biisi: Köyhälistön marssi

Päivän slogan: Missä on liikaa, sieltä puuttuu jotakin!

Luettua: James Franco – Palo Alto, novelleja. Kovia, lyhyitä novelleja, jotka loppuvat melkein alettuaan. Suositan. Daniel Glautter – Joka seitsemäs aalto, jatkoa sille yhdelle meiliromaanille ja yhtä tyhjän kanssa tämäkin. Ei vaan toimi niin ei toimi, tumput jatkeeksi, jos aikoo lukea, jäks! Rowan Coleman – Saman katon alle, hönppäjatkoa ikisinkun lastenhoidosta. Vain hömpän kavereille! Robert Harris – Pelkokerroin, aika uskomaton ja lievästi hypnoottinenkin juttu talousmaailman ja tekoälyn kehittämisen huipulta. Voisiko olla näin vaiko eikö? Toimii... Maarit Turtiainen – Punainen paasto, leidi Turkissa opiskelemassa valokuvausta ja rakastamassa miestä. Ei halua välttämättä sopeutua oloihin, lapsuus piinaa, olevat olot piinaavat. Hmm, mutta jotakin tässä on, joka sai lukemaan... nipottaen suositeltava. Jamie Preveletti – Pimeän läpi, merirosvousta ja lääkekehittelyä – tyypillinen tapa & juokse -jännäri, rahaa, valtaa, poliittista kähmintää. Nipottaen luettava tämäkin. Duffy McKagan – it's so easy (ja muita valheita). Lisää Gunnarikamaa ja samantyyppistä kuin muillakin. Bändistä suht vähän, enemmän omasta dokaamisesta ja narkkaamisesta, lievää pahempaa itsekehua kuten näillä kavereilla aina. Hehkutusta (tilapäisestä?) raittiudesta ja sen semmoista. Vain faneille, muut lukenevat tosikertomuksia ;) Tuula J. Matintupa – Syntymään tuomittu, kerrankin pikkuisen erilaisempi ja jopa suht kelpoisa dekkari tältä kustantajalta, jolla enimmäkseen on huttuja hatussa. Juoni yllätti melkein meikäläisenkin, ei paha. Maria Rocher – Enchanté, hauska rakastua. Chick litiä pahimmillaan; rahaa, Pariisia, miehiä, epäonnistumisia, rahaa ja ostoksia, miehiä, rahaa ja ostoksia jne. Eipä jaksanut viihdyttää edes hömppänä, rukkaset ja tunput käteen! Viveca Sten – Syvissä vesissä, dekkari Ruotsin rannikolta saaristosta. Ihan kuin tämän olisi lukenut ennenkin eli leidi käyttää nyt muita hyväkseen aika paljon. Juoni on melko ennalta arvattava, saaristokuvaus tietty hyvää, samoin turisterointi jne. Lopputulos arvattavissa, eli lukeehan tämän muiden joukossa. Uutta tässä ei valitettavasti ole. Beate Grimsrud – Hullu vapaana. Osittain ilmeisen elämäkerrallinen romaani hulluudesta, sen pakottavasta mahdista, sen tuntemisesta, sairaudesta, kokemuksista, hoidosta ja sairaaloista. Suositan niille, jotka voivat samaistua asiaan. Hätkähdyttävän todenmukaista kyllä – leidi on pistänyt paljon likoon! Ja Wapun hupiksi Jope Pitkänen – Huivipakko  . Lempi ja Lyyti asuvat edelleen nosturin nokassa kiikkuvassa torpassa, kun omaishoitajaksi ilmoittautuu somppu Waltti Color. Stripit ovat hykerryttävän hihittäviä ja ns. rasismi kieli poskella toteutettua itseironiaa, jos kohta vakavaakin asiaa mm. vanhustenhuollosta ja pakolaisasioista. Suositan! Ja jotain muutakin on kyllä tullut luettua, katsokaa sieltä toisaalta. Minä en nyt juuri jaksa *härn*.

POLKA, JOKA JUHLII MUITA TYÖLÄISIÄ TEKEMÄLLÄ TÖITÄ!